Puimatanner
Puimatanner => Raamattupiiri => Aiheen aloitti: sandia - 25.01.23 - klo:14:02
-
Minulla oli eilen illalla mielessä taas kerran työpaikkani. Vaikka kaikki on itse asiassa siellä ihan hyvin, silti se organisaatio esittäytyy aika ajoittain peloittavana paikkana olla ja toimia. Ei vankien takia, taikka tietty joskus sitäkin, mutta lähinnä on mielessä se organisaatio ja ihmiset siellä.
Varmaan kaikilla on siellä pieni pelko jatkuvasti, että milloin se kääntyy minua vastaan. :(
Kun tuollaiset ajatukset olivat mielessä, avasin Raamatun, satuin huomaamaan jotenkin Esran kirjan tapahtumat luvuissa 4-6 oli tilanne jotkut byrokraatit kirjoittivat syytekirjelmän juutalaisista jotka olivat rakentamassa temppeliä. He yrittivät saada kuninkaan kääntymään israelilaisia vastaan ja lopettamaan temppelin rakentamisen. Hyvin viralliselta ja peloittavalta näytti se hyökkäys heitä vastaan.
Mutta kaikeksi ihmeeksi kuningas Daarejaves asettuikin juutalaisten puolelle ja piti huolen ettei rakennustöitä mitenkään estetä.
Tuli mieleen, että kaikki virallisetkin organisaatiot ovat lopulta Jumalan hallinnassa.
Ja tuli mieleen, että Jumalan oma voi antaa ihan kaikki asiat Herralle.
-
Tuli mieleen, että kaikki virallisetkin organisaatiot ovat lopulta Jumalan hallinnassa.
Ja tuli mieleen, että Jumalan oma voi antaa ihan kaikki asiat Herralle.
Voi antaa, ja on annettava, koska emme pysty niihin itse mitenkään vaikuttamaan. Jos yhteistä tahtotilaa ihmisyksilöiden välillä ei löydy riittävästi, jotta voisimme saada oikeudenmukaisia muutoksia aikaan, niin jäljelle jää vain se, että luovutamme kaiken (murehtimisemme) tässäkin Jumalan haltuun.
-
Tyyneysrukous (serenity prayer) (https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyyneysrukous) tuli mieleen: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan"
Mutta Jumalahan voi halutessaan muuttaa nekin asiat, joita itse ei voi muuttaa. Eli voi rukoilla niiden puolesta.
Varmaan kaikilla on siellä pieni pelko jatkuvasti, että milloin se kääntyy minua vastaan. :(
Voin kuvitella, että vankila voi aiheuttaa tuollaisia ajatuksia. Mutta kai vankila on kuitenkin noin periaatteessa lain ja järjestyksen paikka, eikä toivottavasti käänny työntekijöitään vastaan? Vai ymmärsinkö tämän jotenkin väärin?
Vankilasta tuli mieleen Erving Goffmanin termi "totaalinen instituutio" (https://en.wikipedia.org/wiki/Total_institution), joka kattaa lisäksi esim. armeijan ja mielisairaalat, luostarit ja orpokodit. Elämä on hyvin säänneltyä ja rutiininomaista, yksityisyyttä vähän. Stanfordin vankilakoe tulee myös mieleen: Abu Ghraibin väärinkäytökset ja kidutukset ovat vähän samaa sarjaa. Ihmisten käytös voisi mennä äkkiä huonompaan suuntaan tällaisissa oloissa, joissa toisilla on valta ja kontrolli on kovaa? Suomessa on ollut puhetta mediassa yksityisten liikkeiden vartijoiden väkivallankäytöstä kohteisiinsa, joka liittyy aiheeseen.
Stanfordin vankilakokeesta kertovalla Wikipedia-sivulla (https://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe) sanotaan: "Kävi ilmi, että vanginvartijoina toimivat nuoret miehet alkoivat nopeasti kohdella vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöyryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja toimimaan toisiaan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia. -- Stanfordin vankilakoetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahansa kykenee pahuuteen ja voi kohdella lähimmäisiään julmasti, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta."
Vankilakokeesta vastannut ja Abu Ghraibin samankaltaisuuden siihen huomioinut Zimbardo on näköjään kirjoittanut kirjan The Lucifer Effect (https://en.wikipedia.org/wiki/The_Lucifer_Effect), jonka Wikipedia-sivulla kerrotaan että moraalinen muutos voi johtua yksilön dispositiosta, tilanteesta ja valtajärjestelmästä. Varmaan siis jossakin määrin vankilajärjestelmä on otollinen siihen, että valtaa voitaisiin käyttää väärin ja muutos huonompaan on aina mahdollinen. Kaikki voivat muuttua hyvästä pahaksi, yksilötasolla tai vaikka koko vankilan tasolla?
Toivoisi että Raamatun opetukset ja Pyhä Henki voisivat toimia kristittyjen tapauksessa "moraalisena selkärankana", mutta varmasti syntisyys, vanha ihmisluonto ja tilanteen paineet ovat mahdollisuus huonompaan siltikin. Jos itse joutuisi tiukkaan paikkaan tai vaikka vetämään vartijan roolia, niin kävisikö kuin pahamaineisessa vankilakokeessa? Ja miten osaisi vastustaa menemistä mukaan pahuuteen? Rukous ja Raamatun totuuksien pitäminen mielessä varmasti voivat auttaa.
Löysin myös linkin, jossa on 21 Raamatun kohtaa, joissa kerrotaan Jumalan huolenpidosta (englanniksi): https://www.jollynotes.com/bible-verses/21-encouraging-bible-verses-about-gods-care-for-us/
Jesaja 46:4:
Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,
vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.
Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,
minä nostan ja kannan ja pelastan. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ISA.46/Jesaja-46)
-
Tuli mieleen, että kaikki virallisetkin organisaatiot ovat lopulta Jumalan hallinnassa.
Ja tuli mieleen, että Jumalan oma voi antaa ihan kaikki asiat Herralle.
Voi antaa, ja on annettava, koska emme pysty niihin itse mitenkään vaikuttamaan. Jos yhteistä tahtotilaa ihmisyksilöiden välillä ei löydy riittävästi, jotta voisimme saada oikeudenmukaisia muutoksia aikaan, niin jäljelle jää vain se, että luovutamme kaiken (murehtimisemme) tässäkin Jumalan haltuun.
Juu. Tosin minulla ainakin epäusko hiipii ajatuksiin ja katson enemmän jonkin organisaation mahtavuutta tms. ja usko tipahtaa nilkkoihin. Tuossa Esran kirjan kohdassa, sen kirjoitustyylissä oli sellaista byrokratian makua. Byrokratiaa ikäänkuin käytettiin israelilaisia vastaan, mutta sitten kuningas käänsikin päätökset täysin odotetun vastaiseksi. Jumala oli ikäänkuin laittanut hänet tukemaan temppelin rakentamista.
Eli jopa ihan vaan lukiessa Raamatusta tuo tapahtumaketju avautui hyvin selvästi. :) Tuo byrokratia oli "hauskasti siinä mukana.
-
Korpimalle kiitos tuosta Jesaja 46:4 kohdasta.
"Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,
vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.
Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,
minä nostan ja kannan ja pelastan."
Minä oli ajatellut, että en enää ikinä löydä itseäni mistään organisaatiosta työtä tekemässä. ;D
Luulin että miellyttävästi olen vain yksityispraktiikassa eläkkeelle jäämiseen asti.
Mutta toisin kävi! :D
On mulla tavallaan resurssit olla siellä siis noin henkilökohtaisen kasvun kautta. Siihen sisällytän myös sen että tiedän että on tilanteita missä en kykene enää luottamaan itseeni vaan täysin annan tilanteet Jumalalle. Mutta en olisi luullut, että joudun aktivoimaan kaiken oppimani, että siellä pärjään. :P
Juu senlaisissa organisaatioissa voi todella vallan hyväksikäyttö tulla kiusaukseksi kuin noissa esimerkeissä kerrot.
Ja kyllä kun rehellisesti arvioi ns. high security vankilaa, niin kyllä siellä olo melko pimeää on, siis vankina, jos joutuu olemaan kauan. Paljon siellä on surullisia tapauksia, joissa ihminen on itse asiassa täysin laitostunut ja se on ainoa paikka missä pärjää.
Tässä meidän osavaltion vankilan touhua.
https://www.youtube.com/watch?v=O2cWG1yPZZA
Eli se on puolimilitaristinen organisaatio kaiken kukkuraksi.
Tietysti järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi.
Se jatkuva varuillaan olo, että mitä tapahtuu ja kaikki ne säännöt miten pitää toimia ovat jatkuvasti mielessä taka-alalla. Minulla on ns. body alarm asevyössä roikkumassa radiopuhelimen lisäksi ja tietty iso nippu avaimia.
Olen yksin siellä high security vankilassa viikonlopulla mielenterveysosastolla, jos tulee kriisi. Tietty on sairaanhoitajat ja vartijat ja luutnantit siellä myös. Mutta joudun tekemään yksin päätöksiä työroolissa mihin minä en hakenut vaan se on lisänä omaa viikoittaista työn kuvaani.
Okei, se siitä, ei ollut tarkoitus puhua itsestäni tässä ketjussa.
-
Juu, onhan tuo aika rankalta kuulostava työpaikka ja vaatii varmasti monenlaista. Mutta menestystä työssä, se on epäilemättä arvokasta vangeille, jotka kuitenkin ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Katsoin tuota videota ja näyttäähän se melko armeijatyyliseltä meiningiltä. Itse stressaan ja jännitän jo odottaessani (kolmatta päivää) soittoa suun terveydeltä...
Kirje heprealeisille 13:3: "Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun."
Kuuntelin tässä äsken Norvannon selitystä Jobin kirjasta ja tuli vastaan kohta, jossa myös puhutaan Jumalan avusta, Job 5:19:
"Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa,
seitsemästi pääset pälkähästä,
nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta,
sodassa miekan terältä.
Parjauksen ruoska ei sinua tavoita,
onnettomuuden uhka ei pelota sinua.
Sodalle ja nälälle sinä naurat,
et pelkää metsän petoja,
sinä elät sovussa pellon kivien kanssa
ja rauhassa villieläinten kanssa.
Sinun asuinsijasi on rauhan paikka.
Kun tarkastat talosi ja tiluksesi,
näet, että mitään ei puutu." (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JOB.5/Job-5)
On mulla tavallaan resurssit olla siellä siis noin henkilökohtaisen kasvun kautta. Siihen sisällytän myös sen että tiedän että on tilanteita missä en kykene enää luottamaan itseeni vaan täysin annan tilanteet Jumalalle.
Tässä on opettelemista ainakin itselläni - siis edes siinä että ottaa Jumalan mahdollisuudet huomioon. Ja muistaa että Jumalakin vaikuttaa todellisuudessa/maailmankaikkeudessa. Kaikki ei siis ole täysin omalla kontolla. Koska olen hieman negatiivisuuteen taipuvainen, niin voi ajatella että asiat menevät täällä ja elämässä muutenkin joskus oikeinkin - silloin kun Jumala tarttuu toimeen.
