Olen vasta viime vuosina, vuosikymmeniä uskossa olleena,
alkanut ymmärtää, että rukous on aina pyhä asia.
Rukoillessa mennään tietoisesti kaikkein Pyhimmän eteen.
Siihen ei kenellekään meistä syntisistä pakanakristityistä
olisi oikeutta, ellei meillä olisi sitä Kristuksen vanhurskautta,
jota Hän antaa uudestisyntyneille lainaksi.
Vain Kristuksessa voimme rukoilla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen
nimessä.
Ellei rukous ole vanhurskautetun kommunikointia Pyhän kanssa,
se on vain mielikuvitusleikkiä, tunteiden ja toiveiden erittelyä,
ja uskonnollista haaveilua.
Rukouksessa ajattelee tai juttelee vain ihmisen sielun osa jonkin
toisen osansa kanssa - tai vaihtoehtoisesti ihmisen jumalallinen henki
lähenee Jumalan Henkeä.