Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: mk1 - 20.10.13 - klo:12:38
-
Tähän voi koota suosituksia tai arvioita kristillisistä kirjoista tai keskustella niistä muuten vaan.
Hyvä nykyaikainen käsikirja on Alister E. McGrathin Kristillisen uskon perusteet (http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/739-kristillisen-uskon-perusteet). Kirja käy läpi kristinuskon peruskäsitteet, opinmuodostuksen, teologian kehityksen ja kirkkohistorian vaiheet. Sopii mainiosti niin kotiteologin kuin saarnamiehenkin kirjahyllyyn.
-
Tuolta löytyi sisällysluettelo
http://www.ortodoksi.net/index.php/Kristillisen_uskon_perusteet_%28kirja%29
Tuolla oli vähän halvemmalla.
http://www.sacrum.fi/tuote/9789522472380
En löytänyt ainakaan vielä käytettynä. Jos löytyisi, hankkisin.
-
Laitoin tilaukseen Lutherin sidottu ratkaisuvalta -kirjan.
Viimeksi kun oli kirjastosta lainassa, en ehtinyt lukea paljoakaan, kun piti jo palauttaa se. On niin paljon kirjoja mitä haluaisi lukea, jos vaan aika riittäisi.
-
Luther -säätiön kustantamat Hengen viisaus -sarjan kirjat pitäisi kerätä kaikki. Nyt ei taida olla kuin kaksi niitä hommattuna. Toista en edes äsken löytänyt, mutta eiköhän se jossain kaapissa turvassa ole.
Viimeksi ollut silmäiltävänä 'Yksin Kristus - Siksi olen luterilainen' -kirja. Daniel Preusin alunperin kirjoittama 8. osa kyseistä sarjasta.
Aika laiskasti tulee luettua nykyisin.
-
Laitoin tilaukseen Lutherin sidottu ratkaisuvalta -kirjan.
Viimeksi kun oli kirjastosta lainassa, en ehtinyt lukea paljoakaan, kun piti jo palauttaa se. On niin paljon kirjoja mitä haluaisi lukea, jos vaan aika riittäisi.
Tilasin itselleni Sidotun ratkaisuvallan, mutta oli mielestäni niin vaikeatajuinen ja yksipuolinen, etten päässyt sataa sivua pidemmälle. Mutta on kirjoja, joita voi lukea uudestaan ja yhä uudestaan. Ja aina niistä jotain oppii. Minusta on erittäin hyvä asia, että Jumala on antanut joillekin viisautta, jonka kautta Sana alkaa elämään aina uudelleen. Minä ainakin tarvitsen sitä ravintoa, mitä muut ovat löytäneet enkä usko, että milloinkaan pääsen sille tasolle, että ymmärtäisin Raamatusta kaiken tarpeellisen itse.
-
Jaoin totuutta/totuuksia käsittelevän osan omaksi ketjukseen:
http://puimatanner.net/index.php?topic=404.0
-
Luin Tapani Suonnon kirjoittaman pienen kirjasen (vain 94 sivua) nimeltä "Ole turvallisella mielellä - Vastauksia aikamme demonioppien tuomaan sekasortoon". Helppotajuista tekstiä ja paljon esimerkkejä elävästä elämästä.
Kirjan alkusanoissa Tapani kirjoittaa: "Olen tehnyt yli 30 vuotta sielunhoitotyötä vilpittömien uskovien parissa, jotka ovat särkyneet epäraittiiden demonioppien seurauksena ... Rukoilen, että tämä kirja voisi antaa vastauksia särkyneille ihmisille sekä välineitä sielunhoitajile, jotka joutuvat näitä rikkirevittyjä ihmisiä auttamaan..."
Kirjan esittely sekä mahdollisuus ostaa kyseinen kirja netistä tässä linkissä:
http://www.onewaymission.fi/index.php/kauppa/kirjallisuus/ole-turvallisella-mielella-detail
-
Sain käsiini erikoisen kirjan, jota tuskin on milloinkaan aiemmin suomeksi ilmestynyt. Se on englantilainen Baptisti Katekismus vuodelta 1693.
