Kirjoittaja Aihe: Uskonnolliset tavat  (Luettu 3290 kertaa)

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #15 : 23.05.20 - klo:21:06 »
Havahduin tässä joku päivä, että saatan sanoa puhelimessa tai muussa tilanteessa ihmisestä sanaa "lähimmäinen". Eli jos joku soittaa, niin saatan sanoa: "En ehdi puhua kanssasi kun käytän lähimmäistä apteekissa" jne..

Onko tuo vähän kaanaan kieltä? Tai hienostelua, että olen super-uskovainen kun en käytä Mattia tai Maijaa vaan lähimmäistä. Tietenkin joskus on hyvä että ei sanokaan nimeä jos ei halua paljastaa että Matti tai Maija käy apteekissa. Mutta voisiko lähimmäinen olla tuttu tai ihminen`? Onko lähimmäinen ok sana?

Ainakin sitten olisi hassua jos joku ateisti soittaisi ja sanoisin, että käytän veljeäni apteekissa. Hän luulee, että käytän geneettisesti oikeaa veljeäni en siis uskonveljeäni.

Onkohan nykyään lähimmäinen ja velikin kaanaan kieltä?

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #16 : 10.11.20 - klo:02:11 »
“Uskonto on käytöksen muuttamista; se poistaa henkilön elämäntyylistä monia asioita, joita tämä on tehnyt ja lisää siihen paljon sellaista, mitä siinä ei ole koskaan ollut. Se lisää myös uudenlaista käyttäytymistä: kirkossa tai uskonnollisissa kokouksissa käymistä, kurinalaista raamatunlukua ja rukousta, tarvitsevien auttamista. Ystävät vaihtuvat niiksi, joilla on sama uskonnollinen elämäntyyli ja jotka ovat mukana kaikissa niissä sosiaalisissa toiminnoissa, jotka ovat hyväksyttäviä juuri tuon tietyn uskonnollisuuden piirissä. Henkilöä saatetaan pitää kokosydämisemmin Jumalalle omistautuneena, jos hänestä tulee diakoni, kuorolainen, nuoriso-ohjaaja, pappi tai jopa lähetyssaarnaaja!”

Malcolm Smith, Se on täytetty!, Kuva ja Sana 1991, sivu 33.

Eivätkö elämäntyylin muuttuminen, kirkossa ja uskonnollisissa kokouksissa käyminen, kurinalainen raamatunluku ja rukous sekä tarvitsevien auttaminen ole hyviä asioita?

Ei kukaan ole sanonut, etteivätkö ne hyviä asioita ole. Tärkeintä Raamatunkin mukaan kuitenkin näyttäisi olevan se, mistä nuo asiat kumpuavat.

Kun sanot, että tärkeintä on, mistä nuo asiat kumpuavat, niin haluaisitko tarkentaa näkemystäsi?

Jos joku kristitty ajattelisi, että kaikki kristittyjen motiivit edellä mainittujen asioiden tekemiseen (esim. tarvitsevien auttamiseen) ovat itsekkäitä, silloin ei ainakaan hänen näkökulmastaan voisi olla niin, että tärkeintä on, mistä motiiveista mainitut tekemiset kumpuavat. Luulisi, että hänelle olisi tärkeintä vain katsoa tekojen seurauksia, keskittyen siihen, miten teot vaikuttavat järjen valossa kärsimyksen määrään maailmassa: vähentävästi vai lisäävästi.

Jos taas ajatellaan, että ainakin jotkut kristittyjen teot ovat epäitsekkään motiivin aikaansaamia, niin onko silloin merkitystä edellä mainitun tarvitsevien auttamisen kohdalla, ovatko teot itsekkäästä vai epäitsekkäästä motiivista syntyneitä, jos teon vaikutukset vastaanottajalle ovat samanlaiset kummassakin tapauksessa? Nähdäkseni ei.

Onko edellä mainittu raamatunluku siunatumpaa tai hengellisesti rakentavampaa, jos se tapahtuu epäitsekkäästä motiivista käsin?

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #17 : 10.11.20 - klo:14:59 »
Alla näkyviä Jeesuksen sanoja voisi miettiä. Jeesuksen sanojen mukaan almujen annossa motiivina ei saisi olla ihailun saanti muilta ihmisiltä (= itsekäs motiivi).

