Tämä Tarck Aili J.A.:n kommentti on niin oiva ja totta, että lainaan sen tähän:
Nimimerkki Kurjenmiekka tuolla edellä jossakin viestissään kaipaili uskovien keskinäistä rakkautta ja sellaista uskovien perheyhteyttä, jotain sinnepäin. Toisella foorumilla jo olen aiemmin tähän vastannutkin, mutta vastaanpa jälleen.
Minun vastaukseni tähän on aika kyyninen. Olen sitä mieltä, ettei välttämättä koskaan tämän maallisen elämän aikana tule mitään niin kovin erikoista yhteyttä uskovien välille. Mutta jos jollain lailla pystyy joukkoon sopeutumaan, niin siinä on jo ihan riittävästi. Uskovien väliset ihmissuhteet toimii samoin kuin kaikkien muidenkin ihmisten väliset suhteet. Pitää olla luonteeltaan sellaiset ihmiset, jotka viihtyy toistensa seurassa ja vielä mielellään samat mielenkiinnon kohteet. Uskovien joukossa yhdistävä tekijä on kiinnostus uskonasioihin. Oikeastaan muuta yhdistävää ei välttämättä olekaan.
Tuolta sekalaiselta jouk(ki)olta ei pidä odottaa liikoja.
Ei sellaista lämpöä ja huomiota, mitä olisi kunkin kuulunut saada aikanaan osakseen omassa lapsuudenkodissaan. Ei sellaista läheisyyttä mitä voi olla vain hyvässa avioliitossa ja omassa perheessä. Ei srk korvaa puolisoa, perhettä ja syvää ystävyyttä, jos niitä ei ole. Srk ei korvaa sukulaisia, joihin on pitkäaikainen, yhteiseen taustaan ja paljolti samuuteen perustuva yhteydentunne, vaikka nämä eivät olisi uskoviakaan. S-suhteita kannattaa vaalia, jos suinkin siihen on molemminpuolista halukkuutta.
Perheenäidit ovat usein väsyneitä, joiden kristill. `velvollisuus` täyttyy siinä, kun saavat katraansa ajoissa jumikseen ja pyhäkouluun.
Joukossa on huonokuuloisia vanhuksia, joiden kanssa hälisevässä tilassa on melko mahdoton keskustella.
Joukossa on sellaisia, joista voi päälle päin päätellä,
että eivät ole kasvaneet herätysliikekodissa tai muussa ns. erittäin kunnollisessa perheessä. Näiden kanssa ei luonnollisesti olisi mitään yhteistä, mutta he tarvitsisivat myönteistä huomioita meiltä muilta. (On ollut ilo havaita muutamien tällaisten pysymistä joukossa sunnuntai toisensa jälkeen, ja kasvua kaikin puolin edukseen).
Teinit ja nuoret aikuiset saattavat olla niin `cool`. Toiset ovat niin arkisia ja ylipainoisia, muutamat taas virallisia pukuherroja ja -rouvia.
On hyvin asiat, jos kirkkokahveilla on muutamakin, joiden kanssa on syntynyt luonteva kuulumistenvaihto -yhteys. Kaikki siitä enempi on ylimääräistä plussaa.
Ehkä auttaisi tarkempi erittely, mihin tarpeeseen odottaa seurakunnan, tuon epämääräisen kollektiivin, vastaavan.
Kurjenmiekan kalseat kokemukset ovat totta, on niistä itsellänikin havaintoa. Lämpö-avoimuus - aste pitäisi olla havaittavissa kuitenkin nopeasti, muutaman käynnin jälkeen.
