Länsimaisissa ns. demokraattisissa yhteiskunnissa lait ja muut kaikkia kansalaisia koskevat määräykset antaa kansanedustajien ryhmä.
Vain pieni osa edustajien äänestäjistä on raamatullisia uskovia.
Myöskään kansanedustajien ja muiden yleistä valtaa käyttävien ryhmittymien kokoontumiset eivät ole Raamatun äärellä tapahtuvia rukoustilanteita,
vaan keskenään verisesti kilpailevien puolueiden edustajien politikointia.
Oman puoleen ohjelma ja arvot määräävät, millaisia säädöksiä halutaan kansalaisille antaa.
Poliitikoille kiusallista on tiedotusvälineiden ja somen kautta leviävä tunteisiin tai vähäiseen ymmärrykseen pohjautuvat ns. yleiset mielipiteet joistakin asioista,
joka pakottaa politikoijat ottamaan ne huomioon.
Nykyään on kunnioitettavaa naureskella joidenkin uskovaisten vaatimuksille ja moitteille,
mutta kaikki poliitikot polvistuvat nöyrästi,
kun heitä vaaditaan antamaan erityisoikeuksia "syrjityille" (homoseksualistit, naiset, ei-kristityt jns.)
Myös ilmastonmuutos on pyhä asia, jota muutkin kuin vihreän aatteen omaksuneet poliitikot vaalivat ääniä kalastaessaan.
Ei voi siis sanoa, että poliittista valtaa käyttävät noudattaisivat Jumalan antamia yhteiskunnallisia ohjeita.
Raamattu opettaa kuitenkin selvästi, että uskovien pitää alistua yhteiskunnan vallassa olevien määräyksiin.
Se ei tietenkään tarkoita mukautumista siihen arvomaailmaan, jonka pohjalta yhteiskuntaa johdetaan, vaan olemassa olevien tosiasioiden tunnustamista ja
sen myöntämistä, että moraali on rappeutunut Jumalan tahdon vastaiseksi
ja selkeät synnit on muutettu ihailtaviksi ihmisoikeuksiksi.
Siksi uskovien pitää mielestäni vain ihmetellä,
tuoda sopivissa tilanteissa esiin
raamatullisia totuuksia ja varsinkin rukoilla valvoen.
