Valtava ahdistus kalvinismista

[garibaldi]

Kalvinisimi ei ole raamatullisen pelastusvarmuuden korostamista, jossa koko ihmisen pelastuminen lasketaan yksin Jumalan armo ja KRistuksen työn varaan - vaan kyseessä on ennaltamääräämisoppi, jossa ihmisen oma tahto mitätöideään, ja Jumala vain ennalta määrää toiset pelastukseen, toiset kadotukseen.

Tällainen kalvinistinen pelastusoppi ei ole raamatullista Jumalan rakkautta, eikä oikeudenmukaista, eli Jumalan vanhurskasta tahtoa - vaan siinä ihminen on vain "pelinappula", kohtaloonsa - john hän itse ei voi mitenkään vaikuttaa.

Jumalan oikeudenmukaisuus on sitä, että hän lähettää kaikki syntisen kadotukseen! Pelastus on armosta. Ihminen on oman syntiinlangenneen luontonsa vanki eikä tahdo lähestyä Jumalaa.

Ef 2

1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -

[JPK]

Jumalan oikeudenmukaisuus on sitä, että hän lähettää kaikki syntisen kadotukseen! Pelastus on armosta. Ihminen on oman syntiinlangenneen luontonsa vanki eikä tahdo lähestyä Jumalaa.

Tämä on totta. Jumala kuitenkin herättää ihmisen tahdon (etsikkoaika/kutsu/puoleensa-vetäminen). Kyseessä ei ole automaattinen pelastuminen (eikä ennalta määrääminen), vaan ihminen vastaa Jumalan armokutsuun tai hylkää sen - vain Jumala mahdollistaa synteihinsä kuolleen pelastumisen Pyhän Hengen kautta (eli Hengestä syntyminen)

Room.2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Room.2:5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,

Jumalan vanhurskas on nyt ilmestynyt Jeesuksessa - ja siinä Jumalan rakkaus on kaikille ihmisille avoin tie, pelastukseen - pois iankaikkisesta kadotuksesta. Siksi Jumalan vanhurskaus ei ole vain syntisen tuomitsemista kadotukseen, vaan NYT se on Jeesuksessa kaikille avoin tie pelastumiseen - yksin armosta, yksin uskosta.

Room.3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, Room.3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

Synti (koko maailman synti) on jo tuomittu Kristuksessa, ja Jumalan vanhurskas viha on täyttynyt syntiä kohtaan Kristuksen yllä. Siksi, Jumala ei halua enää ketään kadotukseen, eikä määrää ketään kadotukseen - vaan kutsuu kaikkia ihmisiä pelastukseen. Kristuksen ulkopuolella ei ole pelastusta, vaan ihminen joutuu silloin syntiensä tähden tuomituksi iankaikkiseen kadotukseen.

Room.8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,

[garibaldi]

Jumalan oikeudenmukaisuus on sitä, että hän lähettää kaikki syntisen kadotukseen! Pelastus on armosta. Ihminen on oman syntiinlangenneen luontonsa vanki eikä tahdo lähestyä Jumalaa.

Tämä on totta. Jumala kuitenkin herättää ihmisen tahdon (etsikkoaika/kutsu/puoleensa-vetäminen). Kyseessä ei ole automaattinen pelastuminen (eikä ennalta määrääminen), vaan ihminen vastaa Jumalan armokutsuun - ja Jumala mahdollistaa synteihinsä kuolleen pelastumisen Pyhän Hengen kautta.

Mutta onko ihminen tuolloin uudestisyntynyt ja pelastunut? Ei kuollut vaikuta mitenkään pelastumiseensa, vaan "Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet ". Ef 2:1. Tämä kalvinismin hengellisesti elävä tai sitten hengellisesti kuollut -jako on lähempänä raamatullista terminologiaa kuin tämä mahdollistaminen.

Ei Raamatussa lue "ja Jumala on mahdollistanut teidän suostua kuolleista herättämiseen".

[JPK]

Jumalan oikeudenmukaisuus on sitä, että hän lähettää kaikki syntisen kadotukseen! Pelastus on armosta. Ihminen on oman syntiinlangenneen luontonsa vanki eikä tahdo lähestyä Jumalaa.

