Suomessa on aivan pieniä tyttöjä, jotka joutuvat käyttämään huivia. Päiväkodeissa, kouluissa, kaduilla. Pääkaupunkiseudulla kävelee tunnistamattomia mustia säkkejä, jotka tunnistaa ihmisiksi vain siitä, että ne yleensä vetävät perässään pieniä ihmisiä. Espoolaisessa kirjastossa yksi musta säkki asettelee kirjoja hyllyyn. Kirjastossa – meidän hyvinvoinnin ja tasa-arvon instituutiossamme.
En ihmettele, jos tähän tekstin pätkään loukkaannutaan, kun poliitikko tämän julkisesti lausuu.
Miksi meidän pitäisi hyväksyä tällaista erilaisuutta? Miksi erilaisuus siitä, että nainen ei ole vapaa, nainen on huonompi, heikompi, tahdottomampi, kykenemättömämpi ja vaaraksi, pitäisi hyväksyä? Puhumattakaan, että sitä pitäisi korostaa, juhlistaa, suosia, kannattaa?
Täällä, Suomessa?
Me emme pysty heitä muuttamaan. Heidän pitää tehdä se itse, jossakin muualla kuin Suomessa. Mielestäni meidän pitäisi arvostaa omia arvojamme edes sen verran.
Tässä on kyllä selvä ohjelmajulistus.
Päässyt lipsahtamaan. Minun mielestäni. Mielestäni poliitikolla ei juuri varaa tuollaisiin lipsahduksiin.
En ole myöskään varma, kuittaako anteeksipyyntö tuollaista. Yksityisessä kommunikoinnissa, ehkä, mutta kun tekee tuollaisen julkisen lausunnon, niin en ole yhtä varma.
Tämä politiikko kyllä ampui pahasti omaan jalkaansa.
En tiedä onko suomen kielessä tuollaista sanontaa, mutta se kuvaa hyvin sitä, että tekee itselleen oikein kovasti hallaa.
Huomaan, että en osaa päättää, että onko sana "poliitikko" vai "politiikko"
Tästä tulee mieleen oma kokemukseni vieraassa maassa asumisesta.
Vaikka olen valkoinen enkä käytä mitään ulkonaista merkkiä, mikä välttämättä kertoisi mitään taustastani,
olen huomannut, että aina jään usalaisen peruskansalaisen hyväksymisen ulkopuolelle.
Eivät he sitä itse huomaa. Kävin siis täällä hyvin "liberaalisen" koulutuksen sosiaalityöntekijänä, josta professori sanoi, että koulutuksemme ei ole arvovapaata tiedettä, vaan koulutus tähtää sorrettujen kansan osien puolestapuhumiseen ja heidän ohjaamisen siihen, että pystyvät paremmin pitämään omista oikeuksistaan huoleen. "Advocating and empowering oppressed populations"
Olin siis sellaisten usalaisten parissa, jotka halusivat kouluttautua tuohon ja samalla siellä oli selvää halveksuntaa siitä, että olin erilainen kulttuuritaustan ja kielen suhteen. Olen siis elänyt tuollaisessa paradoksissa viimeiset 30 ja risat vuotta. Siis tarkoitan, että ns. suvaitsevaiset ja liberaalit ainakin täällä ovat noin kaksinaismoraalisia hekin.
Me ihmiset emme yksinkertaisest ole kovin kivoja.
