Näyttää siltä, että käsitykset Pyhän Hengen täyteydestä eroavat suuresti helluntailiikkeenkin piirissä.
Toiset korostavat kokemuksellista Pyhän Hengen täyteyttä. Sitä markkinoidaan erilaisissa Pyhän Hengen illoissa, juhlakokouksissa ja suurtapahtumissa, joissa on joku erityispuhuja paikalla. Hengellä täyttymistä on kehotettu anomaan, rukoilemaan ja eri konsteilla tavoittelemaan.
Minun omassa helluntailaisessa kokemusmaailmassani kymmenien vuosien ajalla on ollut totta juuri tuollainen - tai siis olen kuullut noin puhuttavan, mutta olen todennut jo ajat sitten, ettei se käytännön elämässä toimi. Se, useimmiten jonkunmoisen pumppaamisen seurauksena saatu kokemuksellinen Hengen täyteys ei ole kestänyt kunnolla edes vaatenaulakolle saakka.
Asoita tutkiessani on ollut hämmentävää, että helluntailiikkeen sisältäkin löytyy aivan toisenlaista oppia:
"
Hengellä täyttyminen tarkoittaa näin ajateltuna yksinkertaisesti sitä, että kristitty uskossa omistaa evankeliumin omalle kohdalleen eli hyväksyy toistuvasti olemuksellisen syntisyytensä ja vastaanottaa Kristuksen sovitustyön. Tällöin kristitty uskoo evankeliumin ja on siten hyväksi lukemisen kautta osallinen Kristuksen täyteydestä. Kristitty siis uskoo Kristuksen sijaisuuteen: siihen, että Kristus on kärsinyt oikeudenmukaisen rangaistuksen hänen puolestaan. Tällöin sijaisuuteen uskova vapautetaan rangaistuksesta, mikä tarkoittaa, että Jumala suhtautuu kristittyyn armahdettuna syntisenä. Koska Kristus kärsi rangaistuksen vapaaehtoisesti meidän puolestamme so. tarjosi itsensä uhriksi, jota oikeudenmukaisuus vaati, näkee Jumala jokaisessa Kristukseen uskovassa Kristuksen. Hän ei ala nähdä meitä olemuksellisesti synnittöminä; pikemminkin hän katsoo uskovan kohdalla Poikansa syyttömyyteen. Syntisyytemme ei poistu, mutta Jumala lakkaa katsomasta sitä; hän lakkaa lukemasta syntiä meidän syyksemme.
Hengen täyteys on siksi aina Kristuksen eikä koskaan uskovan täyteyttä. Uskoessaan Kristukseen Hengen täyteys on jotain uskovalle hyväksi luettua, mistä syystä on mahdollista puhua Hengen täyttämästä uskovasta. On vain muistettava, ettei Hengen täyteys ole uskovan kyky tai ominaisuus, vaikka se onkin jotain hänen omistamaansa. Omistamisen laji liittyy tässä oikeudellisen aseman muutokseen Jumalan edessä. Se on ennen kaikkea uskossa, ei näkemisessä, tapahtuvaa omistamista. Siksi Raamattukin asettaa vastakkain uskossa vaeltamisen ja näkemisessä vaeltamisen: Kristus omistetaan tässä ajassa ainoastaan ensinmainitulla tavalla. Kysymys ei ole syyttömäksi muuttumisesta, vaan armahdetuksi tulemisesta. Joka on armahdettu, omistaa Kristuksen kokonaisuudessaan, ja on siksi myös Hengellä täytetty. Kokonaan."
http://joensuu.helluntaiseurakunta.fi/blogi/lansimainen_rivikris/768/pyh_n_hengen_t_yteys_ja_kristityn_t_yteys