Ensin pitää olla täydellinen pyhitys (Jumalan edessä). Vasta sitten alkaa prosessi, jossa meitä pyhitetään (ihmisten edessä). Hepr. 10:14.
Eihän se nyt näin ole.
Kerrotko sitten kuinka se on?
Viittaamasi Hepr. 10:14:
"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."
Eihän siinä puhuta mitään ihmisten edessä pyhittymisestä.
Eikä meidän tarvitse itse pyhittyä edes Jumalan edessä, koska meidät pyhäksi tekevä uhri on jo annettu puolestamme.
Pyhä pyhittyköön edelleen. Mitä se tarkoittaa?
Se tarkoittaa varmaan uskonelämästään ja vaelluksestaan huolehtimista, Herran teillä kulkemista.
"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea." (2. Piet. 1:10)
Lankeaminen tarkoittaa kai tässä yhteydessä lankeamista pois uskosta.
Ilm. 22;11: "Vääryyden tekijä
tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen,
saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas,
tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä,
pyhittyköön edelleen."
Alkutekstissä ei ole näitä verbejä ollenkaan.
Kysymys on siitä, mitä me olemukseltamme olemme nyt, sitä me tulemme myös olemaan. Jos olemme nyt vääriä, olemme sitä huomennakin. Jos olemme nyt saastaisia, niin sellaisena pysymme, ja jos olemme vanhurskaita (Kristuksessa), niin saamme olla sitä edelleen.
Käsittääkseni tämä tarkoittaa sitä, että lopun ajan lähetessä muutoksen mahdollisuus pienenee, ja lopulta kokonaan poistuu sitä mukaa kun Pyhä Henki vetäytyy pois. Ihmiskunta on tehnyt valintansa, ja jää Jumalan tuomiolle joko täydellisesti saastaisina tai täydellisesti pyhinä (pyhitettyinä Jeesuksen veressä).
Tämä korostaa myös siis sitä pyhyyttä, mikä on kokonaan Kristuksessa saatu yhdellä kerralla ja täydellisenä silloin, kun Pyhä Henki vaikutti meissä sen, että meille kelpasi katsoa Jumalan armoa Kristuksessa.