Kirjoittaja Aihe: Missä opetetaan Armosta oikein!  (Luettu 38234 kertaa)

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 639
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #120 : 31.12.13 - klo:22:36 »
Tämä on täällä jo toisaalla, mutta kertaus ei liene pahaksi:

Englantilainen julistaja Martyn Lloyd-Jones on sanonut:
"Jos on totta, että missä synti lisääntyy, siinä armo tulee vielä suuremmaksi, onko meidän siis pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Parhain tapa koetella, saarnaako pastori Uuden testamentin oppia pelastuksesta on se, että jotkut kuulijat ymmärtävät ja tulkitsevat armon väärin siinä määrin, että yksin armosta tullut pelastus vapauttaa heidät tekemään  mitä tahansa; synnin tekemistä voi jatkaa, koska sen lisääntyessä armokin lisääntyy. Siinä on hyvä mittapuu evankeliumin julistukselle. Jos minun saarnaamiseni ja evankeliumin julistukseni ei altista tälle väärinymmärrykselle, se ei ole evankeliumia."

Lloyd-Jones ei suinkaan yllytä syntiin yhtään enempää kuin Paavalikaan. Otan hieman lisää:

"Salli minun selittää, mitä tarkoitan. Jos saarnataan vanhurskauttamista tekojen kautta, kukaan ei kysy edelläolevan kaltaisia kysymyksiä (Siis, pitääkö meidän synnissä elää, että armo tulisi suureksi?).

Jos saarnataan: 'Jos tahdot olla kristitty ja päästä taivaaseen, pitää sinun lopettaa synnin tekeminen ja tehdä hyviä tekoja. Ja jos teet niin jatkuvasti ja säännöllisesti etkä poikkea niistä, sinusta tulee kristitty ja pääset taivaaseen".

Näin saarnaavaa ihmistä ei koskaan ymmärretä väärin. Kukaan ei tule sanomaan hänelle: 'Pitääkö meidän jatkaa synnissä, että armo suureksi tulisi?"

Kiteytettynä tämän ihmisen sanoma on, että jos jatkat synnin tekemistä, olet kirouksen alainen, ja vain jos lopetat synnin, pelastat itsesi tuholta. Tätä ei voi käsittää väärin… Rooman kirkkoa vastaan ei ole koskaan nostettu syytettä tämän takia, Martti Lutheria vastaan kylläkin…' "


Kun tutustuin Roomalaiskatoliseen katekismukseen (800 sivuinen järkäle), niin olin pudota pieksuiltani kun löysin läheisen yhteyden ylipäätään vapaitten suuntien opin ja katolisen kirkon opin välillä. Molemmat kyllä opettavat, että pelastus on uskosta ja armosta ja Kristuksen tähden. Mutta ei yksin niistä.

Vapaitten suuntein opettajat kiistävät tämän jyrkästi ja vetoavat siihen, ettei heillä palvota Mariaa eikä ole pyhimyksiä ja tämä hämää. Mutta vanhurskauttamisoppi on hyvin samankaltainen. Käytännössä vaaditaan ainakin jonkinlaisia tekoja.

Olen kirjastossa tutustunut rkk katekismukseen, mutta sen koko esti lähemmän tutustumisen. 2014 voisi senkin ottaa lukuprojektiksi.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #121 : 02.02.18 - klo:11:52 »
Selasin eräällä toisella foorumilla lähes 10 vuotta sitten käytyä keskustelua, jonka olen tallettanut tiedostooni. Jos oikein olen ymmärtänyt kirjoittaja edusti h-seurakuntaa, samoin kuin muutamat hänen myötäilijänsä. En tiedä, onko edes sopivaa laittaa toisen foorumin tekstiä tänne näkyville, jos ei ole, saa poistaa. Itse asia on kuitenkin erittäin tärkeä ja olisi hyvä tietää, kuinka yleistä tällainen ajattelu uskovilla on (korostukset minun):


"En vaan ymmärrä miksi armosta täytyy foorumilla kirjoittaa tuhat sivua, vaikka armo ei ole ydinasia edes pelastuksessakaan, kuin osittain.

