Kyllä on Luther väärässä tuossa avioliitosta. Eli että avioliitosta ei saisi haluta iloa.

Pitää muistaa, että Luther ei ole mikään Raamatun henkilö tai profeetta, vaan hän on voinut höpistä välillä mitä sattuu. Luther kirjoitti mm. juutalaisistakin kauheuksia.

Itse olen luterilainen, mutta Luther ei ole mikään erehtymätön Paavi. Lutherin mielipiteet ovat vajavaisia.

Jotenkin tuntuu tai muistelen, että suhde tällaisiin "lihallisiin" ja käytännöllisiin asioihin, kuten avioliitto ja seksuaalisuus, on hieman vaihdellut VT:n heprealaisista ajoista ja kirkkoisien kirjoituksista nykyaikaan.

Esimerkiksi VT:n kirjoituksissa suorastaan tunnutaan kannustavan lihallisistakin puolista iloitsemiseen (suoraviivaista ja mutkatonta), kun taas muistelen että joku/jotkut kirkkoisät suhtautuivat kai välillä seksuaalisuuteen aika välttäen (tyyliin vain lapsien tekemiseen liittyen se on hyväksyttävää). Samoin esimerkiksi ortodokseilla ymmärtääkseni on vahva askeettinen virtaus, johon eivät turhat nautinnot kuulu (tai ehkä kilvoittelijat pyrkivät poispäin liiallisista aistinautinnoista keskittyen hengenelämään?).

Nykyäänkin muistan lukeneeni kommentteja, joiden mukaan tätä todellisuutta usein hengellisissä piireissä hieman kaunistellaan ja unohdetaan ihmisen "eläimellisemmät puolet". Vaikka toisaalta onhan tämä ymmärrettävää, kun yhtenä isona teemana on lihan ja hengen taistelu. Helposti siis varmaan pyritään unohtamaan kokonaan nämä osat luodusta todellisuudesta (vaikka langenneestakin) tai silottelemaan ne häiritsemästä pois silmistä.

Varmaan tästä on kirjoitettu tutkimuksia ja kirjojakin, haeskelin aihepiiriin liittyviä kirjoja ja tuli vastaan ainakin yksi suomenkielinenkin, täytyy ehkä hankkia se joskus (Taivaallista seksiä: kristinusko ja seksuaalisuus). Mikä sitten on se viimeinen totuus ja Jumalan näkökulma verrattuna inhimillisiin ja historiallisiin näkökantoihin? Nämä jututhan ovat kuitenkin vain tätä tilapäistä maailmaa ja aikaa, tulevassa ylösnousemuksessa olemme kuin enkelit taivaassa - pitäisikö sitten keskittyä nykyelämään vai siirtää katse jo tulevaan?

Jossakin Kettusen kirjassa (taisi olla Kätketty ja vaiettu: Suomalainen hengellinen häpeä) muistaakseni oli mainittu jossakin käsitellyssä tapauksessa että kun mies keskittyi hengellisiin asioihin niin intiimielämä jotenkin kuihtui tai tuli vaikeammaksi. Tässä saattaa siis olla jonkinlaista vetoa eri suuntiin: "matalan" biologisen ja ylevän hengellisen elämän voi nähdä vastakkaisiksi. Vaikka eihän nykymaailmassa tietenkään aivan niin ole, vaan elämme nykyisissä biologisissa ruumiissa, joilla on tarpeita ja Paavalikin kehotti siihen, että aviopuolisot tyydyttävät toistensa tarpeet, ettei Saatana pääse sotkemaan.

Laitan tähän sen korinttilaiskirjeen kohdan, johon puheena oleva Lutherin kommentti liittyy:

Sen vain sanon, veljet, että aika on lyhyt. Olkoot tästä lähtien nekin, joilla on vaimo, kuin heillä ei vaimoa olisikaan, ja ne, jotka itkevät, kuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, kuin eivät iloitsisi. Olkoot ne, jotka ostavat, kuin eivät omistaisi mitään, ja ne, jotka käyttävät hyödykseen tätä maailmaa, kuin eivät siitä hyötyisi, sillä tämän maailman muoto on katoamassa.

Mitä tarkoittaneekaan olla kuin vaimoa ei olisikaan, ainakin tuosta voi oppia, ettei pidä olla liiaksi kiinnittynyt tämän maailman asioihin. Tuntuu, että ainakin oma turvallisuudentunteeni perustuu liikaa siihen, että asiani ovat ulkoisesti hyvin.

En voi pitää Lutheria joka suhteessa oppi-isänä. Yllä olevassa tekstissä on viisauttakin, mutta että puoliso olisi tarpeen vain synnin välttämiseksi ja että avioliitosta ei saisi iloita - outoa.

Niin, onhan muistaakseni Vanhan testamentin puolella kohtia joissa sanotaan jotain siihen suuntaan, että hyvä vaimo on Herran lahja ja ilon lähde.

Löysin ainakin kohdan Sananlaskut 5:18-20:

Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,
rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.
Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea?
(https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/PRO.5)

En ollut tuota aiemmin oivaltanut, mutta luin kommentin jonka mukaan voi olla että lähde viittaa tosiaan... no, miehen tietyissä tilanteissa lähdemäiseen kehon osaan. Öhöm.

Samoin seuraava kohta (Saarnaaja 9:9) viittaa siihen, että nautintokin on sallittu, ei pelkkä askeesi:

Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä. (https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/ECC.9)

Muistaakseni jossakin kommentoitiin jotenkin siihen tyyliin, että tuo Paavalin kirje korinttilaisille olisi tosiaan (pääasiassa?) suunnattu vain tietyssä vaikeassa tilanteessa eläville korinttilaisille. Erottelukykyä ja tulkintakykyä sitten vaatii, mitkä osat ovat sidonnaisia tuohon tilanteeseen ja mitkä ikuisia hengellisiä totuuksia. Lutherin tulkinta on yksi mahdollinen, vaikka aika pidättäytyvä suhteessa noihin VT:n kohtiin yllä.

Aika paksua juttu Lutherilta, meinaa tukka nousta pyst😖