Jumala voi auttaa ihmistä (ja eläintä, jossakin oli tämä maininta eläimistä), kuten edellä olevassa Jobin kohdassa kerrottiin. Täytyy vain muistaa ne Raamatun kohdat sekä oman elämän tapahtumat ja olla niistä iloinen. "Asiat voivat mennä joskus hyvinkin."
-
Minäkin vetoan siihen psalmin kohtaan missä on: "ihmistä ja eläintä sinä autat". :)
Jobin kirjasta. Minua hämmentää, miten sitä pitäisi lukea, kun Jumalan kirjan loppupuolella tuomitsee kolmen ystävän puheet Jumalasta vääriksi. Eli miten suhtautua heidän puheisiinsa. Ovatko muut ihmetelleet tätä? Job. 42:7
-
Jobin kirjasta. Minua hämmentää, miten sitä pitäisi lukea, kun Jumalan kirjan loppupuolella tuomitsee kolmen ystävän puheet Jumalasta vääriksi. Eli miten suhtautua heidän puheisiinsa. Ovatko muut ihmetelleet tätä? Job. 42:7
Kyllä tuo jae on minuakin hämmentänyt. Enpä varmasti olisi Jobin ystäviä ainakaan yhtään viisaampi.
-
Olen ajatellut että heidän motiivinsa olivat väärät, syyllistää eivätkä olleet empaattisia ja laupias mielenlaatu Jobia kohtaan puuttui.
-
Kyllä tuo on minuakin mietityttänyt. Voisiko ajatella, että Jobin ystävien puheet Jumala tuomitsi vääräksi suhteessa Jobin tilanteeseen? Vaikka sinänsä, yleisellä tasolla noiden ystävien puheet monetkin olisivat olleet ihan oikeita, mutta eivät olleet sovellettavissa Jobin tilanteeseen? Lienee ystävien puheiden motiivina ollut kuitenkin löytää Jobin elämästä syy kärsimykselleen? Ystävät pyrkivät olemaan ikäänkuin Jumalan puolustusasianajajia. Puolustajahan tietyssä mielessä asettuu Jumalaakin ylemmäksi, joka tietää kaiken mikä on hänen toimiensa ja tekojensa syy? Olisiko siinä eräs syy miksi Jumala tuomitsi heidän puheensa vääriksi? Jumala ei tarvinne kuitenkaan puolustajia? Me heikot ihmiset kylläkin.
Toisaalta Jumala antoi Jobille tunnustusta, että hän on puhunut oikein, joka katkerin syytöksin väitti olevansa oikeassa. Mietin, että ei Job kaiketi ollut läheskään kaikessa oikeassa siinä mitä hän sanoi, mutta hänellä oli oikeus sanoa se?
-
Muistelen, että Norvantokin antoi noita yllä mainittuja selityksiä Jobin kirjaan.
Itse ajattelisin myös, että Jobin ystävät antoivat yleisiä "hengellisiä lainalaisuuksia", jotka eivät päteneetkään Jobin harvinaislaatuiseen tilanteeseen. Eli auttaminen näyttäytyi haitallisena selittämisenä tässä tilanteessa.
Ihminenhän usein selittää ihmisten huonot kohtalot jollakin tavalla, joka ei välttämättä pädekään. Hengellisten selitysten ulkopuolellakin, esim. että köyhyys on aina laiskuutta (voi olla monta muutakin syytä). Hengellisesti jos on sairautta tai köyhyyttä, niin se selitetään johtuvaksi synnistä tai uskon puutteesta jne. (menestysteologia).
"Sairaus tai onnettomuus iskee = mitäs syntiä onkaan tullut tehtyä?!" Mutkat suoriksi.
Ihmisten selitykset asioille eivät aina/usein osu oikeaan. Eikä ihminen näe kaikkea, etenkään mahdollisia näkymättömiä hengellisiä tekijöitä, kuten Jobin tilanteessa. Jobin ystäväthän ikään kuin syyttivät häntä näillä yleisillä hengellisillä tekijöillä ja halusivat ikään kuin hiljentää hänen kyselemisensä kärsimyksiensä syystä ja Jumalan oikeudenmukaisuudesta tilanteessaan. Vaikka Jobin ongelmien syy ei johtunut esim. synnistä, vaan hän todella oli hyvin vanhurskas mies.
Eli luomakunnassa kaikenlaista voi sattua eri syistä, eikä kaiken selittäminen tai tietäminen onnistu ihmiseltä. Monimutkaista.
-
Toisaalta Jumala näytti käyttävän sen 4. ystävän, nuoremman henkilön, hyvinkin suoraa puhetta ja sitten siitä ikäänkuin otti ohjakset käsiin ja näytti Jobille loput missä hän oli mennyt ajattelussaan pieleen. Tai hänelle ei ollut sitä ennen avautunut niin paljon Jumalan olemuksesta.
Eli millä tavalla sen nuoren kaverin puheet poikkesivat kolmen muun ystävän puheista. ???
-
Muistelen, että Norvantokin antoi noita yllä mainittuja selityksiä Jobin kirjaan.
Itse ajattelisin myös, että Jobin ystävät antoivat yleisiä "hengellisiä lainalaisuuksia", jotka eivät päteneetkään Jobin harvinaislaatuiseen tilanteeseen. Eli auttaminen näyttäytyi haitallisena selittämisenä tässä tilanteessa.
