Tyyneysrukous (serenity prayer) tuli mieleen: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan"
Mutta Jumalahan voi halutessaan muuttaa nekin asiat, joita itse ei voi muuttaa. Eli voi rukoilla niiden puolesta.
Varmaan kaikilla on siellä pieni pelko jatkuvasti, että milloin se kääntyy minua vastaan.
Voin kuvitella, että vankila voi aiheuttaa tuollaisia ajatuksia. Mutta kai vankila on kuitenkin noin periaatteessa lain ja järjestyksen paikka, eikä toivottavasti käänny työntekijöitään vastaan? Vai ymmärsinkö tämän jotenkin väärin?
Vankilasta tuli mieleen Erving Goffmanin termi
"totaalinen instituutio", joka kattaa lisäksi esim. armeijan ja mielisairaalat, luostarit ja orpokodit. Elämä on hyvin säänneltyä ja rutiininomaista, yksityisyyttä vähän. Stanfordin vankilakoe tulee myös mieleen: Abu Ghraibin väärinkäytökset ja kidutukset ovat vähän samaa sarjaa. Ihmisten käytös voisi mennä äkkiä huonompaan suuntaan tällaisissa oloissa, joissa toisilla on valta ja kontrolli on kovaa? Suomessa on ollut puhetta mediassa yksityisten liikkeiden vartijoiden väkivallankäytöstä kohteisiinsa, joka liittyy aiheeseen.
Stanfordin vankilakokeesta kertovalla Wikipedia-sivulla sanotaan: "Kävi ilmi, että vanginvartijoina toimivat nuoret miehet alkoivat nopeasti kohdella vankeja yhä raaemmin. Vangeille määrättiin fyysisiä rangaistuksia ja heitä nöyryytettiin. Vartijat alkoivat myös manipuloida vankeja toimimaan toisiaan vastaan jakamalla suosionosoituksia ja rangaistuksia. -- Stanfordin vankilakoetta on pidetty osoituksena siitä, että kuka tahansa kykenee pahuuteen ja voi kohdella lähimmäisiään julmasti, jos hänelle annetaan siihen rajoittamaton valta."
Vankilakokeesta vastannut ja Abu Ghraibin samankaltaisuuden siihen huomioinut Zimbardo on näköjään kirjoittanut kirjan
The Lucifer Effect, jonka Wikipedia-sivulla kerrotaan että moraalinen muutos voi johtua yksilön dispositiosta, tilanteesta ja valtajärjestelmästä. Varmaan siis jossakin määrin vankilajärjestelmä on otollinen siihen, että valtaa voitaisiin käyttää väärin ja muutos huonompaan on aina mahdollinen. Kaikki voivat muuttua hyvästä pahaksi, yksilötasolla tai vaikka koko vankilan tasolla?
Toivoisi että Raamatun opetukset ja Pyhä Henki voisivat toimia kristittyjen tapauksessa "moraalisena selkärankana", mutta varmasti syntisyys, vanha ihmisluonto ja tilanteen paineet ovat mahdollisuus huonompaan siltikin. Jos itse joutuisi tiukkaan paikkaan tai vaikka vetämään vartijan roolia, niin kävisikö kuin pahamaineisessa vankilakokeessa? Ja miten osaisi vastustaa menemistä mukaan pahuuteen? Rukous ja Raamatun totuuksien pitäminen mielessä varmasti voivat auttaa.
Löysin myös linkin, jossa on 21 Raamatun kohtaa, joissa kerrotaan Jumalan huolenpidosta (englanniksi):
https://www.jollynotes.com/bible-verses/21-encouraging-bible-verses-about-gods-care-for-us/Jesaja 46:4:
Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama,
vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.
Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen,
minä nostan ja kannan ja pelastan. (https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ISA.46/Jesaja-46)