Tämä on totta. Jumala kuitenkin herättää ihmisen tahdon (etsikkoaika/kutsu/puoleensa-vetäminen). Kyseessä ei ole automaattinen pelastuminen (eikä ennalta määrääminen), vaan ihminen vastaa Jumalan armokutsuun - ja Jumala mahdollistaa synteihinsä kuolleen pelastumisen Pyhän Hengen kautta.

Mutta onko ihminen tuolloin uudestisyntynyt ja pelastunut? Ei kuollut vaikuta mitenkään pelastumiseensa, vaan "Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet ". Ef 2:1. Tämä kalvinismin hengellisesti elävä tai sitten hengellisesti kuollut -jako on lähempänä raamatullista terminologiaa kuin tämä mahdollistaminen.

Ei Raamatussa lue "ja Jumala on mahdollistanut teidän suostua kuolleista herättämiseen".

Synteihinsä kuolleiden herääminen, eläväksi tuleminen - on Jumalan Hengestä syntyminen, eli pelastuminen Jumalan armosta. Se on yksin Jumalan teko. Tämä ei tapahdu ilman ihmisen omaa suostumusta, vaan Jumala kutsuu ihmistä pelastukseen.

Kalvinismin vastustamaton armo merkitsee vain määrättyjen pelastettujen ennalta määräämistä, ei Jumalan armokutsua kaikille ihmisille pelastukseen, kuten Raamattu opettaa.

[JPK]

Efesolaiskirje 2 luku 1-10 ei puhu mitään ennalta määräämisestä, vaan että Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta syntinen ihminen tehdään eläväksi, eli hän pelastuu. Kysymys on Jumalan pelastusteosta Jeesuksessa - jota ihminen ei voi omin teoin saada aikaan; siksi pelastus on yksin armosta. Kysymys ei suinkaan ole pelastettujen ennalta määräämisestä.

[garibaldi]

Ei kuolleelta kysytä mitään suostumusta, vaan kuollut on kuollut!

Mitä kalvinismiin tulee, niin en edes ole mikään historiallisen kalvinismin asiantuntija, vaan kalvinismini on syntynyt käytännössä pelkästään Raamattua lukemalla. Käytännössä koen koko tilanteen siten, että Raamattu on selkeä mitä esim. Efesolaiskirjeen 2., Joh 6:36-44, Room 8. ja 9. lukuihin tulee eikä kalvinismin puolustamiseksi tarvitse kuin käytännössä avata Raamattu ja käyttää sitä kieltä ja niitä ymmärryksiä, mitä Raamatusta nousee.

On suurta selittelyä ja luulottelua kuvitella, että kun inspiroidut kirjoitukset käyttävät sanaa KUOLLUT, niin tällainen henkilö olisi jotain vähemmän kuin kuollut siinä ymmärryksessä, mikä sanalla normaalissa käytössä sinä aikana on ollut. Kuollut ei tee mitään valintoja eikä mitään muuta kuin pysy kuolleena, kunnes joku hänet herättää. Ei Lasarukseltakaan kysytty mitään.

Ihmisen hengellisesti kuollut tila liittyy hyvin läheisesti armonvalintaan, koska kuolleella ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin olla pelastavan armon kohde. Jumala tekee kuolleen eläväksi. Esitin tuon Efesolaiskirjeen kohdan vastauksena tuohon suostumukseen liittyen.

Raamatullinen pelastusoppi l. kalvinismi on hyvin laaja ja sisältää paljon muutakin kuin valinnan. Jos pelastusta ei haluta nähdä ainoastaan Jumalan tekona, vaan se sisältää ihmisen osuuksia ja suostumuksia, niin tällöin kuolleita on pakko pitää vähemmän kuin kuolleina.



Kalvinismin vastustamaton armo merkitsee vain määrättyjen pelastettujen ennalta määräämistä, ei Jumalan armokutsua kaikille ihmisille pelastukseen, kuten Raamattu opettaa.

"Vastustamaton armo" ei mitenkään liity armokutsuun, vaan selittää valittujen kääntymyksen syytä. Kuolleista herättävää armoa ei voi vastustaa, koska kuollut vain herää elämään! En minä tiedä, että miksi Jumala on tämän kaiken järjestänyt näin. Kaikkia kutsutaan, mutta samalla kuolleet tarvitsevat kuolleista herättävää Pelastajaa. Kukaan ei voi tulla, mutta kaikkia kutsutaan. Inspiroidut kirjoitukset opettavat näin.