Lainaus
Matt. 6:2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Jeesus ei toisaalta sano, että almun antamisen motiivina pitäisi olla vain ja ainoastaan lähimmäisen hädän helpottaminen.

Jeesuksen mukaan ulkokullattujen, joiden motiivina "hurskaudessa" on oman asemansa muiden ihmisten silmissä nostaminen tai lujittaminen, palkka on siinä huomiossa ja ihailussa, mitä he saavat. Sellaista palkkaa he Jeesuksen mukaan ovat etsineetkin. Almujen anto on väline ihailun saavuttamiseen.

Jeesus vaikuttaa liittävän ei-ulkokultaisen almun antajan "palkan" siihen, miten Jumala antamiseen suhtautuu tai miten Hän sen palkitsee. Jeesus ei yllä näkyvässä raamatunkohdassa kuitenkaan mielestäni anna motiiviksi vain ja ainoastaan lähimmäisen hädän helpottamista.

Kun jotkut täällä ovat tehneet joissain viestiketjuissa erottelun uskonnollisen ja uudestisyntyneen ihmisen välille, onko teidän mielestänne mahdollista olla pelkästään uskonnollinen ihminen siten, että etsii esim. almuja antaessaan "palkkaa" ainoastaan Jumalalta ("maksaa sinulle"), vai ovatko sanat suunnatut mielestänne vain uudestisyntyneille, niin että vain he haluavat ja voivat tehdä hyvää motiivinaan vain "palkka" Isältä?

Jos esim. almun antamisen motiivina olisi ehdottomasti vain ja ainoastaan lähimmäisen hädän helpottaminen, silloin auttajan mielessä hänen motiivina ei voisi olla hyväksyntä tai ihailu muiden ihmisten tai Jumalan silmissä; "palkka" tai syy miksi hätää helpotetaan, olisi vain lähimmäisessä itsessään, siinä, että hänen hätänsä helpottuisi.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #18 : 10.11.20 - klo:16:59 »
Mulle itselle ei tullut mieleenikään antaa omastani kellekään. Mun vanhemmilla ei ollut tapana antaa kenellekään rahaa, eivät olleet uskossa ainakaan niinä vuosina kun asuin vielä kotona. Joten en ollut kuullut oikein keneltähään rahan antamisesta.

Kun tulin 16 vuotiaana uskoon, ei sillonkaan alkanut minulle mitenkään olla henkilökohtainen juttu.
21 vuotiaana minulle alkoi tapahtua paljon asioita uskonelämässäni. Ikäänkuin aloin näkemään tai tajuamaan asioita Raamatun valossa. Ne uudet näköalat alkoivat vaikuttaa siten, että aloin tehdä uudenlaisia valintoja elämässäni.

Yksi sellainen kokemus ja sitä kautta käyttäytyminen muutos oli suhde siihen että annanko omastani Herralle.
Olin luopunut niistä tulevaisuudensuunnitelmista mitkä minulla oli ollut siihen asti. Sain osapäivätyön opintojeni ohella ja sitä kautta siis tienasin hieman rahaa.

Yksi juttu mikä tapahtui että koin selvästi Herran sanovan minulle että hän haluaa minun osoittavan konkreettisesti uskoani häneen siten että annan siitä pienestä palkasta ikäänkuin Hänelle. Asia tuli minulle ikäänkuin rakkaaksi sen kautta että Herra näytti tuon minulle. Sitten tipahti syliini myös se mihin ne rahani annan.

Siitä lähtien se on ollut aina niinkuin minun ja Herran välinen juttu.


Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #19 : 11.11.20 - klo:01:16 »
Ehkä ajatus siitä, että tärkeintä on, mistä hyvät toiminnat kumpuavat, perustuu Paavalin ajatukseen Hengen hedelmistä (Gal. 5:22-23), ja ajatukseen siitä, että hedelmät syntyvät luonnostaan ulkoapäin vaatimatta ja pakottamatta? Jos näin, miten "spontaani" toiminta tarkalleen ottaen selitetään? Paavali vertaa hengellistä elämäänsä, johon kuuluu esim. itsensä hillitsemistä ja kieltämistä, urheilukilpailuun ja siihen liittyviin ponnisteluihin. Ne ponnistelut eivät synny kuin luontaisesti siinä mielessä, ettei aktiivisesti itse tarvitsisi tehdä asioita, jotka tuottavat jopa tuskaa itselle.

Lainaus
1 Kor. 9:24 Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Jos esim. muutamissa tämän viestiketjun edellisissä viesteissä mainittu raamatunluku olisi kristillisesti oikeassa tai ihanteellisessa mielessä sellaista, että siihen ryhdyttäisiin vain täysin ei-vastenmielisen halun vallassa päämääränä vain Jumalan tahdon parempi tunteminen, eikö raamatunluku voisi jäädä aika nopeasti vähiin, jos edellyttäisimme, että vain sellainen raamatunluku olisi tosi kristillistä, "epäitsekästä" tai Hengen hedelmää ja Jumalan mielen mukaista?

Paavalin mukaan yksi Hengen hedelmä on itsehillintä (Gal. 5:23). Yllä näkyvässä kohdassa 1 Kor. 9:24-27 hän myös mainitsee itsensä hillitsemisen. Sekin on aktiivista omaa toimintaa, jota voi olla vaikea ainakin ulkopuolisen toimesta erottaa lakihenkisestä pyrkimyksestä päämäärään oman aktiivisen toiminnan avulla.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #20 : 11.11.20 - klo:16:31 »
Itse ajattelen että asenteemme omastamme antamiseen on tärkeä siitä syystä, että se heijastaa suhdettamme Jumalaan. Se että elämme uskossa ja olemme kiinnittyineinä Kristukseen niinkuin oksa puuhun on se tärkein.  Ne hedelmätkin mitkä mainitsit ovat vain sen heijastumaa. Ja joo tietty Jeesushan sanoi että hedelmistä puu tunnetaan.

Minun omasta antamiseni ilmaisee uskostani sen että se on ikäänkuin kausiluotoista ja ikäänkuin arvaamatonta pomppoilua. :-\

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #21 : 11.11.20 - klo:18:40 »
Ehkä ajatus siitä, että tärkeintä on, mistä hyvät toiminnat kumpuavat, perustuu Paavalin ajatukseen Hengen hedelmistä (Gal. 5:22-23), ja ajatukseen siitä, että hedelmät syntyvät luonnostaan ulkoapäin vaatimatta ja pakottamatta? Jos näin, miten "spontaani" toiminta tarkalleen ottaen selitetään? Paavali vertaa hengellistä elämäänsä, johon kuuluu esim. itsensä hillitsemistä ja kieltämistä, urheilukilpailuun ja siihen liittyviin ponnisteluihin. Ne ponnistelut eivät synny kuin luontaisesti siinä mielessä, ettei aktiivisesti itse tarvitsisi tehdä asioita, jotka tuottavat jopa tuskaa itselle.

Lainaus
1 Kor. 9:24 Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Jos esim. muutamissa tämän viestiketjun edellisissä viesteissä mainittu raamatunluku olisi kristillisesti oikeassa tai ihanteellisessa mielessä sellaista, että siihen ryhdyttäisiin vain täysin ei-vastenmielisen halun vallassa päämääränä vain Jumalan tahdon parempi tunteminen, eikö raamatunluku voisi jäädä aika nopeasti vähiin, jos edellyttäisimme, että vain sellainen raamatunluku olisi tosi kristillistä, "epäitsekästä" tai Hengen hedelmää ja Jumalan mielen mukaista?

Paavalin mukaan yksi Hengen hedelmä on itsehillintä (Gal. 5:23). Yllä näkyvässä kohdassa 1 Kor. 9:24-27 hän myös mainitsee itsensä hillitsemisen. Sekin on aktiivista omaa toimintaa, jota voi olla vaikea ainakin ulkopuolisen toimesta erottaa lakihenkisestä pyrkimyksestä päämäärään oman aktiivisen toiminnan avulla.

Jos tai kun Hengen hedelmät syntyvät kokonaan ilman lakia ja ovat eräässä mielessä siis spontaaneja tai luonnollisia hedelmiä, sellaisia, joita ei tarvitse puristaa esiin itsestään, samoin yhtä lailla lihan pyrkimykset valtaan ovat nähdäkseni eräässä mielessä spontaaneja pyrkimyksiä, joita ei tarvitse puristaa itsestään esiin.

Lainaus
"Liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gal. 5:17)

Tästä ristiriidasta johtuen mielestäni on pääteltävä, ettei esim. raamatunluvun ja lähimmäisen auttamisen kristillistä luonnetta voi tehdä tyhjäksi sillä, että kristitty kokee välillä vastahakoisuutta lukiessaan Raamattua ja auttaessaan lähimmäistä.

