Oppinäkemyksiä Pyhästä Hengestä

[Lydia]

En kyllä ilmaisisi asiaa näin; uudestisyntyminen eli Pyhän Hengen kaste.

[Natanael]

En kyllä ilmaisisi asiaa näin; uudestisyntyminen eli Pyhän Hengen kaste.

Raamattussa sana uudestisyntyminen on hyvin harvinainen.


Matt. 19:28
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

Tit. 3:5
pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

1. Piet. 1:3
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,

1. Piet. 1:23
te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.



Joh. 3:7
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

[Lydia]

Ellette synny uudesti ylhäältä, ette voi nähdä Jumalan valtakuntaa..eikö Jeesus sanonut jossakin tähän tapaan.

[Lydia]

Kun ihminen alkaa tekemaan selkeärajaista oppia esimerkiksi Pyhän Hengen ilmenemisestä on vaarana että yritetään laittaa Jumala ruotuun.

[Natanael]

Kun ihminen alkaa tekemaan selkeärajaista oppia esimerkiksi Pyhän Hengen ilmenemisestä on vaarana että yritetään laittaa Jumala ruotuun.

Toinen reuna on sellainen, jossa ei ollenkaan oteta selvää mitä Raamattu oikeasti sanoo Pyhästä Hengestä ja ajaudutaan karismaattiseen kaaokseen.

[Natanael]

Tämän viikon Ristin Voitossa (RV20/2014) Tapio Sopanen kirjoittaa pääkirjoituksessa näin:

" Neuvoa-antavien [vanhinten] huoli pohjautuu tutkimustietoon, jonka mukaan lähes puolet helluntaiseurakuntien jäsenistä ei ole kokenut Pyhän Hengen kastetta, jonka yleisimpänä merkkinä on kielilläpuhuminen. Tämä ilmiö on kansainvälinen."



Mielestäni se on aika iso luku, jos hieman yli 25 000 helluntailaista puhuu kielillä.
Milloinkahan ymmärretään lopettaa Pyhän Hengen kasteen riistäminen toiselta lähes yhtä suurelta joukolta virheellisen oppinäkemyksen vuoksi?
Kansainvälisesti katsoen totuus Pyhän Hengen kasteesta on ilmeisesti riistetty kymmeniltä tai jopa sadoilta miljoonilta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntaiher%C3%A4tys

[Vastavoima]

Kun, koska ja sillä, ja sentakia, ettette antanut minulle kotitehtäviä vaikka niitä "anoin ja rukoilin", niin sitten käyn teidän käsityksiä läpi, ketju ja kommentti kerrallaan.

joten, se mikä on omasta mielestäni väärin ja tulkittu hellutain tahi muun opin mukaan, ei ole se mitä on aina sanottu eli totta.
________________


Lydia sanoo:
Jokaisella uudestisyntyneellä on minun mielestäni Pyhä Hengen sinetti eli on Pyhä Henki joka juuri todistaa Jumalan lapseutta, ja joka tuo sen ilon.
ja
Itseasiassa minulle eivät sanamuodot ja käsitteet ole niin tärkeitä,
________________
ja Helena:
Sanamuodot eivät ole tärkeitä minullekaan. Tämä kai on tullut sanottua parikymmentä kertaa.
_________________
Paulus sanoo:
Minulle sanamuodot ja käsitteet ovat erittäin tärkeitä, varsinkin niiden alkuperäinen merkitys. Jos näin ei saa olla, joudun väistämättä harhaan. Ja se on omaa syytäni.
ja
Voihan se olla. Positiivisessa mielessä. Paavalikin oli käsittääkseni kirjanoppinut. Berean juutalaisia sanottiin jalommiksi kuin Tessalonikan juutalaisia, koska he tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
_________________

Nyt kyseessä on oppi eli teologiaa
eli sanat ovat tärkeitä ja niiden määritys.

Katkaistu omaksi ketjukseen Pyhä Henki ketjusta, jonka luonne on enemmän kokemuksellinen ja hengellinen, tämä teologista pohdintaa . Lydia
_________________

ja sitten niitä sanoja

Mikä sana ja mik' merkitys on sanalla, lapseuden henki ?
ja vielä tarkemmin lapseuden.

