Seurakuntayhteys on tärkeä asia, varsinkin näin lopun aikoina, koska Raamattu niin opettaa.
"Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän."
(Hepr. 10:25)
Raamattu kehottaa valitsemaan sopivat miehet seurakuntavirkoihin, ja opettaa monien asioiden tapahtuvan nimenomaan seurakuntayhteydessä.
"Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti." (1. Kor. 14:12)
Kaikkien ei tarvitse onneksi kuulua mihinkään porukoihin, toimia tai esiintyä missään nykypäivän tapahtumissa ja "toimintamuodoissa" tms.
Tavalliset penkeissä istujat ovat yhtä arvokkaita valittuja ja maailmasta erotettuja Jeesuksen palvelijoita kuin etupenkeissä istuvat ja edessä esiintyvät "aktivistitkin".
En yleensä koe seurakunnankokouksissa erityistä yhteenkuuluvuutta juuri kyseisen seurakunnan jäsenien kanssa (mm. liikkuvan elämäntapani vuoksi),
vaan nimenomaan riemua siitä, että saan tulla paikkaan ja yhteisöön,
jossa Jeesukselle elämänsä tietoisesti antaneet jakavat ja opiskelevat Jumalan Sanaa, viettävät ehtoollista, kiittävät Herraa,
rukoilevat yhdessä, ja jossa myös Herran armolahjat toimivat.
Näin tänäänkin tapahtui.