Puimatanner

Puimatanner => Raamattupiiri => Aiheen aloitti: sandia - 11.10.20 - klo:17:44

Otsikko: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 11.10.20 - klo:17:44
Ajattelin laittaa aloituksen ketjulle missä voi kirjoittaa ihan mistä Raamatun kohdasta mitä sattuu lukemaan. Ihan vain jakaaksemme mitä Raamatusta löydämme.

Itse nimittäin luinkin Sefanjan kirjaa VTstä, enkä olen vähään aikaan jatkanut Jeremiasta eteenpäin. Eli en ole kovin järjestelmällinen...........minkään asian suhteen. Vähän niin ja näin suurin osa asiota. :-\

Mutta itse tulen levottomaksi, enkä tiedä mihin suunnistaa, jos en lue Jumalan sanaa saadakseni sieltä ikäänkuin järkeä hommiin.

Olen lukenut siis paljon VTn profeettakirjoja, koskapa siinä olen menossa Raamatun luvussa.
Yritän olla avoin kaikelle lukemalleni ja ottaa jutut sellaisena kuin ne Raamatussa on.
Tuota kautta Sefanjan kirjan sanoma puhutteli minua ja antoi taas terveellistä perspektiiviä ihmisenä olemiseen.

Se nimittäin alkaa:
"Minä tuhoan kaiken, tempaan kaiken pois maan päältä, sanoo Herra."

Se puhutteli ja siitä eteenpäinkin puhutteli.
Herralla on tuo valta. Tää maailma ja kaikki mitä siinä on, on täysin Hänen tahdostaa olemassa ja me olemme osa hänen luomakuntaansa.

Ja silti ihmiskunta elää ikäänkuin Häntä ei olisi!!
Ja siitä juuri Jumalan sana varoittaa.

Ja SILTI, kun yksityinen ihminen kääntyy Jumalan puoleen, Hän vastaa ja osoittaa hyvyytensä!

Jae 6 määrittelee juuri ihmisen joka on ei etsi Herraa: "ne, jotka ovat luopuneet Herrasta, jotka eivät etsi Herraa ja kysy hänen tahtoaan."

Eli käänteisesti: Ihmisen kuuluu etsiä Herraa ja kysyä hänen tahtoaan.

Halusin vaan ilmaista tän,koska se ravitsi minua.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 15.10.20 - klo:18:05
Luin sitten Sefanjan kirjan lopunkin joku päivä sitten. On se ihme miten Jumalan tuomio voi muuttua niin armahtavaksi rakkaudeksi, että ihmisenä ajattelee että ei noi sitä ansaitse. Eikä tieteenkään. En ansaitse itsekään, ja silti Herra osoittaa hyvyyttään ja pitää huolen omistaan.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: papi - 24.10.20 - klo:00:16
Luin tänään Johanneksen evankeliumia, sen 19 luvusta. Siinä jakeissa 10-11 Pilatus sanoo, että hänellä on valtaa, onhan hän maaherra. Jeesus vastasi, että hänen valta on Jumalalta saatu, eikä hänen omaa saavutustaan.

Joh. 19:10. Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?"
11. Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi."

Tästä tulee mieleen USA presitentin vaalit. Onhan se niin, että Jumala ei valitse ehdokkaiden välillä sen mukaan kumpi on parempi, vaan sen mukaan kumpi sopii parhaiten Hänen kauas kantoisiin suunnitelmiin. Luemme Vanhasta Testamentista kuinka usein Jumala asetti eri maihin väärämielisiäkin kuninkaita yms. valtaan, kun he palvelivat Hänen tarkoitusperiään. Esimerkiksi kurittaessaan Israelia.

Tämä uskoessani tapahtuu myös USA'n vaalien kohdalla.
Siksi olenkin rukoillut ainoastaan, että tapahtuisi Jumalan tahto. Enkä rukoile kummankaan ehdokkaan puolesta. Mistä minä tiedän kumpi palvelee Jumalan tarkoitusperiä paremmin.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 01.11.20 - klo:23:28
Miten tulkitsette seuraavat Jaakobin kirjeen kohdat liittyen erityisesti kohtiin, joissa käytetään suomen kielen sanoja "kahtaalle horjuva" (KR 1992) tai "kaksimielinen" (KR 1938)? Kreikan kielen sana kohdissa 1:8 ja 4:8 on dipsykhos.

