On hukkaan heitettyä aikaa yrittää valita näkemistään oppirakennelmista jotakin yhtä ainoaa oikeaa, alkaa puolustaa sitä ja taistella toisia vastaan.
Sehän vain luo uusia puoluerajoja ja vahvistaa entisiä.
Selkeän Jeesuksen opin korostaminen ja levittäminen, joka lukee evankeliumeissa ja jota esim. Paavali opettaa ja selittää, riittä uskovan tehtäväksi.
Mutta kun Paavalin selitykset ovat paikoitellen vaiketajuisia, ja niistä voi tehdä ja on todellakin tehty
eri tulkintoja, vastakkaisiakin näkemyksiä. Valitse niistä sitten jokin tulkinta ja julista sitä, niin
varmasti syntyy jossakin vaiheessa keskustelua ja erimielisyyttä.
Tai vaikka et mielestäsi ole valinnut mitään erityistä tulkintaa, niin jonkun muun mielestä
melko varmasti olet ja väittely on valmis alkamaan...
Joskus tulee mieleen, pitäisiköhän Paavalin kirjeitten lukeminen jättää vähemmälle.
Tuntuu, että sieltä ne monet pitkät telologian polut ja oppiriidat ovat alkaneet.
Jeesus itse ilmestyi Paavalille ja asetti hänet opettamaan ja selittämään Kristuksen oppia ei-juutalaisille.
Paavali eli ja saneli opetuskirjeensä Pyhän Hengen ohjauksessa.
Kirjeet ovat osa Jumalan pyhää ja muuttumatonta Sanaa.
Jos niitä lukee älyllisesti eritellen ja pohtien, rukoilematta samalla Jumalalta viisautta sisäistää opetuksia oikealla tavalla omaan elämäänsä, on tietysti vaara keksiä niistä uusia oppeja.
"Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja."
(1. Tim. 6: 3-4)