Lukaisin sen nopeasti läpi, eikä suuria ahaa-elämyksiä tullut. Joitakin kysymysmerkkejä tuli marginaaleihin. Voidaan käydä joitakin kohtia läpi pikkuhiljaa. Yksi asia, joka tökki eniten, on oppi siitä, että Jumala adoptoi lapsia itselleen. Tästä on kirjoiteltu täällä jossakin ja muistelen, että oli aika suuri konsensus tässä asiassa, että Jumalalla on vain omia lapsia.
Tästä se keskustelu löytyikin. Jotkut pitivät hyvin pahana, että tällaisesta ylipäätään puhutaan:
http://puimatanner.net/index.php?topic=351.msg10960#msg10960
Adoptio-opetus on levinnyt lähes kaikkiin seurakuntiin. Miksiköhän?
-
Mitä tuo adoptointi tarkoittaa referoidusti? Nyt ei kerkeä lukemaan kokonaisia ketjuja. Aihe kiinnostaa.
-
Mitä tuo adoptointi tarkoittaa referoidusti? Nyt ei kerkeä lukemaan kokonaisia ketjuja. Aihe kiinnostaa.
Olen aina ymmärtänyt, että adoptiolapsi ei ole vanhemman oma lapsi. Aikaisemmin puhuttiin vahvasta ja heikosta adoptiosta. Sillä oli jotain tekemistä perintöasioiden kanssa. Adoptiossa geenit eivät siirry adoptiovanhemmilta lapseen. Siksi Jumalan lapseudesta adoptiona puhuminen on mielestäni täysin absurdia. Puhuuhan Raamattukin selvästi Jumalasta syntymisestä. Ja Jeesuksen veljistä ja sisarista. Ei veli- tai sisarpuolista.
No, tämä on vain oma käsitykseni, enkä minäkään ole lukenut aiheesta sen kummempia tutkimuksia. Muutan käsitystäni, jos joku voi osoittaa sen virheelliseksi.
-
Minustakin Raamattu puhuu vain täydellisesti Isän lapsiksi syntyneistä, eikä mistään adoptoiduista.
Jumalan valtakunnassa kun eivät päde maalliset käsitykset oikeuksista.
Raamatun perusteella olen tullut myös siihen tulokseen, että Jumala todellakin tietää pelastuvat ja heidän määränsä. Tietynlaisen uskonkäsityksen omistaville tuo ajatus on kammotus ja pahinta harhaoppia. Minulle se on Raamatun ilmoitus ja Jumalan suuruuden osoitus. Ihmislogiikalla kun ei Jumalan aivoituksia voi punnita. Silti monen käsitys uskosta perustuu ihmislogiikkaan ja ihmisen oman osuuden korostamiseen.
"Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään."
-
Ymmärrän sillä tavalla, että ne pakanat ovat säädettyjä iankaikkiseen elämään, jotka ehtivät kuulla evankeliumin elämänsä aikana.
Tosin kaikki pakanat (siis ei-juutalaiset) eivät halua evankeliumin kuultuaan Jeesusta henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen.
Herra kutsuu heitä kaikkia, koska he ovat evankeliumiviestin saaneita eli säädetyt vanhurskauteen ja pelastukseen Jeesuksen uhrityön kautta.
Vain pieni osa heistä pelastuu, koska suurin osa käyttää etsikkoaikansa väärin eli torjuu Herran kutsun.
-
Ei tuossa niin kirjoitettu.
Tuossa kirjoitettiin, että ne pelastukseen säädetyt pakanat iloitsivat ja ylistivät Herraa.
-
Ei tuossa niin kirjoitettu.
Tuossa kirjoitettiin, että ne pelastukseen säädetyt pakanat iloitsivat ja ylistivät Herraa.