Room 8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
__________________

14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

http://www.blbclassic.org/Bible.cfm?t=KJV&x=0&y=0&b=Rom&c=8&v=1#conc/14
http://www.blbclassic.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G5207&t=KJV

eli poika ??

Olenko tulkinnut oikein ??

[Natanael]

Vastaan toisessa ketjussa olleeseen keskusteluun täällä.

Silti Raamatun opetuksista uskonelämän ohjeet löytänyt ei voi muuttaa kokemuksiaan ja näkemyksiään, vaikka niitä kuinka selitettäisiin harhoiksi.Ja toisella osapuolella on sama.Siksi tulee vastakkainasetteluja, eikä oikeaa keskustelua synny.

Hyvin yleisesti toimitaan niin, että otetaan oma kokemus tai katsotaan Raamatusta jonkun kokemus ja tehdään siitä oppi. Kaiken pitäisi mennä toisin päin eli kokemuksien pitää sopia opin sisälle. Jos oma kokemus on ristiriidassa opin kanssa, tulee sille omalle kokemukselle etsiä uusi selitysmalli eikä taivuttaa Raamattua vastaamaan omaa kokemusta.

En tiedä, kenen ja millaisista kokemuksista puhut. Ainakaan minulla ei ole sellaisia Jumalaan ja uskoon liittyviä kokemuksia, jotka olisivat ristiriidassa Raamatun kanssa. Mihinkään ihmisten laatimiin oppeihin en usko, eivätkä ne minua kiinnostakaan.

Yksi kiistaa aiheuttanut asia tällä foorumilla on ollut Pyhän Hengen kaste ja sen ajankohta. Olen itse kokenut sen mitä helluntailaiset sanovat Pyhän Hengen kasteeksi ja puhunut kielillä. Koskapa tuo kokemus niin selitettynä on Raamatun vastainen, se selitys on pitänyt hylätä. Toisaalta itse tiedän kokemukseni aitouden. Tämä johtaa siiheen, että minun pitänyt löytää kokemukselleni Raamatun kanssa yhtäpitävä selitys. Oma kokemukseni tapahtui varhaismurkkuiässä. Kielilläpuhumisen osalta selitys on tietenkin se, että sain silloin armolahjaksi kutsutun lahjan. Raamatun mukaan PH:n kaste saadaan uudestisyntymässä. Aiheellinen kysymys onkin, tulinko myös uskoon silloin. Uskovan kodin lapsena tuollaiseen kysymykseen vastaaminen on vaikeaa. Selvää uskoontulohetkeä ei oikein lapsuudesta löydy. Tällä hetkellä ajattelenkin niin, että ko. hetkellä lapsen usko muuttui uudestisyntymäksi. Toinen vaihtoehto siis olisi, että olin tullut joskus lapsena uskoon ja sitten sinä hetkenä, kun sain helluntailaisittain ajatelleen PH:n kasteen, sain (vain) kielilläpuhumisen armolahjan. Molemmat selitysmalli ovat mielestäni Raamatun mukaisia.

[Soltero]

Vastaan toisessa ketjussa olleeseen keskusteluun täällä.

Silti Raamatun opetuksista uskonelämän ohjeet löytänyt ei voi muuttaa kokemuksiaan ja näkemyksiään, vaikka niitä kuinka selitettäisiin harhoiksi.Ja toisella osapuolella on sama.Siksi tulee vastakkainasetteluja, eikä oikeaa keskustelua synny.

Hyvin yleisesti toimitaan niin, että otetaan oma kokemus tai katsotaan Raamatusta jonkun kokemus ja tehdään siitä oppi. Kaiken pitäisi mennä toisin päin eli kokemuksien pitää sopia opin sisälle. Jos oma kokemus on ristiriidassa opin kanssa, tulee sille omalle kokemukselle etsiä uusi selitysmalli eikä taivuttaa Raamattua vastaamaan omaa kokemusta.

En tiedä, kenen ja millaisista kokemuksista puhut. Ainakaan minulla ei ole sellaisia Jumalaan ja uskoon liittyviä kokemuksia, jotka olisivat ristiriidassa Raamatun kanssa. Mihinkään ihmisten laatimiin oppeihin en usko, eivätkä ne minua kiinnostakaan.

