Syntikysymys tulee tavalla tai toisella esille melkein kaikessa, mitä täälläkin kirjoitellaan. On surullista, että uskovatkaan eivät ymmärrä asiaa. Vielä surullisempaa on, etten sitä aina itsekään ymmärrä. Siksi aloitan tämän keskustelun, että painaisin asian myös omaan kallooni ja varsinkin sydämeeni.
Syntiä voidaan selitellä ja väitellä siitä, onko tämä tai tuo asia syntiä. Väitteleminen johtuu siitä, ettemme ymmärrä koko asiaa.
Yritän avata tätä taas itselleni ja mahdolliselle lukijalle. Synti on pohjimmiltaan Jumalan lain rikkomista. Jeesus tiivisti lain rakkauden kaksoiskäskyyn: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Kaikkea, mitä ajattelemme ja teemme pitää siis peilata tähän. Siinä on mittari. Mittaus tulee tehdä rehellisesti. Ja kun otan asian todesta, niin en täytä mittaa hetkeäkään. Olen Jumalan lain edessä jokahetkinen syntinen.
Tätä vastaan nousee hillitön raivo ja onhan se ymmärrettävääkin. Siitä johtuu sitten se, että Evankeliumia ei ymmärretä ja askarrellaan toisarvoisissa asioissa. Sanon tämän jälleen kerran myös itselleni.
Syntikysymys on jo ratkaistu. Lopputulema siitä on se, että vapautuksen synnistä täytyy merkitä vapautusta laista. Muuta tietä ei ole. Paavali muistuttaa asiasta lukemattomia kertoja. Yksi on Room. 4:15: "Sillä laki saa aikaan vihaa, mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan."
Armon alla oleva uskova on siis vapaa laista. Tätä vapautta ei voi käyttää ehdoin tahdoin väärin, koska se johtaa takaisin lain alaisuuteen. Tämä on paradoksi ja tätä vihollinen koettaa käyttää niin, että saisi uskovan tekemään hyvällä omalla tunnolla syntiä.
Uskovan vapautus synnistä ei merkitse sitä, että synti poistetaan hänestä, vaan sitä, että hänessä olevaa syntiä ei lueta hänelle syyksi. Kts. Room. 4. luku.
Vielä kerran kertaukseksi:
1. Ymmärtääksemme armon oikein, meidän tulee ymmärtää synti oikein.
2. Ymmärtääksemme synnin oikein, meidän tulee ymmärtää laki oikein.
3. Ymmärtääksemme lain oikein, emme saa selittää lakia pois