Ihminenhän usein selittää ihmisten huonot kohtalot jollakin tavalla, joka ei välttämättä pädekään. Hengellisten selitysten ulkopuolellakin, esim. että köyhyys on aina laiskuutta (voi olla monta muutakin syytä). Hengellisesti jos on sairautta tai köyhyyttä, niin se selitetään johtuvaksi synnistä tai uskon puutteesta jne. (menestysteologia).
"Sairaus tai onnettomuus iskee = mitäs syntiä onkaan tullut tehtyä?!"
Ihmisten selitykset asioille eivät aina/usein osu oikeaan. Eikä ihminen näe kaikkea, etenkään mahdollisia näkymättömiä hengellisiä tekijöitä, kuten Jobin tilanteessa. Jobin ystäväthän ikään kuin syyttivät häntä näillä yleisillä hengellisillä tekijöillä ja halusivat ikään kuin hiljentää hänen kyselemisensä kärsimyksiensä syystä ja Jumalan oikeudenmukaisuudesta tilanteessaan. Vaikka Jobin ongelmien syy ei johtunut esim. synnistä, vaan hän todella oli hyvin vanhurskas mies.
Eli luomakunnassa kaikenlaista voi sattua eri syistä, eikä kaiken selittäminen tai tietäminen onnistu ihmiseltä. Monimutkaista.
Tietty voisi kysyä, oliko Jobin tilanne ainutlaatuinen.
Ja onko yleisiä hengellisiä lainalaisuuksia, vai onko se jo inhimillistä ajattelua?
Eli ajattelu, että hyville ihmisille käy hyvin, pahoille ihmisille käy pahoin.
Kognitiivisen traumaterapian yksi perustava ajattelu on juuri tuo.
Ihminen haluaa löytää syy-seuraus suhteen, koska se antaa tunteen tilanteiden hallittavuudesta.
Mutta Jobille hänen tilanteensa näyttäytyi täysin järjettömänä ihmisen ja Jumalan kannalta.
Kumpi oli "oikeassa", Jumala vai Job?
Elihun puheen jatkoksi Jumal puhui:
"Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:
2 -- Kuka on tämä, joka peittää minun
tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?"
Mutta siis. Miten suhtautua kolmen ystävän puheisiin Raamatussa? ???
-
Kun miettii missä tilanteessa Job oli 😳kaikki lapset oli kuolleet, koko omaisuus mennyt josta hän sai elantonsa, terveys mennyt täysin.
Olisiko ollut parempi ystävien olla vierellä ihan hiljaa.
-
Tietty voisi kysyä, oliko Jobin tilanne ainutlaatuinen.
Itse ajattelisin että Jobin tilanne voisi olla harvinainen ainakin siinä mielessä, että Job oli harvinaisen vanhurskas mies ("huippuhyvä" ihmiseksi). Jos vanhurskautta voisi ajatella kellokäyränä (tai persentiileinä), niin jossakin siellä hyvin oikeassa päässä. Yksi miljoonasta tai miljardista. Keskivertoihminen varmaankaan ei olisi toiminut tässä Saatanan ja Jumalan välisessä koetilanteessa lainkaan yhtä hyvin.
Tietysti vaikea tietää, mitä hengellisessä maailmassa tapahtuu yleensä. Ja tavallaanhan koko ajan kai tapahtuu kamppailua sieluista ja reaktioista Saatanan ja Jumalan välillä - kristittyjen ja muiden ihmisten arjessakin. Noudatammeko kenen tahtoa, hyvää vai pahaa, oikeata vai väärää? Miten reagoimme tilanteisiin?
Ja onko yleisiä hengellisiä lainalaisuuksia, vai onko se jo inhimillistä ajattelua?
Eli ajattelu, että hyville ihmisille käy hyvin, pahoille ihmisille käy pahoin.
Tämä on hyvä huomio, laitoin tuon "hengelliset lainalaisuudet" lainausmerkkeihin, kun en ollut ihan varma mitä hain (jos mitään järkevää). Voisi ajatella, että Raamatussa on paljon ohjeistusta ja lakia, jotka auttavat noudattamaan Jumalan tahtoa. Jos osaa ja muistaa ja on harjaantunut.
Varsinainen "mekaniikka" tosiaan ei maailmassa välttämättä mene siten, että oikeamielinen menestyy paremmin. Muistaakseni Saarnaajan kirjassa tai jossain oli tästä huomio, että syntiselläkin voi mennä hyvin tai paremmin kuin vanhurskaalla. Toisaalta voisi ajatella, että ehkä viimeisellä tuomiolla voi mennä paremmin, jos sielulle ei ole tullut niin paljon vahinkoa ja pyrkinyt (jossakin inhimillisessä määrin) hyvään ja oikeaan?
Vaikka syntiä varmasti on rutkasti ja voinee myös ajatella että kaikki "perusihmisyys" on niin synkkää mustaa, että vain Jeesuksen työ ja vaikutus voi pelastaa ja tuoda valon. Eli kaikki olisivat pahoja oletuksena ja olemuksellisesti laajalti siltikin ja meille kaikille kuuluisi pahan palkka. Ehkä hyvin harvinaisia Jobeja lukuun ottamatta?
Ja onhan Raamatussa kohtia, joiden mukaan Jumala toimii joskus suoraankin, löysin seuravan (sananlaskut 21:12):
Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa,
hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen. (https://raamattu.fi/raamattu/KR38/PRO.21/Sananlaskut-21)
Vähän vaikealta tuntuu saada tähän kaikkeen kovin selkeää näkemystä.