Lainaus
"Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee." (Jaak. 1:5-8; KR 1992)

"Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään." (Jaak. 1:5-8; KR 1938)

"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat!" (Jaak. 4.8; KR 1992)

"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset." (Jaak. 4.8; KR 1938)

Kun Paavali kuvaa sisäisesti jakautunutta ihmistä Roomalaiskirjeen luvussa 7, siitä tulee mieleen "kaksimielinen" ihminen.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 02.11.20 - klo:15:46
En ole aivan varma mitä kysyt. Kysytkö, ovatko nuo kohdat verrattavissa Room. 7. lukuun missä Paavali puhuu omasta olemuksestaan ikäänkuin kaksijakoisena?
Siihen osaan  vastata omasta puolestani. En näe niiden tarkoittavan samaa asiaa.

Mutta miten ilmenee tuo kahtaalle horjuva, kaksimielinen mies. Siitä en ole niin varma. Mutta ajattelen, että sellainen ei kestä kauaa. Jommalle kummalle puolelle horjahtaa tai tekee valinnan jossain kohtaa.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 02.11.20 - klo:16:38
En ole aivan varma mitä kysyt. Kysytkö, ovatko nuo kohdat verrattavissa Room. 7. lukuun missä Paavali puhuu omasta olemuksestaan ikäänkuin kaksijakoisena?
Siihen osaan  vastata omasta puolestani. En näe niiden tarkoittavan samaa asiaa.

Mutta miten ilmenee tuo kahtaalle horjuva, kaksimielinen mies. Siitä en ole niin varma. Mutta ajattelen, että sellainen ei kestä kauaa. Jommalle kummalle puolelle horjahtaa tai tekee valinnan jossain kohtaa.

Mielestäni se, mitä Paavali sanoo Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa (5:17) on yhteneväistä sille, mistä hän kirjoittaa Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa, esim. kohdassa: "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (7:18-19)

"Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gal. 5:17)

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihminen, joka ei tee sitä hyvää, mitä tahtoo, vaan sitä pahaa, mitä ei tahdo, ole kristitty ihminen, mutta esim. joitain Galatalaiskirjeen kohtia on vaikea selittää niin, ettei kyse olisi kristitystä, joka on sisäisesti jakautunut suhteessa Jumalan tahtoon. Moni kristitty voi myös nähdä päivittäin oman "jakautuneisuutensa".

Jos Jaakobin kirjeen "kaksimielinen" ihminen ei voisi olla kristitty silloin, kun hän on kuitenkin samalla vielä "kaksimielinen", tai jos Jaakobin kirjeen "kaksimielinen" mies on ihminen, jonka rukouksiin ei vastata, koska hän ei ole täysin Jumalan puolella tahdossaan, silloin käsittääkseni vain ihminen, joka olisi täysin epäilyksetön ja varma uskossaan ja rukouksessaan, voisi saada Herralta jotain Jaakobin mukaan (Jaak. 1:6-8).

Jos Jaakobin kirjeen "kaksimielinen" ihminen (1:6-8) ei olisi samankaltainen sisäisessä jakautuneisuudessaan kuin Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihminen, ja seitsemännen luvun ihminen olisi kristitty, joka jakautuneesta tahdostaan ja teoistaan huolimatta voisi rukoilla niin, että häntä kuultaisiin ja hänelle vastattaisiin (vrt. Jaak. 1:6-8), silloin Jaakobin kirjeen "kaksimielisyys" olisi jotain paljon vaarallisempaa ja radikaalimpaa "kaksimielisyyttä" kuin Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihmisen "kaksimielisyys". Näkisin kuitenkin, ettei Jaakob arvioisi Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihmisen "ei-kaksimieliseksi" ihmiseksi. Vaikka "kaksimielisen" ihmisen mieli voi rukoilla Herraa (Jaak. 1:6-8 viittaa mielestäni selvästi siihen), hänen vähäisinkin epäilys tekee sen rukouksen kuitenkin Herran puolelta sellaiseksi, ettei Herra siihen myönteisesti vastaa. Viittaan kohtaan "lainkaan epäilemättä" (1:6) ja kohtaan "älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään" (1:7). Voin hyvin kuvitella, ettei Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihminen ole uskossakaan täydellinen. Vai onko luontevaa ajatella, että sisäisesti jakautunut Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihminen on muissa tahtomisissaan ja teoissaan sisäisesti jakautunut, mutta ei jakautunut lainkaan siinä, mitä uskomiseen, sen vahvuuteen tai epäilyksettömyyteen tulee?
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 02.11.20 - klo:17:58
En minäkään ajattele että Room.7n kuvaus on eiuskovaisesta ihmisestä. Olen minäkin kuullut sellaista opetusta.
Mielestäni Paavali yksinkertaisesti kuvaa omaa sisäistä kokemustaan uskovana, johon ainakin minun on helppo samastua.

