Kirjoittaja Aihe: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa  (Luettu 1019 kertaa)

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 262
Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« : 08.10.19 - klo:17:18 »
Minulla on ollut jo pitkään hämmästelevä ihmetys Jumalan ajatuksesta ihmiseen. Se lyö päivittäin minut hämmästelemään ilosta. Kuitenkin pidän kiinni isosta kysymysmerkistä ja sydämeni huudahtaa : Kuinka tämä on totta? Jumala tiesi millaisia me olemme, toivottomia tapauksia.  Tätä kasvua olen havainnut itsessäni ja ihmettely senkuin suurenee.

Israelin kansan vaiheita lukiessani ei voi kuin todeta Jumalan olemista Jumala MINÄ OLEN.
Ne Jumalan tunteet!
Ja ihmisen kelvottomuus huolimatta Herran Jumalan hyvyydestä ihmeineen (johdatus pilven-ja tulipatsaassa sekä ruokkiminen ja juottaminen raikkaalla vedellä. Vaatteetkaan eivät kuluneet.)

Itken. Itken Jumalan suuruuden edessä.
Ihminen katkaisi yhteyden Jumalaan. Eikö tämä olisi Hänelle riittänyt. Kun yhteys rikkoutui sai sitten rikkoutua...tyystin.

Ei näin käynyt. Suunnitelma, mikä Hänellä oli, toteutui. Me ansaitsimme helvetin, kuoleman ja Jumalan iankaikkisen hylkäämisen syntiemme tähden, eikä vain tekosyntiemme tähden, vaan meissä asuva turmeltunut syntinen luonto ansaitsi kaiken tämän.

Minä ...en kykene tunteitani erittelemään, en osaa, mutta huomaan olevani suuren äärettömyyden edessä, ja sitä en voi luodata, ammentaa tyhjiin.

Kuitenkin Johannes paljastaa: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16)

Pojan teko paljastaa Isän Jumalan Rakkauden mailmaa kohtaan, josta osallinen minäkin olen.
Minussa ei ollut eikä ole mitään rakastettavaa, mutta samainen Johannes: Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. (1 Joh. 4:9)

Olen ollut Isän edessä ja rukoukseni on: Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
(Ps. 139: 23,24)

Nämä ajatukset ovat haparoivia , keskeneräisiä, mutta ehkä tästä saa jotain ymmärrystä,missä liikun nyt.


Israelin Jumala, joka on Herra, oli uskollinen kansalleen. Osoittiko kansa samoin?

Menen itseeni. Isä Jumala on uskollinen minulle ja Hän on Isäni Jeesuksen Kristuksen tähden ja uskon kautta Herraan Jeesukseen pelastuin. Minuakin Hän johdattaa  ja on hyväksynyt yhteyteensä Jeesuksen veren kautta. Merkitseekö tämä minulle mitään? Pidänkö itsestään selvänä tätä kallista totuutta. Minä tarvitsen tässä asiassa Häntä. Tämä vaihe vain jatkuu. Tahdoin sen tuoda ilmi. Samalla näen ajatukseni kirjoitetussa muodossa.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6328
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #1 : 08.10.19 - klo:17:40 »
Löydän itseni yrittämästä pohtia samansuuntaista. Halu yrittää tiedostaa Jumalan todellisuus. Ja samalla ihmettelyä juuri siitä, että Jumala kutsui minut. Ihan pari päivää sitten pohdin tuota. Tietoisuus oma itseni pienuudesta ja miten en olisi osannut itse ilman Jumalaa edes lähestyä häntä. Mutta hän lähestyy ihmistä, kutsuu ja pelastaa. Ja sitä kautta elämääni tuli hyvyys. Ja tulin nostetuksi.

Voi kauhee mulle tuli mieleen se populaarilaulu You raise me up. Se on niin ylisentimentaalinen, en pidä siitä ollenkaan. Mutta tuo nostaa sana muistutti siitä.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #2 : 09.10.19 - klo:10:56 »
Viesti siirretty Solteron luvalla suljetulta puolelta -Natanael

Lainaus käyttäjältä: Soltero
Puhutteleva teksti Marjatalta.
Jumalanpelko tarkoittaa minulle sitä, että aavistelen aika usein Jumalan
kaikkivaltiutta, ankaruutta ja pyhyyttä,
mutta en voi sitä läheskään ymmärtää.
Silloin oma saastaisuuteni ja kelvottomuuteni näkyy ja tuntuu selvästi.

