Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 24.12.18 - klo:19:26

Otsikko: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 24.12.18 - klo:19:26
En löytänyt aiheesta omaa keskustelua. Mielestäni olisi hyödyllistä käsitellä tätä aihetta ja koota siitä erilaisia ajatuksia. Uskonnollisia tapoja on vaikka kuinka paljon ja mielenkiintoista on keskustella niistä tavoista, joita meillä itsekullakin on. Uskonnolliset tavat eivät käsitykseni mukaan edellytä uudestisyntymistä, jokainen ihminenhän on uskonnollinen riippumatta siitä, mitä hän itse asiasta ajattelee.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Ifa - 24.12.18 - klo:21:45
On myös uskonnollista ajattelutapaa. Se voi johtaa uskonnolliseen harrasteluun, tai pysyy pelkkänä mielen alueen asiana. Tarkoitan tällä, että on ihmisiä, jotka haluavat tai kaipaavat olla lähellä uskonasioita. He saattavat pyytää esirukoustakin puolestaan eivätkä vastusta Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta. He voivat samaistua Raamatun henkilöihin oman elämäntilanteensa kanssa ja rukoilla mielessään esimerkiksi psalmien sanoilla. Silti tällainen ihminen ei ole koskaan päästänyt Jeesusta elämäänsä todellisesti niin, että olisi uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Hän vain tykkää aivankuin lämmitellä Jumalan asioiden lähellä ja saattaa muistella menneisyytensä hyviä kokemuksia lapsuuden iltarukouksista tai esim. kosketetuksi tulemisiaan hengellisten laulujen kautta.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 25.12.18 - klo:13:27
“Uskonto on käytöksen muuttamista; se poistaa henkilön elämäntyylistä monia asioita, joita tämä on tehnyt ja lisää siihen paljon sellaista, mitä siinä ei ole koskaan ollut. Se lisää myös uudenlaista käyttäytymistä: kirkossa tai uskonnollisissa kokouksissa käymistä, kurinalaista raamatunlukua ja rukousta, tarvitsevien auttamista. Ystävät vaihtuvat niiksi, joilla on sama uskonnollinen elämäntyyli ja jotka ovat mukana kaikissa niissä sosiaalisissa toiminnoissa, jotka ovat hyväksyttäviä juuri tuon tietyn uskonnollisuuden piirissä. Henkilöä saatetaan pitää kokosydämisemmin Jumalalle omistautuneena, jos hänestä tulee diakoni, kuorolainen, nuoriso-ohjaaja, pappi tai jopa lähetyssaarnaaja!”

Malcolm Smith, Se on täytetty!, Kuva ja Sana 1991, sivu 33.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Mice - 25.12.18 - klo:18:53
Olen tavannut vain kokosydämisesti uskonnollisia ihmisiä.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 25.12.18 - klo:20:08
Olen tavannut vain kokosydämisesti uskonnollisia ihmisiä.

Tuosta kokosydämisyydestä en osaa sanoa, mutta peilistä olen joskus nähnyt uskonnollisen tyypin.  ;)
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: xyz - 26.12.18 - klo:12:55
“Uskonto on käytöksen muuttamista; se poistaa henkilön elämäntyylistä monia asioita, joita tämä on tehnyt ja lisää siihen paljon sellaista, mitä siinä ei ole koskaan ollut. Se lisää myös uudenlaista käyttäytymistä: kirkossa tai uskonnollisissa kokouksissa käymistä, kurinalaista raamatunlukua ja rukousta, tarvitsevien auttamista. Ystävät vaihtuvat niiksi, joilla on sama uskonnollinen elämäntyyli ja jotka ovat mukana kaikissa niissä sosiaalisissa toiminnoissa, jotka ovat hyväksyttäviä juuri tuon tietyn uskonnollisuuden piirissä. Henkilöä saatetaan pitää kokosydämisemmin Jumalalle omistautuneena, jos hänestä tulee diakoni, kuorolainen, nuoriso-ohjaaja, pappi tai jopa lähetyssaarnaaja!”

Malcolm Smith, Se on täytetty!, Kuva ja Sana 1991, sivu 33.

Eivätkö elämäntyylin muuttuminen, kirkossa ja uskonnollisissa kokouksissa käyminen, kurinalainen raamatunluku ja rukous sekä tarvitsevien auttaminen ole hyviä asioita?
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 26.12.18 - klo:22:40
“Uskonto on käytöksen muuttamista; se poistaa henkilön elämäntyylistä monia asioita, joita tämä on tehnyt ja lisää siihen paljon sellaista, mitä siinä ei ole koskaan ollut. Se lisää myös uudenlaista käyttäytymistä: kirkossa tai uskonnollisissa kokouksissa käymistä, kurinalaista raamatunlukua ja rukousta, tarvitsevien auttamista. Ystävät vaihtuvat niiksi, joilla on sama uskonnollinen elämäntyyli ja jotka ovat mukana kaikissa niissä sosiaalisissa toiminnoissa, jotka ovat hyväksyttäviä juuri tuon tietyn uskonnollisuuden piirissä. Henkilöä saatetaan pitää kokosydämisemmin Jumalalle omistautuneena, jos hänestä tulee diakoni, kuorolainen, nuoriso-ohjaaja, pappi tai jopa lähetyssaarnaaja!”

Malcolm Smith, Se on täytetty!, Kuva ja Sana 1991, sivu 33.

Eivätkö elämäntyylin muuttuminen, kirkossa ja uskonnollisissa kokouksissa käyminen, kurinalainen raamatunluku ja rukous sekä tarvitsevien auttaminen ole hyviä asioita?

Ei kukaan ole sanonut, etteivätkö ne hyviä asioita ole. Tärkeintä Raamatunkin mukaan kuitenkin näyttäisi olevan se, mistä nuo asiat kumpuavat.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: xyz - 27.12.18 - klo:11:20
Ajattelen, että uskonnollisiksi sanottuja tapoja noudattamalla ihminen saa olla Jumalan hoidossa, vaikka hänen oma asenteensa olisikin kelvoton. Olen joskus jättänyt lähtemättä jumalanpalvelukseen sen vuoksi, että olen tuntenut itseni niin omavanhurskaaksi, eikä se ollut hyvä valinta.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 27.12.18 - klo:16:10
Niin tuosta tulee mieleen etta Jumalan sanan opetus olisi ollut hyvaksi riippumatta siita millaisia ajatuksia ja tunteita sinulla oli. Ehka Pyha Henki olisi puhunut sinulle juuri niista tunteistasi ja avannut sydantasi silta kohdalta. :)

Mutta ilmeisesti Han on puhunut siita joskus muulloin :)
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: xyz - 27.12.18 - klo:17:02
Kyllä, Jumalan sanan opetus olisi ollut hyväksi, ja ehtoollinen myös, ja ihmisiä olisi ollut hyvä tavata.

