Itse muistan joskus nuorena uskovana, kun oli tuskainen olo, ja tarvitsin kokeneen kristityn tukea ja sielunhoidollista neuvoa.
Ympärillä oli paljon sellaisia karismaattisia pintaliitäjiä, joiden "neuvot" muokkaantui kulloistenkin tuulien mukaan....
Menin Jumalanpalvelukseen, jossa palveli uskova pappi. Toivon saavani keskustella hänen kanssaan Jumalanpalveluksen jälkeen.
Vaan kiireellä pappi lähti, ei ollut aikaa.... muistan tuon pettymyksen.
On Jumalan lahja, jos on lähellä kokenut kristitty, joka seisoo jalat Kristus kalliolla. Jonka kanssa voi peilata ajatuksiaan ja saada sielunhoidollisia keskusteluja käydä.
Seurakunnan toimintamyllyt ei aina anna mahdollisuutta tähän.
Myllyt pyörivät, ja aktiivien aika ja energia menee toiminnan pyörittämiseen, jolloin yksittäisen ihmisen avuntarve jää helposti huomaamatta.