Ymmärrämme siis asian eri tavoilla.
-
Jumala ei elä ajassa, eikä ihmislogiikassa.
Ihminen elää molemmissa tiivisti ja siltä pohjalta tulkitsee väkevästi kirjoitettua sanaa. Sen olen huomannut. Jumala yritetään selittää auki ja vielä väitetään, että ei tulkita mitään.
-
Ei tuossa niin kirjoitettu.
Tuossa kirjoitettiin, että ne pelastukseen säädetyt pakanat iloitsivat ja ylistivät Herraa.
Ymmärrämme siis asian eri tavoilla.
Totta. Tulkintamme poikkeavat tässä kohdin.
-
Ei tuossa niin kirjoitettu.
Tuossa kirjoitettiin, että ne pelastukseen säädetyt pakanat iloitsivat ja ylistivät Herraa.
Ymmärrämme siis asian eri tavoilla.
Totta. Tulkintamme poikkeavat tässä kohdin.
Vai korostatko sinä siis tuota iloitsemista ja ylistämistä?
Tietenkin pelastuvat ylistävät Raamatun mukaan Herraa.
-
En korosta tai tulkitse mitään. Luen vain mitä on kirjoitettu. Sehän on muotia :)
"Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen"
-
Tai miten tämä selitetään ihmislogiikalle sopivaksi?
"... ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon"
-
En korosta tai tulkitse mitään. Luen vain mitä on kirjoitettu. Sehän on muotia :)
"Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen"
Muotia?
-
Se ei ollut esittämäni asian varsinainen pointti. Se oli turha lillukanvarsi, enkä ala siitä keskustelua käymään.
Itse pointti on selvästi osoitettu viesteissäni. Anteeksi lillukanvarret.
-
Jumala ei elä ajassa, eikä ihmislogiikassa.
Ihminen elää molemmissa tiivisti ja siltä pohjalta tulkitsee väkevästi kirjoitettua sanaa. Sen olen huomannut. Jumala yritetään selittää auki ja vielä väitetään, että ei tulkita mitään.
Mistäs tiedät, että Jumala ei elä ajasssa?
Aika on Jumalalle erilainen kuin meille: yksi päivä on niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Mutta entä jos Hän kuitenkin elää ajassa, on siitä riippuvainen? Riippuvainen mm. siinä mielessä, että
ei voi mennä ajassa taaksepäin?
Mutta voi olla, että olen näissä pohdinnoissa täysin harhapoluilla. Voi olla, että Jumala saattaa siirtyä
ajassa (ja kukaties kuinka monessa muussa ihmiselle käsittämättömässä ulottuvuudessa tahansa)
eteenpäin ja taaksepäin. Nämä ovat tällaisia "voi olla -pohdintoja", onko sinulla parempaa käsitystä
siitä miten näitä pitäisi ajatella?
-
Ilmaisin itseni huonosti. Tarkoitin, että Jumala ei ole sidottu luotuun aikakäsitykseen. Me elämme toistaiseksi ajassa, mutta olemme menossa kohti ikuisuutta.
Raamattu puhuu edeltätunnetuista ja toisaalta Jeesus sanoo osalle, että hän ei ole heitä koskaan tuntenut.
Jumala siis ei vain tiedä tulevaisuutta, vaan on jo ennalta tuntenut valitut. Meille asia pysyy tässä ajassa aina mysteerinä, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi hylätä se Raamatun opetus. Ihmisen ei pidä vajavaisella logiikallaan yrittää selittää Jumalaa tai Hänen toimintaansa "auki". Liian moni Raamatun opettaja alkaa selittämään vaikeatajuisia ja ymmärryksellemme hankalia kohtia meille paremmin sopiviksi.
"Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi."
Paavali ei jätä mielestäni kauheasti tulkinnanvaraa:
"Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan".
