Ainakin itse toimin juuri näin tilanteessa missä luulin että asioiden olisi pitänyt mennä paljon paremmin, olinhan minä vilpittömästi halunnut tehdä Jumalan tahdon.
Meinasin tulla ja itse asiassa tulinkin jo siihen johtopäätökseen, että Jumalalla ei olekaan hyvä tahto minua kohtaan.
Se oli musta hetki. Ja melko kauhea. Olinhan ainakin omasta mielestäni antanut koko elämäni Herralle.
Tuo on valaiseva ajattelutapojen erilaisuudesta. Itse jotenkin ajattelen, että mikään mitä itse teen ei ole kovin laadukasta ja hyvää. Vaikka yrittäisinkin tehdä Jumalan tahdon, jos se on edes kovin hyvin itseltäni mahdollista. Siis vaikka yrittäisin kaikkeni (harvoin varmaankin yritän kaikkeni, mikä on tunnustettava). Eikä inhimillinen tekeminen yleensäkään ole täydellistä ja maailma on monimutkainen.
Eli vaikka ihmisellä tahto olisikin hyvään, niin voi mennä pieleen monista syistä. Tosin ajattelen, että jos Jumala todella haluaa tehdä jotain ja saada sen aikaan, niin varmasti se on Jumalalle mahdollista. Ja kaikki Jumalan vaikutus tähän maailmaan on kuitenkin aina positiivista, sillä Jumala varmasti tietää mitä tekee. Rukousvastaukset ja muu on suuri ilon aihe, hyvää voi tapahtua kaiken inhimillisen epätäydellisyyden seassa.
Nyt kun mietin, niin kuulostaahan tuo minun näkemykseni ehkä hieman negatiiviselta ja pessimistiseltä suhtautumiselta inhimilliseen yrittämiseen. Tai inhorealistiselta, enpä tiedä. Tietysti muiden tekemiseen tulisi yrittää suhtautua rakentavasti ja kannustavasti noin yleisesti.
Tähän hieman liittyy yleinen maailmankuva, jossa minulla varmaan vielä on paljon "positivismia" jäljellä, ainakin välillä: siis en ajattele maailmasta aina/koko ajan hengellisten asioiden kautta, vaan monimutkaisena materiaalisena/fyysisenä paikkana. Jossa materiaalinen syy-seuraussuhde seuraa toisiaan, mutta tietysti nykyään myös hengellisiä vaikutuksia on. Toisaalta se on ehkä välillä hyväkin, kun en syyttäisi vaikka Jobia kovasta kohtalostaan syntiensä takia. Mutta toisaalta ehkä reaktioni olisi vain mitäänsanomaton "no, kaikkea sitä sattuukin."
Tieteessä on myös
just world -hypoteesi, jonka mukaan ihmiset olettavat että hyvä menestyy ja paha saa palkkansa. Mutta minulla se ei varmaankaan ole kovin voimakkaasti läsnä ajattelussa. Ja käyhän Raamatussakin VT:n profeetoille usein huonosti, samoin UT:ssa Johannes Kastajalle, Jeesukselle ja useimmista apostoleista. Parhaimmat tapetaan ensin? Open Doorsin toiminta/Marttyyrien ääni tulee myös mieleen, kaikenlaista sortoa on maailmassa uskonnonkin tähden.