Yksi kiistaa aiheuttanut asia tällä foorumilla on ollut Pyhän Hengen kaste ja sen ajankohta. Olen itse kokenut sen mitä helluntailaiset sanovat Pyhän Hengen kasteeksi ja puhunut kielillä. Koskapa tuo kokemus niin selitettynä on Raamatun vastainen, se selitys on pitänyt hylätä. Toisaalta itse tiedän kokemukseni aitouden. Tämä johtaa siiheen, että minun pitänyt löytää kokemukselleni Raamatun kanssa yhtäpitävä selitys. Oma kokemukseni tapahtui varhaismurkkuiässä. Kielilläpuhumisen osalta selitys on tietenkin se, että sain silloin armolahjaksi kutsutun lahjan. Raamatun mukaan PH:n kaste saadaan uudestisyntymässä. Aiheellinen kysymys onkin, tulinko myös uskoon silloin. Uskovan kodin lapsena tuollaiseen kysymykseen vastaaminen on vaikeaa. Selvää uskoontulohetkeä ei oikein lapsuudesta löydy. Tällä hetkellä ajattelenkin niin, että ko. hetkellä lapsen usko muuttui uudestisyntymäksi. Toinen vaihtoehto siis olisi, että olin tullut joskus lapsena uskoon ja sitten sinä hetkenä, kun sain helluntailaisittain ajatelleen PH:n kasteen, sain (vain) kielilläpuhumisen armolahjan. Molemmat selitysmalli ovat mielestäni Raamatun mukaisia.

Eikös tuollainen ole pelkkää sanoilla saivartelua?
Mitä merkitystä sillä on elävän uskonelämän rinnalla?

[Natanael]

Vastaan toisessa ketjussa olleeseen keskusteluun täällä.

Silti Raamatun opetuksista uskonelämän ohjeet löytänyt ei voi muuttaa kokemuksiaan ja näkemyksiään, vaikka niitä kuinka selitettäisiin harhoiksi.Ja toisella osapuolella on sama.Siksi tulee vastakkainasetteluja, eikä oikeaa keskustelua synny.

Hyvin yleisesti toimitaan niin, että otetaan oma kokemus tai katsotaan Raamatusta jonkun kokemus ja tehdään siitä oppi. Kaiken pitäisi mennä toisin päin eli kokemuksien pitää sopia opin sisälle. Jos oma kokemus on ristiriidassa opin kanssa, tulee sille omalle kokemukselle etsiä uusi selitysmalli eikä taivuttaa Raamattua vastaamaan omaa kokemusta.

En tiedä, kenen ja millaisista kokemuksista puhut. Ainakaan minulla ei ole sellaisia Jumalaan ja uskoon liittyviä kokemuksia, jotka olisivat ristiriidassa Raamatun kanssa. Mihinkään ihmisten laatimiin oppeihin en usko, eivätkä ne minua kiinnostakaan.

Yksi kiistaa aiheuttanut asia tällä foorumilla on ollut Pyhän Hengen kaste ja sen ajankohta. Olen itse kokenut sen mitä helluntailaiset sanovat Pyhän Hengen kasteeksi ja puhunut kielillä. Koskapa tuo kokemus niin selitettynä on Raamatun vastainen, se selitys on pitänyt hylätä. Toisaalta itse tiedän kokemukseni aitouden. Tämä johtaa siiheen, että minun pitänyt löytää kokemukselleni Raamatun kanssa yhtäpitävä selitys. Oma kokemukseni tapahtui varhaismurkkuiässä. Kielilläpuhumisen osalta selitys on tietenkin se, että sain silloin armolahjaksi kutsutun lahjan. Raamatun mukaan PH:n kaste saadaan uudestisyntymässä. Aiheellinen kysymys onkin, tulinko myös uskoon silloin. Uskovan kodin lapsena tuollaiseen kysymykseen vastaaminen on vaikeaa. Selvää uskoontulohetkeä ei oikein lapsuudesta löydy. Tällä hetkellä ajattelenkin niin, että ko. hetkellä lapsen usko muuttui uudestisyntymäksi. Toinen vaihtoehto siis olisi, että olin tullut joskus lapsena uskoon ja sitten sinä hetkenä, kun sain helluntailaisittain ajatelleen PH:n kasteen, sain (vain) kielilläpuhumisen armolahjan. Molemmat selitysmalli ovat mielestäni Raamatun mukaisia.