Näen vain siten, että jos ei kerrota parannuksen teon tarpeellisuudesta, eikä syntiensä hylkäämisestä, eikä uudestisyntymisestä ylhäältä, eikä uskonsa tunnustamisesta.

Eikä Jeesuksen eli armon vastaanottamisen tärkeydestä niin vaikka puhuisi armosta, vaikka kuinka voi itse hyvin jäädä armon ulkopuolelle ja kadotukseenkin, eikö ole ihmeellistä?

Tarkoitan todella sitä, että Suomen maassa on paljon ihmisiä, jotka puhuvat Jumalan armosta, mutta eivät ole kuitenkaan välttämättä koskaan tehneet noita asioita mitä luettelin ja siten Hän voi hyvin joutua jopa kadotukseen.

Minun Raamatussani ei siis painoteta ollenkaan sanaa armo pelastuskysymyksessä, kuin välillisesti eikä pääpaino ole siinä, kuin foorumilla jatkuvasti näyttää olevan.

Jeesus PELASTAA ja Jeesuksen vastaanottamisella ihminen pelastuu, vaikka ei ymmärtäisi armo -sanaa ollenkaan.

Anteeksi, mutta en ymmärrä foorumin väittelyitä ollenkaan, kun harvoin täällä on keskusteluja parannuksenteosta, uudestisyntymisestä, uskoontulemisesta, uskonsa tunnustamisesta, syntiensä hylkäämisestä, Jeesuksen ottamisen tärkeydestä pelastuskysymyksessä yms....

Sitä vastoin jatkuvasti kiistellään armosta, joka toki jotenkin liittyy aiheeseen jopa Pelastukseen, mutta ei ole pääosassa lainkaan."
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

JPK

  • Vieras
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #122 : 02.02.18 - klo:12:58 »
Vastaan tuohon ylempään kommenttiin roomalaiskatolisuuden ja vapaiden suuntien oppien yhteyksistä. Tässä on kyllä perää.

Yksinkertaistetusti ero on siinä, mitä uskon kautta pelastuminen merkitsee. Katolisuudessa se merkitsee "armon-osallisuutta" (sakramentit) - myös ns. "armon-vuodattaminen" ihmiseen, joka vaikuttaa sitten ihmisessä hyviä tekoja, jotka sitten saattavat osiltaan päätökseen aloitetun pelastusprosessin. Tässä mielessä siis pelastus armosta, ei ole 100% Jumalan teko, vaan myös ns. yhteistyötä, Jumalan ja ihmisen välillä.

Tätä on korostettu vapaissa suunnissa, kuten helluntailaisuudessa "uskossa-pysymisenä", joka kääntyi (mielestäni) lain alaisuudeksi, eli pyhitys ei ollut enää täysin valmiista pelastuksesta käsin elämistä - Jumalan armosta - vaan se oli yhteistyötä Jumalan ja ihmisen välillä. Ihminen ei voinut "säilyä" uskossa ellei hän tehnyt tekoja, pysyäkseen uskossa. Tämä rinnastui vahvasti roomalaiskatoliseen pyhitysoppiin.

Toki toisella laidalla on ns. "hiekkasäkki"-usko, joka eksyy passiiviseen uskon elämään, jossa kaikki aktiivisuus ja kehoitukset tuomitaan laki henkisyytenä, ja näin niitä vastustetaan. Tässä on suuri vaara myös, koska silloin "armo" tulee oikeudeksi passiivisuuteen, elävän uskon - eli toimivan uskon sijasta.

