Taidan nostaa tämän ketjun esille. Ajattelen kertoa jotain siitä asiasta. Ensin minulle tuli mielenkiintoinen uni.
Uni:
yhtäkkiä huomasin itseäni pyhässä ja suuressa teltassa. Katselin ympärilleni ja pyhän teltan sisäpuolelta kaikki on kauttaaltaan verenpunaisen väri, samoin kokolattia. Tunsin varpaissani, miten ihanan paksu ja pehmeä kokomatto on. Seison selkä pyhimpää väliverhoa vasten. Tunnen hengessäni, että väliverhon takana on pyhempi paikka. Koitin olevani autuaallisesti onnellinen pyhässä teltassa. Se onnellisuus oli pyhitystä, ei sama, mitä maailmassa tekee onnelliseksi.
Teltan verhot ulko-ovena aukeaa itsestään, niin luulen, että tuuli tekee sen. Yhtäkkiä molempiin käsivartiin otettiin kiinni ja pelästyn ja tajuan, että se ei ole tuuli, vaan Jumala, joka tuli sisään, siksi verhot ulko-ovena aukesi itsestään. Jumala alkaa puhua vierasta kieltä. Hepreankieltä se taitaa olla. Siten tulee suomennettu kieli. Jumala puhuu käskien muutoksesta ja muutosta yhtä aikaan, mutta kielen loppumurroksesta en saa selvää, kumpaako Jumala tarkoittaa, joko muutosta tai muuttoa.
Siten huomaan, että Jumala odottaa minulta vastausta. Panikoin ja mietin kiiruusti, mitä vastata. Sanon
hyvä on! Jumala ottaa minua Hänen rintaa päin ja huudan sekavasta pelontuntuisesta sanoen
Isä, Isä, Isä, Isä.... Uni päättyi.
Herättyäni olin märkä hiestä ja vatsaani sattui kamalasti. Myöhemmin oveani soitti puolituttu uskova. Olen aiemmin tavannut häntä, mutta emme ole paljon jutelleet. Hän ilmaantui minun ovelleni. Kysyin,
mitä hän tekee täällä. Hän sanoi tulevan hakemaan minua leirille. Ihmettelin hänen sanoja ja sanoin, että minulla ei ole laukku pakattavaa mitään. Hän sanoi, että pakkaa nyt. Ihmettelin hänen sanoja.
Koitin esittää tekosyitä voidakseni jäädä pois leirimatkalta. Hän mainitsi, että tekee Herran kehotuksen mukaan hakemaan minua. No pakkasin nopeasti vaatteeni laukkuun ja menin hänen kanssa autoparkkiin. Se autoparkki oli toisella puolella, niin huomasin, että auto oli täynnä ihmisiä. Helpottuneena ajattelin itsekseni, ettei tartte lähteä mukaan leirille.
Mutta uskova sanoi minulle, että hyppää etutuolille, jossa uskova istuu. Menin hämilleni. Istuva uskova sanoi minulle, että minä mahdun kyllä. Minua nolotti ja menin istumaan. Siten matka tuntui pitkältä. Kysyin, missä leiri se on. Kuski vastasi, että se on 100km:n päässä. Aloin pelätä, jos poliisi huomaa, että meitä on enemmän, kuin 6 henkilöä.
Siten saavuttuamme leirialueelle menin sisään, niin yhtäkkiä täytyin hyvin voimakkaasti Pyhällä Hengellä ylhäältä alaspäin ja siten Sana tuli kohtaamaan minua ja avasi tekstiä ilmaan 7 kertaa ja siten näky tuli. Mykistyneenä katselin sitä näkyä. Se oli perjantaina, jolloin se tapahtui. Lauantaina taas tapahtui jotain. Minua puhdistettiin sillä samalla tavalla, niinkuin Raamatussa sanotaan
hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan.
Sunnuntaina taas tapahtui. Profetia tuli ja samalla sisimmässäni jotain yhtyi voimakkaasti siihen profetiaan ja menin itse hämilleni. Myöhemmin menin mummoni hautamaalle ja hautakivellä on se tyttönimi. Aluksi katsoin sitä, mutta silmissäni oli joku peite, niin se ei vielä paljastunut minulle mitään. Siten yksi päivä menin rukouskokoukseen porukan kanssa. Me istahdimme, niin heti profetia tuli suoraan minulle.
Profetia puhui Aabrahamin siemenestä ja että olen Aabrahamin lapsi. Kysyin profetiaa saaneelta uskovalta, koskeeko se meitä vai minua. Vastaus tuli, että se koski vain minua. Siten uni pyhästä teltasta muistui mieleeni. Myöhemmin ilmoitin sinne Amerikkaan pyytääkseni dna-tutkimusta. Sieltä sanottiin, että lähettää minulle dna-testiä postilla. Siten aloin lukea Raamattua ja siten huomasin, että Raamatun mukaan on tärkeämpi se sisäinen juutalaisuus, eikä ulkonainen.
Siten otin yhteyden Amerikkaan ja ilmoitin peruvani sen. Sieltä kysyttiin minulta, miksi. Kerroin siitä, mitä Raamatussa sanotaan. Myöhemmin kun sinä päivänä menin mummoni hautamaalle, niin sinä hetkellä minulta peite otettiin pois silmistäni, ikäänkuin Herra olisi ottanut peitteen silmistäni ja siten huomasin mummoni tyttönimen. Myöhemmin kerroin eräälle uskovalle kaikesta, mitä minulle tapahtui. Niin se eräs uskova halusi tutkia itse puolestani sukujuureni, niin annoin hänelle luvan tutkia sitä.
Myöhemmin hän sanoi minulle, että sukujuuressani on jotain mielenkiintoista ja lähetteli minulle liitteet sukujuurestani. Luin ne liitteet. Että sukunimi vaihtoi vasta armeijassa. Ihmettelin, miksi. Miksi alkuperäinen nimi ei kelvannut. Ajattelin ihmetellen, että mummoni tyttönimi tuli armeijasta. Myöhemmin yksi uskova kertoi minulle, että alkaa ottaa itse selvää, onko sukujuuressa jotain juutalaista, niin kerroin hänelle mummoni tyttönimestä. Hän sanoi, että se tyttönimi tarkoittaa
urheutta. Armeijassa annettiin sen sukunimen, että esi-isäni oli urhea.
Jaa, minä ajattelin yksikseni.
Siten mietin yksikseni, että Suomessa on hyvä asua ja minulle kelpaa kyllä sisäinen juutalaisuus, joka kuuluu meille kaikille uskoville. Siten ilmoitin sille uskovalle, joka tutki sukujuureni ja sanoin sille, että sisäinen juutalaisuus yksin riittää. Siihen jäi sukujuureni sukututkimus väliin.