Minäkin uskon, että Jumala on tehnyt ja tekee muulloin työn, jota hän ei sillä kertaa voinut tehdä.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 27.12.18 - klo:17:30
Minulla ei taida olla uskonnollisia tapoja. Aika metsalainen olen. Mutta Jumalan sanan nalka onneksi vie toisten uskovien pariin. En ole oikein muuttunut sen suhteen. Kun Herra alkoi kutsua minua, tiedostin,etta olisi mentava missa on uskovia.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: xyz - 27.12.18 - klo:18:31
-
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Tosikko - 27.12.18 - klo:21:39
Jeesuskin oli tapauskovainen: Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 27.12.18 - klo:21:43
Minulle tuli myos tuo raamatunkohta mieleen.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Ifa - 30.12.18 - klo:12:07
Raamatussa kehotetaan koettelemaan itseä, olemmeko uskossa, onko Jeesus Kristus meissä. Mikäli näin ei ole, emme kestä koetusta Raamatun mukaan. Kun todelliset koetukset tulevat elämäämme, aivan kaikki kulissit ja muut kuorrutukset ja itsepetokset haihtuvat tuuleen.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Janne - 23.05.20 - klo:21:06
Havahduin tässä joku päivä, että saatan sanoa puhelimessa tai muussa tilanteessa ihmisestä sanaa "lähimmäinen". Eli jos joku soittaa, niin saatan sanoa: "En ehdi puhua kanssasi kun käytän lähimmäistä apteekissa" jne..

Onko tuo vähän kaanaan kieltä? Tai hienostelua, että olen super-uskovainen kun en käytä Mattia tai Maijaa vaan lähimmäistä. Tietenkin joskus on hyvä että ei sanokaan nimeä jos ei halua paljastaa että Matti tai Maija käy apteekissa. Mutta voisiko lähimmäinen olla tuttu tai ihminen`? Onko lähimmäinen ok sana?

Ainakin sitten olisi hassua jos joku ateisti soittaisi ja sanoisin, että käytän veljeäni apteekissa. Hän luulee, että käytän geneettisesti oikeaa veljeäni en siis uskonveljeäni.

Onkohan nykyään lähimmäinen ja velikin kaanaan kieltä?
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 10.11.20 - klo:02:11
“Uskonto on käytöksen muuttamista; se poistaa henkilön elämäntyylistä monia asioita, joita tämä on tehnyt ja lisää siihen paljon sellaista, mitä siinä ei ole koskaan ollut. Se lisää myös uudenlaista käyttäytymistä: kirkossa tai uskonnollisissa kokouksissa käymistä, kurinalaista raamatunlukua ja rukousta, tarvitsevien auttamista. Ystävät vaihtuvat niiksi, joilla on sama uskonnollinen elämäntyyli ja jotka ovat mukana kaikissa niissä sosiaalisissa toiminnoissa, jotka ovat hyväksyttäviä juuri tuon tietyn uskonnollisuuden piirissä. Henkilöä saatetaan pitää kokosydämisemmin Jumalalle omistautuneena, jos hänestä tulee diakoni, kuorolainen, nuoriso-ohjaaja, pappi tai jopa lähetyssaarnaaja!”

Malcolm Smith, Se on täytetty!, Kuva ja Sana 1991, sivu 33.

Eivätkö elämäntyylin muuttuminen, kirkossa ja uskonnollisissa kokouksissa käyminen, kurinalainen raamatunluku ja rukous sekä tarvitsevien auttaminen ole hyviä asioita?

Ei kukaan ole sanonut, etteivätkö ne hyviä asioita ole. Tärkeintä Raamatunkin mukaan kuitenkin näyttäisi olevan se, mistä nuo asiat kumpuavat.

Kun sanot, että tärkeintä on, mistä nuo asiat kumpuavat, niin haluaisitko tarkentaa näkemystäsi?

Jos joku kristitty ajattelisi, että kaikki kristittyjen motiivit edellä mainittujen asioiden tekemiseen (esim. tarvitsevien auttamiseen) ovat itsekkäitä, silloin ei ainakaan hänen näkökulmastaan voisi olla niin, että tärkeintä on, mistä motiiveista mainitut tekemiset kumpuavat. Luulisi, että hänelle olisi tärkeintä vain katsoa tekojen seurauksia, keskittyen siihen, miten teot vaikuttavat järjen valossa kärsimyksen määrään maailmassa: vähentävästi vai lisäävästi.

Jos taas ajatellaan, että ainakin jotkut kristittyjen teot ovat epäitsekkään motiivin aikaansaamia, niin onko silloin merkitystä edellä mainitun tarvitsevien auttamisen kohdalla, ovatko teot itsekkäästä vai epäitsekkäästä motiivista syntyneitä, jos teon vaikutukset vastaanottajalle ovat samanlaiset kummassakin tapauksessa? Nähdäkseni ei.

Onko edellä mainittu raamatunluku siunatumpaa tai hengellisesti rakentavampaa, jos se tapahtuu epäitsekkäästä motiivista käsin?
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 10.11.20 - klo:14:59
Alla näkyviä Jeesuksen sanoja voisi miettiä. Jeesuksen sanojen mukaan almujen annossa motiivina ei saisi olla ihailun saanti muilta ihmisiltä (= itsekäs motiivi).

Lainaus
Matt. 6:2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Jeesus ei toisaalta sano, että almun antamisen motiivina pitäisi olla vain ja ainoastaan lähimmäisen hädän helpottaminen.

Jeesuksen mukaan ulkokullattujen, joiden motiivina "hurskaudessa" on oman asemansa muiden ihmisten silmissä nostaminen tai lujittaminen, palkka on siinä huomiossa ja ihailussa, mitä he saavat. Sellaista palkkaa he Jeesuksen mukaan ovat etsineetkin. Almujen anto on väline ihailun saavuttamiseen.

Jeesus vaikuttaa liittävän ei-ulkokultaisen almun antajan "palkan" siihen, miten Jumala antamiseen suhtautuu tai miten Hän sen palkitsee. Jeesus ei yllä näkyvässä raamatunkohdassa kuitenkaan mielestäni anna motiiviksi vain ja ainoastaan lähimmäisen hädän helpottamista.

Kun jotkut täällä ovat tehneet joissain viestiketjuissa erottelun uskonnollisen ja uudestisyntyneen ihmisen välille, onko teidän mielestänne mahdollista olla pelkästään uskonnollinen ihminen siten, että etsii esim. almuja antaessaan "palkkaa" ainoastaan Jumalalta ("maksaa sinulle"), vai ovatko sanat suunnatut mielestänne vain uudestisyntyneille, niin että vain he haluavat ja voivat tehdä hyvää motiivinaan vain "palkka" Isältä?