Minua kiinnostaisi tietää, että mitä lähdemateriaalia käytät kalvinismin kritiikkiin liittyen. Paras tapa kalvinismin ymmärtämiseen ei ole lähteä TULIP:sta, vaan lukea syvemmin kalvinististen kirjoittajien argumentteja ja pohdintoja.

[JPK]

Ei kuolleelta kysytä mitään suostumusta, vaan kuollut on kuollut!

Jumala herättää ihmisen sydämen kutsullaan, ja vetää ihmistä hyvyydellään puoleensa. Synteihinsä kuollut silloin tulee Pyhän Hengen työn alle, jossa Jumala armossa ja totuudessa kutsuu ihmistä parannukseen ja uskoon Herraan Jeesukseen. Ihminen ei voi tulla uskoon, tietämättään mitään siitä. Ihmisen omatunto, sydän ja tahto heräävät Jumalan antaman etsikkoajan keskellä.

Mitä kalvinismiin tulee, niin en edes ole mikään historiallisen kalvinismin asiantuntija, vaan kalvinismini on syntynyt käytännössä pelkästään Raamattua lukemalla. Käytännössä koen koko tilanteen siten, että Raamattu on selkeä mitä esim. Efesolaiskirjeen 2., Joh 6:36-44, Room 8. ja 9. lukuihin tulee eikä kalvinismin puolustamiseksi tarvitse kuin käytännössä avata Raamattu ja käyttää sitä kieltä ja niitä ymmärryksiä, mitä Raamatusta nousee.

Kalvinismi perustuu T.U.L.I.P-oppiin, josta tässä keskustelussa jo otin ne esille. Itse en voi niistä raamatullisesti yhtyä kuin ensimmäiseen, eli T (total depravity) "täydellinen-turmelus". Koko T.U.L.I.P-oppi perustuu konditinaaliseen predestinaatio oppiin (Jumala valitsee, ihminen ei voi valita), ja sen ehdottomaan luonteeseen: valitut pelastetut ovat määrätyt pelastukseen, ilman omaa tahtoaan.

On suurta selittelyä ja luulottelua kuvitella, että kun inspiroidut kirjoitukset käyttävät sanaa KUOLLUT, niin tällainen henkilö olisi jotain vähemmän kuin kuollut siinä ymmärryksessä, mikä sanalla normaalissa käytössä sinä aikana on ollut. Kuollut ei tee mitään valintoja eikä mitään muuta kuin pysy kuolleena, kunnes joku hänet herättää. Ei Lasarukseltakaan kysytty mitään.

Hengellisesti kuollut herää omaltatunnoltaan Jumalan kutsuessa ihmistä. Ihminen on itse kykenemätön heräämään, siksi Jumalan Sana ja Pyhä Henki toimii Jumalan evankeliumissa, kutsuakseen ihmisiä parannukseen ja uskoon. Apostolien tehtävä oli julistaa evankeliumia, ja Paavali sanoo: "Usko tulee Jumalan Sanan kuulemisesta".

Ihmisen hengellisesti kuollut tila liittyy hyvin läheisesti armonvalintaan, koska kuolleella ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua kuin olla pelastavan armon kohde. Jumala tekee kuolleen eläväksi. Esitin tuon Efesolaiskirjeen kohdan vastauksena tuohon suostumukseen liittyen.

Syntisen ihmisen kuollut tila ei liity ennalta määräämisoppiin, vaan Raamatun ilmoitukseen - että kaikki ihmiset ovat hengellisesti kuolleessa tilassa, synnin tähden. Jumala kuitenkin kutsuu kaikkia pelastukseen - kuten Raamattu sanoo: "Jumala tahtoo että kaikki ihmiset pelastuvat, ja tulisivat tuntemaan totuuden". Etsikkoaikaa ei määritä ennalta määrämisoppi, vaan Jumalan rakkaus - joka koskee kaikkia ihmisiä.