Itsensä hillitseminen (Gal. 5:22) Hengen hedelmänä edellyttää myös lihallisen mielen läsnäolon ja pyrkimyksen valtaan.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #22 : 11.11.20 - klo:19:20 »
Anteeksi jos et pidä kysymyksestäni eikä tietystikään tarvitse vastata, mutta olen itsekseni miettinyt, crystalvoice, että oletko sinä uskossa, siis uudestisyntynyt? Huomaan, että sinulla on todella paljon tietoa Raamatusta ja olet ajatellut asioita hyvin tarkkaan.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #23 : 11.11.20 - klo:20:12 »
Anteeksi jos et pidä kysymyksestäni eikä tietystikään tarvitse vastata, mutta olen itsekseni miettinyt, crystalvoice, että oletko sinä uskossa, siis uudestisyntynyt? Huomaan, että sinulla on todella paljon tietoa Raamatusta ja olet ajatellut asioita hyvin tarkkaan.

Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia. Pohdin näitä asioita ja kirjoitan näistä asioista, koska ne auttavat minua hahmottamaan asioita myös laajemmassa kuin kristillisessä mielessä. Minulla on kristittyjä ystäviä, joten siinäkin suhteessa kiinnostaa pureutua näihin asioihin. On uutta keskusteltavaa heidän kanssaan, kun itse pitää yllä suhdetta Raamattuun ja kristinuskoon.

Syy siihen, että olen kirjoittanut näistä asioista ainakin omasta mielestäni kristillisestä näkökulmasta (ainakin pyrkimys on ollut monesti siihen), on se, että kristinusko ja Uusi testamentti kiinnostavat minua kristittyjen tai kristinuskon omasta ymmärryksestä käsin. Raamattu kiinnostaa minua myös eksegetiikasta käsin. Kun olin uskossa, minulla oli aika yksipuoliset näkemykset kristinuskosta.

Esim. idän uskonnon edustajilla on omat näkemyksensä Jeesuksesta, kuin myös monilla muilla, jotka eivät ole kristittyjä, mutta uskovat uskonnollisesti. Heidän näkemykset eivät minua kiinnosta.

Eri kristittyjen käsitykset poikkeavat toisistaan tai ovat jopa jyrkästi ristiriidassa keskenään. Maailmanlaajuista kaikkien kristittyjen yhteyttä ja yksimielisyyttä on mielestäni turha toivoa. Rakentavaa on mielestäni iikan kuin iikan ja riikan kuin riikan pyrkiä paremmin tuntemaan hyvin useat ihmiset keskenään yhdistämät ja jakamat asiat, joihin kristinuskokin kuuluu.

Kristinuskon vaikutusvalta on suuri maailmassamme. En halua keskustella täällä muusta kuin kristinuskosta ja Raamatusta. En halua kritisoida kristinuskoa. Se ei olisi rakentavaa ja siitä syntyisi vain turhaa kitkaa.

Kristinuskoa pohtiessani ja siitä keskustellessani jotkut menneet uskonelämääni liittyvät hyvin negatiiviset asiat palautuvat ihan tunnetasolla kuin uudelleen koettaviksi. Uskonelämässäni oli myös positiivisia puolia ja kokemuksia, mutta ne eivät ole sillä tavalla tallettuneet jonnekin pään sisälle kuin poikkeuksellisen ahdistavat kokemukset ja tuntemukset.

Vaikka en ole uskossa, kristinuskoon kuuluva tietynlainen pessimismi, mitä tulee ihmisiin, on asia, jonka monessa suhteessa jaan kristittyjen kanssa. Lähimmäisen rakastaminen on tärkeää. Muutakin on yhteistä.
« Viimeksi muokattu: 11.11.20 - klo:20:17 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #24 : 11.11.20 - klo:21:23 »

Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia. Pohdin näitä asioita ja kirjoitan näistä asioista, koska ne auttavat minua hahmottamaan asioita myös laajemmassa kuin kristillisessä mielessä. Minulla on kristittyjä ystäviä, joten siinäkin suhteessa kiinnostaa pureutua näihin asioihin. On uutta keskusteltavaa heidän kanssaan, kun itse pitää yllä suhdetta Raamattuun ja kristinuskoon.