Jos esim. almun antamisen motiivina olisi ehdottomasti vain ja ainoastaan lähimmäisen hädän helpottaminen, silloin auttajan mielessä hänen motiivina ei voisi olla hyväksyntä tai ihailu muiden ihmisten tai Jumalan silmissä; "palkka" tai syy miksi hätää helpotetaan, olisi vain lähimmäisessä itsessään, siinä, että hänen hätänsä helpottuisi.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 10.11.20 - klo:16:59
Mulle itselle ei tullut mieleenikään antaa omastani kellekään. Mun vanhemmilla ei ollut tapana antaa kenellekään rahaa, eivät olleet uskossa ainakaan niinä vuosina kun asuin vielä kotona. Joten en ollut kuullut oikein keneltähään rahan antamisesta.

Kun tulin 16 vuotiaana uskoon, ei sillonkaan alkanut minulle mitenkään olla henkilökohtainen juttu.
21 vuotiaana minulle alkoi tapahtua paljon asioita uskonelämässäni. Ikäänkuin aloin näkemään tai tajuamaan asioita Raamatun valossa. Ne uudet näköalat alkoivat vaikuttaa siten, että aloin tehdä uudenlaisia valintoja elämässäni.

Yksi sellainen kokemus ja sitä kautta käyttäytyminen muutos oli suhde siihen että annanko omastani Herralle.
Olin luopunut niistä tulevaisuudensuunnitelmista mitkä minulla oli ollut siihen asti. Sain osapäivätyön opintojeni ohella ja sitä kautta siis tienasin hieman rahaa.

Yksi juttu mikä tapahtui että koin selvästi Herran sanovan minulle että hän haluaa minun osoittavan konkreettisesti uskoani häneen siten että annan siitä pienestä palkasta ikäänkuin Hänelle. Asia tuli minulle ikäänkuin rakkaaksi sen kautta että Herra näytti tuon minulle. Sitten tipahti syliini myös se mihin ne rahani annan.

Siitä lähtien se on ollut aina niinkuin minun ja Herran välinen juttu.

Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 11.11.20 - klo:01:16
Ehkä ajatus siitä, että tärkeintä on, mistä hyvät toiminnat kumpuavat, perustuu Paavalin ajatukseen Hengen hedelmistä (Gal. 5:22-23), ja ajatukseen siitä, että hedelmät syntyvät luonnostaan ulkoapäin vaatimatta ja pakottamatta? Jos näin, miten "spontaani" toiminta tarkalleen ottaen selitetään? Paavali vertaa hengellistä elämäänsä, johon kuuluu esim. itsensä hillitsemistä ja kieltämistä, urheilukilpailuun ja siihen liittyviin ponnisteluihin. Ne ponnistelut eivät synny kuin luontaisesti siinä mielessä, ettei aktiivisesti itse tarvitsisi tehdä asioita, jotka tuottavat jopa tuskaa itselle.

Lainaus
1 Kor. 9:24 Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Jos esim. muutamissa tämän viestiketjun edellisissä viesteissä mainittu raamatunluku olisi kristillisesti oikeassa tai ihanteellisessa mielessä sellaista, että siihen ryhdyttäisiin vain täysin ei-vastenmielisen halun vallassa päämääränä vain Jumalan tahdon parempi tunteminen, eikö raamatunluku voisi jäädä aika nopeasti vähiin, jos edellyttäisimme, että vain sellainen raamatunluku olisi tosi kristillistä, "epäitsekästä" tai Hengen hedelmää ja Jumalan mielen mukaista?

Paavalin mukaan yksi Hengen hedelmä on itsehillintä (Gal. 5:23). Yllä näkyvässä kohdassa 1 Kor. 9:24-27 hän myös mainitsee itsensä hillitsemisen. Sekin on aktiivista omaa toimintaa, jota voi olla vaikea ainakin ulkopuolisen toimesta erottaa lakihenkisestä pyrkimyksestä päämäärään oman aktiivisen toiminnan avulla.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 11.11.20 - klo:16:31
Itse ajattelen että asenteemme omastamme antamiseen on tärkeä siitä syystä, että se heijastaa suhdettamme Jumalaan. Se että elämme uskossa ja olemme kiinnittyineinä Kristukseen niinkuin oksa puuhun on se tärkein.  Ne hedelmätkin mitkä mainitsit ovat vain sen heijastumaa. Ja joo tietty Jeesushan sanoi että hedelmistä puu tunnetaan.

Minun omasta antamiseni ilmaisee uskostani sen että se on ikäänkuin kausiluotoista ja ikäänkuin arvaamatonta pomppoilua. :-\
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 11.11.20 - klo:18:40
Ehkä ajatus siitä, että tärkeintä on, mistä hyvät toiminnat kumpuavat, perustuu Paavalin ajatukseen Hengen hedelmistä (Gal. 5:22-23), ja ajatukseen siitä, että hedelmät syntyvät luonnostaan ulkoapäin vaatimatta ja pakottamatta? Jos näin, miten "spontaani" toiminta tarkalleen ottaen selitetään? Paavali vertaa hengellistä elämäänsä, johon kuuluu esim. itsensä hillitsemistä ja kieltämistä, urheilukilpailuun ja siihen liittyviin ponnisteluihin. Ne ponnistelut eivät synny kuin luontaisesti siinä mielessä, ettei aktiivisesti itse tarvitsisi tehdä asioita, jotka tuottavat jopa tuskaa itselle.

Lainaus
1 Kor. 9:24 Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Jos esim. muutamissa tämän viestiketjun edellisissä viesteissä mainittu raamatunluku olisi kristillisesti oikeassa tai ihanteellisessa mielessä sellaista, että siihen ryhdyttäisiin vain täysin ei-vastenmielisen halun vallassa päämääränä vain Jumalan tahdon parempi tunteminen, eikö raamatunluku voisi jäädä aika nopeasti vähiin, jos edellyttäisimme, että vain sellainen raamatunluku olisi tosi kristillistä, "epäitsekästä" tai Hengen hedelmää ja Jumalan mielen mukaista?

Paavalin mukaan yksi Hengen hedelmä on itsehillintä (Gal. 5:23). Yllä näkyvässä kohdassa 1 Kor. 9:24-27 hän myös mainitsee itsensä hillitsemisen. Sekin on aktiivista omaa toimintaa, jota voi olla vaikea ainakin ulkopuolisen toimesta erottaa lakihenkisestä pyrkimyksestä päämäärään oman aktiivisen toiminnan avulla.

Jos tai kun Hengen hedelmät syntyvät kokonaan ilman lakia ja ovat eräässä mielessä siis spontaaneja tai luonnollisia hedelmiä, sellaisia, joita ei tarvitse puristaa esiin itsestään, samoin yhtä lailla lihan pyrkimykset valtaan ovat nähdäkseni eräässä mielessä spontaaneja pyrkimyksiä, joita ei tarvitse puristaa itsestään esiin.

Lainaus
"Liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gal. 5:17)

Tästä ristiriidasta johtuen mielestäni on pääteltävä, ettei esim. raamatunluvun ja lähimmäisen auttamisen kristillistä luonnetta voi tehdä tyhjäksi sillä, että kristitty kokee välillä vastahakoisuutta lukiessaan Raamattua ja auttaessaan lähimmäistä.