-
Kun miettii missä tilanteessa Job oli 😳kaikki lapset oli kuolleet, koko omaisuus mennyt josta hän sai elantonsa, terveys mennyt täysin.
Olisiko ollut parempi ystävien olla vierellä ihan hiljaa.
Olivathan he hiljaa juuri tuon takia 7 vuorokautta Jobin luona. Sitten Job alkoi puhumaan, eivät he.
11 Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. 12 Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. 13 He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.
Job 2:11-13
-
Tietty voisi kysyä, oliko Jobin tilanne ainutlaatuinen.
Itse ajattelisin että Jobin tilanne voisi olla harvinainen ainakin siinä mielessä, että Job oli harvinaisen vanhurskas mies ("huippuhyvä" ihmiseksi). Jos vanhurskautta voisi ajatella kellokäyränä (tai persentiileinä), niin jossakin siellä hyvin oikeassa päässä. Yksi miljoonasta tai miljardista. Keskivertoihminen varmaankaan ei olisi toiminut tässä Saatanan ja Jumalan välisessä koetilanteessa lainkaan yhtä hyvin.
Tietysti vaikea tietää, mitä hengellisessä maailmassa tapahtuu yleensä. Ja tavallaanhan koko ajan kai tapahtuu kamppailua sieluista ja reaktioista Saatanan ja Jumalan välillä - kristittyjen ja muiden ihmisten arjessakin. Noudatammeko kenen tahtoa, hyvää vai pahaa, oikeata vai väärää? Miten reagoimme tilanteisiin?
Ja onko yleisiä hengellisiä lainalaisuuksia, vai onko se jo inhimillistä ajattelua?
Eli ajattelu, että hyville ihmisille käy hyvin, pahoille ihmisille käy pahoin.
Tämä on hyvä huomio, laitoin tuon "hengelliset lainalaisuudet" lainausmerkkeihin, kun en ollut ihan varma mitä hain (jos mitään järkevää). Voisi ajatella, että Raamatussa on paljon ohjeistusta ja lakia, jotka auttavat noudattamaan Jumalan tahtoa. Jos osaa ja muistaa ja on harjaantunut.
Varsinainen "mekaniikka" tosiaan ei maailmassa välttämättä mene siten, että oikeamielinen menestyy paremmin. Muistaakseni Saarnaajan kirjassa tai jossain oli tästä huomio, että syntiselläkin voi mennä hyvin tai paremmin kuin vanhurskaalla. Toisaalta voisi ajatella, että ehkä viimeisellä tuomiolla voi mennä paremmin, jos sielulle ei ole tullut niin paljon vahinkoa ja pyrkinyt (jossakin inhimillisessä määrin) hyvään ja oikeaan?
Vaikka syntiä varmasti on rutkasti ja voinee myös ajatella että kaikki "perusihmisyys" on niin synkkää mustaa, että vain Jeesuksen työ ja vaikutus voi pelastaa ja tuoda valon. Eli kaikki olisivat pahoja oletuksena ja olemuksellisesti laajalti siltikin ja meille kaikille kuuluisi pahan palkka. Ehkä hyvin harvinaisia Jobeja lukuun ottamatta?
Ja onhan Raamatussa kohtia, joiden mukaan Jumala toimii joskus suoraankin, löysin seuravan (sananlaskut 21:12):
Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa,
hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen. (https://raamattu.fi/raamattu/KR38/PRO.21/Sananlaskut-21)
Vähän vaikealta tuntuu saada tähän kaikkeen kovin selkeää näkemystä.
Juu monimutkainen juttu.
Mutta ainakin Jumala osoitti Jobille, että Jobin ajatukset eivät hänen tilanteessaan vastanneet sitä mitä ja kuka Jumala on. Ja hänen rajoittunut ja inhimillinen ajattelutapansa tuotti hänelle lisää tuskaa.
Tilanne mikä on hyvin yleinen kun ihminen joutuu todella rankkaan tilanteeseen.
-
Kun miettii missä tilanteessa Job oli 😳kaikki lapset oli kuolleet, koko omaisuus mennyt josta hän sai elantonsa, terveys mennyt täysin.
Olisiko ollut parempi ystävien olla vierellä ihan hiljaa.
Olivathan he hiljaa juuri tuon takia 7 vuorokautta Jobin luona. Sitten Job alkoi puhumaan, eivät he.
11 Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. 12 Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. 13 He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.
Job 2:11-13
Totta, ihan kunniottavan kauan olivat vierellä ennen kuin aloittivat paasaamisen.
-
Kun miettii missä tilanteessa Job oli 😳kaikki lapset oli kuolleet, koko omaisuus mennyt josta hän sai elantonsa, terveys mennyt täysin.
Olisiko ollut parempi ystävien olla vierellä ihan hiljaa.
Olivathan he hiljaa juuri tuon takia 7 vuorokautta Jobin luona. Sitten Job alkoi puhumaan, eivät he.
11 Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. 12 Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. 13 He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.
Job 2:11-13
Totta, ihan kunniottavan kauan olivat vierellä ennen kuin aloittivat paasaamisen.
Eli kun pohdittiin, miten suhtautua kolmen ystävänsä puheisiin raamattuun, onko tuo sinun näkökantasi? Siis se oli paasamista?
Ehkä se menee niin. Mutta usein kuitenkin lainataan heidän sanojaan ikäänkuin Jumalan sanana. ???
Eli miten suhtautua siihen kaikkeen?