Pelko on siinä tilanteessa pyyteetöntä kunnioitusta ja Korkeimman edessä
vaikenemista.
Ilman Jeesuksen uhrikuolemaa minulla ei olisi minkäänlaista oikeutta lähestyä
Taivaan ja Maan Herraa.
Mutta Jeesukseen turvaamalla olen saanut luvan elää yhteydessä
Luojaani ja anoa toistuvasti armoa.
Ja armahdus on todellisuutta, koska Jeesus on sen minunkin puolestani
ansainnut ristin puulla.
Vain Hänen lahjoittamansa uskon välityksellä voin saada armon osakseni.

Tunnen joskus vierautta seurakunnankokouksissa, joissa ylistyskuoro laulaa
pontevan tunteellisesti, ja muut yhtyvät siihen viuhtoen ja heiluen.
Sellaisesta tulee vaikutelma epäkunnioittavasta ja omistavasta asenteesta
Herraa kohtaan.
Luultavasti tämä johtuu omasta rajoittuneisuudestani, ainakin osittain.
Onhan Raamatussakin esimerkkejä riemullisesta ja äänekkäästä ylistämisestä,
tosin Vanhan liiton ajalta.

Koen kuitenkin hiljaisen ja nöyrän, pyhään pelkoon ja armon vastaanottamiseen
pohjautuvan kiitoksen tutummaksi kuin karkeloinnin.
Jumalan ääretöntä suuruutta ja rakkauden syvyyttä meitä syntisiä luomistekojaan  kohtaan ei voi tajuta järjellä eikä tunteilla.
Siksi lähestyn Jumalaa haparoivasti ja ihmettelevästi,
mutta täysin varmana siitä, että minäkin kuulun kokonaan armahdettujen ja
pelastuvien laumaan.
Pelastuksen toivo syntyy siitä,
että uskon evankeliumin lupausten olevan totta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #3 : 09.10.19 - klo:11:12 »
Viesti siirretty Solteron luvalla suljetulta puolelta -Natanael

Lainaus käyttäjältä: Soltero
Tunnen joskus vierautta seurakunnankokouksissa, joissa ylistyskuoro laulaa
pontevan tunteellisesti, ja muut yhtyvät siihen viuhtoen ja heiluen.
Sellaisesta tulee vaikutelma epäkunnioittavasta ja omistavasta asenteesta
Herraa kohtaan.
Luultavasti tämä johtuu omasta rajoittuneisuudestani, ainakin osittain.
Onhan Raamatussakin esimerkkejä riemullisesta ja äänekkäästä ylistämisestä,
tosin Vanhan liiton ajalta.

Koen kuitenkin hiljaisen ja nöyrän, pyhään pelkoon ja armon vastaanottamiseen
pohjautuvan kiitoksen tutummaksi kuin karkeloinnin.
Jumalan ääretöntä suuruutta ja rakkauden syvyyttä meitä syntisiä luomistekojaan  kohtaan ei voi tajuta järjellä eikä tunteilla.
Siksi lähestyn Jumalaa haparoivasti ja ihmettelevästi,
mutta täysin varmana siitä, että minäkin kuulun kokonaan armahdettujen ja
pelastuvien laumaan.
Pelastuksen toivo syntyy siitä,
että uskon evankeliumin lupausten olevan totta.

Huomaan olevani tässäkin sukulaissielu Solteron kanssa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 262
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #4 : 09.10.19 - klo:11:26 »
Lukiessani Solteron hoitavaa viestiä se on kuin jatkoa omalle pohdinnalleni. Itken. Jumalan edessä itken. Ehkä minulla on tällainen vaihe menossa, että herkistyn tajutessani oman rajoittuneisuuteni sekä Jumalan suuruuden ja mahdollisuuden vastakohtaisuudet.