Itsensä hillitseminen (Gal. 5:22) Hengen hedelmänä edellyttää myös lihallisen mielen läsnäolon ja pyrkimyksen valtaan.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 11.11.20 - klo:19:20
Anteeksi jos et pidä kysymyksestäni eikä tietystikään tarvitse vastata, mutta olen itsekseni miettinyt, crystalvoice, että oletko sinä uskossa, siis uudestisyntynyt? Huomaan, että sinulla on todella paljon tietoa Raamatusta ja olet ajatellut asioita hyvin tarkkaan.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 11.11.20 - klo:20:12
Anteeksi jos et pidä kysymyksestäni eikä tietystikään tarvitse vastata, mutta olen itsekseni miettinyt, crystalvoice, että oletko sinä uskossa, siis uudestisyntynyt? Huomaan, että sinulla on todella paljon tietoa Raamatusta ja olet ajatellut asioita hyvin tarkkaan.

Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia. Pohdin näitä asioita ja kirjoitan näistä asioista, koska ne auttavat minua hahmottamaan asioita myös laajemmassa kuin kristillisessä mielessä. Minulla on kristittyjä ystäviä, joten siinäkin suhteessa kiinnostaa pureutua näihin asioihin. On uutta keskusteltavaa heidän kanssaan, kun itse pitää yllä suhdetta Raamattuun ja kristinuskoon.

Syy siihen, että olen kirjoittanut näistä asioista ainakin omasta mielestäni kristillisestä näkökulmasta (ainakin pyrkimys on ollut monesti siihen), on se, että kristinusko ja Uusi testamentti kiinnostavat minua kristittyjen tai kristinuskon omasta ymmärryksestä käsin. Raamattu kiinnostaa minua myös eksegetiikasta käsin. Kun olin uskossa, minulla oli aika yksipuoliset näkemykset kristinuskosta.

Esim. idän uskonnon edustajilla on omat näkemyksensä Jeesuksesta, kuin myös monilla muilla, jotka eivät ole kristittyjä, mutta uskovat uskonnollisesti. Heidän näkemykset eivät minua kiinnosta.

Eri kristittyjen käsitykset poikkeavat toisistaan tai ovat jopa jyrkästi ristiriidassa keskenään. Maailmanlaajuista kaikkien kristittyjen yhteyttä ja yksimielisyyttä on mielestäni turha toivoa. Rakentavaa on mielestäni iikan kuin iikan ja riikan kuin riikan pyrkiä paremmin tuntemaan hyvin useat ihmiset keskenään yhdistämät ja jakamat asiat, joihin kristinuskokin kuuluu.

Kristinuskon vaikutusvalta on suuri maailmassamme. En halua keskustella täällä muusta kuin kristinuskosta ja Raamatusta. En halua kritisoida kristinuskoa. Se ei olisi rakentavaa ja siitä syntyisi vain turhaa kitkaa.

Kristinuskoa pohtiessani ja siitä keskustellessani jotkut menneet uskonelämääni liittyvät hyvin negatiiviset asiat palautuvat ihan tunnetasolla kuin uudelleen koettaviksi. Uskonelämässäni oli myös positiivisia puolia ja kokemuksia, mutta ne eivät ole sillä tavalla tallettuneet jonnekin pään sisälle kuin poikkeuksellisen ahdistavat kokemukset ja tuntemukset.

Vaikka en ole uskossa, kristinuskoon kuuluva tietynlainen pessimismi, mitä tulee ihmisiin, on asia, jonka monessa suhteessa jaan kristittyjen kanssa. Lähimmäisen rakastaminen on tärkeää. Muutakin on yhteistä.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 11.11.20 - klo:21:23

Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia. Pohdin näitä asioita ja kirjoitan näistä asioista, koska ne auttavat minua hahmottamaan asioita myös laajemmassa kuin kristillisessä mielessä. Minulla on kristittyjä ystäviä, joten siinäkin suhteessa kiinnostaa pureutua näihin asioihin. On uutta keskusteltavaa heidän kanssaan, kun itse pitää yllä suhdetta Raamattuun ja kristinuskoon.

Toivon, ettet loukkaannu siitä, mitä nyt sanon. Minulla on sellainen käsitys, ettet koskaan ole uudestisyntynyt. Mielestäni ihminen, joka on tullut aidosti uskoon ja sitten luopunut siitä, ei enää voi tuntea lainkaan mielenkiintoa kristinuskoon. Sellaiset henkilöt suhtautuvat käsitykseni mukaan torjuvasti koko asiaan. Toivoisin olevan väärässä tässä asiassa.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 11.11.20 - klo:21:38
Lainasin tämän lauseen crystalvoivelta.
Lainaus
kristittyjen käsitykset poikkeavat toisistaan tai ovat jopa jyrkästi ristiriidassa keskenään. Maailmanlaajuista kaikkien kristittyjen yhteyttä ja yksimielisyyttä on mielestäni turha toivoa.

Joudun olemaan eri mieltä. Oma kokemukseni on, että uudestisyntynyt uskova tunnistaa toisen Pyhästä Hengestä syntyneen uskovan siitäkin huolimatta on näkemyseroja joistain asioista.
Oma kokemukseni on, että hengen yhteys on aina kun kaksi uudestisyntynyttä uskovaa kohtaavat vaikka edustavat eri teologisia tulkintoja.

Kristuksen sisäinen tunteminen on ihmeellisesti aina sama.

Jos ei ole kohdannut Jeesusta omassa elämässään, niin silloin tämä puuttuu. Ja koko kristilisyyden kenttä varmasti jää hyvin hankalaksi kartoittaa.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 11.11.20 - klo:22:04
Oma kokemukseni on, että uudestisyntynyt uskova tunnistaa toisen Pyhästä Hengestä syntyneen uskovan siitäkin huolimatta on näkemyseroja joistain asioista.
Oma kokemukseni on, että hengen yhteys on aina kun kaksi uudestisyntynyttä uskovaa kohtaavat vaikka edustavat eri teologisia tulkintoja.

Kristuksen sisäinen tunteminen on ihmeellisesti aina sama.

Jos ei ole kohdannut Jeesusta omassa elämässään, niin silloin tämä puuttuu. Ja koko kristilisyyden kenttä varmasti jää hyvin hankalaksi kartoittaa.

Voin yhtyä tähän sandian toteamukseen.  :)
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 11.11.20 - klo:22:39
Lainasin tämän lauseen crystalvoivelta.
Lainaus
kristittyjen käsitykset poikkeavat toisistaan tai ovat jopa jyrkästi ristiriidassa keskenään. Maailmanlaajuista kaikkien kristittyjen yhteyttä ja yksimielisyyttä on mielestäni turha toivoa.

Joudun olemaan eri mieltä. Oma kokemukseni on, että uudestisyntynyt uskova tunnistaa toisen Pyhästä Hengestä syntyneen uskovan siitäkin huolimatta on näkemyseroja joistain asioista.
Oma kokemukseni on, että hengen yhteys on aina kun kaksi uudestisyntynyttä uskovaa kohtaavat vaikka edustavat eri teologisia tulkintoja.