Mutta ne muut kohdat mielestäni kertovat ihmisestä joka on häilyvä uskossaan ja ehkä luopumassa.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 02.11.20 - klo:20:53
En minäkään ajattele että Room.7n kuvaus on eiuskovaisesta ihmisestä. Olen minäkin kuullut sellaista opetusta.
Mielestäni Paavali yksinkertaisesti kuvaa omaa sisäistä kokemustaan uskovana, johon ainakin minun on helppo samastua.

Mutta ne muut kohdat mielestäni kertovat ihmisestä joka on häilyvä uskossaan ja ehkä luopumassa.

Jeesuksen puheista löytyy seuraava "kaksimielisyyttä"  vastustava ajatus. "Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." (Matt. 6:24)

Onko "kaksimielisen" ihmisen vastakohta "kokosydämisesti" Jumalalle antautunut ihminen, joka ei lainkaan epäile tai horju uskossaan? Jos "kokosydämisyys" on ideaali, jota kenties kukaan ei saavuta ajallisuudessa ainakaan absoluuttisessa mielessä, onko tavallisen kristityn uskonelämä jossain "kaksimielisyyden" ja "kokosydämisyyden" välimaastossa?
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 02.11.20 - klo:21:39
Mielestani ei. Ajattelen kaksimielisen ihmisen tarkoittavan jotakuta, joka myos selvasti on tavalla tai toisella Jumalan sanaa varmaan aivan tietoisesti.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 02.11.20 - klo:21:48
Kun Paavali Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa sanoo sisällisen ihmisensä puolesta ilolla yhtyvänsä Jumalan lakiin (7:22), niin se on ristiriidassa Lutherin näkemyksen kanssa ainakin seuraavassa merkityksessä. Lainaus Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä:

Lainaus
"Vaikka siis kristitty ei lankeaisikaan törkeisiin synteihin: murhaan, aviorikokseen, varkauteen yms., hän kuitenkaan ei ole vapaa kärsimättömyydestä, nurisemisesta, vihasta ja rienasta Jumalaa vastaan, synneistä, jotka ihmisjärjelle ovat täydellisesti tuntemattomia. Nämä synnit pakottavat ihmisen vastoin tahtoaankin kiroamaan lakia, ne pakottavat hänet pakenemaan Jumalan kasvojen edestä, ne pakottavat häntä vihaamaan ja rienaamaan Jumalaa."

(Luther: Pyhän Paavalin Galatalaiskirjeen selitys. 1957, 408)

Mielestäni Paavalin sanoja, joiden mukaan hän ilolla yhtyy Jumalan lakiin, ei seitsemännen luvun asiayhteyden perusteella voi tulkita niin, että hän aina ja joka tilanteessa ilolla yhtyisi Jumalan lakiin. Ristiriitaa Paavalin ja Lutherin välillä ei tarvitse siis nähdä.

Samalla Galatalaiskirjeen selityksensä sivulla Luther sanoo, että  "kun laki siis...on kiduttajamme ja vankityrmämme, emme me totta totisesti sitä rakasta, vaan vihaamme sitä kiihkeästi. Se siis valehtelee, joka sanoo lakia rakastavansa: ei hän tiedä mitä sanoo....Me rakastamme lakia ja sen vanhurskautta yhtä paljon kuin murhaaja vankilaa."
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 03.11.20 - klo:16:32
Itse olen tulkinnut Paavalin viittaavan siihen osaan uskossa mikä ilolla yhtyy Jumalan lakiin. Siis se elämä minkä olemme saaneet uudestisyntymässä. En näe muun osan meissä ilolla yhtyvän siihen.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 06.11.20 - klo:14:05
Pian on isänpäivä. Efesolaiskirjeestä: "Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein."Kunnioita isääsi ja äitiäsi" -tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus-että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä." (6:1-3) Tässä käskyn noudattamisen arvo näyttää olevan oman elämän suotuisa jatkuminen pitkään. Miksi ajattelette kirjeen kirjoittajan antaneen vanhempien kunnioittamiselle ikään kuin päämääräsyyksi kunnioittajan itsensä pitkän ja hyvän tai menestyksekkään elämän? Tuo lupaus vaikuttaa mielestäni enemmän juutalaiselta kuin kristilliseltä ajatukselta, vaikka se on toki molempia. (Juutalaisuudessahan Jumalan siunaus oli ennen kaikkea ajallista ja aistein havaittavaa siunausta.)
 
