Tuli mieleen vielä se juttu. Minä aloin säännöllisesti käydä helluntaiseurakunnassa. Siten pastori tuli kysymään, miksen liity helluntaiseurakuntaan. Siten ohjasin häntä selittäen, mitä Raamattu sanoo. Siten hän lopetti heti kysymisen ja antoi minun käydä helluntaiseurakunnassa.
Mutta joku jäsen sieltä alkoi kysellä, mihin seurakuntaan kuulun ja kehotti minua etsimään oma seurakunta ja liittymään. Siihen olen väsynyt. Se ei tunnu loppuvan.
Uskovan tulee Raamatun opetuksen mukaan kuulua johonkin paikallisseurakuntaan ja toimia siinä.
"Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän." (Hepr 10:25)
Siksi sinun usein esille tuomasi seurakunnattomuus ei ole oikeaa opetusta.
Jokainen uudestisyntynyt uskova kuuluu tietysti Kristuksen hengellisen seurakuntaan,
mutta se on eri asia kuin ne paikalliset seurakunnat,
joiden perustamisesta, toiminnasta ja viroista esim. Paavali opettaa Jumalan Sanassa.
Useimmat Pyhän Hengen armolahjatkin on tarkoitettu käytettäväksi seurakunnankokouksissa.
Paavali vertaa paikallisseurakuntaa Kristuksen ruumiiseen:
"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.
Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta."
(1. Kor. 12: 4-14)
Ihmisen ylpeys on varmaan yksi syy siihen, että seurakuntien ulkopuolelle jää paljon uskovia.
Jonkun naama ei ehkä miellytä, jokin puhe ei vaikuta täydelliseltä, musiikki ei ole kivaa,
tunnelma ei ole mukava jne.
Silloin on lihaa tyydyttävää sanoa, että kyseinen seurakunta on huono ja väärä,
ja koska Minä olen tietenkin oikeassa ja
Minä olen pätevä arvioimaan toiset uskovat ja heidän yhteisönsä,
Minä menen pois.
Kun näitä poismenoja on ollut useampia, uskova jää yksin.
Sellainen ei ole Jumalan Sanan mukaan hedelmällistä uskonelämää.
Olen tehnyt näissä asioissa väärin eli syyllistynyt ylpeyden syntiin, mutta Herra on kehottanut parannukseen.