Raamatullinen pelastusoppi l. kalvinismi on hyvin laaja ja sisältää paljon muutakin kuin valinnan. Jos pelastusta ei haluta nähdä ainoastaan Jumalan tekona, vaan se sisältää ihmisen osuuksia ja suostumuksia, niin tällöin kuolleita on pakko pitää vähemmän kuin kuolleina.

Kalvinismin perusta on juuri ennalta määräämisopissa. Kaikki muu, kuten "vastustamaton-armo" (eli valituksi tuleminen) perustuu juuri ihmisen tahdon ulkopuolella olevaan ennalta määräämisoppiin. Pelastus on yksin Jumalan teko - yksin armosta, yksin uskosta, mutta se tapahtuu ihmisen omakohtaisen kutsun kautta, ei automaattisen valinnan kautta. Kaikki ihmiset on valittu pelastukseen Kristuksessa, ja kaikille tulee julistaa evankeliumia. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus pelastua.

Ihmisen osuus pelastuksessa ymmärretään helposti väärin (eli, ihmisen omina tekoina tai ansiona pelastuksessa). Ihmisen tahto kykenee valitsemaan, silloin kun Jumala kutsuu pelastukseen ihmistä, muuten pelastuminen olisi vain "pakko" - ei vapaaehtoinen ja omakohtainen rakkauden vastaanottaminen Herrassa Jeesuksessa.

[JPK]

Minua kiinnostaisi tietää, että mitä lähdemateriaalia käytät kalvinismin kritiikkiin liittyen.

Paras tapa kalvinismin ymmärtämiseen ei ole lähteä TULIP:sta, vaan lukea syvemmin kalvinististen kirjoittajien argumentteja ja pohdintoja.

(1) Käytän Raamattua, rukousta ja Pyhän Hengen antamaa viisautta.
(2) T.U.L.I.P-oppi on virallinen kalvinistien oppirakenne, siksi se on kalvinismia.

En halua lukea kalvinistien kirjoja, vaan Raamattua. Jumalan Sana on totuus, ei teologien kirjat. Toki niissä voi olla hyvääkin ja raamatullista, mutta ne kaikki tulee alistaa Jumalan Sanan koeteltavaksi.

[garibaldi]

TULIP on huono paikka aloittaa, mutta aiheesta löytyy esim.

http://www.ligonier.org/blog/tulip-and-reformed-theology-introduction/

Jos kalvinismiin liittyen haluaa kirjoittaa, niin suosittelen tutustumaan vähän syvällisemmin aiheeseen. Väite siitä, että ehdoton armonvalinta aiheuttaisi ylpeyttä paljasti hyvin vääristyneen käsityksen siitä, mitä kalvinismi todellisuudessa on. Vastauksena "kritiikkiin" pitäisi käytännössä kirjoittaa kymmeniä sivuja taustoja siitä, että mitä historiallinen kalvinismi opettaa ja argumentoi tietystä aiheesta.

Jos käsitys kalvinismista on popularisoidun kritiikin tasolla, niin en näe syytä jatkaa aiheesta. Esim. "kerran pelastettu aina pelastettu -oppi" ei edes ole seurausta johdonmukaisesta kalvinismin soveltamisesta, vaan on juuri tätä popularisoitua köykäistä kritiikkiä.

Jos jotain virallisia tekstejä haluaa lukea, niin reformoitujen kirkkojen uskontunnustukset voivat olla hyvä paikka aloittaa.

[JPK]

Itse uskon Raamatusta käsin, että pelastettujen valinta perustuu yksin Herran Jeesuksen asemaan valittuna. Siksi valinta on tässä mielessä ihmisen tahdon ulkopuolella, koska Jumalan rakkaus toimi jo ennen ihmisten pelastumista. Pelastuksen tapahtuminen ihmisen elämässä on seuraus Jumalan tekemästä omakohtaisesti päätetystä pelastuksesta, jossa Jeesus itse antaa henkensä kuolemaan synnin sovitukseksi.

Ef.1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, Ef.1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä (Jeesuksessa) valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

Ongelma kalvinismissa on ennalta määräämisoppi. Jota tässä olen jo jonkin verran esittänyt.