Vain Jumala, joka on Herra, voi luoda mahdottomasta mahdollisen, Poikansa Jeesuksen kautta. Minä joka en ole mitään, kuin olematon ja tyhjä, on Jumala aivan kuin luonut olemaan Kristuksen kautta.

Armon suuruus minua kohtaan on saanut  näkemään tämän ammentamattomuuden. Minä joka olen jossain asiassa armoton ja syyllisyyteni tiukassa otteessa en havainnut, että Jeesus Sanan kautta vakuuttaa:
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Matt. 11:28)

Itkevän lapsen isä on kädet ojossa ottaakseen syliin. Lapsi juoksee isän syliin eikä aikaile.

Lapsen kaltaisuus on kuin näkevä silmä, joka ymmärtää, että  saa tulla, saa anteeksi, saa levon.

Koen suurta vajautta nyt. Olen kuitenkin turvallisella mielellä, sillä pohja kestää onhan tämä pohja itse Kristus. Siinä on asemani. Jumala hyväksyi minut yhteyteensä Kristuksen kautta, Kristuksessa. Siihen uskon, koska se on tosiasia, Raamatussa sanottu.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6328
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #5 : 09.10.19 - klo:16:38 »
Itse kun ajattelen vastaavia ajatuksia, yksi juttu minkä olen tiedostanut on se, että mitä Raamattu sanoo synniksi ja siis mikä on Jumalan tuomion alaista, omalla kohdallani on juuri ne jutut mitä itse olen, ajattelen ja teen omissa pienissä ympyröissäni. Ja sama tilanne jokaikisellä ihmisellä. Jumalalle jokainen ihmiselämä on niin tärkeä, että katsoo minua juuri niissä puitteissa missä elän. Ja siinä olen vastuussa Jumalalle. Ja itsessäni tuomittu ilman armahdusta.

Eli siis oman elämän pienuus mutta samalla juuri sen Jumala ottaa vakavasti ja hänelle merkitsee se, miten sen oman pienen elämäni elän.
« Viimeksi muokattu: 09.10.19 - klo:16:46 kirjoittanut sandia »

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 262
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #6 : 09.10.19 - klo:16:44 »
Löydän itseni yrittämästä pohtia samansuuntaista. Halu yrittää tiedostaa Jumalan todellisuus. Ja samalla ihmettelyä juuri siitä, että Jumala kutsui minut. Ihan pari päivää sitten pohdin tuota. Tietoisuus oma itseni pienuudesta ja miten en olisi osannut itse ilman Jumalaa edes lähestyä häntä. Mutta hän lähestyy ihmistä, kutsuu ja pelastaa. Ja sitä kautta elämääni tuli hyvyys. Ja tulin nostetuksi.

Voi kauhee mulle tuli mieleen se populaarilaulu You raise me up. Se on niin ylisentimentaalinen, en pidä siitä ollenkaan. Mutta tuo nostaa sana muistutti siitä.

Tämä onkin riemastuttavaa, että Jumala itse auttaa meitä. Ymmärtäessämme pienuutemme se vie jossain vaiheessa siihen, että tarve olla riippuvainen Hänestä kasvaa.

Paavali oli Jumalaa tarvitseva.  Tästä hän oppi lisää, kun hän rukoili pois pistintä, joka oli riesana hänessä. Jumala  näki taas kauaskantoisesti ja vastasi: Minun armossani sinulle kyllin. Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. Tähän loppui anominen pistimestä pääsemiseksi.

Paavali oivalsi, mitä Jumala tarkoitti ja toi sen esille meidänkin luettavaksi: Sen tähden minä kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima jäisi minuun asumaan. Hyvää pienuutta, olla heikko ja huomata että armo riittää, Kristus, Jumalan voima, on se mitä tarvitsemme.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #7 : 09.10.19 - klo:23:56 »
Koska Jumala on inhimilliselle ymmärryksellemme käsittämätön ja tavoittamaton niin kuinka voimme Hänen käsittämättömyyttään edes pohtia? Hän on Jumala taivaassa ja Hän on Jumala maan päällä. "Niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne".

Olisiko liian vähäpätöista ruveta ensiksi ajattelemaan jotain yksinkertaisempaa asiaa kuten "kuinka paljon korkeammalla taivas on maata"?