-
Tuolla edellä jo kirjoitin että tapansa puhua Jobille ei ollut esim empaattista vaan syyllistävää eikä Jumala siitä pitänyt joten voi kai sitä paasaamiseksikin sanoa. Se miksi näin tekivät minulla ei ole tietoa.
-
Eli kun pohdittiin, miten suhtautua kolmen ystävänsä puheisiin raamattuun, onko tuo sinun näkökantasi? Siis se oli paasamista?
Ehkä se menee niin. Mutta usein kuitenkin lainataan heidän sanojaan ikäänkuin Jumalan sanana. ???
Eli miten suhtautua siihen kaikkeen?
Norvannolla oli tähän vertaus. Jos menisi lääkärille jalka poikki, mutta lääkäri alkaisi puhua sinänsä tosia asioita laastarin hyödyllisyydestä ja hyödyistä, niin se ei olisi hyvä juttu. Eli viisautta jaettaisiin, mutta ei tilanteeseen sopivasti.
Raamattu kannesta kanteen, jakso "Job 4:18-5:27, Laastari murtumaan" (27:08), seitsemäs listassa: https://sansa.fi/rkk/kuuntele/?fwp_rkk_testamentti=vt&fwp_raamatun_kirjat=18#rukoukset
-
Tämän päivän aamuhartauden pitäjä radio 1:llä puhui Jobista ja ystävistään. Opetus siitä on, että kun toisella on vaikeuksia, parasta on kuunnella tai olla hiljaa vierellä.
-
Tämän päivän aamuhartauden pitäjä radio 1:llä puhui Jobista ja ystävistään. Opetus siitä on, että kun toisella on vaikeuksia, parasta on kuunnella tai olla hiljaa vierellä.
Kiitos vinkistä! Löytyy myös Yle Areenasta:
Ystävän hiljainen läsnäolo lohduttaa, https://areena.yle.fi/podcastit/1-64593746 (8 min 38 sek.)
Pastori Heikki Järvi, Baptistiyhdyskunta, Turku pohtii mitä tämän ajan ihminen voi ottaa opikseen Vanhan Testamentin Jobin hurjasta elämäntarinasta.
Hartaudessa kuullaan laulu "Kaunis pieni ihminen" säv. ja san. Riikka Hertteli. Laulun esittää Riikka Hertteli.
-
Tämän päivän aamuhartauden pitäjä radio 1:llä puhui Jobista ja ystävistään. Opetus siitä on, että kun toisella on vaikeuksia, parasta on kuunnella tai olla hiljaa vierellä.
Nimenomaan että ahdistunut saa kokea että kuunnellaan. Niitäkin riittää jotka alkaa suu vaahdossa selittämään miten itselle kävi 30v sitten. Tämäkin on koettu.😌
-
Tämän päivän aamuhartauden pitäjä radio 1:llä puhui Jobista ja ystävistään. Opetus siitä on, että kun toisella on vaikeuksia, parasta on kuunnella tai olla hiljaa vierellä.
Juu hyvä pointti. Siitä tuli kuitenkin vain sellainen kilpalaulanta, mikä ei näyttänyt auttavan ketään.
Job kaivoi kengänkorkonsa tiukemmin hiekkaan ( en tiedä ymmärtääkö tuota kukaan, taitaa olla kömpelö käännös englannista) ja ystävät ajattelivat varmaan, että Job ei tajua mistään mitään.
-
Eli kun pohdittiin, miten suhtautua kolmen ystävänsä puheisiin raamattuun, onko tuo sinun näkökantasi? Siis se oli paasamista?
Ehkä se menee niin. Mutta usein kuitenkin lainataan heidän sanojaan ikäänkuin Jumalan sanana. ???
Eli miten suhtautua siihen kaikkeen?
Norvannolla oli tähän vertaus. Jos menisi lääkärille jalka poikki, mutta lääkäri alkaisi puhua sinänsä tosia asioita laastarin hyödyllisyydestä ja hyödyistä, niin se ei olisi hyvä juttu. Eli viisautta jaettaisiin, mutta ei tilanteeseen sopivasti.
Raamattu kannesta kanteen, jakso "Job 4:18-5:27, Laastari murtumaan" (27:08), seitsemäs listassa: https://sansa.fi/rkk/kuuntele/?fwp_rkk_testamentti=vt&fwp_raamatun_kirjat=18#rukoukset
Joo tämäkin on hyvä pointti.
Itsekin kai tekee sitä, kun lukee Raamattua ja toteaa sen todeksi, mutta miten se ei kuintenkaan näytä olevan ratkaisu siihen tilanteeseen missä nyt olen.
Minusta Jobin kirja on mielenkiintoinen mm. siitä, että Job näytti ajattelevan, että hän tietää kaiken minkä Jumalasta voi tietää, ja homma ei toimi tämän tilanteen kohdalla, joten minä olen oikeassa, Jumala väärässä. Ainakin itse toimin juuri näin tilanteessa missä luulin että asioiden olisi pitänyt mennä paljon paremmin, olinhan minä vilpittömästi halunnut tehdä Jumalan tahdon.
Meinasin tulla ja itse asiassa tulinkin jo siihen johtopäätökseen, että Jumalalla ei olekaan hyvä tahto minua kohtaan. :(
Se oli musta hetki. Ja melko kauhea. Olinhan ainakin omasta mielestäni antanut koko elämäni Herralle.