Nämä kysymykset Jumalan yksinoikeudesta ainoana pelastuksen tekijänä, suhteessa ihmisen osaan - vastaanottaa, ojentautua, suuntautua, antautua, toimia - ovat koko kristillisen kentän ja uskon elämän suurin tasapainokysymys. Kun ymmärrämme itsemme synnille kuolleina, ymmärrämme että meissä itsessäämme ei ole mitään joka voi edes suuntautua Jumalaa kohden. Siksi kaikki: uskoon tuleminen; parannuksen tekeminen; rakkaus Jumalaan; toimiva ja elävä usko - ovat Jumalan tekoa meissä, eli vaikuttavaa ja toimivaa Jumalan armoa, suhteessa syntiseen ihmiseen.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #123 : 02.02.18 - klo:13:28 »
Täällä on mielestäni tähän asiaa liittyvää valaistusta:

http://puimatanner.net/index.php?topic=539.msg25103#msg25103
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

JPK

  • Vieras
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #124 : 02.02.18 - klo:13:41 »
Jatketaan vielä vähän....

Mielestäni tulee erottaa toisistaan ns. herätyssaarna ja Jumalan sanan opetus.

Herätyssaarna sisältää Jumalan lakia, joka kohdistuu ihmisen omaantuntoon ja osoittaa synnin. Tähän toki ei jäädä, vaan tästä käsin herätyssaarnan tulisi johtaa kuulijat pelastavan Jumalan armon eteen - eli Jeesuksen luo.

Jumalan sanan opetus, jo uskossa oleville - perustuu heidän kasvamiseensa Jumalan tuntemisessa ja Jumalan armossa. Vapaissa suunnissa olen ihmetellyt kuinka heikkoa sanan opetus on, että se muuttuukin melkein aina herätyssaarnaksi, ja saa lakipohjaisen luonteen (käskyttäminen; väärä kehoittaminen; jopa syyllistäminen). Itse miellän Jumalan sanan opetuksen ensisijaisesti Jumalan tuntemisessa kasvamisena, jossa opitaan tuntemaan Jumalan armo ja rakkaus.

Roomalaiskatolisuus perustuu sakramentaaliseen uskoon, jossa "armoa" vuodatetaan (tai siitä päästään osalliseksi) kirkon suorittamien sakramenttien kautta, joista tärkein eukaristia (messu-uhri). Tätä kuitenkin edeltää katumuksen sakramentti sekä ns. absoluutio, eli pappien kautta osoitettu synninpäästöön liitetty syntien anteeksisaaminen. Tämä kierre: synnin tunnustaminen papeille; sakramentiin osallistuminen - luovat perustan, joka edellyttää niiden osaksi hyviä tekoja - armossa pysymiseksi. Tämä rinnastuu paljolti vapaiden suuntien ajatukseen "uskossa" pysymisestä, tekojen kautta.

Vielä tuosta Jumalan armon vaikutuksesta. Raamattu opettaa, että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, mutta tämä vaikuttaminen ei ole pelastuksen loppuun saattamista, vaan jo loppuun saatetusta pelastuksesta - eli armosta - elämistä. Nämä menevät sekaisin pahasti katolisuudessa, helluntailaisuudessa sekä luterilaisuudessa (jossa oikea armon vaikutus usein leimataan väärin lain teoksi tai lain vaatimukseksi).

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #125 : 02.02.18 - klo:18:50 »
Armosta opetetaan Egyptin ja luvatun maan välimaastossa (4  Moos 14): "Herra on pitkämielinen ja suuri armossa".

Ja opetus jatkuu:  "... hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset".

Entäpä sitten tämän jälkeen tuleva jatko, jota ei nykyisin kovin usein kuule puhuttavan:
"mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen".

Onko tämä opetus oikein?

 

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #126 : 04.02.18 - klo:18:14 »
Jatketaan vielä vähän....

Vapaissa suunnissa olen ihmetellyt kuinka heikkoa sanan opetus on, että se muuttuukin melkein aina herätyssaarnaksi, ja saa lakipohjaisen luonteen (käskyttäminen; väärä kehoittaminen; jopa syyllistäminen). Itse miellän Jumalan sanan opetuksen ensisijaisesti Jumalan tuntemisessa kasvamisena, jossa opitaan tuntemaan Jumalan armo ja rakkaus.