Ensimmäisen jakeen (6:1) sana lapsi (τέκνον) tarkoittaa yhteydessään nuorta lasta, ei aikuista lasta, mutta vanhempien kunnioittaminen ei koske vain nuorta vaan myös vanhempaa jälkeläistä, vaikka vanhempaa lasta ei ehkä tarvitse houkutella kunnioittamaan vanhempiansa antamalla miellyttäviä lupauksia kunnioittamiseen liittyen. Koska ensimmäisen jakeen verbi "olla kuuliainen" (ὑπακούω) tarkoittaa tottelemista, sitä ei voi oikein soveltaa aikuisen lapsen ja vanhempiensa väliseen suhteeseen. Aikuisen ihmisen ei katsota olevan vanhempiensa alamainen siinä mielessä, että vanhempiansa on toteltava. Jakeen 2 verbi "kunnioittaa" (τιμάω) tarkoittaa myös arvostamista. Toisen ihmisen arvostaminen on helppo mieltää päteväksi myös aikuisen lapsen ja hänen vanhempiensa väliseen suhteeseen. Kun vanhempiansa arvostaa, on valmis tekemään heidän hyväkseen ja puolestaan asioita.

Jos vanhempiensa kunnioittaminen tai arvostaminen olisi vain ja ainoastaan väline johonkin muuhun, niin kuin tässä kunnioittajan pitkään ja hyvään tai menestyksekkääseen elämään (6:3), vanhempiensa kunnioittaminen ei olisi tärkeää sinänsä tai itsessään. Ei voi tietenkään hyvin perustein väittää Efesolaiskirjeen kirjoittajan ajatelleen, että kunnioittaminen tai arvostaminen on vain ja ainoastaan väline johonkin muuhun, mutta koska hän kunnioittamisen tai arvostamisen välineellistä tai "ponnahduslauta" -puolta painottaa ("että menestyisit ja kauan eläisit"), hän ehkä haluaa tehdä kunnioittamisesta tai arvostamisesta houkuttelevamman, sillä kuka ei luonnostaan haluaisi elää pitkää ja hyvää tai menestyksekästä elämää. Toisaalta jos jotain asiaa tai toista ihmistä arvostaa (kunnioittaminen tarkoittaa siis myös arvostamista), niin ei voi täysin ristiriidattomasti mielestäni ainakaan sanoa, että arvostaa jotain asiaa tai ihmistä, mutta oikeastaan perimmältään arvostaa jotain sen arvostamisen avulla saavutettavaa arvostettavaa asiaa (tässä: pitkää elämää ja menestystä). Toisaalta jos joku sanoo, että hän arvostaa terveyttä, niin hän ei todellisuudessa ilmaisisi ristiriitaisuutta, joka kumoaisi terveyden arvostamisensa, jos hän lisäisi, että hän arvostaa terveyttä, koska hän saa sen ansiosta muun muassa auttaa ihmisiä, joita hän arvostaa ja joita hän ei voisi auttaa ilman terveyttään. Hän siis arvostaa sekä terveyttä että sen avulla saavuttamiansa muita arvostamiansa asioita. Vanhempiansa voi arvostaa, vaikka ajattelisi vanhempiensa arvostamisen avulla saavuttavansa muitakin arvostamiansa asioita.