Ihmisen tahto on kykenevä vastaamaan Jumalan armokutsuun, ellei - olisi pelastuminen ihmisen tahdon ulkopuolella, eli hän ei mitenkään vastaisi omakohtaisesti pelastukseen (parannuksen tekeminen; usko Jeesukseen). Tämäkään ei mitätöi Jumalan suvereenia kaikkivaltiuutta, joka on edeltänyt ihmisen tahdossa tapahtunutta pelastuksen hyväksyntää. Jumala on aina ennen ihmistä - mutta ei koskaan vastoin ihmisen tahtoa.

Joissain vapaissa suunnissa ihmisen tahdon valintaa ylikorostetaan, ja näin Jumalan edeltä käyvä rakkaus, armo ja päätös jää näkemättä. Kalvinismi taas eksyy näkemästä ihmisen tahdon heräämistä ja valintaa, ja äärimmillään muodostaa opin jossa ihmiset ovat edeltä määrättyjä pelastukseen tai kadotukseen.

Teologisesti kyseessä on:

(1) joko konditionaalinen valinta yksin Jumalassa (ihmisten edeltä määrääminen)
(2) tai konditionaalinen valinta ihmisen sydämessä (Jumalan kutsu, ja puoleensa-vetäminen; Pyhän Hengen työ)

Ihminen omassa järjessään usein "laatikoi" Jumalan vain oman järkensä mukaiseen muotoon. Siksi pelastumista ei tulisi tehdä "kaavamaiseksi", vaan antaa Jumalan herättää ihmisen omatunto (johon kuuluu myös synnintunto) sekä Pyhän Hengen antaa kirkastaa ristiinnaulittu Kristus, syntiselle ihmiselle. Pelastuminen on aina Jumalan teko, johon ihminen suostuu. Kukaan ei pelastu vastoin omaa tahtoaan, tai ilman tietämättä siitä yhtään mitään.

JOHANNEKSEN EVANKELIUMI 6 LUKU

67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?" 68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; 69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä [että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika]." 70 Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." 71 Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.

Tässä Raamatun tekstissä näkyy molemmat. Jeesus kysyy tahtovatko opetuslapset seurata Häntä, johon Pietari vastaa: tahdomme (me uskomme ja ymmärrämme että sinä olet Jumalan pyhä, Kristus...). Kuitenkin tämä valinta ja tahtominen on jo Jumalan tekemää, ja sitä perustaa Jeesuksen valinta heitä kohtaan.

Jumalan evankeliumissa kaikki ihmiset on valittu pelastukseen, ja siksi ihminen ei koskaan voi tehdä itsestään muita parempaa (sanomalla: minut Jumala valitsi, ei muita), ja silti - se että kaikki eivät pelastu, ei ole Jumalan ennalta määrätty muuttumaton päätös hyljätä toiset kadotukseen, vaan se liittyy ihmisen kykyyn tahtoa Jumalan edessä - eli suostua tai kieltäytyä.

[Natanael]

Suosittelen lukemaan tämän aihetta sivuavan esityksen.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://sti.fi/luennot/files/MS180210.ppt&ved=0ahUKEwjBnLL73I_VAhXjPZoKHffnCPIQFghLMAU&usg=AFQjCNHZB1RBHcA86rZysZg4vqqSPCLtJg

Arminiolaisessa uskonkäsityksessä on ammottavia aukkoja eikä luterilaisuuttakaan voi loogisuudesta kehua.

[JPK]

Pelastusopillisesti oikea ymmärrys valinnasta, on kysymys Jumalan pelastavasta armosta. Siksi se liittyy kysymykseen Jumalan vanhurskaudesta Kristuksessa ja ihmisen omasta vanhurskaudesta.

1. Äärimmäinen vapaantahdon oppi on omavanhurskautta, koska ihminen perustaa uskonsa omaan tahdon valintaansa (joissain: äärimmäinen ratkaisukeskeinen uskoon tuleminen), ja  siten korottaa itsensä muiden ihmisten ylitse. Ihminen on silloin muita parempi tahdon valintansa tähden.

2. Äärimmäinen vapaan tahdon kieltäminen (eli ennalta määräämisoppi) on myös omavanhurskautta, koska se kieltää mahdollisuuden kaikkien pelastumiseen, ja siten korottaa itsensä muiden ylitse. Ihminen on silloin muita parempi ennalta määräämisensä tähden (minut on valittu, ei muita).