Roomalaiskatolisuus perustuu sakramentaaliseen uskoon, jossa "armoa" vuodatetaan (tai siitä päästään osalliseksi) kirkon suorittamien sakramenttien kautta, joista tärkein eukaristia (messu-uhri). Tätä kuitenkin edeltää katumuksen sakramentti sekä ns. absoluutio, eli pappien kautta osoitettu synninpäästöön liitetty syntien anteeksisaaminen. Tämä kierre: synnin tunnustaminen papeille; sakramentiin osallistuminen - luovat perustan, joka edellyttää niiden osaksi hyviä tekoja - armossa pysymiseksi. Tämä rinnastuu paljolti vapaiden suuntien ajatukseen "uskossa" pysymisestä, tekojen kautta.

Vielä tuosta Jumalan armon vaikutuksesta. Raamattu opettaa, että Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, mutta tämä vaikuttaminen ei ole pelastuksen loppuun saattamista, vaan jo loppuun saatetusta pelastuksesta - eli armosta - elämistä. Nämä menevät sekaisin pahasti katolisuudessa, helluntailaisuudessa sekä luterilaisuudessa (jossa oikea armon vaikutus usein leimataan väärin lain teoksi tai lain vaatimukseksi).

Tuossa edellä on kritisoitu eri seurakuntia:"vapaat suunnat, katolilaisuus, helluntailaisuus, luterilaisuus"

Otsikko kuuluu:"Missä opetetaan Armosta oikein".

Jos ei missään noista mitä on kritisoitu, missä siis? Olisi kiva tietää. Vai ainoastaanko täällä puimatantereella?

Ajattelemmeko tietävämme tarkalleen miten armosta tulisi opettaa oikein? Niin että voimme arvioida kaikkea armosta opettamista ja kaikkia muita armosta opettavia oikein?
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa Jopo

  • Viestejä: 379
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #127 : 04.02.18 - klo:18:46 »
Mielestäni armosta opettaminen, kuten yleensäkin Raamatun sanan opettaminen, on mitä haastavinta.

Ei riitä, että osataan Raamatun kirjoitukset. Ei edes se, että osataan erottaa teoriassa lain ja evankeliumin tehtävät. Että tiedetään Jeesuksen olevan ainoa tie pelastukseen. Että pelastus on armosta ilman tekoja. Vaikka noiden asioiden tunteminen onkin mitä tärkeintä. Ja niissäkin saamme koettaa jatkuvasti opetella ja kasvaa.

Pitäisi tuntea myös, miten "itsekullekin" vastata. Eli tuntea ja tunnistaa, mikä on kuulijan tilanne. Ja haasettta lisää isompi ihmisryhmä. Siellä kun voi olla ihmisiä niin monenlaisissa erilaisissa vaiheissa.

Miten opettaa niin, että evankeliumin lohdutusta tarvitseva rohkenee uskoa sen omalle kohdalleen? Ja ettei samalla suruttomasti elävä saisi rohkeutta jatkaa suruttomuudessaan? Miten lohduttaa ja kehoittaa, niin että se kohdistuisi oikeisiin tarvitsijohin? Ei siinä ihmisviisaudella pitkälle päästä. Armon opettaja tarvitsee itse mitä suurimmasa määrin Jumalan armoa selvitäkseen tehvästään oikein.

Jeesus oli varmasti paras armosta Opettaja. Koko Hänen maailmaan tulonsa kertoo armosta. Jos olisi joku muu mahdollisuus pelastua, ei Jeesuksen olisi tarvinnut tulla hirvittävään ristin kärsimykseen ja kuolemaan meidän tähtemme. Se on itseasiassa kaikkein väkevin todistus siitä, ettemme itse voi itseämme pelastaa. Emme millään teoilla, sanoilla, ajatuksilla, tahdolla, ponnistuksilla. Me tarvitsemme Pelastajan!

