Puimatanner > Laki ja evankeliumi

Kristikunnan hajaannus

(1/31) > >>

Paulus:
Olen vuosia pohtinut tätä kysymystä. Mikä on syytä ja mikä seurausta? Siitä kaiketi vallitsee yksimielisyys, että hajaannuksen aiheuttaja on sielunvihollinen, joka ei vihaa mitään muuta niin paljon kuin raitista ja tervettä Evankeliumia. Ja missä sitä vähänkin ilmenee, sinne se pyrkii mukaan tavalla ja toisella.

Tämä on arka aihe, myönnän sen. Ja kullakin meistä on luultavasti omakohtaista kokemusta tämän taistelun eri vaiheista, syistä ja seurauksista.

Mice:
Se johtuu siitä, että emme ole koskaan ottaneet tosissaan tätä:

Joh. 3:30  "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä."

Persoonat törmäilevät ja jokainen pitää tiukasti kiinni kehällisistä asioista. Ne ovat meille ihmisille tärkeimpiä uskon todellisuuden määrittelijöitä. Kaikenlainen oikea kristittyjen yhteys on se mitä sielunvihollinen ei missään tapauksessa halua. Jeesus rukoili "että he kaikki olisivat yhtä", mutta me emme korvaamme lotkauta sille rukoukselle, vaikka se on luettavissa Raamatussa.

Yhteyttä ei myöskään synny ennen kuin evankeliumi on ytimessä. Eikä mikä tahansa filosofinen mukaevankeliumi, vaan verenmakuinen sanoma Pojasta ristillä.

Soltero:
Paavali moitti korinttilaisia ehtoollisriitelystä:

"Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin.
Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen."
(1. Kor. 11: 18-19)

Apostoli piti ilman muuta selvänä, että seurakunnan jäsenet jakaantuvat puolueisiin.
Hän tunsi ihmisluonnon, jonka vuoksi jo esim. juutalaiset elivät useaan lahkoon hajaantuneina.

Em. lainauksessa mainitulla "koetuksen kestämisellä" ymmärrän, että kun uskovat - kaikesta päinvastaisesta opetuksesta huolimatta - eriytyvät omiin porukoihinsa,
he voivat silti pysyä pelastavassa evankeliumissa.
Lahkot, eriseurat, kirkot ym. ihmisluomukset ovat niin kauan vaarattomia,
kun ne välittävät Raamatun mukaista evankeliumia
Jeesuksesta Kristuksesta ja herättelevät ihmisiä tekemään uskonratkaisun.

Koska vielä maailmassa elävien joukossa on lukemattomia eri tyyppisiä persoonia,
on hyvä, että evankeliumia levittävissä uskovaisryhmittymissäkin
esiintyy ihmisten eri puoliin vetoavia korostuksia.
Jokainen voi löytää itselleen sopivan ja päästä sen jälkeen seurakuntayhteyteen tai ainakin Jumalan Sanan ääreen.
Varsinkin kun sananjulistus ja uskovien yhteys on nykyään mahdollista muutenkin kuin istumalla ruumiillisesti jossakin kokouksessa,
hengellinen monimuotoisuus on rikkaus ja antaa vaihtoehtoja.

Tietysti ongelmana ovat harhaopit.
Antikristuksia tulee joka tapauksessa, koska se on Jumalan tahto.
Ehkä nykyinen lähes ajaton ja täysin paikasta riippumaton julistus ja opetus onkin välttämätöntä, jotta sekä pelastavan uskon että
kadotukseen johtavien harhojen levitys on sopivan tehokasta.

ullamaija:
Jeesus puhuu Joh.10:16:"Minulla on myös muita lampaita,jotka eivät ole tästä lammastarhasta.Myös niitä minun tulee johdattaa ja ne saavat kuulla minun ääneni. Niin on oleva yksi lauma ja yksi Paimen". Kyllä Hän ne löytää. Joku yhdistää näitä kuulevia lampaita? Toivottavasti tunnemme Oikean Paimenen äänen.                                   .

Soltero:

--- Lainaus käyttäjältä: ullamaija - 02.08.19 - klo:14:33 ---Jeesus puhuu Joh.10:16:"Minulla on myös muita lampaita,jotka eivät ole tästä lammastarhasta.Myös niitä minun tulee johdattaa ja ne saavat kuulla minun ääneni. Niin on oleva yksi lauma ja yksi Paimen". Kyllä Hän ne löytää. Joku yhdistää näitä kuulevia lampaita? Toivottavasti tunnemme Oikean Paimenen äänen.                                   .

--- Lainaus päättyy ---
Joo näin on.
Oikea Paimen kutsuu koko ajan uusia lampaita ja pitää kiinni jo löytyneistä.
Hän säätää, valvoo ja huolehtii, vaikka lampaat määkivät kukin tavallaan ja rimpuilevat eri suuntiin.

Meidän ihmisten on varmaan mahdotonta muodostaa sellaista yksimielistä maanpäällistä seurakuntaa, jossa kaikki palvoisivat yhdessä ja samalla tavalla Herraa.
Tärkeintä on, että kaikilla on sama Herra ja sama Sana.

Mutta luonteenlaatuja on monenlaisia, ihmisten käsitykset yhteisöllisyydestä ovat erilaisia, kulttuurit poikkeavat suuresti toisistaan,
on monenlaisia käsityksiä ihmisyydestä,
samoin monia näkemyksiä johtajuudesta, seurakuntaviroista jne.
Siksi samanlainen seurakunta ei voi kauaa elää ja toimia joka paikassa.

Raamatusta on muodostettu monia ainoiksi oikeiksi määriteltyjä tulkintoja,
esim. armolahjoista ja kasteesta puhuttaessa.
Kun joku tulee uskoon jonkin tulkintaympäristön sisällä, hän luultavasti jää
ko. seurakuntaan, vaikka näkemykset myöhemmin hiukan avartuisivatkin.
Omaksutut perinteet vaikuttavat vahvasti hengellisyyden toteuttamisessa
kuten muillakin elämänalueilla.

En siis usko, että mitään yleismaailmallista tai edes yhden kansan seurakuntayhteisöä voi muodostaa, koska hajaannus oli tosiasia ja apostolien aikana.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu