Keskustelussa on tullut mielestäni ala-arvoisia pilkka ja solvaussanoja - etenkin lapsikasteen edustajilta. Miksi tällaista? Asioista tulisi keskustella asiaan keskittyen, ei henkilöön menemällä (nimitteleminen jne.).
Suomen luterilaisessa kirkossa 69% papeista kannattaa homojen vihkimistä. Mutta heidän suorittamansa lapsikaste on silti "pelastava"? Eikö tässä ole mitään ristiriitaa?
Pata kattilaa soimaa ja saanut sokeaksi näköjään omalle harhaopilleen? Kirjoituksesi on juuri sitä ala-arvoista pilkaaa ja solvausta, joka ei kuulu kasteeseen mitenkään.
jopa hyväksymään jumalattomien pappien suorittamat kasteet.
Helunoillakaan ei taida kaste riippua siitä onko kastaja sattumoisin homo tai rattijouppo, vai oletko sitä mieltä etttä oulun hellarien pastorin kasteet ovat mitättömiä kun syyllistyi moiseen?
Edellä olen jo todennut, että helluntaiseurakunnassa kastetaan yhtä väljin perustein kuin luterilaisessa kirkossa. Mutta luterilainen kirkko ei pääse uskonnollisuuteen johtaneen lapsikasteensa opista, syyttämällä helluntailaisia, vaan ottamalla malkan ensin omasta silmästään.
Edelleen kukaan lapsikasteen edustaja ei ole vastannut kysymykseen:
mikä lapsikaste, eli minkä kirkon lapsikaste on "pelastava"; katolisen kirkon, luterilaisen kirkon vai ortodoksien - vai kaikkien?Jos kerran "vesi" muuttuu "pelastavaksi" sakramentiksi - vaikka pappi olisi epäuskoinen, tukisi luonnotonta seksuaalisuutta - eikö silloin kaikissa näissä kirkoissa lapsikaste ole "pelastava", vai miten tämä "vesi" muuttuu "pelastajaksi" - onko siinä jokin rukous, siunaus tai kirkollinen liturgia?
Ymmärtääkseni kirkkojen sisäinen pappisordinaatio on se, joka mahdollistaa tavallisen veden muuttua sakramentiksi, eli "pelastukseksi" - kasteen armoksi. Korjatkaa jos olen väärässä.
Luterilainen kirkko ei siis (ilmeisesti?)
tunnusta katolisen kirkon pappisordinaatiota, ja tässä mielessä katolinen lapsikaste ei olisi pätevä, koska pappi on erilaisen ordinaation (pappisasetus/siunaus) alaisuudessa.
Katolinen kirkko taas esittää, että heidän piispuutensa tulee apostoli Pietarilta, ja siksi heillä olisi apostolinen ordinaatio, sakramenttien suorittamiseen. Tämä on kirkon opissa oleellista, koska sakramentti ei toteudu muuten kuin kirkon piispuuden antaman pappisordinaation nojalla (eli pappisvihkimys).
Nyt kuitenkin
luterilainen kirkko asettaa kirkkonsa papeiksi hyvin poikkeavia uskon näkemyksiä, joita nyt on kutsuttu myös "kapina-papeiksi", eli he eivät suostu vallalla olevaan kirkon yleiseen linjaukseen, esim. homoseksuaalisen vihkimisessä. Tämä voisi johtaa aiheen seuraavaksi siihen.
millä perustein luterilaiseen kirkkoon asetetaan pappeja, jotka sitten suorittavat kirkon sakramentteja, kuten lapsikastetta.
Jos kirkon jäsen ajattelee, että luterilaisen kirkon papilla ei ole väliä - koska sakramentti on aina pätevä, silloin kirkko voi asettaa millaisia pappeja tahansa tehtäviinsä, koska pappien oma vakaumus ja usko ei liity sakramentin vaikutukseen mitenkään. Tällainen rakenne johtaa väistämättä siihen, että papeiksi tulee myös jumalattomia, tai ns. "leipäpappeja". He toimittavat vain sakramentteja, ja uskovat että sakramentti on vaikuttava ja toimiva - vaikka he itse olisivat epäuskoisia tai jopa elävät synnissä.
Sitoutuminen kirkon tunnustukseen siis näyttää riittävän sakramenttien suorittamiseen, ei se onko omakohtaista elävää uskoa Jeesukseen ja Jumalan Sanaan.