Jotkut seurakunnat voivat olla vuoden päästä aivan erilaisia kuin mitä ne nyt ovat. Torontolaisuuden aika osoitti tämän mahdollisuuden selvästi. Kohtalaisen terveetkin seurakunnat (ja ihmiset) lähtivät innolla mukaan. Toiset näkivät harhan selvästi ja erosivat, osa erotettiin, koska eivät voineet sitä hyväksyä.
Olen sen verran vihreä näissä piireissä että minulla ei ole kokemusta torontolaisuudesta. Olen kyllä jonkun verran lukenut historiaa ja tiedän vähän mistä on kysymys. Tiedän paremmin 2000-luvun tapahumista, Nokia Missiot ja Lakelandit yms. Ehkä nämä ovat olleet tuon muinaisen torontolaisuuden luonnollista jatkumoa? Näissä olen kyllä aistinut "alusta asti" mistä on kysymys, tai pikemminkin mistä ei ole kysymys. Pyhä Henki ei ole kehoittanut minua osallistumaan näihin millään tavalla.
Muuten, tuosta lainaamasi ajatuksen ensimmäisestä lauseesta tuli mieleen, että voisiko tuo tapahtua myös toisin päin? Että joku seurakunta muuttuisikin paremmaksi?
Tuo viimeinen lauseesi on tosi mielenkiintoinen. Minulla on siitä oma käsitykseni, mutta en väitä, että se on fakta. Voi olla vaan mutua, vaikka toisaalta perustuu jo yli 20 vuoden kehityksen seurantaan.
Olen jossain maininnut, että vain sairaus leviää tarttumalla, ei terveys. Arvelen, että tämä pitää paikkansa myös hengellisessä todellisuudessa. Harhat muuttavat hetkessä seurakuntaa (ja yksityistä ihmistä), mutta kehitys päinvastaiseen suuntaan vaatii kymmeniä vuosia. Ja nuori polvi jatkaa yleensä sitä, mihin on tottunut. En ole kovin toiveikas sen suhteen, että terve julistus saisi lähitulevaisuudessa sijaa. Ei missään ole tullut vastaan sellaista kehitystä, että joku seurakunta, joka on ollut mukana harhajutussa, olisi avoimesti ilmoittanut, että harhaan mentiin ja sanonut itsensä irti tapahtuneesta. On kylläkin sanottu, että olihan siinä jotain ylilyöntejä. Tuskinpa terveestä evankeliumista tulee missään vaiheessa menestyvää kansanliikettä.
Sitten on eräs asia, josta tässä yhteydessä on syytä puhua. Hengellisissä yhteisöissä on kaksi erilaista johtamisperiaatetta, joka vaikuttaa myöskin harhaoppeihin. Esimerkiksi helluntaiseurakunnilla ei ole yhteistä johtoa, joka ohjaisi koko liikettä. Siksi seurakunnat ovat erilaisia ja jossain voidaan sanoa, ettei meillä ole esim. mitään torontolaisuuden vaikutuksia. Ja jos niitä onkin, ne saattavat olla vain muutamien yksilöiden ongelma. Joissakin pikkuyhteisöissä on sama periaate.
Vapaakirkossa on tietty hierarkia. Jos ylin johto ottaisi kielteisen kannan erilaisiin "kohelluksiin", niin sillä saattaisi olla hajottava vaikutus. Myös taloudelliset seikat vaikuttavat esim. kustannustoimintaan, joka kärsisi isosta muutoksesta suuntaan tai toiseen. Ei siis voida ajatella, että linja merkittävästi tervehtyisi kauttaaltaan.
Kirkon puolella on osittain samat ongelmat, on seurakuntia, jotka sallivat aika villinkin menon. Vielä pahempana näen kuitenkin sen, että ylin johto on ainakin omasta näkökulmastani katsoen täysin "pöpelikössä". Toivoa sopii, että johto vaihtuu, mutta nykykehityksen valossa on aika epätodennäköistä, että muuttuisi parempaan suuntaan demokraattisessa järjestelmässä. Positiivista on, että joillakin paikkakunnalla luterilaisuus sallii tiloissaan ihan tervettäkin toimintaa.