Eikös tuollainen ole pelkkää sanoilla saivartelua?
Mitä merkitystä sillä on elävän uskonelämän rinnalla?

Vääränlainen tai epätäydellinen käsitys ei tässä asiassa mielestäni pelastusta vie. Kuitenkin väärä käsitys tuossa johtaa toisiin väärin tulkintoihin esim. ehtoolliselle osallistumisoikeudesta, seurakuntaan liittymisestä tai siitä erottamisesta, ehkä käsitykseen onko uskossa ja välillä taas ei jne. Kymmenet miljoonat uskovat kokevat vääränlaisen opetuksen vuoksi olevansa kakkosluokan uskovia. Ristin Voitossa äskettäin olleen kirjoituksen mukaan puolet suomalaisista helluntailaisista ei ole kokenut PH:n kastetta. Mielestäni tuo on niin suuren luokan juttu, että helluntailaisuuden perusta murenee (ja tilalle tulee ehkä jotain, mitä lie) samaan aikaan, kun kymmenet tuhannet suomalaiset uskovat murehtivat kohtaloaan ja ovat jumissa asian edessä.

[Soltero]

Vastaan toisessa ketjussa olleeseen keskusteluun täällä.

Silti Raamatun opetuksista uskonelämän ohjeet löytänyt ei voi muuttaa kokemuksiaan ja näkemyksiään, vaikka niitä kuinka selitettäisiin harhoiksi.Ja toisella osapuolella on sama.Siksi tulee vastakkainasetteluja, eikä oikeaa keskustelua synny.

Hyvin yleisesti toimitaan niin, että otetaan oma kokemus tai katsotaan Raamatusta jonkun kokemus ja tehdään siitä oppi. Kaiken pitäisi mennä toisin päin eli kokemuksien pitää sopia opin sisälle. Jos oma kokemus on ristiriidassa opin kanssa, tulee sille omalle kokemukselle etsiä uusi selitysmalli eikä taivuttaa Raamattua vastaamaan omaa kokemusta.

En tiedä, kenen ja millaisista kokemuksista puhut. Ainakaan minulla ei ole sellaisia Jumalaan ja uskoon liittyviä kokemuksia, jotka olisivat ristiriidassa Raamatun kanssa. Mihinkään ihmisten laatimiin oppeihin en usko, eivätkä ne minua kiinnostakaan.

Yksi kiistaa aiheuttanut asia tällä foorumilla on ollut Pyhän Hengen kaste ja sen ajankohta. Olen itse kokenut sen mitä helluntailaiset sanovat Pyhän Hengen kasteeksi ja puhunut kielillä. Koskapa tuo kokemus niin selitettynä on Raamatun vastainen, se selitys on pitänyt hylätä. Toisaalta itse tiedän kokemukseni aitouden. Tämä johtaa siiheen, että minun pitänyt löytää kokemukselleni Raamatun kanssa yhtäpitävä selitys. Oma kokemukseni tapahtui varhaismurkkuiässä. Kielilläpuhumisen osalta selitys on tietenkin se, että sain silloin armolahjaksi kutsutun lahjan. Raamatun mukaan PH:n kaste saadaan uudestisyntymässä. Aiheellinen kysymys onkin, tulinko myös uskoon silloin. Uskovan kodin lapsena tuollaiseen kysymykseen vastaaminen on vaikeaa. Selvää uskoontulohetkeä ei oikein lapsuudesta löydy. Tällä hetkellä ajattelenkin niin, että ko. hetkellä lapsen usko muuttui uudestisyntymäksi. Toinen vaihtoehto siis olisi, että olin tullut joskus lapsena uskoon ja sitten sinä hetkenä, kun sain helluntailaisittain ajatelleen PH:n kasteen, sain (vain) kielilläpuhumisen armolahjan. Molemmat selitysmalli ovat mielestäni Raamatun mukaisia.