Kristuksen sisäinen tunteminen on ihmeellisesti aina sama.

Jos ei ole kohdannut Jeesusta omassa elämässään, niin silloin tämä puuttuu. Ja koko kristilisyyden kenttä varmasti jää hyvin hankalaksi kartoittaa.

Viittaan siihen, että kristinuskon historiasta todettavissa olevien keskinäisten riitojen, oppituomioiden ja sotien ja keskinäisen yhteyden puutteen (esim. ei ehtoollisyhteyttä) lisäksi omat kokemukseni vahvistavat keskinäisen yhteyden mahdottomuuden. Monet eri kirkko- tai kuppikuntien uskovat ovat selvästi antaneet ymmärtää, etteivät toisen kirkko- tai kuppikunnan jäsenet ole opillisen harhaoppisuutensa vuoksi uskossa, tai jos ovat tai jos pelastuvat kaikesta huolimatta, se on kuin harvinainen ihme. Minulla ei ole syytä olettaa, että nämä kristityt olisivat keskinäisen yhteydenpuutteen vuoksi olleet ei-kristittyjä.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 11.11.20 - klo:22:44
Lainasin tämän lauseen crystalvoivelta.
Lainaus
kristittyjen käsitykset poikkeavat toisistaan tai ovat jopa jyrkästi ristiriidassa keskenään. Maailmanlaajuista kaikkien kristittyjen yhteyttä ja yksimielisyyttä on mielestäni turha toivoa.

Joudun olemaan eri mieltä. Oma kokemukseni on, että uudestisyntynyt uskova tunnistaa toisen Pyhästä Hengestä syntyneen uskovan siitäkin huolimatta on näkemyseroja joistain asioista.
Oma kokemukseni on, että hengen yhteys on aina kun kaksi uudestisyntynyttä uskovaa kohtaavat vaikka edustavat eri teologisia tulkintoja.

Kristuksen sisäinen tunteminen on ihmeellisesti aina sama.

Jos ei ole kohdannut Jeesusta omassa elämässään, niin silloin tämä puuttuu. Ja koko kristilisyyden kenttä varmasti jää hyvin hankalaksi kartoittaa.

Viittaan sillä, ettei maailmanlaajuista yhteyttä synny siihen, että kristinuskon historiasta todettavissa olevien keskinäisten riitojen, oppituomioiden ja sotien ja keskinäisen yhteyden puutteen (esim. ei ehtoollisyhteyttä) lisäksi omat kokemuksiani siitä, kun eri kirkko- tai kuppikuntien uskovat ovat selvästi antaneet ymmärtää, etteivät toisen kirkko- tai kuppikunnan jäsenet ole opillisen harhaoppisuutensa vuoksi uskossa, tai jos ovat tai jos pelastuvat kaikesta huolimatta, se on kuin harvinainen ihme, osoittavat kunnollisen keskinäisen yhteyden mahdottomuuden. Minulla ei ole syytä olettaa, että nämä kristityt olisivat keskinäisen yhteydenpuutteen vuoksi olleet ei-kristittyjä.

Totta. On olemassa sellaisia uskoviakin jotka ajattelevat olevansa ainoita oikealla tavalla uskovia.
Mutta kunhan minä tiedän että olen Jeesuksen oma se riittänee.
Kukin on sitten yksin Herransa edessä vastuussa siitä kuinka paljon olemus heijastaa Jeesuksen Kristuksen sydäntä.
Tästä puhuu 2. Korinttolaiskirje.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 12.11.20 - klo:23:41

Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia. Pohdin näitä asioita ja kirjoitan näistä asioista, koska ne auttavat minua hahmottamaan asioita myös laajemmassa kuin kristillisessä mielessä. Minulla on kristittyjä ystäviä, joten siinäkin suhteessa kiinnostaa pureutua näihin asioihin. On uutta keskusteltavaa heidän kanssaan, kun itse pitää yllä suhdetta Raamattuun ja kristinuskoon.

Toivon, ettet loukkaannu siitä, mitä nyt sanon. Minulla on sellainen käsitys, ettet koskaan ole uudestisyntynyt. Mielestäni ihminen, joka on tullut aidosti uskoon ja sitten luopunut siitä, ei enää voi tuntea lainkaan mielenkiintoa kristinuskoon. Sellaiset henkilöt suhtautuvat käsitykseni mukaan torjuvasti koko asiaan. Toivoisin olevan väärässä tässä asiassa.

On agnostisia, ateistisia, uskonnottomia tai toisella tapaa kuin kristillisesti uskovia Raamatusta, teologiasta ja kristinuskosta kiinnostuneita sen lisäksi, että on paljon edesmenneen Heikki Räisäsen kaltaisia teologeja tai teologiasta kiinnostuneita, jotka ovat joskus uskoneet kristillisesti mutta eivät usko enää, joten en allekirjoita näkemystäsi. Räisänen oli käsittääkseni ennen uskonsa menettämistä kallellaan viidesläisyyteen. Hänen äitinsä taisi olla uskovainen.

P.S. Uudestisyntymisellä menneessä mielessä tarkoitan tietenkin tässä yhteydessä sitä, että on uskonut aikaisemmin kristillisesti. Eli uudestisyntynyt = uskoo kristinuskon mukaisesti; ei-uudestisyntynyt tai ei enää uudestisyntynyt = ei usko (enää) kristillisesti.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 13.11.20 - klo:12:55

On agnostisia, ateistisia, uskonnottomia tai toisella tapaa kuin kristillisesti uskovia Raamatusta, teologiasta ja kristinuskosta kiinnostuneita sen lisäksi, että on paljon edesmenneen Heikki Räisäsen kaltaisia teologeja tai teologiasta kiinnostuneita, jotka ovat joskus uskoneet kristillisesti mutta eivät usko enää, joten en allekirjoita näkemystäsi. Räisänen oli käsittääkseni ennen uskonsa menettämistä kallellaan viidesläisyyteen. Hänen äitinsä taisi olla uskovainen.

Tästä aiheesta saa helposti loputtoman väittelyn, johon minulla ei ole mielenkiintoa. Enkä sitäpaitsi ole mikään huippuasiantuntija tässä(kään) asiassa. Olen itse ollut uskossa vasta 63 vuotta ja siihen ajanjaksoon on mahtunut monia erehdyksiäkin.

Tietysti minulla on joitakin käsityksiä, joista osa voi olla virheellisiä. Yksi käsityksistäni on se, että runsas teologinen tietämys ei ole mikään tae siitä, että ko. henkilö olisi uudestisyntynyt. Päinvastoin oppineisuus voi olla jopa este aidolle uskoontulolle, joka on aina Jumalan ihmetyö ihmisessä.