-
Mutta ehkä Jumala halusi juuri tuon näyttää meille Raamatussa. Nuo erilaiset ajattelutavat ja mikä kaiken jälkeen on se ainoa totuuden ovi, mistä elämä avautuu. :)
Job kykeni lopussa sanomaan, että Jumala on sittenkin oikeassa. Häneen voi sittenkin luottaa. :)
Mutta ainostaan Jumala itse kykeni näyttämään tämän hänelle. Mutta se että Jumala niin voimakkaasti ajallaan tarttui Jobin tilanteeseen ja kohtasi hänet, se on mahtava juttu.
Job tuli iloiseksi ja olo helpottui vaikka mikään olosuhde ei ollut parantunut vielä siinä vaiheessa.
Tuon yllä kirjoittamani voi löytää siis Jobin kirjasta. Raportoin vain mitä tapahtui.
Olen kuullut tasan yhden raamattutunnin siitä 4. henkilöstä joka puhui niiden kolmen jälkeen, ja josta Jumala ei sanonut että hän puhui väärin.
-
Aloituksen luettuani mieleen tuli heti Danielin kolme ystävää, jotka Nebukadneessar laitatti tuliseen pätsiin. Heidän luottamuksensa Jumalaan oli vakaata, se ei ollut riippuvainen siitä, miten heille kävisi. Tämä kertomus on ollut minulle iso rohkaisu ja sellainen Jumalan sanan miekka vaikeissakin vaiheissa. Inhimillisesti ajateltuna monessa kohdassa uskovat joutuvat suuriin koettelemuksiin, elämässä voi tulla romahduksia, tappioita, ihmisten taholta pilkan ja häpeän kohteeksi joutumista ym. Silti Jumalan hyvyys on varma ja muuttumaton.
-
Ainakin itse toimin juuri näin tilanteessa missä luulin että asioiden olisi pitänyt mennä paljon paremmin, olinhan minä vilpittömästi halunnut tehdä Jumalan tahdon.
Meinasin tulla ja itse asiassa tulinkin jo siihen johtopäätökseen, että Jumalalla ei olekaan hyvä tahto minua kohtaan. :(
Se oli musta hetki. Ja melko kauhea. Olinhan ainakin omasta mielestäni antanut koko elämäni Herralle.
Tuo on valaiseva ajattelutapojen erilaisuudesta. Itse jotenkin ajattelen, että mikään mitä itse teen ei ole kovin laadukasta ja hyvää. Vaikka yrittäisinkin tehdä Jumalan tahdon, jos se on edes kovin hyvin itseltäni mahdollista. Siis vaikka yrittäisin kaikkeni (harvoin varmaankin yritän kaikkeni, mikä on tunnustettava). Eikä inhimillinen tekeminen yleensäkään ole täydellistä ja maailma on monimutkainen.
Eli vaikka ihmisellä tahto olisikin hyvään, niin voi mennä pieleen monista syistä. Tosin ajattelen, että jos Jumala todella haluaa tehdä jotain ja saada sen aikaan, niin varmasti se on Jumalalle mahdollista. Ja kaikki Jumalan vaikutus tähän maailmaan on kuitenkin aina positiivista, sillä Jumala varmasti tietää mitä tekee. Rukousvastaukset ja muu on suuri ilon aihe, hyvää voi tapahtua kaiken inhimillisen epätäydellisyyden seassa.
Nyt kun mietin, niin kuulostaahan tuo minun näkemykseni ehkä hieman negatiiviselta ja pessimistiseltä suhtautumiselta inhimilliseen yrittämiseen. Tai inhorealistiselta, enpä tiedä. Tietysti muiden tekemiseen tulisi yrittää suhtautua rakentavasti ja kannustavasti noin yleisesti.
Tähän hieman liittyy yleinen maailmankuva, jossa minulla varmaan vielä on paljon "positivismia" jäljellä, ainakin välillä: siis en ajattele maailmasta aina/koko ajan hengellisten asioiden kautta, vaan monimutkaisena materiaalisena/fyysisenä paikkana. Jossa materiaalinen syy-seuraussuhde seuraa toisiaan, mutta tietysti nykyään myös hengellisiä vaikutuksia on. Toisaalta se on ehkä välillä hyväkin, kun en syyttäisi vaikka Jobia kovasta kohtalostaan syntiensä takia. Mutta toisaalta ehkä reaktioni olisi vain mitäänsanomaton "no, kaikkea sitä sattuukin."
Tieteessä on myös just world -hypoteesi (https://en.wikipedia.org//wiki/Just-world_hypothesis), jonka mukaan ihmiset olettavat että hyvä menestyy ja paha saa palkkansa. Mutta minulla se ei varmaankaan ole kovin voimakkaasti läsnä ajattelussa. Ja käyhän Raamatussakin VT:n profeetoille usein huonosti, samoin UT:ssa Johannes Kastajalle, Jeesukselle ja useimmista apostoleista. Parhaimmat tapetaan ensin? Open Doorsin toiminta/Marttyyrien ääni tulee myös mieleen, kaikenlaista sortoa on maailmassa uskonnonkin tähden.
-
Heh, joo, :D
Tajusin, että tuosta lainaamastasi viestini pätkästä sai kuvan, että luulin olleeni synnitön ja kykenevä tekemään Jumalan tahdon.
Ja todella ehkä siinä tilanteessa juuri ajattelinkin noin, että koska Herra oli niin selvästi tarttunut elämääni ja sen takia asiat olivat melko radikaalisti muuttuneet noin 5 vuotta uskossa oloni jälkeen,ajattelin että sen elämän alueen jutut pitää mennä todella putkeen olosuhteet mukana lukien.
Siksi oli niin vaikea tajuta, ettei hommat niin putkeen menneetkään niissä rajatuissakaan jutuissa.