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 262
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #8 : 10.10.19 - klo:09:20 »
On totta, ettemme voi täällä koskaan ammentaa Jumalan suuruutta rajoittuneisuutemme tähden, koska Jumala on Jumala.

Jos ymmärtäisimme Hänet täysin Hän lakkaisi olemasta Jumala.

Silti minulle on hoitavaa ajatella Häntä, vaikka se onkin ainoastaan pintaraapaisua. 
Jumala toi itsensä meille Kristuksessa. Kun tuntee Jeesuksen tuntee Isän Jumalan ja tämä on riittävää tietoa Jumalasta.

Psalmin kirjoittaja on ymmärtänyt Jumalan suuruuden.

Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,
niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
(Ps. 8:4,5)

Jesajassakin tuodaan esille Jumalan suuruus ja kaikkivaltius Jes. 40:12-26

Vielä:
Oloneuvokseen kysymykseen
Lainaus
Olisiko liian vähäpätöista ruveta ensiksi ajattelemaan jotain yksinkertaisempaa asiaa kuten "kuinka paljon korkeammalla taivas on maata"?
vastaan. Ei ole liian vähäpätöistä. Olen vuosien saatossa puhunut ja ajatellut ja ihastellut, miten Hänen ajatuksensa ovat korkeammalla kuin meidän ja Hänen tiensä korkeammalla kuin meidän. Tästä olen ymmärtänyt että Hänen oikeudenmukaisuutensa on korkeammalla kuin meidän.
« Viimeksi muokattu: 10.10.19 - klo:09:30 kirjoittanut Marjatta »

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6328
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #9 : 10.10.19 - klo:17:07 »
Oloneuvoksen ja Marjatan viesteistä tuli mieleen Hebrealaiskirjeen ensimmäisen luvun jae, mikä kertoo Jeesuksesta. Sen mukaan Jeesus Kristus on "hänen kirkkautensa säteily ja olemuksensa kuva".
Siis Isän kirkkauden säteily ja olemuksen kuva.

Jeesus joka oli sydämeltään nöyrä ja hiljainen ja joka kuitenkin on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra siis heijastaa Isän olemusta.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6328
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #10 : 10.10.19 - klo:17:10 »
Jotenkin tää juttu muistutti minua siitä huomiosta minkä tein jo vuosia sitten. Kristilliseltä foorumilta ihmisiä alkoi mennä sosiaaliseen mediaan kuten Facebookin ja tavallaan jatkaa juttuja siellä paljolti myös toinen toistensa kanssa.
Sosiaalinen media on äärimmäisen ihmiskeskeinen. Totesin että siellä ikäänkin jatkettiin lisättiin sosiaalista juttua samoin kuin kristillisellä foorumilla, mutta ilman että Jumala oli huomion kohde!

Minusta se oli mielenkiintoinen ja ihmisen luontoa paljastava ilmiö.

Poissa Pienviljelijä

  • Viestejä: 34
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #11 : 11.10.19 - klo:13:31 »
Tämä pikemmin maailman nykymenon pohdintaa. Miten Jumala toimii nyt kun Turkki hyökkää kurdeja vastaan? Olen oppinut että Jumala puhuu raamatussa, luonnossa ja kansojen historiassa. Pahin islamilainen pahuus, Isis jo lähes lyötiin mutta nyt on vaarana uusien ääri-islamilaisten järjestöjen jopa isisin jälleentuleminen.

Poissa Marjatta

  • Viestejä: 262
Vs: Jumalan käsittämättömyyden pohdintaa
« Vastaus #12 : 11.10.19 - klo:14:45 »
Tämä pikemmin maailman nykymenon pohdintaa. Miten Jumala toimii nyt kun Turkki hyökkää kurdeja vastaan? Olen oppinut että Jumala puhuu raamatussa, luonnossa ja kansojen historiassa. Pahin islamilainen pahuus, Isis jo lähes lyötiin mutta nyt on vaarana uusien ääri-islamilaisten järjestöjen jopa isisin jälleentuleminen.
Pienviljelijä, aloita tästä asiasta, mistä kirjoitit, uusi ketju.