Puimatanner > Hartaus ja rukous

Rukousvastaukset

(1/8) > >>

Paulus:
On monenlaista ajatustapaa siitä, millaisen rukouksen Jumala kuulee, mihin hän vastaa ja mihin ei. Jotkut ovat sitä mieltä, että Jumala vastaa mieluusti rukoukseen, joka on äänekästä, hyvin muotoiltua ja johon osallistuu suuri joukko uskovia. On olemassa "ammattirukoilijoiden" joukko, joka on äänessä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja sitten on niitä, jotka muiden läsnäollessa eivät saa sanaa suustaan. Näitä viimeksimainittuja ei juuri pidetä oikeina rukoiljoina eikä oikein jakseta uskoa, että Jumalakaan heitä kuulisi.

Mitä ajattelette aiheesta ja mitä omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta on?

KeNi:
Minua on suuresti puhutellut ja lohduttanut  Raamatussa kanaanilaisen naisen rukous, joka tuli Jeesukselta pyytämään että hän parantaisin hänen lapsensa..Jeesuksen vastaus naisen rukoukseen/pyyntöön vaikutti alkuun aika tylyltä..Kunnes naisen ruokousmuotoiluun ("syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat") Jeesus vastasi parantamalla tämän lapsen..Ja erityisesti jatko minua puhutteli..Jeesuksen arvio naisen toiminnasta oli: "suuri on sinun uskosi"..Ei tämä liene ainakaan naisen kokemuksena ollut sitä? Suuri oli hänen hätänsä..Se oli hänen todellisuutensa. Eivät liene nuo rukouksen sannalliset muotoilut olleet Jeesukselle tuossa niin tärkeitä? Ja miten toteaa psalmisti: "avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua"..Huutaa voi toki ilman ääntäkin kuten VT:n Hanna jonka tuska oli lapsettomuuden johdosta niin suuri, että vain huulet liikkuivat..Jumala katsoo sydämeen..Pappi Eelikin näki vain tuon Hannan ulkonaisen toiminnan, minkä johtopäätöksenä teki arvion, että Hanna on humalassa..Ei tainnut papin sielunhoidollinen neuvo aivan osua kohdalleen..Jeesus moitti aikalaisiian heidän monisanaisuudestaan mm. rukouksen yhteydessä..

Mietin myös sitä (Mark. 9:22)miestä jonka lapsi sairasti ja joka pyysi Jeesukselta; " Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä." Ei tämäkään rukousmuotoilu vaikuttanut kovin mahtipontiselta. Mitähän tuollaiseen rukoukseen tuumaisivat meidän keskellämme toimivat karismaattiset lavaleijonat? Jeesuksen ja miehen välinen keskustelu kuitenkin jatkui.."jos voit! Kaikki on mahdollista sille joka uskoo"- "huusi" Jeesus.."Minä uskon, auta minun epäuskoani"..Minusta tämäkin kertomus on ollut itselleni äärimmäisen lohdullinen ja kertoo mm. sen että saan Jumalan edessä olla mahdollisimman totuudellinen ja sanoittaa rukoukseni juuri kuin sellaisena mikä omaa todellisuuttani vastaa..Oleellista on varmaan että menen hätäni ja rukoukseni kanssa Hänen luokseen, joka ei heitä ketään ulos joka hänen luokseen tulee...Minun toimintani ei ehdollista Jumalan toimintaa.

KeNi:
Pahoittelen, että tuo äskeinen tekstini ei mennyt ihan kohdilleen tuon rukousvastaus-teeman osalta..

Paulus:

--- Lainaus käyttäjältä: KeNi - 19.11.17 - klo:14:26 ---Pahoittelen, että tuo äskeinen tekstini ei mennyt ihan kohdilleen tuon rukousvastaus-teeman osalta..
--- Lainaus päättyy ---

Mielestäni siinä ei ole mitään pahoittelemisen aihetta. Tuli kyllä monipuolisesti esille se, mitä halusin. Toki omakohtaisiakin kokemuksia meillä itsekullakin lienee.

NanoK:
Tulee mieleen tilanne jossa oma usko rukousvastaukseen ei välttämättä ollut hääppöinen, rukoilin vain mielessäni muun toimen keskellä. Se oli ajatus, huokaus, huoli toisesta ihmisestä, suru siitä etten ollut pystynyt olemaan minkäänlainen uskis hänelle, sanaakaan en ollut näistä asioista puhunut. Tai ehkä sanan joskus vuosia sitten: "kyllä minä uskon". Siinä kaikki aiheesta. Olin aidosti iloisen yllättynyt kun sitten jotain tapahtui siihen suuntaan kun olin rukoillut, en olisi hänestä uskonut. Kyllä se vastaukselta tuntui.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu