Huomaan että tämä on aika kuuma puheenaihe. Luulen näin äkkiseltään, että tässä on suuria asioita pelissä. Tarkoitan sillä sitä, kun raamattu pitää seurakunta yhteyttä erittäin tärkeänä ja saatana tekee kaikkensa estääkseen meitä sinne menemästä ja olemasta konkreettisessa yhteydessä toisiimme. Niinkuin raamattusta luemme, se varsin monissa kohdin todistaa uskovien yhteyden ja yhteisten kokoontumisien puolesta. Esim Hep :23-24 "käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän".
Tässä kehoitetaan meitä olemaan aktiivisia, käykää esiin, valvokaa toisianne, rohkaiskaa toisianne ja älkää jättäkö seurakuntakokoustanne. Ei siis vain takapenkissä passiivisesti arvostellen. Lukekaa tarkasti koko asiayhteys sieltä tarkemmin.
Niinkuin itsekin aiemmin kirjoitin miten vaikeaa on sopeutua vajavaisiin seurakuntiin. Niin Paavalikin monissa kohdin moitti eri seurakuntia todella surkeista käyttäytymisistä. Ei siin mitään uutta. Silti Paavali rakasti seurakuntia ja niiden jäseniä, opettaen kärsivällisesti heitä.
On suuri kiusaus jäädä kotiin netin pariin ja ihmistä eroon, niinkuin Soltero aiemmin mainitsi.
Minäkin vuosia sitten, kun nettiä ei vielä ollut, kiersin "parempia seurakuntia" ympäriinsä löytämättä täydellistä. Kymmenen vuotta meni ja kerran vuodessa kävin omassa seurakunnassa toteamassa, ettei täällä Erkkikään voi olla. Niin raamatun vastaista opetusta. Sitten kerran PH muistutti tuon em. jakeen kautta, ettei tule jättää omaa seurakuntaa. Siis menin ja parin kuukauden kuluttua (minusta riippumatta) puheenjohtaja erotettiin ja minut valittiin paremman puutteessa vanhimmistoon jäseneksi. Seurakunta lähti nousuun, vaikka se ei ollut minun ansiota, mutta ehkä vain se, että joku noudattaa Jumalan kehoitusta voi olle sysäys eteenpäin.
Silti voin tarvittaessa jättää seurakunnan ja kirkkokunnan, jos se ajautuu riittävän kauas raamatun opetuksista ja PH antaa siihen sydämmessäni varmuuden.
Niinkuin raamattu sanoo, että lopun aikana luopumus lisääntyy ja monien sydän kylmenee. Miksi, koska me kaikki mukaudumme tämän ajan hengen mukaan. Jos minä 30 v. sitten olisin elänyt näin velttoa hengellistä elämää kuin nyt, niin olisi omatunto soimannut. Nyt olen
mukautunut tähän vapaaseen, villiin hengellisyyteen ja paaduttanut omantuntoni. Yritän tehdä parannusta.
Lisäisin vielä, että kuinka vihaisia ja jopa katkeria voimme olla tosia uskovia ja itse Jumaalaakin kohtaan. Ja tietysti olemme oikeassa, vai olemmeko.
Anteeksi suora sanaisuuteni. En haasta riitaa tai provosoi. Olen suorasanainen ja vielä savolainenkin.