Toivon, ettet loukkaannu siitä, mitä nyt sanon. Minulla on sellainen käsitys, ettet koskaan ole uudestisyntynyt. Mielestäni ihminen, joka on tullut aidosti uskoon ja sitten luopunut siitä, ei enää voi tuntea lainkaan mielenkiintoa kristinuskoon. Sellaiset henkilöt suhtautuvat käsitykseni mukaan torjuvasti koko asiaan. Toivoisin olevan väärässä tässä asiassa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #25 : 11.11.20 - klo:21:38 »
Lainasin tämän lauseen crystalvoivelta.
Lainaus
kristittyjen käsitykset poikkeavat toisistaan tai ovat jopa jyrkästi ristiriidassa keskenään. Maailmanlaajuista kaikkien kristittyjen yhteyttä ja yksimielisyyttä on mielestäni turha toivoa.

Joudun olemaan eri mieltä. Oma kokemukseni on, että uudestisyntynyt uskova tunnistaa toisen Pyhästä Hengestä syntyneen uskovan siitäkin huolimatta on näkemyseroja joistain asioista.
Oma kokemukseni on, että hengen yhteys on aina kun kaksi uudestisyntynyttä uskovaa kohtaavat vaikka edustavat eri teologisia tulkintoja.

Kristuksen sisäinen tunteminen on ihmeellisesti aina sama.

Jos ei ole kohdannut Jeesusta omassa elämässään, niin silloin tämä puuttuu. Ja koko kristilisyyden kenttä varmasti jää hyvin hankalaksi kartoittaa.
« Viimeksi muokattu: 11.11.20 - klo:21:57 kirjoittanut sandia »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #26 : 11.11.20 - klo:22:04 »
Oma kokemukseni on, että uudestisyntynyt uskova tunnistaa toisen Pyhästä Hengestä syntyneen uskovan siitäkin huolimatta on näkemyseroja joistain asioista.
Oma kokemukseni on, että hengen yhteys on aina kun kaksi uudestisyntynyttä uskovaa kohtaavat vaikka edustavat eri teologisia tulkintoja.

Kristuksen sisäinen tunteminen on ihmeellisesti aina sama.

Jos ei ole kohdannut Jeesusta omassa elämässään, niin silloin tämä puuttuu. Ja koko kristilisyyden kenttä varmasti jää hyvin hankalaksi kartoittaa.

Voin yhtyä tähän sandian toteamukseen.  :)
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #27 : 11.11.20 - klo:22:39 »
Lainasin tämän lauseen crystalvoivelta.
Lainaus
kristittyjen käsitykset poikkeavat toisistaan tai ovat jopa jyrkästi ristiriidassa keskenään. Maailmanlaajuista kaikkien kristittyjen yhteyttä ja yksimielisyyttä on mielestäni turha toivoa.

Joudun olemaan eri mieltä. Oma kokemukseni on, että uudestisyntynyt uskova tunnistaa toisen Pyhästä Hengestä syntyneen uskovan siitäkin huolimatta on näkemyseroja joistain asioista.
Oma kokemukseni on, että hengen yhteys on aina kun kaksi uudestisyntynyttä uskovaa kohtaavat vaikka edustavat eri teologisia tulkintoja.

Kristuksen sisäinen tunteminen on ihmeellisesti aina sama.

Jos ei ole kohdannut Jeesusta omassa elämässään, niin silloin tämä puuttuu. Ja koko kristilisyyden kenttä varmasti jää hyvin hankalaksi kartoittaa.

Viittaan siihen, että kristinuskon historiasta todettavissa olevien keskinäisten riitojen, oppituomioiden ja sotien ja keskinäisen yhteyden puutteen (esim. ei ehtoollisyhteyttä) lisäksi omat kokemukseni vahvistavat keskinäisen yhteyden mahdottomuuden. Monet eri kirkko- tai kuppikuntien uskovat ovat selvästi antaneet ymmärtää, etteivät toisen kirkko- tai kuppikunnan jäsenet ole opillisen harhaoppisuutensa vuoksi uskossa, tai jos ovat tai jos pelastuvat kaikesta huolimatta, se on kuin harvinainen ihme. Minulla ei ole syytä olettaa, että nämä kristityt olisivat keskinäisen yhteydenpuutteen vuoksi olleet ei-kristittyjä.
« Viimeksi muokattu: 11.11.20 - klo:22:46 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #28 : 11.11.20 - klo:22:44 »
Lainasin tämän lauseen crystalvoivelta.
Lainaus
kristittyjen käsitykset poikkeavat toisistaan tai ovat jopa jyrkästi ristiriidassa keskenään. Maailmanlaajuista kaikkien kristittyjen yhteyttä ja yksimielisyyttä on mielestäni turha toivoa.