Mielestäni kolmannen jakeen "lupaushoukutin" ei kuitenkaan ole itsessään tai sinänsä mikään erityisesti hengellinen houkutin, koska kuka tahansa ihminen haluaa luonnostaan elää pitkän ja menestyksekkään tai hyvän elämän. Jos ajatus menestyksekkäästä elämästä merkitsisi päinvastaista kuin mitä sillä yleensä ajatellaan, eli jos se tarkoittaisi myös paljon aivan hirvittäviä kärsimyksiä sisältävää elämää, silloin se saattaisi olla hengellinen "houkutin" erotukseksi luonnollisesta pitkän ja hyvän elämän houkuttimesta, sillä ihmiset kuin ihmiset toivovat pitkää ja hyvää elämää ilman mitään hengellistä vakaumustakin; mutta mikä ei-masokistinen motiivi voisi selittää jonkun ihmisen kärsimystäyteisen elämän haluamisen tai sen, että ihminen kokisi suurenmoisena asiana kärsimystäyteisen pitkän elämän, kun vain kunnioittaisi vanhempiansa? Agapen synnyttämä ja ylläpitämä motiivi varmaankin (mitä tulee kärsimyksiä ja vaaroja ja henkilökohtaisia uhrauksia kohti menemiseen), mutta missä puhtaasti vain ja ainoastaan sen motiivin varassa tapahtuvaa itsensä todella uhraavaa toimintaa on havaittavissa? Jossain varmaan nykyäänkin, olettaisi kristitty, mutta varmaan harvemmin kuin haluaisi uskoa?

Jonkun sanan hengellinen sisältö on helppo mieltää luonnollisen tai normaalin merkityksensä vastakohdaksi esim. raamatunkohdan 1 Kor. 2:9-16 valossa. Tietynlainen tappio on hengellisessä mielessä voitto, tietynlainen häpeä on kunnia, tietynlainen köyhyys on rikkautta, kärsimys on armoa jne.

Mitä kristityn vanhempiensa kunnioittamisessa tai arvostamisessa on mielestänne sellaista, jolla on selvä eroavuus siihen vanhempien kunnioittamiseen tai arvostamiseen, mitä tapahtuu juutalaiskristillisen uskon ulkopuolella? Esim. monet uskonnottomat välittävät paljon vanhemmistaan ja pitävät niistä huolta. Onko sen lisäksi, että kristitty rukoilee vanhempien puolesta jotain muuta eroavaisuutta, joka oman kokemuksenne tai näkemyksenne mukaan on huomattava?
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: Soltero - 06.11.20 - klo:15:30
Vanhempien kunnioittamisessa ei ole kysymys vain Paavalin opetuksesta,
vaan Jumalan itsensä antamasta käskystä:
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa."
(2. Moos. 20:12)

Tuokin käsky pitää sisällään kehotuksen toisten ihmisten rakastamiseen,
jonka tulee kohdistua myös omiin vanhempiin.
Siiihen liittyy varmaan myös ajatus, että aikaisempien, Jumalaa tottelevien sukupolvien kunnioittaminen on edellytys juutalaisen kansan säilymiselle pitkään Luvatussa maassa.
Näinhän ei aina käynyt, joten kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen ja jopa kokonaan maastaan karkotetuksi.

Mitään Jumalan antamia säädöksiä ei ole kumottu Uudessakaan liitossa. (Matt. 5:17)
Siksi Paavali korostaa efesolaisille, että ko. käskyn noudattaminen liittyy pitkään ja onnelliseen elämään, vaikka enää ei olekaan kyse vain juutalaisten asumisesta omassa maassaan.




Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 06.11.20 - klo:16:38
En myöskään oikein voi uskoa että Jumala olisi antanut ikäänkuin porkkanan tikun päähän yllyttämään ihmisiä kunnioittamaan vanhempiaan jotta sitten tulokseksi tuli hyvä elämä. Mielestäni tuollainen ajattelu on vierasta Raamatulle.