Kohdatessaan ihmisiä, Jeesus antaa hämmästyttävän erilaisia vastauksia. Riippuen kulloisenkin kohtaamansa ihmisen tilanteesta. Jollekin pelastuksesta kyselevälle hän sanoo: "pidä käskyt". Jollekin heti: "uskosi on sinut pelastanut". Toiselle "ole turvallisella mielellä, syntisi annetaan sinulle anteeksi". jne.

Tuo kaikki laittaa nöyrälle paikalle. Miten voisikaan 'opettaa' armosta oikein?
"Ääretön meri armoa on Kristuksessa, en luule voivani koskaan käsittää sitä. On myös ääretön määrä syntiä sydämessäni. En usko koskaan täydellisesti voivani käsittää sitä"(Antti Achrenius)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #128 : 04.02.18 - klo:18:57 »
Armosta opetetaan Egyptin ja luvatun maan välimaastossa (4  Moos 14): "Herra on pitkämielinen ja suuri armossa".

Ja opetus jatkuu:  "... hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset".


Tuossa on mietittävää pidemmäksi aikaa.
Yksi Raamatun suurista kertomuksista alkaa Egyptistä ja päättyy Jordanin yli menemisen.

Toinen suuri kertomus alkaa Jumalan vuorelta Hoorebilta ja kulkee lain arkin kanssa Jordanin yli jatkaa Herran arkkina Herran vuorelle joka on Siionin vuori.
VT puhuu siis aivan samaa kuin Gal.3 loppuosa.

JPK

  • Vieras
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #129 : 04.02.18 - klo:19:08 »
Löydän Raamatusta käsin, että:

(1) pelastuminen pois synnistä ja iankaikkisesta kadotuksesta on mahdollista vain Jumalan armosta, eli ilman ihmisen omia tekoja, tai ihmiseen omaan itseensä perustuvaa hyveellisyyttä (arvollisuutta). Armo pelastuksen perustana on ansaitsematonta Jumalan hyvyyttä joka ylittää kaikki inhimilliset kyvyt, sekä henkimaailmoissa olevat voimat; se on voittamatonta rakkautta, joka kestää yli pimeyden, kuoleman ja kaiken kärsimyksen.

(2) uskossa kasvaminen Jumalan lapsena on vain Jumalan armosta, jossa Jumalan armo kasvattaa pelastettua ihmistä Jumalan Sanan mukaisuudessa: tunteaksemme Herran ja Hänen tahtonsa. Vaeltaminen Jumalan tahdossa perustuu Jumalan rakastamiseen, jossa kuuliaisuus on Jumalan rakkaudesta syntynyttä vastarakkautta Häneen (Jumalaan sitoutuminen ja Jumalalle kuuluminen)

(3) vajavaisena ja keskeneräisenä Jumalan armosta hyväksyttynä oleminen, yksin Jeesuksen ansion ja rakkauden tähden - jolloin oma keskeneräisyytemme ei ole este Jumalan armolle, vaan sen todellinen syy. Jumalan armo on keskeneräisiä varten, koska se on ansaitsematonta ja se on rakkautta heikkoja ja huonoja varten.

(4) Jumalan tunteminen, eli syvin uskon elämän ydin - jossa ihminen on Jumalan oma, rakastettu, hyväksytty, ja omaa täydellisen oikeuden astua Jumalan eteen ja kuulua Hänelle (omistusoikeudellinen perusta Kristuksen veressä).

(5) armolahjojen osallisuutta, jossa Jumalan Pyhä Henki toimii pelastetussa Jeesusta kirkastaen ja Jumalan rakkauden voimaa ilmentäen: sanoissa ja teoissa. Myös kärsiminen Kristuksen nimen tähden (eli syyttömänä kärsiminen) on Raamatussa armoa (1Piet.2:19).

(6) Kärsivän ihmisen syvin lohdutuksen paikka, jossa kukaan tai mikään, ei voi täyttää rikkinäistä ihmissydämen kipua, muu kuin Jumalan rakkaus ja armo, eli Jumala kantaa sairasta, yksinäistä ja kärsivää. Ihmisten hylkäämäksi tullut, saa syvimmän lohdutuksen Jumalan armossa ja rakkaudessa, jossa kärsivä saa tuntea Jumalan hyväksynnän ja avun omalla kohdallaan.

