Sitten yksi (ent.hell.) innostui silloin uudesta herätyksestä ja vei toisen mukanaan J:kylää myöten (meiltä kaukana). Se torontolaisuus tietenkin. Sitten tuo aihepiiri ja ajattelutapa sekä kerronta elämyksellisistä tilaisuuksista alkoi hallita liikaa ajankäyttöä. Tämä oli viimeisen talvikauden aikana, jonka olin vielä mukana. Sen jälkeen viimeiset kokoontuivat vielä noin vuoden verran. Luulen kuitenkin, että joka tapauksessa ryhmä oli tulossa tiensä päähän noihin aikoihin, ryhmädynamiikan lakien mukaisesti.
Tämän tyyppisestä minullakin on kokemusta. Joku on esim. lukenut jonkun kirjan, mistä on auennut uusia "väkeviä" totuuksia ja alkaa niistä sitten opettaa muita. Tai on muuten vaan saanut jotain ideoita jostain.
Noista ajoista on kuitenkin jo aikaa. Nykyään olen täysin erityyppisessä seurakuntayhteydessä mukana, mutta esim. naistenpiireihin en silti rohkene mennä.
20 vuotta sitten tapahtunut ns. torontolaisuus tai nauruherätys oli eräänlainen Pandoran lipas, jonka sisältöä edelleen on havaittavissa miltei jokaisessa seurakunnassa. Eritoten vapaiden suuntien. Jo pelkkä puolen tunnin ylistyssessio on tätä perintöä. Toki ilmiö oli havaittavissa jo aikaisemminkin opetuksissa ja kirjoissa, mutta torontolaisuus oli se ratkaiseva vaihe, jolloin tämä mielestäni harhaoppi löi itsensä läpi kautta kristikunnan.
Tässä asiaa on täällä jo aiemminkin käsitelty:
http://puimatanner.net/index.php?topic=529.msg20711#msg20711