Eikös tuollainen ole pelkkää sanoilla saivartelua?
Mitä merkitystä sillä on elävän uskonelämän rinnalla?

Vääränlainen tai epätäydellinen käsitys ei tässä asiassa mielestäni pelastusta vie. Kuitenkin väärä käsitys tuossa johtaa toisiin väärin tulkintoihin esim. ehtoolliselle osallistumisoikeudesta, seurakuntaan liittymisestä tai siitä erottamisesta, ehkä käsitykseen onko uskossa ja välillä taas ei jne. Kymmenet miljoonat uskovat kokevat vääränlaisen opetuksen vuoksi olevansa kakkosluokan uskovia. Ristin Voitossa äskettäin olleen kirjoituksen mukaan puolet suomalaisista helluntailaisista ei ole kokenut PH:n kastetta. Mielestäni tuo on niin suuren luokan juttu, että helluntailaisuuden perusta murenee (ja tilalle tulee ehkä jotain, mitä lie) samaan aikaan, kun kymmenet tuhannet suomalaiset uskovat murehtivat kohtaloaan ja ovat jumissa asian edessä.

Eivät Raamatun Sanaan uskovat oikeasti "murehdi kohtaloaan" joidenkin oppikysymysten takia.

Jumalan armon ja rakkauden pelastava evankeliumi ei ole minkään hengellisten järjestelmien ja tehtyjen oppirakennelmien  varassa,
vaan Raamatun muuttumattomalla pohjalla.

On vain hyvä, että oppirajat kaatuvat ja ihmisille alkaa kirkastua, että kaikki uudestisyntyneet, elämänsä Jeesukselle luovuttaneet kuuluvat samaan pelastuvien seurakuntaan.

[Natanael]

Eivät Raamatun Sanaan uskovat oikeasti "murehdi kohtaloaan" joidenkin oppikysymysten takia.

Jumalan armon ja rakkauden pelastava evankeliumi ei ole minkään hengellisten järjestelmien ja tehtyjen oppirakennelmien  varassa,
vaan Raamatun muuttumattomalla pohjalla.

On vain hyvä, että oppirajat kaatuvat ja ihmisille alkaa kirkastua, että kaikki uudestisyntyneet, elämänsä Jeesukselle luovuttaneet kuuluvat samaan pelastuvien seurakuntaan.

Minä tunnen monia, jotka murehtivat tuota asiaa. Joinakin aikoina enemmän kuin toisina. Tunnen kymmeniä vuosia uskossa olleita minun mielestäni hyvin mallikelpoisia uskovaisia, jotka jonottavat edelleen Pyhän Hengen kastetta odottavien jonossa, kun sellainen erityiskokous järjestetään, jossa asiaan vihkiytynyt rukousspesialisti on paikalla. Surullista, todella surullista. Melkein miltä tahansa kristilliseltä keskustelupalstalta löytyy asian kanssa enemmän tai vähemmän kipuilevia. Myös uskonsa hylänneiden palstoilta tai blogeista löytyy kommentteja toisen luokan uskovaisuuskokemuksista. Juu, kyllä minä tiedän missä perusta löytyy, mutta suren ja vastustan sellaisia oppeja, jotka erottavat uskovaisia ryhmätasolla. Tuossa on vain se huono puoli, että tulee erinäisiä kiistoja niiden kanssa, jotka ajattelevat toisin oppisuuntauksensa mukaisesti ja puolustavat niitä kiivaasti hepposin perustein. Mielestäni on kuitenkin tärkeämpää pitää esillä oikeaksi näkemäänsä moninkertaisesti suuremman joukon hyödyksi kuin välittää joidenkin mielipahasta, joka johtuu siitä, että heidän virheellinen uskomuksensa kumotaan tai heidän uskonnolliset tunteensa tulevat loukatuiksi asioiden esille ottamisen vuoksi.

[Soltero]

Eivät Raamatun Sanaan uskovat oikeasti "murehdi kohtaloaan" joidenkin oppikysymysten takia.

Jumalan armon ja rakkauden pelastava evankeliumi ei ole minkään hengellisten järjestelmien ja tehtyjen oppirakennelmien  varassa,
vaan Raamatun muuttumattomalla pohjalla.