(7) Jumalan armo on yhteyttä uskovien välillä, jotka ovat keskeneräisiä, rikkinäisiä, epävarmoja, pelokkaita tai vielä lihallisia, ylpeitä, liian itsevarmoja jopa röyhkeitä - Jumalan armo uskovien yhteydessä katsoo Kristuksen voittoon ristillä, ja tästä uskossa Jeesukseen - uuden luomuksen osaa kaikissa pelastetuissa, olivat he sitten millaisessa hengellisen kasvun tilassa hyvänsä. Jumalan armo kasvattaa pois väärästä pelosta ja heikkoudesta, sekä lihallisesta ylpeydestä ja röyhkeydestä.

------------

1Joh.4:16 "Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä."

 
« Viimeksi muokattu: 04.02.18 - klo:19:15 kirjoittanut JPK »

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #130 : 04.02.18 - klo:20:41 »
Vaeltaminen Jumalan tahdossa perustuu Jumalan rakastamiseen, jossa kuuliaisuus on Jumalan rakkaudesta syntynyttä vastarakkautta Häneen (Jumalaan sitoutuminen ja Jumalalle kuuluminen)

Kuuliaisuudesta on kirjoiteltu ennenkin. Yhdyn pitkälti siihen, mitä edellisessä viestissäsi kirjoitit. Olemme siis samoilla linjoilla. Tuohon yllä lainattuun kohtaa liittyen haluan ottaa lainauksen toisesta keskustelusta, missä on hieman erilainen näkökulma:

Lainaus
Vs: Raamatun mukainen ja oikea vesikaste.
« Vastaus #16 : 29.10.13 - klo:04:01 »
Lainaus käyttäjältä: Maverick - 28.10.13 - klo:22:11
Aikuisena saatu kaste oli uudestisyntymisen luonnollinen seuraus, kuuliaisuusaskel. Ymmärrän sen tunnustaumisena siihen, mitä olin uskoontullessani kokenut. Mutta eivät nämä kasteet minulle taivaspaikkaa tuo. Sen tuo ainoastaan usko Jeesukseen ja tietenkin se, että säilyttää uskonsa loppuun asti. Mulle nää kasteväännöt on niin toisarvoisia asioita.

Lainaus
Eräs tunnettu (vapaan suunnan lähetysjohtaja) julistaja kritisoi tuota sanaa "kuuliaisuudenaskel". Sanaahan kuulee käytettävän uskovien kasteen yhteydessä. Siitä ei kyllä ilman selitystä selviä, kummasta kuuliaisuudesta on kysymys, lain kuuliaisuudesta vai uskonkuuliaisuudesta.

Jos on kysymys ensimmäisestä, pitää muussakin olla kuuliainen. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Onko joku kuuliainen myös tässä?

Mutta jos on kysymys uskonkuuliaisuudesta, niin se itsessään ei siedä mitään muuta kuin uskon Jeesukseen ja hänen ansioonsa.

Edesmennyt lähetysjohtaja Juhani Lindgren opetti, että uskonkuuliaisuus on yksi, jakamaton käsite, jota ei saa sekoittaa uskoon ja sitä seuraavaan kuuliaisuuteen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

JPK

  • Vieras
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #131 : 04.02.18 - klo:21:50 »
Edellä kirjoittelin vähän tuosta roomalaiskatolisuuden ja helluntaiherätyksen pyhitysoppien yhtäläisyyksistä. Ajatus uskossa pysymisestä kääntyy molemmissa vahvasti ihmisen osaksi, ja tällöin armossa kasvaminen ja vaeltaminen muuttuu lain alaiseksi tilaksi - usein aika huomaamattaan.