Rakkaus totuuteen on mielestäni kuitenkin tärkeämpi kuin jo saavutetun totuuden määrä.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: papi - 13.11.20 - klo:14:19
Anteeksi jos et pidä kysymyksestäni eikä tietystikään tarvitse vastata, mutta olen itsekseni miettinyt, crystalvoice, että oletko sinä uskossa, siis uudestisyntynyt? Huomaan, että sinulla on todella paljon tietoa Raamatusta ja olet ajatellut asioita hyvin tarkkaan.

Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia.

Kun olin uskossa, minulla oli aika yksipuoliset näkemykset kristinuskosta.

Vaikka en ole uskossa, kristinuskoon kuuluva tietynlainen pessimismi, mitä tulee ihmisiin, on asia, jonka monessa suhteessa jaan kristittyjen kanssa.

On mielenkiintoista kun hengellisellä foorumilla on entinen uskova, joka sen tunnustaa ja on kuitenkin myönteinen hengellisille asioille. Yleensä kyseiset henkilöt ovat hyvin agressiivisia ja hyökkääviä syytellen ja solvaten.

Vaikka nämä asiat ovat henkilökohtaisia ja ehkä arkaluontoisiakin, niin kysynpä kuitenkin kun kerrankin on siihen mahdollisuus.
1. Miten tulit uskoon tai miten koit olevasi uskossa. (jotkuthan ikäänkuin kasvavat uskoon)
2. Miten luovuit uskosta.

Ehkä vaikeita kysymyksiä vastata tiivistetysti, kun taustatietoja ei voi paljoa avata. Vastaa tai ohita.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 13.11.20 - klo:14:21

On agnostisia, ateistisia, uskonnottomia tai toisella tapaa kuin kristillisesti uskovia Raamatusta, teologiasta ja kristinuskosta kiinnostuneita sen lisäksi, että on paljon edesmenneen Heikki Räisäsen kaltaisia teologeja tai teologiasta kiinnostuneita, jotka ovat joskus uskoneet kristillisesti mutta eivät usko enää, joten en allekirjoita näkemystäsi. Räisänen oli käsittääkseni ennen uskonsa menettämistä kallellaan viidesläisyyteen. Hänen äitinsä taisi olla uskovainen.

Tästä aiheesta saa helposti loputtoman väittelyn, johon minulla ei ole mielenkiintoa. Enkä sitäpaitsi ole mikään huippuasiantuntija tässä(kään) asiassa. Olen itse ollut uskossa vasta 63 vuotta ja siihen ajanjaksoon on mahtunut monia erehdyksiäkin.

Tietysti minulla on joitakin käsityksiä, joista osa voi olla virheellisiä. Yksi käsityksistäni on se, että runsas teologinen tietämys ei ole mikään tae siitä, että ko. henkilö olisi uudestisyntynyt. Päinvastoin oppineisuus voi olla jopa este aidolle uskoontulolle, joka on aina Jumalan ihmetyö ihmisessä.

Rakkaus totuuteen on mielestäni kuitenkin tärkeämpi kuin jo saavutetun totuuden määrä.

Hyvin sanottu. Lisäisin vielä, että ihmisen kokemuksien eritteleminen ja mielialan analysoiminen eri tilanteissa tuskin myöskään valaisee oikein mitään kovin paljon.
Kristinusko ei taida olla niin heikoissa kantimissa kuin ihmisen sisäiset tunnetilat.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 13.11.20 - klo:18:03
Anteeksi jos et pidä kysymyksestäni eikä tietystikään tarvitse vastata, mutta olen itsekseni miettinyt, crystalvoice, että oletko sinä uskossa, siis uudestisyntynyt? Huomaan, että sinulla on todella paljon tietoa Raamatusta ja olet ajatellut asioita hyvin tarkkaan.

Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia.

Kun olin uskossa, minulla oli aika yksipuoliset näkemykset kristinuskosta.

Vaikka en ole uskossa, kristinuskoon kuuluva tietynlainen pessimismi, mitä tulee ihmisiin, on asia, jonka monessa suhteessa jaan kristittyjen kanssa.

On mielenkiintoista kun hengellisellä foorumilla on entinen uskova, joka sen tunnustaa ja on kuitenkin myönteinen hengellisille asioille. Yleensä kyseiset henkilöt ovat hyvin agressiivisia ja hyökkääviä syytellen ja solvaten.

Vaikka nämä asiat ovat henkilökohtaisia ja ehkä arkaluontoisiakin, niin kysynpä kuitenkin kun kerrankin on siihen mahdollisuus.
1. Miten tulit uskoon tai miten koit olevasi uskossa. (jotkuthan ikäänkuin kasvavat uskoon)
2. Miten luovuit uskosta.

Ehkä vaikeita kysymyksiä vastata tiivistetysti, kun taustatietoja ei voi paljoa avata. Vastaa tai ohita.

En halua keskustella täällä itsestäni enkä myöskään kenestäkään toisesta kirjoittajasta, vaan pelkästään aiheista. Siksi vain lyhyesti sanon, että tulin uskoon lukiessani kristillistä kirjaa. Elin uskossa noin 14 vuotta. Osallistuin henkilökohtaiseen evankeliointiin, saarnasin, rukoilin, luin paljon Raamattua jne. Jos ne seikat ja niiden motivaationa pohjalla ollut henkilökohtainen usko ei jonkun mielestä ollut kristillistä uskoa ja se väitteensä pitäisi paikkansa, niin silloin ei varmaan teidän muidenkaan usko ole henkilökohtaista kristillistä uskoa. Uskon menetin älyllisistä syistä, esim. kärsimykseen liittyvät asiat (teodikea) ja monet ristiriidat. Niistä en enempää kirjoita.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 13.11.20 - klo:21:16

On agnostisia, ateistisia, uskonnottomia tai toisella tapaa kuin kristillisesti uskovia Raamatusta, teologiasta ja kristinuskosta kiinnostuneita sen lisäksi, että on paljon edesmenneen Heikki Räisäsen kaltaisia teologeja tai teologiasta kiinnostuneita, jotka ovat joskus uskoneet kristillisesti mutta eivät usko enää, joten en allekirjoita näkemystäsi. Räisänen oli käsittääkseni ennen uskonsa menettämistä kallellaan viidesläisyyteen. Hänen äitinsä taisi olla uskovainen.

Tuo maininta Räisäsestä on yksi esimerkki siitä lukuisten teologien joukosta, jotka mielestäni eivät ole milloinkaan uudestisyntyneet. Ennen vanhaan heitä sanottiin leipäpapeiksi.