On vain hyvä, että oppirajat kaatuvat ja ihmisille alkaa kirkastua, että kaikki uudestisyntyneet, elämänsä Jeesukselle luovuttaneet kuuluvat samaan pelastuvien seurakuntaan.

Minä tunnen monia, jotka murehtivat tuota asiaa. Joinakin aikoina enemmän kuin toisina. Tunnen kymmeniä vuosia uskossa olleita minun mielestäni hyvin mallikelpoisia uskovaisia, jotka jonottavat edelleen Pyhän Hengen kastetta odottavien jonossa, kun sellainen erityiskokous järjestetään, jossa asiaan vihkiytynyt rukousspesialisti on paikalla. Surullista, todella surullista. Melkein miltä tahansa kristilliseltä keskustelupalstalta löytyy asian kanssa enemmän tai vähemmän kipuilevia. Myös uskonsa hylänneiden palstoilta tai blogeista löytyy kommentteja toisen luokan uskovaisuuskokemuksista. Juu, kyllä minä tiedän missä perusta löytyy, mutta suren ja vastustan sellaisia oppeja, jotka erottavat uskovaisia ryhmätasolla. Tuossa on vain se huono puoli, että tulee erinäisiä kiistoja niiden kanssa, jotka ajattelevat toisin oppisuuntauksensa mukaisesti ja puolustavat niitä kiivaasti hepposin perustein. Mielestäni on kuitenkin tärkeämpää pitää esillä oikeaksi näkemäänsä moninkertaisesti suuremman joukon hyödyksi kuin välittää joidenkin mielipahasta, joka johtuu siitä, että heidän virheellinen uskomuksensa kumotaan tai heidän uskonnolliset tunteensa tulevat loukatuiksi asioiden esille ottamisen vuoksi.

On hukkaan heitettyä aikaa yrittää valita näkemistään oppirakennelmista jotakin yhtä ainoaa oikeaa, alkaa puolustaa sitä ja taistella toisia vastaan.
Sehän vain luo uusia puoluerajoja ja vahvistaa entisiä.

Selkeän Jeesuksen opin korostaminen ja levittäminen, joka lukee evankeliumeissa ja jota esim. Paavali opettaa ja selittää, riittä uskovan tehtäväksi.

[Taisto]

On hukkaan heitettyä aikaa yrittää valita näkemistään oppirakennelmista jotakin yhtä ainoaa oikeaa, alkaa puolustaa sitä ja taistella toisia vastaan.
Sehän vain luo uusia puoluerajoja ja vahvistaa entisiä.

Selkeän Jeesuksen opin korostaminen ja levittäminen, joka lukee evankeliumeissa ja jota esim. Paavali opettaa ja selittää, riittä uskovan tehtäväksi.

Mutta kun Paavalin selitykset ovat paikoitellen vaiketajuisia, ja niistä voi tehdä ja on todellakin tehty
eri tulkintoja, vastakkaisiakin näkemyksiä. Valitse niistä sitten jokin tulkinta ja julista sitä, niin
varmasti syntyy jossakin vaiheessa keskustelua ja erimielisyyttä.

Tai vaikka et mielestäsi ole valinnut mitään erityistä tulkintaa, niin jonkun muun mielestä
melko varmasti olet ja väittely on valmis alkamaan...

Joskus tulee mieleen, pitäisiköhän Paavalin kirjeitten lukeminen jättää vähemmälle.
Tuntuu, että sieltä ne monet pitkät telologian polut ja oppiriidat ovat alkaneet.

[Natanael]

Joskus tulee mieleen, pitäisiköhän Paavalin kirjeitten lukeminen jättää vähemmälle.
Tuntuu, että sieltä ne monet pitkät telologian polut ja oppiriidat ovat alkaneet.

Mielestäni se on päinvastoin eli ne oppiriidat ovat alkaneet siitä, että Paavalin kirjeet ovat jääneet vähemmälle lukemiselle ja on alettu kehittelemään omia oppeja Apostolien teoissa olevan historiakerronnan perusteella soveltaen sitä kuka mitenkin. Oppi on siis alistettu historian kerronnalle.