Eli siis jos kysytään mikä yhdistää tuota käskyä sitä seuraavaa lupausta, siis tuo crystalvoicen malli ei ikäänkuin mielestäni toimi.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 06.11.20 - klo:18:11
Raamatusta löytyy paljon käskyjä tai kehotuksia, joiden noudattamiseen liittyy lupaus jostain hyvästä sen seurauksena. Sellaisia käskyjä tai kehotuksia löytyy paljon myös Uudesta testamentista. Kun on kyse vanhurskautumisesta, Paavali vastustaa Roomalais- ja Galatalaiskirjeissä ajatusta, että pelastus (joka on myös hyvä asia) olisi saavutettavissa käskyjen tai kehotusten noudattamisen välityksellä.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 06.11.20 - klo:18:36
Ihminen ei kuitenkaan kykene sydämestään puristamaan vaikkapa vanhempien kunnioitusta ulkonaisten kehotusten kautta. Eli ihminen ei kykene täyttämään lakia. Eli sellaisenaan sen on todettu Raamatussa olevan hyödytön.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 06.11.20 - klo:18:56
Luterilaisuuden piirissä jotkut, jotka hylkäävät Tunnustuskirjojen opetuksen lain kolmannesta käytöstä, ovat sitä mieltä, että Uuden testamentin pareneesikohdat viime kädessä ovat vain lain toiseen käyttöön käytännössä kuuluvia tai siihen johtavia kehotuksia tai käskyjä, eli että ne ovat tavallaan turhia kristitylle, koska ne eivät saa aikaan muuta kuin synnintuntoa tai pahimmillaan lakihenkisyyttä. Uuden testamentin kirjeiden pareneesikohdista tällaiselle ajattelutavalle ei löydy perusteluja. Jos Uuden testamentin kirjeiden kirjoittajat olisivat ajatelleet, että kehotusten tarkoitus on vain ja ainoastaan ajaa kristitty synnintuntoon tai ajatteluun, jonka mukaan kirjeiden kirjoittajien kehotukset ovat käytännössä turhia, luulisi, että he olisivat ilmaisseet kirjeissään, että kehotukset ja niihin liittyvät lupaukset ajavat vain synnintuntoon tai pahimmassa tapauksessa lakihenkisyyteen, tai että ne ovat tavallaan turhia kehotuksia, koska niiden sisältöä ei voi aktualisoida niiden avulla.

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa lain kolmannen käytön piiriin kuuluvat kehotukset tai käskyt liitetään kristilliseen elämään eli siis vain uudestisyntyneitä koskeviksi. Tunnustuskirjoissa ei kuitenkaan tietenkään opeteta, että lain kolmannen käytön piiriin kuuluva elämä johtaisi vanhurskautumiseen tai pelastukseen.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 06.11.20 - klo:19:10
Itse en lue Lutheria. Luen vain Raamattua.

Mun selitykseni noille lupauksille jotka usein ovat käskyjen jatkeena on jotenkin se, että elämä vain menee niin. Asioilla on luonnolliset seurauksensa. Ja synti vetää päälleen aina jonkinlaisen tuomion.
Eli kun ihmisen sydämestä lähtee epäkunnioitusta, niin sillä tulee väistämättä olemaan seurauksia ihmiselämässä.
Sen lisäksi epäkunnioittava asenne, yleensä näkyy monessa eri tilanteessa.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 06.11.20 - klo:19:39
Mikä kirkko tai uskonsuunta on vallinnut tai dominoinut alueella, jossa ihminen syntyy ja kasvaa ja jossa hänestä nuorena aikuisena tulee kristitty, vaikuttaa aika lailla siihen, miten hän tulkitsee Raamattua. Se seikka, että moni luterilaisuuden piirissä kasvatettu raamatunlukija kokee helposti Raamatun kaikki käskyt ja kehotukset vain sellaisiksi, joiden tarkoitus on "kuolettaa" lukija tai kuulija (Room. 7:9-10), ei ole Raamatun lukemisen ja sen kehotuksiin liittyvien kohtien oikein ymmärtämisen seurausta, vaan monesti sen teologian vaikutusta, jonka piirissä hänelle kristinuskoa on opetettu esim. kotona ja rippikoulussa. Vaikka luterilaisuudessa virallisesti ajatellaan lain kolmannen käytön olevan kristilliseen elämänpiiriin kuuluva asia, luterilaisissa uskovien piireissä on käytännössä keskitytty jopa hyvin yksipuolisesti lain toiseen käyttöön, lain ja evankeliumin oikeaan erottamiseen, lain täydellisyysvaatimuksen korostamiseen ja niin edespäin, josta syystä ei ole ihme, että luterilaisuuden dominoimalla alueella on paljon uskonnollisia ihmisiä, jotka mieltävät ja kokevat kaiken käskyihin ja kehotuksiin liittyvän tuomiovaltana tai ahdistajana.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 06.11.20 - klo:20:36
Mikä kirkko tai uskonsuunta on vallinnut tai dominoinut alueella, jossa ihminen syntyy ja kasvaa ja jossa hänestä nuorena aikuisena tulee kristitty, vaikuttaa aika lailla siihen, miten hän tulkitsee Raamattua. Se seikka, että moni luterilaisuuden piirissä kasvatettu raamatunlukija kokee helposti Raamatun kaikki käskyt ja kehotukset vain sellaisiksi, joiden tarkoitus on "kuolettaa" lukija tai kuulija (Room. 7:9-10), ei ole Raamatun lukemisen ja sen kehotuksiin liittyvien kohtien oikein ymmärtämisen seurausta, vaan monesti sen teologian vaikutusta, jonka piirissä hänelle kristinuskoa on opetettu esim. kotona ja rippikoulussa. Vaikka luterilaisuudessa virallisesti ajatellaan lain kolmannen käytön olevan kristilliseen elämänpiiriin kuuluva asia, luterilaisissa uskovien piireissä on käytännössä keskitytty jopa hyvin yksipuolisesti lain toiseen käyttöön, lain ja evankeliumin oikeaan erottamiseen, lain täydellisyysvaatimuksen korostamiseen ja niin edespäin, josta syystä ei ole ihme, että luterilaisuuden dominoimalla alueella on paljon uskonnollisia ihmisiä, jotka mieltävät ja kokevat kaiken käskyihin ja kehotuksiin liittyvän tuomiovaltana tai ahdistajana.