Ja koin, että Jumala ei pelannut sääntöjen mukaan.
-
Tulee mieleen mm. Joosef, joka innostui profeetallisista unistaan hieman liikaa ja innoissaan kertoi ne veljilleen.
Asiat eivät ollenkaan näyttäneet menevän niinkuin Joosef oli olettanut.
Olen pohtinut että olisiko Jobillakin ollut tietty yhtälö mielessään omasta elämästä. Hänen puheidensa perusteella oletan, että näin oli asia. Se syy -seuraus suhde mihin oli tavallaan pantannut elämässä ei toiminutkaan
Ihminen ei heti ensisijaisesti ala pohtimaan, että missä kohden yhtälöni oli väärä vaan tuppaa ajattelemaan, että syy on jossain ulkopuolisessa tekijässä. Ja loogisesti ajatellen on helppo nähdä, miksi ihminen sitten näkee itsensä uhrina.
Tai päätyy tulokseen, että millään ei ole mitään väliä :-\
Siis niinkuin Jobin vaimo neuvoi: "kiroa Jumala ja kuole"
-
Kyllähän siinäkin voi esim. pettyä, jos rukoilee jotakin ja rukousvastausta ei tulekaan - ainakaan sellaisena kuin sen itse kuvitteli. Toivoa oli, mutta sitten ei ollutkaan. "Jumala ei halua auttaa/on minua vastaan" tai vastaava ajattelu on varmaan joskus luontaistakin, vaikka sitten voi yrittää nähdä laajempia näköaloja ja että Jumalalla on kuitenkin laajempi ja pyhempi näköala ihmisen toilailuihin ja ongelmiin.
Ja onhan psalmeissa ja valitusvirsissäkin muistaakseni kaikenlaista "kiukuttelua", kun ei menekään hyvin. Mutta varmaan Jumalan suuntaan voi välillä vähän kiukutellakin, jos se auttaa. "Tieteelliseen maailmankuvaan" verrattuna tässä on iso ero: fysiikalle ei voi valittaa. Eikä viimeisellä tuomiollakaan kenties valitus tule mieleen: Jumalan tuomio on kuitenkin varmasti tosi ja perusteltu.
-
Juu. Mielestäni Job teki juuri sitä. Hänelle todella näytti olevan tärkeää, että Jumala on luotettava.
Kun siltä ei näyttänyt hän todella ikäänkuin kiukutteli.
Ja toistan sen minkä aiemmin olin jo sanonut: hän tervehtyi kun Jumala itse kohtasi hänet ja Jumala tavallaan voitti hänet siinä painissa. Se oli Jobin ilon aihe. :)
Siis olosuhteet eivät olleet muuttuneet, mutta hänen lisääntynyt ymmärryksensä siitä, mitä ja kuka Jumala on. Se tervehdytti hänet. Hän uskalsi luottaa Jumalaan taas. :)
Ja se oli se hengellinen voitto siinä hengellisessä taistelussa missä saatana yritti näyttää Jumalalle, että ei toi tyyppi pysy sinun lähelläsi.
Senkin jotoksen muuten Herra oli aloittanut. Sen voi tsekata Jobin kirjan alussa.
Laitan sen kohdan tähän Jobin kirjan 1. luvusta.
. Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."
9. Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?
-
Jatkan, eli yleensäkin VT:n kertomuksissa olevat Jumalalta tullut apu ja väliintulo on kovasti puhutteleva. Kun ajattelee Moosesta, Aabrahamia, Jaakobia, Iisakia, Daavidia, Eliaa, Elisaa ynnä muita. Raamattu todistaa, että Jumala on sama tänäänkin. Hän teki suuria ja voimallisia tekoja. Heprealaiskirje puhuu, että se kaikki taphtui uskon kautta. Tämä on jotain niin hienoa (en löydä parempaakaan sanaa), että saa innostumaan tosissaan.
Ketjussa on keskusteltu Jobista, mie olen hiukan hitaalla ja siksi olen vasta aloituksen siivittämissä ajatuksissa. :)
-
Ajatelmieni jatkona mainitun Heprealaiskirjeen 11. luvusta
33 jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,
34 sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
36 toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
37 heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä-
38 he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle-;he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.
Tämäkin on hyvin puhuttelevaa tekstiä. Siinä kuvataan, miten Jumala oli vienyt omiaan voittoihin, ja toisaalta sitä, miten "he olivat liian hyviä tälle maailmalle" ja elämään tuli paljon kovaa kärsimystä. Kaiken kärsimyksenkin Jumala näki, eikä Hän ollut muuttunut heikommaksi. Sama tilanne on tänään. Inhimillisesti ajateltuna elämässä voi käydä huonosti, se voi olla yhtä kärsimystä, ja siinä kaikessa Jumala on mukana, mutta Hän ei vapauta siitä.
Jobin kohdalla kävi niin, että hän pääsi koettelemuksistaan. Sanotaan, että Jumala siunasi hänen loppuelämäänsä vielä enemmän kuin siihenastista elämää ennen kärsimistään. Monien kohdalla niin ei käy, vaan kärsimys jatkuu ja johtaa lopulta kuolemaan suht. nuorena.
Puhuttelevaa tuossa Heprealaiskirjeen tekstissä on se, että Jumala on Jumala, jolla on kaikki hallinnassa. Hän ei suhtaudu kärsiviin eri tavalla kuin muihin.
-
Juu tuo teema minkä noukin Esran kirjasta on todella vahvasti esillä kautta Raamatun ja se on hyvin rohkaiseva.