Joudun olemaan eri mieltä. Oma kokemukseni on, että uudestisyntynyt uskova tunnistaa toisen Pyhästä Hengestä syntyneen uskovan siitäkin huolimatta on näkemyseroja joistain asioista.
Oma kokemukseni on, että hengen yhteys on aina kun kaksi uudestisyntynyttä uskovaa kohtaavat vaikka edustavat eri teologisia tulkintoja.

Kristuksen sisäinen tunteminen on ihmeellisesti aina sama.

Jos ei ole kohdannut Jeesusta omassa elämässään, niin silloin tämä puuttuu. Ja koko kristilisyyden kenttä varmasti jää hyvin hankalaksi kartoittaa.

Viittaan sillä, ettei maailmanlaajuista yhteyttä synny siihen, että kristinuskon historiasta todettavissa olevien keskinäisten riitojen, oppituomioiden ja sotien ja keskinäisen yhteyden puutteen (esim. ei ehtoollisyhteyttä) lisäksi omat kokemuksiani siitä, kun eri kirkko- tai kuppikuntien uskovat ovat selvästi antaneet ymmärtää, etteivät toisen kirkko- tai kuppikunnan jäsenet ole opillisen harhaoppisuutensa vuoksi uskossa, tai jos ovat tai jos pelastuvat kaikesta huolimatta, se on kuin harvinainen ihme, osoittavat kunnollisen keskinäisen yhteyden mahdottomuuden. Minulla ei ole syytä olettaa, että nämä kristityt olisivat keskinäisen yhteydenpuutteen vuoksi olleet ei-kristittyjä.

Totta. On olemassa sellaisia uskoviakin jotka ajattelevat olevansa ainoita oikealla tavalla uskovia.
Mutta kunhan minä tiedän että olen Jeesuksen oma se riittänee.
Kukin on sitten yksin Herransa edessä vastuussa siitä kuinka paljon olemus heijastaa Jeesuksen Kristuksen sydäntä.
Tästä puhuu 2. Korinttolaiskirje.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Uskonnolliset tavat
« Vastaus #29 : 12.11.20 - klo:23:41 »

Olen ollut uskossa aikoinaan vuosikausia. Pohdin näitä asioita ja kirjoitan näistä asioista, koska ne auttavat minua hahmottamaan asioita myös laajemmassa kuin kristillisessä mielessä. Minulla on kristittyjä ystäviä, joten siinäkin suhteessa kiinnostaa pureutua näihin asioihin. On uutta keskusteltavaa heidän kanssaan, kun itse pitää yllä suhdetta Raamattuun ja kristinuskoon.

Toivon, ettet loukkaannu siitä, mitä nyt sanon. Minulla on sellainen käsitys, ettet koskaan ole uudestisyntynyt. Mielestäni ihminen, joka on tullut aidosti uskoon ja sitten luopunut siitä, ei enää voi tuntea lainkaan mielenkiintoa kristinuskoon. Sellaiset henkilöt suhtautuvat käsitykseni mukaan torjuvasti koko asiaan. Toivoisin olevan väärässä tässä asiassa.

On agnostisia, ateistisia, uskonnottomia tai toisella tapaa kuin kristillisesti uskovia Raamatusta, teologiasta ja kristinuskosta kiinnostuneita sen lisäksi, että on paljon edesmenneen Heikki Räisäsen kaltaisia teologeja tai teologiasta kiinnostuneita, jotka ovat joskus uskoneet kristillisesti mutta eivät usko enää, joten en allekirjoita näkemystäsi. Räisänen oli käsittääkseni ennen uskonsa menettämistä kallellaan viidesläisyyteen. Hänen äitinsä taisi olla uskovainen.

P.S. Uudestisyntymisellä menneessä mielessä tarkoitan tietenkin tässä yhteydessä sitä, että on uskonut aikaisemmin kristillisesti. Eli uudestisyntynyt = uskoo kristinuskon mukaisesti; ei-uudestisyntynyt tai ei enää uudestisyntynyt = ei usko (enää) kristillisesti.
« Viimeksi muokattu: 12.11.20 - klo:23:52 kirjoittanut crystalvoice »