Tässä pieni ote tämän teologin ajattelusta:

”Räisäsen mukaan kirkko ei voi enää nykyaikana opettaa kuten aiemmin. Moderni raamattutiede on asettanut kyseenalaiseksi lähes kaiken uskontunnustuksessa: luomisen, neitseestä syntymisen, sovituskuoleman, ylösnousemuksen ja paljon muuta. Samoin on yleisesti hyväksytty, että evankelistat erehtyivät puhuessaan Jeesuksen paluun pi­kaisesta toteu­tumisesta. Edelleen Raamattu sisältää ainakin kaksi erilaista vanhurskauttamisoppia: Paavalin ja Jaakobin. Voiko sellainen siis olla Jumalan sanaa?
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 13.11.20 - klo:21:42

On agnostisia, ateistisia, uskonnottomia tai toisella tapaa kuin kristillisesti uskovia Raamatusta, teologiasta ja kristinuskosta kiinnostuneita sen lisäksi, että on paljon edesmenneen Heikki Räisäsen kaltaisia teologeja tai teologiasta kiinnostuneita, jotka ovat joskus uskoneet kristillisesti mutta eivät usko enää, joten en allekirjoita näkemystäsi. Räisänen oli käsittääkseni ennen uskonsa menettämistä kallellaan viidesläisyyteen. Hänen äitinsä taisi olla uskovainen.

Tuo maininta Räisäsestä on yksi esimerkki siitä lukuisten teologien joukosta, jotka mielestäni eivät ole milloinkaan uudestisyntyneet. Ennen vanhaan heitä sanottiin leipäpapeiksi.

Tässä pieni ote tämän teologin ajattelusta:

”Räisäsen mukaan kirkko ei voi enää nykyaikana opettaa kuten aiemmin. Moderni raamattutiede on asettanut kyseenalaiseksi lähes kaiken uskontunnustuksessa: luomisen, neitseestä syntymisen, sovituskuoleman, ylösnousemuksen ja paljon muuta. Samoin on yleisesti hyväksytty, että evankelistat erehtyivät puhuessaan Jeesuksen paluun pi­kaisesta toteu­tumisesta. Edelleen Raamattu sisältää ainakin kaksi erilaista vanhurskauttamisoppia: Paavalin ja Jaakobin. Voiko sellainen siis olla Jumalan sanaa?

Hän oli ennen teologisia opintojaan uskossa. Moni muu ihminen, joka on teologi tai ei ole teologi, on menettänyt kristillisen henkilökohtaisen uskonsa. Kiistätkö sen? Ajatteletko siis, ettei uskoa voi menettää, tai että jos uskon voi menettää, uskonsa menettämisen jälkeen ei voi ajatella tai uskoa toisin, miten itse kukin sitten ajatteleekaan (niin kuin Räisänen ajatteli toisin kuin aikaisemmin sen jälkeen, kun menetti uskonsa).

En ymmärrä ajatustapaasi (jos se on ajatustapasi), että jos uskonsa menettää tai siitä luopuu, ei voi ajatella toisin Raamatusta kuin aikaisemmin.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: Paulus - 14.11.20 - klo:11:29

En ymmärrä ajatustapaasi (jos se on ajatustapasi), että jos uskonsa menettää tai siitä luopuu, ei voi ajatella toisin Raamatusta kuin aikaisemmin.

Nyt näyttää siltä, että kumpikin käsitämme jotain väärin. En nyt kuitenkaan jaksa vatvoa tätä asiaa paljoa enempää.

Minusta tuo viimeinen lauseesi ei mitenkään myötäile minun ajatuksiani, sillä uskonsa kadottanut ajattelee mielestäni nimenomaan toisin, kuin mitä ennen ymmärsi.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 14.11.20 - klo:12:50

En ymmärrä ajatustapaasi (jos se on ajatustapasi), että jos uskonsa menettää tai siitä luopuu, ei voi ajatella toisin Raamatusta kuin aikaisemmin.

Nyt näyttää siltä, että kumpikin käsitämme jotain väärin. En nyt kuitenkaan jaksa vatvoa tätä asiaa paljoa enempää.

Minusta tuo viimeinen lauseesi ei mitenkään myötäile minun ajatuksiani, sillä uskonsa kadottanut ajattelee mielestäni nimenomaan toisin, kuin mitä ennen ymmärsi.

Mistä päättelet, ettei Räisänen ole ollut milloinkaan uudestisyntynyt tai henkilökohtaisessa kristillisessä uskossa, tai mistä olet varma siitä? Se ei siis todellakaan voi mielestämme perustua siihen, että hän myöhemmin tai jo uskosta luopumisen prosessissa ajatteli Raamatusta eri tavalla kuin uskoessaan. Mihin siis väitteesi perustuu? (Ajattelen, että jos jotain väittää, se pitää perustella jollain tavalla.) Annoit myös aikaisemmin ymmärtää, ettei minun uskoni ollut silloin kuin uskoin aitoa kristillistä uskoa, ja toit perusteluksi sen, että olen edelleen kiinnostunut Raamatusta ja kristillisestä ajattelusta tai teologiasta (mitä kiinnostusta ei ilmeisesti voisi mielestäsi olla, kun olen menettänyt uskoni). Mielestäni perustelusi ei perustu Raamattuun eikä väitteesi uskoni menneestä luonteesta omaan kokemukseeni uskossa elämisestä, jossa en perustanut kristillistä uskoani uskonnolliseen suorittamiseen.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 14.11.20 - klo:16:21
Puhut siis uskovista jotka ovat uudestisyntyneet mutta sitten luopuneet uskosta? On totta että tuollainen arvio toisesta on tosi vaikea ellei mahdoton tehdä.  Toiset jopa sanovat, lähinnä kalvinistit, että jos tältä näyttää, se ihminen ei ole koskaan edes saanut Pyhää Henkeä vaan on ikäänkuin kulkenut siinä ohella ikäänkuin kristittynä. Mutta itse ei ole tullut oksaksi Jeesukseen joka vertaa itseään viinipuuhun.

Voiko ihminen menettää pelastuksen? Ehkä,mutta se tuntuu todella pahalta.

Minulle tuli mieleen Jeesuksen opetus eksyneestä lampaasta, jota Jeesus etsii ja löytäessään iloissaan laittaa hartioilleen ja kantaa takaisin laumaan.
Samoin tuhlaajapoikavertaus. Kun isä näkee pojan palaavan, hän juoksee poikaa vastaan ja ottaa avosylin iloisena vastaan.

Näissä kummassakin on siis se elementti että ihmissielu kohtaa Herran. Uskoontulo ei siis tapahdu YKSIN.
Vaikkakin toisaalta yksin Herran kanssa. Lammas kohtasi Paimenen jossain kummallisessa paikassa mihin oli päätynyt ja tuhlaajapoika kohtasi Isän tien varrella. Ei siinä ollut muita mukana. Siinä suhteessa se todella tapahtuu YKSIN. Yksin Herran kanssa. Ahtaasta portista mahtuu vain yksi kerrallaan.



Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 14.11.20 - klo:17:04
Puhut siis uskovista jotka ovat uudestisyntyneet mutta sitten luopuneet uskosta? On totta että tuollainen arvio toisesta on tosi vaikea ellei mahdoton tehdä.  Toiset jopa sanovat, lähinnä kalvinistit, että jos tältä näyttää, se ihminen ei ole koskaan edes saanut Pyhää Henkeä vaan on ikäänkuin kulkenut siinä ohella ikäänkuin kristittynä. Mutta itse ei ole tullut oksaksi Jeesukseen joka vertaa itseään viinipuuhun.