Jumalan suvereeni armo, jota ihminen ei voi ansaita - on siinä rakkaudessa jonka Jumala on osoittanut Pojassaan Jeesuksessa. Tätä armoa ei ansaitse ihmisen tahdonvalinta, eikä tätä armoa voi kukaan rajoittaa vain ennalta määrättyjen osaksi. Jumalan armo on ilmestynyt kaikille ihmisille pelastukseksi, ja siinä on yksin Jumalan kunnia ja valta ilmoitettuna.

Kalvinismi on itselleni harhaoppi, jossa ihminen yrittää selittää Jumalan tekoa - mutta epäonnistuu siinä.

Jumalan rakkaus kutsuu tänäänkin kaikkia ihmisiä pelastukseen, ja Jumalan kutsu on Pyhän Hengen työtä juuri siinä, että se mahdollistaa ihmisen tahdon, sydämen ja omantunnon ehdolliseen valintaan: vain Herra Jeesus on iankaikkinen elämä.

[Pökkelö]

Kiitos Knut tuosta  linkistä. Tutustun siihen paremmin ajan kanssa.

Omaa näkemystäni lähinnä on luterilainen teologia, vaikka edelleenkään minulle ei ole auennut pappisviran ja sakramenttien (yli)korostus.
Kaikki me hairahdumme sanoo Raamattu, eikä meistä kukaan liene täysin puhdasoppinen.

Valinnasta, joista Garibaldi laittoi Raamatun kohtia edellisellä sivulla.
Eiköhän niillä ole tarkoitus tukkia meidän suitamme. Mikä me olemme tuomitsemaan ihmistä, jonka Jumala on armahtanut ?

Miksi joku pelastuu, ja toinen jää täysin osattomaksi uskon asioiden ymmärtämisessä ?
Miksi toinen Jeesukseen uskova elää Armosta ja toinen lähtee laki ja karismaattispainotteiseen uskonnollisuuteen ?
Nämä ovat kysymyksiä, joita emme varmasti tässä ajassa tyhjentävästi ymmärrä.

Silti Raamatun opetus on turha; JOS !!!... Jeesus kuoli vain joidenkin valittujen ihmisten puolesta.
Jeesus kantoi koko maailman synnit ja sovitti jokaisen ihmisen Jumalan edessä.

Toinen äärimmäisyys tästä on, että kaikki ihmiset pelastuvat. Ottavat he uskossa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön vastaan tai ei.

Meille jää moni asia salatuksi tässä ajassa.
Hienointa on kuitenkin, kun Garibaldilla ja meillä muilla on kuitenkin sama näkemys siitä, että me olemme kaikki ansiottomia Jumalan edessä vastaanottamaan tuo Jeesuksen suuri Armo työ kohdallamme.

[garibaldi]

JPK, valinta on armosta. Jumala ei näe valituissa mitään syytä pelastukseen, vaan he ovat yhtä kurjia syntisiä kuin kaikki muutkin. Jos päätelmät ovat tätä tasoa, niin köykäistä on.

[Natanael]

2. Äärimmäinen vapaan tahdon kieltäminen (eli ennalta määräämisoppi) on myös omavanhurskautta, koska se kieltää mahdollisuuden kaikkien pelastumiseen, ja siten korottaa itsensä muiden ylitse. Ihminen on silloin muita parempi ennalta määräämisensä tähden (minut on valittu, ei muita).

Tuo on toisesta uskomisen tavasta tehty surkea ja huono väittämä.

On epäreilua väittää, etteikö kalvinistit uskoisi Jumalan olevan Kaikkivaltias. Tuo väittämäsi sisältää piiloviestin siitä, että ihmiset jotenkin määrittelisivät ketkä Jumala on valinnut. Toinen vaihtoehto on se, ettei Jumala tietäisi ennalta ketkä pelastuvat.

Tuota omaa paremmuutta julistetaan tavalla tai toisella jokaikisessä herätysliikkeessä. Lestadiolaiset sanovat sen ääneen. Toiset liikkeet sanovat sen niin, että osoittavat toiselta puuttuvan jonkun totuuden.