Hyvä aloitus ja aihe Rupattelijalta.
Vartuin pienellä maatilalla Karjalohjalla. Synnyin 1954 ja sähkö tuli tilallemme 1967.
Meillä oli 4 lehmää, hevonen (aluksi kaksikin), muutama vasikka ja sika; kaikki nämä kivinavetassa jossa ei väliseiniä. Eläinten kehot lämmittivät navetan sisätiloja riittävästi, että ne pärjäsivät talven yli. Tosin navetan nurkassa oli muuripata, jossa lämmitettiin vettä maitokannujen puhdistamiseksi ja siitä saatiin lisälämpöä navettaan.
Keväällä kylvettiin viljat (ruista, vehnää ja kauraa), istutettiin perunat ja pantiin maahan hernettä, porkkanaa, punajuurta, lanttua, sipulia sekä navetan etelä-länsi seinämälle tomaattia ja erilaisia yrttejä. Pelloille hajotettiin eläinten lantaa joko syksyllä tai varhain keväällä jo ennen lumien sulamista. Tehdasvalmisteisia lannoitteita emme käyttäneet "hinnan" tähden, kun omasta lantakasasta löytyi riittävästi vahvistetta viljan kasvulle.
Syksyllä riitti työtä. Viljat a heinät nostettiin seipäille kuivumaan ja vietiin sitten hevoskärryillä liiteriin. Heinät koottiin yhteen nurkkaan ja niiden väleihin ja päälle kylvettiin suolaa säilyvyyden lisäämiseksi (ja se oli tarpeellista eläimille vaikka niille annettiin myös kullekin "suolakivi" nuoltavaksi).
Viljat puitiin puimakoneella. Minä ja veljeni syötimme viljaa puimakoneen nieluun, jossa satoja kertoja minuutissa pyörivät valurautaterät irrottivat jyvät akanoista. Se oli varsin pölyistä työtä.
Marjoista ja sienistä ehtiin hilloja, salaatteja ja mehuja. Säilykepurkit keitettiin kiehuvassa vedessä ja käsiteltiin atamoni-nimisellä aineella ennen niihin säilöntää. Pullot ja purkit säilytettiin maakellarissa, samoin syksyllä teurastetun possun kinkut, ne paksussa suolavedessä. Kinkut palvattiin jouluksi (joskus pääsiäiseksi) mutta ei niistä ruokamyrkytyksiä saatu vaikka olivat pitkään suolavettä täynnä olevassa saavissa.
Valona tuvassa oli kaasulamppu. Lämpun hehkuva ydin, sukka, valaisi kirkkaasti tuvan, kun lampun öljysäiliöön oli pumpattu painetta ja se suihkutti pölymäisen hienoa öljyä lampun sukkaan. Ulkona liikuttiin öljylyhtyjen varassa. Kouluun lähdettiin talvisin öisessä pimeydessä ilman valoja, mutta tunsimmehan tien. Ja tosiaan, 10-vuotislahjaksi saamani Ressu-koira (kollien ja pystykorvan sekoitus) saattoi minut kouluun (5,5 km) ja odotti koulun pihalla uskollisesti, kunnes pääsin kotiin.
Peseytyminen tapahtui saunassa kerran viikossa, lauantaisin. Käytimme teurastetusta possusta valmistettuja saippuoita, mutta muistan myös uudenaikaisen hiussamppoon, joka valtasi alaa "ilman kyyneleitä".
Puusee sijaisi navetan takana ja wc-paperin tointo hoiti sanomalehdista revityt arkit.
Mitäs vielä muistuu mieleen?
Meillä oli kaksi kissaa ja koira.
Kissat huolehtivat hiiristä ja rotista, koira talon vartioimisesta. Ei koiraa koulutettu, mutta ilkeästi irvisteli jos vieraita tuli öisin pihapiiriin.
(Poikkesinkohan nyt tekstissä aloituksen aiheesta?)