Tarkoitan uudestisyntyneellä yhtä kuin henkilökohtaisessa kristillisessä uskossa elävää. En tietenkään entisenä uskovana ajattele, että olin uskovaisena yliluonnollisesta todellisuudesta syntynyt. Mutta uskovana toki niin ajattelin. Jos nykyään ajattelisin uskoni Kristukseen olleen yliluonnollisesti syntynyttä, olisin edelleen kristitty tai uskovainen, sillä ei minulla olisi mitään syytä olla edelleen uskomatta kristillisesti, jos ajattelisin nykyäänkin esim. kristityn ihmisen henkilökohtaisessa uskossa Kristukseen olevan kyse (vähintään jossain suhteessa) yliluonnollisesta todellisuudesta. Mutta niin kuin aikaisemmin sanoin, en halua täällä tuoda omia ei-kristillisiä ajatuksiani tai näkemyksiäni, vaan keskustella yksinomaan kristinuskosta sen tai kristittyjen omasta (ei kristinuskoa kritisoivasta) näkökulmasta.

Suomessa on useita entisiä kristittyjä, niin kuin maailmallakin. Jos en väärin muista, Amerikassa on jopa jonkinlainen verkosto niiden kesken, jotka ovat olleet aikaisemmin uskovia pastoreja, mutta ovat menettäneet uskonsa ja luopuneet pastorin tai paimenen toimestaan. (Vielä paljon enemmän on tietenkin niitä, jotka ovat olleet uskovia ja sitten menettäneet uskonsa, mutta eivät ole koskaan olleet johto- tai paimentehtävissä. Luulisin, että heillä on olemassa Reddit-kanava englannin kielellä.) Suomesta tulee mieleen esim. Veli Toukomies, joka oli muistaakseni töissä esim. ainakin Raamattuopistolla (taisi olla jopa johtotehtävissä). Hän on muistini mukaan sanonut olevansa agnostikko 90- ja/tai 2000-luvulla. Televisiossa haastateltiin vuosisatamme ensimmäisellä vuosikymmenellä pastoria nimeltä Jorma Hietamäki, joka sanoi tulleensa pikkuhiljaa siihen vakaumukseen, ettei Jumalaa ole olemassa. Jne.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 14.11.20 - klo:17:13
Ajatteletko, että koska näet itsesi täysin uskossa olleena mutta sitten jotenkin siitä luopuneena, että sinulla on nyt ikäänkuin inside information uskovien sielunelämästä ja voit siis täysin järjen avulla ikäänkuin palauttaa uskon alkutekijöihinsä eli inhimilliseen subjektiiviseen kokemukseen? Ja olet siis järjen avulla redusoinut uskon inhimilliseksi subjektiiviseksi kokemukseksi?
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: crystalvoice - 14.11.20 - klo:17:32
Ajatteletko, että koska näet itsesi täysin uskossa olleena mutta sitten jotenkin siitä luopuneena, että sinulla on nyt ikäänkuin inside information uskovien sielunelämästä ja voit siis täysin järjen avulla ikäänkuin palauttaa uskon alkutekijöihinsä eli inhimilliseen subjektiiviseen kokemukseen? Ja olet siis järjen avulla redusoinut uskon inhimilliseksi subjektiiviseksi kokemukseksi?

Ei minulla ollut uskovana eikä ole myöhemminkään ollut sisäistä tietoa ja kokemusta kenenkään toisen päänsisäisestä todellisuudesta tarkalleen ottaen.

Jos tarkoitat "subjektiivisella kokemuksella" sitä, että kristitty esim. uskoessaan Jeesuksen sovituskuolemaan luottaa sanomaan tai ajatukselliseen sisältöön siitä (esim. 2 Kor. 5:19 - 6:1) ja pitää uskonsa sisältöä totena, sillä varmaan aika harva uskoo tai luottaa henkilökohtaisesti sellaiseen ajatussisältöön, jota pitää tietoisella tasolla epätotena, niin silloin kristillinen usko on "subjektiivista kokemista". (En itse käytä ilmausta "subjektiivinen kokemus" tässä yhteydessä, koska sen voi tulkita monin eri tavoin.)

Esim. on vaikea oikeasti uskoa väitteeseen "kuu on juustoa", jos ei pidä väitettä totena. Voi yrittää uskoa vastoin järkeään siihen väitteeseen, että kuu on juustoa, mutta se tuskin onnistuu.

Uskomiseen kuuluu siis sekä jonkinasteinen totena pitäminen että luottamus uskon sisältöön tai kohteeseen. Joskus on tuntemuksiakin mukana, mutta ne eivät ole kristillisen uskon edellytys. Henkilökohtainen kristillinen usko ei ole riippuvainen jostain tietystä tunnetilasta tai tunteista.
Otsikko: Vs: Uskonnolliset tavat
Kirjoitti: sandia - 14.11.20 - klo:17:39
Ajatteletko, että koska näet itsesi täysin uskossa olleena mutta sitten jotenkin siitä luopuneena, että sinulla on nyt ikäänkuin inside information uskovien sielunelämästä ja voit siis täysin järjen avulla ikäänkuin palauttaa uskon alkutekijöihinsä eli inhimilliseen subjektiiviseen kokemukseen? Ja olet siis järjen avulla redusoinut uskon inhimilliseksi subjektiiviseksi kokemukseksi?

Ei minulla ollut uskovana eikä ole myöhemminkään ollut sisäistä tietoa ja kokemusta kenenkään toisen päänsisäisestä todellisuudesta tarkalleen ottaen.

Jos tarkoitat "subjektiivisella kokemuksella" sitä, että kristitty esim. uskoessaan Jeesuksen sovituskuolemaan luottaa sanomaan tai ajatukselliseen sisältöön siitä (esim. 2 Kor. 5:19 - 6:1) ja pitää uskonsa sisältöä totena, sillä varmaan aika harva uskoo tai luottaa henkilökohtaisesti sellaiseen ajatussisältöön, jota pitää tietoisella tasolla epätotena niin silloin kristillinen usko on "subjektiivista kokemista". (En itse käytä ilmausta "subjektiivinen kokemus" tässä yhteydessä, koska sen voi tulkita monin eri tavoin.)

Esim. on vaikea oikeasti uskoa väitteeseen "kuu on juustoa", jos ei pidä väitettä totena. Voi yrittää uskoa vastoin järkeään siihen väitteeseen, että kuu on juustoa, mutta se tuskin onnistuu.

Uskomiseen kuuluu siis sekä jonkinasteinen totena pitäminen ja luottamus uskon sisältöön tai kohteeseen. Joskus on tuntemuksiakin mukana, mutta ne eivät ole kristillisen uskon edellytys. Henkilökohtainen kristillinen usko ei ole riippuvainen jostain tietystä tunnetilasta tai tunteista.

Niin. Kristinusko seisonee tai kaatunee sen perusteella, elääkö Jeesus tänä päivänä ja onko hän sitä mitä hän sanoi olevansa.