Tuli mieleen vuosien takaa kokemus, missä Jumalan näytti käyttävän luonnonilmiötä ohjaamaan minua. Olen kertonut senkin jutun useamman kerran, mutta jotkut tilanteet ovat itselle niin merkittäviä, että aina ihmettelin itsekin kun tulee mieleen.

Kotiäitinä ollessani katolinen "karismaattinen" rukousryhmä oli minulle hyvin tärkeä paikka, ja kävin siellä hyvin säännöllisesti joka viikko.
Eräänä toukokuun päivänä minulle jostain syystä tuli voimakkaasti mieleen, että minun pitää rukoilla, onko Jumalan tahto että sinä iltana menen sinne rukouspiiriin. Sanoin itselleni, että tyhmä ajatus, tietenkin se on Jumalan tahto, että kokoonnun rukoilemaan toisten uskovien kanssa.

Mutta silti jostain syystä ikäänkuin heitin sen kysymyksen Jumalan puoleen ja tuli jotenkin vakaumus, että minun pitäisi jäädä kotiin sinä iltana. Pudistin ajatuksen mielestäni yhä ajatellen, että menen illalla piiriin kuten tavallisesti.

Sitten illalla aloin tehdä lähtöä, mutta päätin soittaa jollekulle sitä ennen, en muista kenelle.
Nostin lankapuhelimen kuulokkeen, veivasin numeron ja odotin sen soivan. Oli kaunis aurinkoinen päivä eikä mitään tietoa ukkosesta.
Mutta yhtäkkiä jostain tuli salama ja jyrinä ja se katkasi puheluni.

Olin hieman shokissa, että mitä tapahtui. Mies oli siinä lähellä ja kertoi, että meidän lähettyvillä sinä päivänä salama oli iskenut puuhun, puu oli kaatunut tiellä ajavan auton päälle ja autoa ajanut nainen kuoli. 

Olin ikäänkuin shokissa. Olin juuri lähtemässä ajamaan sinne suuntaan. Säikähdin salamaa, jyrinää, puhelun katkeamista salaman iskusta ja miehen kertomaa.
Hiljenin siitä ja päätin, että ehkä minun todella pitäisi jäädä kotiin. 
Ja päätin olla lähtemättä rukouspiiriin.

Seuraavana päivänä menin uteliaisuudesta tapaamaan ystävääni, joka on katolinen ja kävi siinä piirissä.
Kerroin mitä minulle oli tapahtunut ja hän sanoi, että toukokuu on Marialle omistettu kuukausi heidän traditiossaan ja he olivat kunnioittaneet Mariaa sinä iltana piirissä. Hän myös sanoi, että oli laittanut merkille, että sinä iltana siellä ei ollut yhtään protestanttia.

Yleensä siis rukouspiiri on ihan samanlainen kuin vaikka Kansanlähetyksen rukousillat.
Mutta tuo ilta oli poikkeus. Herra ei halunnut että menen sinne hämmentymään tai jotain....

Sitten 4. luku jatkuu jakeella mistä olin kirjoittanut.

Tämä jae on kyllä minulle ehkä yksi tärkeimpiä henkilökohtaisesti. Siitä syystä yritin kirjoittaa siitä.


Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
13. eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Mahtava ajatus, että Herra todella tietää kaiken meistä, ja näkee meidän mielen liikkeet, ajatukset, suunnitelmat...

Eli Raamattu on todella hyvä arvioimaan, mitä minun ajatuksissani liikkuu.

Tuo on jänne, kun sanotaan, että Jumalan sana erottaa sielun ja hengen.

Lepo ja rauha Kristuksessa merkitsee minulle sitä, että sieluni katoamattomuus on Kristuksen työn takia hoidettu perille taivaan iloon. Ahkerointi tarkoittaa sitä, että ylläpitää tuota tietoisuutta kokoaikaisesti, eikä kiinny maallisiin kuin sen verran, mitä ruumiin ja sielun jokapäiväiset tarpeet vaativat. Rakkaus lähimmäiseen ei saa unohtua.
Martta ja Maria olivat tämän asian sisäistäneet, mutta Martalla taisi olla vähän enemmän asiassa opeteltavaa vielä. Sehän johtuu temperamentistakin, miten suhtautuu,  mutta ylimenevä täydellisyydentavoittelu ihan kaikessa ei ole tarpeen. Parhaansa voi elämässä tehdä kultaisen keskitien kautta kulkien. Tarpeellisia ei ole paljon ja kun elää ikäänkuin ennaltavalmistetuissa töissä, elämä ei tunnu raskaalta.

Poistin viimeisemmin viestini. Se kuulosti hyvin saarnaavalta.
Sori.
Se ei ollut tarkoitus. Yritin varmaan kauheasti laittaa ketjuun jatkoa.

Minulle rippikoulu oli tarkea, vaikka en silloin tajunnut kuinka tarkea.
Opin rippikoulussa elamani ensi kertaa evankeliumin.

Pastori piirsi taululle kuvan leveasta portista ja ahtaasta portista ja laveasta tiesta ja kapeasta tiesta, ja kertoi mita kumpikin Raamatussa merkitsi.

En tullut sina kesana uskoon, mutta tuo laittoi minut sellaiselle paikalle, etta en voinut oikein paeta sita, enka halunnutkaan. Seuraavana kesana tulin uskoon. 
Kylla Jumalan piti minua melko paljon taivutella ennenkuin kokonaan rohkenin itseni hanelle antaa.