Ah, oi teitä ihania sisaria ja veljiä jotka jaksatte vastata ja rukoilla. Kiitos Sandia, Ifa, Pökkelö, Paulus, Pax, Taisto ja mietiskelijä! Kuulkaas tätä, eilen sain lähdettyä liikkeelle ja ahdistus keveni. Tässä on monia aisoita ja tuntuu etten oikein saa hyvää päätöstä missään. Herra sen tietää mikä kaikki on minussa vialla. Tosiaankin enää ei aina voi itseänsä vyöttää, alkaa fyysisiä rajoitteita tulemaan eikä omaan henkiseen saati hengelliseen kanttiinkaan ole luottamista. Ja minä kun olen ollut kaikessa vahva uskoni ml kuin vuori aiemmin omasta mielestäni. Polvillaan tässä olisin muuten mutta siitä puheenollen ei vasen taivu, en pääse kyykistymään en kunnolla liikkumaan ja kevätkiireet alkavat nyt. Ensimmäistä kertaa pelkään. Mutta suurkiitos esirukouksistanne, vastauksenne koskettavat. Olen kädet ristissä kaiket yöt, muistan teitä Herrani edessä. Kiitos Herran emme ole yksin! Vaan osa Hänen suurta seurakuntaruumistaan, näin uskallan jälleen uskoa!