Mainitsin kirjeestäni Kalevi Lehtiselle. En muista, milloin Kalevi kuoli, mutta luulisin, että oli elossa vielä 7 vuotta sitten. Löysin kirjeen arkistostani ja laitan sen tähän arvioitavaksi. Olen hyvilläni, jos joku osoittaa, että olen itse erehtynyt:
"Hyvä Kalevi Lehtinen
Luin hiljattain kirjasi Löytöretkellä (3. painos vuodelta 1999). Minua ilahdutti ne monet löydöt, joita olit omissa taisteluissasi tehnyt.
Myös itseäni on paljon askarruttanut aihe, jossa puhutaan laista ja siitä, mitä se ylipäätään merkitsee tässä ajassa ja mitä laki merkitsee kristitylle. Kirjan loppupuolella meillä meni kuitenkin tässä asiassa "sukset ristiin". Tämä liittyy kahteen eri Raamatun käännökseen, jotka otan sellaisenaan tähän:
Ef. 2. luku (38 käännös):
14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
Sama kohta (92 käännös):
14 Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
15 Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
Kirjassa sanot asian vielä rajummin kuin tuo uudempi käännös:
Laki on Kristuksessa ristiinnaulittu, tapettu, mitätöity, kumottu!
Ja tähän otat tueksi Kol. 2:14:
"Hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin."
38 käännös (Kol. 2:14) sanoi asian näin:
14. ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
Mielestäni tässä mennään hakoteille, jos ajatellaan, että laki on se velkakirja. Silloin moni Raamatun paikka tulisi outoon valoon. Esim. Jeesus sanoi Matt. 5:
"17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut."
Lisäksi tulisivat outoon valoon monet Paavalin kirjoitukset, joissa hän tunnustaa lain jopa hengelliseksi.
Nyt haluaisin esittää kysymyksen: Mikä tuo velkakirja oli? Oliko se laki?
Minun mielestäni laki ei ole mikään velkakirja. Lain tehtävä on ainoastaan määritellä mikä on oikein ja mikä väärin, se on niiden mittari. Laki osoittaa siis tien suunnan. Velkakirja on kokonaan toinen "paperi", se on syytekirjelmä, joka osoittaa, missä kohden minun elämäni ei ole ollut yhteneväinen lain kanssa. Syytekirjelmä on lakiin perustuva asiakirja, mutta ei itse laki. Laki on kaikille samanlainen, syytekirjelmä on sitävastoin jokaiselle henkilökohtainen. Jos kuvittelemme, että laki on mitätöity, ei ketään voida syyttää mistään.
Liekö tämä ollut ajatuksena 92 -käännöstä tehdessä, kun 2. Kor. 5:19 on käännetty seuraavasti:
19 Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Mielestäni Jumala ei milloinkaan ole tehnyt sovintoa maailman kanssa, vaan hänen vihansa lepää edelleen maailman yllä. Sovinto on kahden tai useamman osapuolen välinen sopimus, kompromissi, mutta sovitus on täysin yksipuolinen. Näin ainakin sen itse ymmärrän.
Luulen, että näillä kysymyksillä on varsin kauaskantoiset seuraukset, sillä ne ovat perusasioita."
Lisään vielä tähän yhden asian. Minulla oli tänään tilaisuus ajaa autolla n. 130 km. Menomatkan ajoin valtatietä, jossa nopeusrajoitus vaihteli 80 ja 100 km:n välillä. Palatessa ajoin pienempää tietä, jossa nopeudet oli rajoitettu 60 - 80 välille. Siinä oli aikaa pohtiä tätä laki-kysymystä.
Jumalan lain ja armon ymmärtäminen vaikuttaa myös siihen, miten ymmärrän maallisen lain. Minulle ei tuota mitään vaikeuksia sopeutua esim. tieliikennelain rajoituksiin, joskus sattuu lipsahduksia, mutta ne eivät vaikuta lain hengen ymmärtämiseen, joka tietenkin tarkoittaa, etten ole itselleni enkä muille tienkäyttäjille vaaraksi. Joka kerta tälläkin matkalla näkee niitä, jotka eivät piittaa rajoituksista, mutta en provosoidu siitä.
Väitän siis, että Jumalan armon ymmärtäminen lisää halua elää myös maallista lakia noudattaen. Eli olisi yhteiskunnallisestikin erinomaista, että kaikki olisivat kristittyjä ja siten myös lainkuuliaisia.