Se että vaaditaan kuuliaisuutta Jumalalle ja hyviä tekoja; evankelioimista; rukoilemista; todistamista - johtaa jatkuvaan voiman etsimiseen. Tätä "voimaa" haetaan helluntaiseurakunnassa "tule Pyhä Henki"-kokouksilla, joissa (kumma kyllä) jo uskossa olevat odottavat Pyhän Hengen tulemista. Mutta tämä on siis "voima"-kysymys, että he tekisivät Jumalan tekoja, pysyisivät uskossa ja täyttäisivät Jumalan kuuliaisuusvaatimusta.

Roomalaiskatolisessa kirkossa tämä menee sakramenttien kautta, joskin karismaattinen katolisuus on vahvasti samoilla linjoilla jo kuin tämän päivän helluntaiseurakunnat (poikkeuksia on eräissä helluntaiseurakunnissa, kiitos Jumalalle!).

Uskova siis tiedostaa, että uskossa tulee pysyä; tulee olla Jumalalle kuuliainen; välttää syntiä; kuolettaa lihaa (synnin haluja); tehdä Jumalan valtakunnan työtä; rukoilla; tehdä hyviä tekoja; uhrata seurakunnan työhön varoja; käydä kokouksissa; todistaa Jeesuksesta...... jne.

Usein tämä saadaan aikaan pelolla: "Et ole kerran pelastettu, aina pelastetu; vaan sinun tulee itse säilyttää pelastus ja viedä se loppuun asti" - tämä pelko ajaa väärään voiman tavoitteluun (väärällä tavalla), sekä kirkollisissa uskonmuodoissa, väärään sakramenttiuskoon.

Nämä kun tulevat vaatimuksena uskovan ylle - ajatuksella: näin säilytät uskosi, että voit pelastua - ollaan samassa ajatuksessa kuin roomalaiskatolisuudessa, jossa pelastus on vain aloitus - jonka ihmisen tulee itse saattaa päätökseen kilvoittelunsa, tekojensa ja kuuliaisuutensa kautta.

Minusta näissä molemmissa ei ole oikeaa opetusta Jumalan armosta.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #132 : 04.02.18 - klo:22:02 »
Tähän liittyen suosittelen lukemaan erästä jo vanhaa ketjua, joka on täällä: http://puimatanner.net/index.php?topic=375.msg14354#msg14354   (Siitä vastaus 116)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

JPK

  • Vieras
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #133 : 04.02.18 - klo:22:04 »
Pieni lisäys vielä.

Olen myös havainnut oikeaoppisuuteen perustuvaa lain alaisuutta, jossa seurakunta pyrkii säilyttämään uskonsa oikea oppisuudellaan. Tämähän ei ole missään tapauksessa väärin, mutta se että se on pelastuksen ehto luo väistämättä lain alaisen ja kovaa tulkintaa ylläpitävän uskonyhteisön.

Näissä tapauksissa olen nähnyt myös lahkoutumista, eli yksi ihminen määrittelee täydellisen oikeaoppisuuden ja hänen ympärilleen kokoonnutaan, sillä luottamuksella että "tämän" opin/opettajan kautta he pelastuvat (eli "säilyttävät uskonsa"). Usko perustuu tässäkin ihmiseen, ihmisen luomaan vaatimukseen oikeasta opista sekä sen opetukseen, ei Herraan.

Pelastava usko ei ole oppia, ei tekoja - eikä ihmisen aikaansaamaa, vaan se on uskoa Jeesukseen ensin, pelastajana (persoona), joka rakastaa pelastettua ja pitää hänet pelastuksessa (hyvä Paimen). Raamattu asettuu oikeaan tasapainoon kun Jeesus on Hyvä Paimen - ei että yritetään itse luoda "oikeaoppinen" uskonyhteisö, joka usein sitten tuomitsee muut "harhaoppisiksi".

Poissa garibaldi

  • Viestejä: 123
Vs: Missä opetetaan Armosta oikein!
« Vastaus #134 : 05.02.18 - klo:07:54 »
Kaikki Kristusta koskevat väittämät ovat luonteeltaan opillisia. Esimerkiksi se, että hän on Pelastaja. Ja mitä tämä tarkoittaa? Ja taas saadaan opillinen vastaus.