Kirjoittaja Aihe: Oppinäkemyksiä Pyhästä Hengestä  (Luettu 35150 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Oppinäkemyksiä Pyhästä Hengestä
« Vastaus #180 : 11.06.14 - klo:23:11 »

On hukkaan heitettyä aikaa yrittää valita näkemistään oppirakennelmista jotakin yhtä ainoaa oikeaa, alkaa puolustaa sitä ja taistella toisia vastaan.
Sehän vain luo uusia puoluerajoja ja vahvistaa entisiä.

Selkeän Jeesuksen opin korostaminen ja levittäminen, joka lukee evankeliumeissa ja jota esim. Paavali opettaa ja selittää, riittä uskovan tehtäväksi.
Mutta kun Paavalin selitykset ovat paikoitellen vaiketajuisia, ja niistä voi tehdä ja on todellakin tehty
eri tulkintoja, vastakkaisiakin näkemyksiä. Valitse niistä sitten jokin tulkinta ja julista sitä, niin
varmasti syntyy jossakin vaiheessa keskustelua ja erimielisyyttä.

Tai vaikka et mielestäsi ole valinnut mitään erityistä tulkintaa, niin jonkun muun mielestä
melko varmasti olet ja väittely on valmis alkamaan...

Joskus tulee mieleen, pitäisiköhän Paavalin kirjeitten lukeminen jättää vähemmälle.
Tuntuu, että sieltä ne monet pitkät telologian polut ja oppiriidat ovat alkaneet.
Jeesus itse ilmestyi Paavalille ja asetti hänet opettamaan ja selittämään Kristuksen oppia ei-juutalaisille.
Paavali eli ja saneli opetuskirjeensä Pyhän Hengen ohjauksessa.

Kirjeet ovat osa Jumalan pyhää ja muuttumatonta Sanaa.
Jos niitä lukee älyllisesti eritellen ja pohtien, rukoilematta samalla Jumalalta viisautta sisäistää opetuksia oikealla tavalla omaan elämäänsä, on tietysti vaara keksiä niistä uusia oppeja.

"Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
 niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja."
(1. Tim. 6: 3-4)

Taisto

  • Vieras
Vs: Oppinäkemyksiä Pyhästä Hengestä
« Vastaus #181 : 12.06.14 - klo:16:52 »

Joskus tulee mieleen, pitäisiköhän Paavalin kirjeitten lukeminen jättää vähemmälle.
Tuntuu, että sieltä ne monet pitkät telologian polut ja oppiriidat ovat alkaneet.
Mielestäni se on päinvastoin eli ne oppiriidat ovat alkaneet siitä, että Paavalin kirjeet ovat jääneet vähemmälle lukemiselle ja on alettu kehittelemään omia oppeja Apostolien teoissa olevan historiakerronnan perusteella soveltaen sitä kuka mitenkin. Oppi on siis alistettu historian kerronnalle.
Tuo pitää kyllä paikkansa, että Apostolien tekojen perusteella on muodostettu "sovelluksia"
kasteesta ym ym.

Itse ajattelin lähinnä Paavalin kirjoituksia synnistä vapautumisesta vs. synnin orjuudesta.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Oppinäkemyksiä Pyhästä Hengestä
« Vastaus #182 : 28.02.15 - klo:20:26 »
Lueskelin äskettäin kirjaa "Ruotsin suomenkielisen helluntaiherätyksen historiaa"
s.10
Kirjassa on useiden  kirjoittajien kirjoittamaa historiikkia.

Luvussa "Katsaus helluntaiherätyksen alkuvaiheisiin", Veikko Manninen kirjoittaa Lewi Pethruksen kokemuksista:


"Lewi Pethrus täyttyi Pyhällä Hengellä 1902 tietämättä edes kokemuksensa nimeä. Hän kertoo muistelmia mm. seuraavan: "Kokemukseni Bergen'in laivan kannella tuona harvinaisena kesäkuun aamuna 1902 tuli itse asiassa perustavaa laatua olevaksi koko tulevaa kehitystäni varten. Ilman sitä olisi elämäni aivan varmasti tullut kulkemaan aivan toiseen suuntaan.
Vuosien varrella kirjoitetussa tutkimuksissa helluntaiherätyksestä on mielestäni tehty aivan liian suurta numeroa ulkoisista ilmiöistä kuten vapisemisesta ja kovasta huudossa mm. mitään sellaista ei ilmennyt minun ensi kokemuksissa.  Erinomaista tässä yhteydessä oli sisäinen kokemukseni. Jos joku olisi ollut läheisyydessäni ei hän olisi huomannut minulle tapahtuvan muuta kuin hiljaisella äänellä kielilläpuhumisen ja kyyneleet."

...
...
Jo aikaisemmin mainittiin Lewi Pethruksen kokemus vuodelta 1902. Hän oli siis ensimmäisen kerran niin täyttynyt Pyhällä Hengellä, että puhui uusin kielin ymmärtämättä mitä hänelle tapahtui. Lehtiartikkelit olivat kertoneet Norjassa tapahtuneesta Hengen vuodatuksesta,  ja niitä lukiessaan Pethrukselle syntyi syvä kaipaus ja uskonodotus. Ennen Norjaan lähtöään 1907 ja ystäviään hyvästellessään hän ei luvannut palata ennenkuin Jumala oli kastanut hänet Pyhässä Hengessä. Hänen ei tarvinnut pettyä Jumalaan. Pyhällä Hengellä täytettynä hän palasi muuttuneena miehenä seurakuntaansa Lidköping'iin. Hänen todistaessaan uudesta kokemuksestaan Jumalasta se vaikutti kuin sytyttävä kipinä; lyhyessä ajassa tuhannet koko Ruotsissa kokivat Pyhän Hengen kasteen sitä seuraavin merkein. Lewi Pethruksen arviointi tästä kokemuksesta on huomion arvoinen:
"Oli merkillepantavaa etten kiinnittänyt mitään suurempaa painoa kielilläpuhumiseeni. Sitä en oikeastaan tiedostanut lainkaan. Kun aikaisemmin olin puhunut Hengen kasteen tarpeellisuudestani niin en lainkaan huomioinut mahdollisuutta puhua kielillä. Tärkeämpää  minulle oli saada voima pyhään elämään ja saada varustus voittaakseni ihmisiä Jumalalle""
« Viimeksi muokattu: 14.01.18 - klo:20:13 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Oppinäkemyksiä Pyhästä Hengestä
« Vastaus #183 : 01.03.15 - klo:19:49 »

Tuo edellä oleva lainaus kertoo osaltaan siitä opillisesta sekavuudesta, joka vaivannut helluntailiikettä alusta asti.
Siinä ei ole ihmettelemistä, jos Pethrus ei osannut määritellä kokemuksiaan vuonna 1902.
Se kummastuttaa, että Veikko Manninen vuonna 1996 näyttää hyväksyvän käsityksen mitä on kirjaan kirjoitettu. Ainakaan hän ei mitenkään kommentoi oppia.
Luvun lähdeluettelossa on Lewi Pethruksen kirja "Medan du stjärnorna räknar",1953. Manninen on luultavasti lainannut ko. teosta.
Tuohon mennessä luulisi Pethruksenkin oppinsa muotoilleen.


Lainaamassani tekstissä Pethrus kertoo puhuneensa kielillä ja sitten hän kuitenkin hakemaan Pyhän Hengen kastetta Norjasta noin 5 vuotta myöhemmin.