Itse ajattelen, että uudestisyntymisen kautta ihmiselle kehittyy ikäänkuin sydämen suhde Raamattuun. Ja Raamatun vertausta soveltaen on ikäänkuin makeaa kuin hunaja. Tämä on oma kokemukseni.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: Mice - 06.11.20 - klo:20:41
Rakastan ihmisiä jotka kiivailevat laista. Jokainen piirto on voimassa. Noudattakaa. Siinä on vapaus. Laissa. Noudata ja ole vapaa. Mutta muista samalla halveksua armonkerjäläisiä. Aamen.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 06.11.20 - klo:21:03
Jos ihmisen pelastus liitetään hänen tekoihinsa (edes hänen kristittynä UT:n pareneesipuheiden jossain määrin noudattamiseensa), ihmisen pelastus ei ole yksin armosta, vaan siitä tulee kaupantekoon verrattava prosessi. Silloin ei voi olla epäilystä siitä, mikä on motiivi, kun "pelastusprosessissaan" lakia tai kehotuksia noudattava tekee tekojaan. Luonnollisinta ja järkevintä on ajatella, että teot tehdään silloin samalla motiivilla kuin maallisessa ammatissa: jotta tulevaisuudessa voitaisiin nostaa palkka.

Jos joku ihminen olisi täysin vakuuttunut siitä, että hän on pelastettu yksin armosta, jopa ilman uskooankin (jotta pelastuksen aiheuttajan voisi ymmärtää olevan sataprosenttisesti ihmisen ulkopuolinen tekijä), silloin hänen tekonsa eivät voisi olla motivoituneita ainakaan uskonnollisesta palkkamotiivista käsin. Mutta niin kauan kuin ihminen ajattelee voivansa omin avuin ansaitsevansa pelastuksensa, ei ole vähänkään ihmismieltä tuntevana vaikea ymmärtää ja uskoa, mikä hänen motiivinsa teoissaan todellisuudessa on.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 06.11.20 - klo:21:19
Se seikka, etteivät monet Uuden testamentin kehotukset ole lain toisen käytön piiriin kuuluvia kehotuksia, käy ilmi esim. tästä Paavalin kirjeen kohdasta:

"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä.." (Room. 12:1)

Laki sellaisena kuin se esitetään suhteessa vanhurskauttamiseen Paavalin teologiassa, ei sisällä evankeliumia, laupeutta tai armahtamista. Tässä puolestaan kehotukseen on liitetty ajatus armahtavasta laupeudesta, joka on sekä motiivi tekemiseen että epätäydellisyyden peittäjä.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: Oloneuvos - 06.11.20 - klo:23:20
Rakastan ihmisiä jotka kiivailevat laista. Jokainen piirto on voimassa. Noudattakaa. Siinä on vapaus. Laissa. Noudata ja ole vapaa. Mutta muista samalla halveksua armonkerjäläisiä. Aamen.

Ymmärsinkö nyt oikein, että Mice tuossa tekstissä kehottaa noudattamaan lakia ja opettaa, että lain noudattamisessa on vapaus ?

Laki osoittaa kuinka meidän tulee elää ja "joka lain täyttää se saa elää". Jeesus kuitenkin sanoi: "Kukaan teistä ei lakia täytä."

Laki ei anna hitustakaan uskovalle voimia noudattaa Jumalan lakia. Laki tappaa ja johtaa meidät armon kerjäläisinä anomaan armoa Kristuksen jalkojen juuressa. "Minä olen lain kautta kuollut pois laista elääkseni Jumalalle ja minkä minä nyt elän lihassa (siis ihmisenä ajassa) sen minä elän Jumalan Pojan uskossa."

Hei, nyt vasta ymmärsin Micen tekstin... en kuitenkaan poista omaani koska voi täällä olla joku muukin tomppeli lisäkseni joka ei heti ymmärtänyt Miceä.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 14.11.20 - klo:17:10
Seuraan FBssä Reijo Ruotsalaisen alulle panemaa avointa ryhmään Kristillinen videokanava. Ihmiset voivat sitä kautta jakaa laajalle yleisölle erilaisia kristillisiä videoita. Satuin avamaan ja kuuntelemaan jotain rukousjuttua mikä taisi tulle alunperin TV 7n kautta. Siinä sen ohjelman vetäjä luki 1. Pietarin kirjeen alusta ja se jotenkin meni suoraan sydämeeni.

Se nimittäin alkaa näin:
Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa,
2. ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.

Tuo meni sydämeeni että Pietari kirjoittaa muukalaisille jotka asuvat hajallaan :)

Koen olevan hajallaan asuva muukalainen ja silti Jumala sana on minullekin.
Kiitos Herra!
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 19.11.20 - klo:19:31
Luin Raamattua eilen illalla peukolotaktiikalla ja peukalo osui Sananlaskujen luku 26n kohtaan. Jae 23 ja siitä eteenpäin sisälsi mielenkiintoisen teeman, mitä en ole ennen niin selvästi hahamottanut Raamatussa, vaan se on ikäänkuin arkiajattelua, mutta nyt näin sen Raamatussakin.

Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
24 Vihamiehesi voi puhua mielin kielin,
mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
25 Älä usko hänen lipeviä sanojaan,
hänen sydämessään on seitsemän petosta.
26 Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.
27 Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.
28 Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.

Eli Raamattu ei rohkaise sinisilmäisesti luottamaan kaikkeen puheeseen.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: crystalvoice - 19.11.20 - klo:20:22
Luin Raamattua eilen illalla peukolotaktiikalla ja peukalo osui Sananlaskujen luku 26n kohtaan. Jae 23 ja siitä eteenpäin sisälsi mielenkiintoisen teeman, mitä en ole ennen niin selvästi hahamottanut Raamatussa, vaan se on ikäänkuin arkiajattelua, mutta nyt näin sen Raamatussakin.

Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
24 Vihamiehesi voi puhua mielin kielin,
mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
25 Älä usko hänen lipeviä sanojaan,
hänen sydämessään on seitsemän petosta.
26 Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.
27 Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.
28 Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.

Eli Raamattu ei rohkaise sinisilmäisesti luottamaan kaikkeen puheeseen.

Puheisiin tai kirjoituksiin suhtautumiseen liittyen suosikkikohtani Raamatusta:

Lainaus
"Arvostelkaa itse, mitä minä sanon." (1 Kor. 10:15b)

Miika maalaa synkän kuvan tietystä tilanteesta. Edes lähimmäisiinsä ei voi luottaa siinä tilanteessa Miikan mukaan.

Lainaus
Miik. 7:2 Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa.
3 Pahantekoon molemmin käsin! Sitä taidolla tekemään! Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon; senkaltaista he punovat.
4 Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Silloin he joutuvat sekasortoon.
5 Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.
6 Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 19.11.20 - klo:22:17
Joo minäkin pidän tuosta Paavalin ytimekkäästä lauseesta.
Otsikko: Vs: Yleinen raamatunlukuketju
Kirjoitti: sandia - 27.01.21 - klo:16:57
Eilen tuli mieleen mielikuva ihmisistä jotka tavalla tai toisella olivat paikalla Jeesuksen ollessa ristillä. Se oli kirjavaa porukkaa. Kaksi rikollista roikkui hänen kanssaan kuolemantuomiotaan kärsimässä, ympärillä oli ihmisiä, jotka rakastivat Jeesusta, oli epäilijöitä, oli uskonnollisia ihmisiä jotka halveksivat häntä. Huomioni kiinnittyi siihen, että häntä halveksivien joukko oli hyvin kirjavaa poppoota: oli väkivaltainen rikollinen ja uskonnollisia laintäyttäjiä, joista Jeesus oli sanonut että he ovat kuin valkeaksi kalkittuja hautoja, ulkoa hyvältä näyttäviltä, mutta sisältä täynnä luita.
Kummatkin yhtä tuomittuja oman itsensä varassa.