Vaikka tietysti tuotakin tulkitaan monella tavalla. Kaikkia ei kuitenkaan ole määrätty edeltä Pojan kuvan kaltaisiksi, koska Jeesus lausuu osalle ettei ole heitä koskaan tuntenut. Edeltätunnetut ovat määrätyt.
Silti me itse "luomme" valintojemme kautta tulevaa. Lopulta kuitenkin kaikki Jumalan edeltä tietämää ja tuntemaa. Jumalaa ei sattumat kohtaa. Hän on kaikkitietävä. Jumalaa ei sido meidän rajallisuutemme. Jumalan majesteettisuuden tulisi herättää meissä kunnioitusta. Kuitenkin usein pyrimme selittämään Jumalan aivoituksia itsellemme sopivammiksi.
-
Laitoin tilaukseen Lutherin sidottu ratkaisuvalta -kirjan.
Viimeksi kun oli kirjastosta lainassa, en ehtinyt lukea paljoakaan, kun piti jo palauttaa se. On niin paljon kirjoja mitä haluaisi lukea, jos vaan aika riittäisi.
Tilasin itselleni Sidotun ratkaisuvallan, mutta oli mielestäni niin vaikeatajuinen ja yksipuolinen, etten päässyt sataa sivua pidemmälle. Mutta on kirjoja, joita voi lukea uudestaan ja yhä uudestaan. Ja aina niistä jotain oppii. Minusta on erittäin hyvä asia, että Jumala on antanut joillekin viisautta, jonka kautta Sana alkaa elämään aina uudelleen. Minä ainakin tarvitsen sitä ravintoa, mitä muut ovat löytäneet enkä usko, että milloinkaan pääsen sille tasolle, että ymmärtäisin Raamatusta kaiken tarpeellisen itse.
Pidin tuota sidottua ratkaisuvaltaa silloin itsekin vaikeatajuisena, kun sitä yritin lukea.
Kirja on ollut nyt pölyttymässä tuossa hyllyssä jonkun aikaa ::) En ole oikein saanut aikaiseksi aloitettua lukemista.
-
Tämä vasta ilmestynyt kirja voisi olla mielenkiintoinen luettava;
KÄTKETTYJÄ AARTEITA JOSEPH SHULAMIN UUSI KIRJA
On olemassa Juutalainen perinteinen sanonta, että "Tooralla on 70 kasvot". Siitä nousee kysymys, kuinka sitten tavallinen Raamatun opiskelija voi nähdä kaikki nämä kasvot. Tässä helppolukuisessa, vieläpä perusteisiin kaivautuvassa kirjassa, Joseph Shulam selittää tapaa, jolla juutalaisuus myöhäisellä antiikin ajalla tulkitsi sen pyhiä tekstejä. Sisällössä pohdittavia kä-sitteitä ovat mm. kal vahomer, midrash, hekkesh ja neljä tasoa rabbiinista tulkintaa. Paitsi että selitetään, kuinka nämä metodit toimivat, tämä kirja antaa esimerkkejä siitä, kuinka Uuden Testamentin kirjoittajat käyttivät niitä luodakseen pyhiä tekstejä heidän omana aikanaan.
Tämän kirjan toinen osa sisältää sarjan artikkeleita ajankohtaisista asioista kehittää modernia messiaanista juutalaisuutta, kuten koulutusta, halachan (vaelluksen) muotoilua ja välttämätöntä tasapainoa armon ja Tooran pitämisen välillä. Tämä työ tulee olemaan arvokas etu jokaiselle, joka kaipaa Kirjoitusten juutalaisen taustan syvempää ymmärrystä ja ajankohtainen asia kohdatessa kiistakysymyksiä tämän päivän messiaanisessa juutalaisuudessa.
-
Tämä jouluntienoo on ollut poikkeuksellinen sikäli, että olen lukenut muutamia kirjoja kokonaan, jonkun ensi kertaa ja joitakin toisen tai kolmannen kerran.
Siitä on jo useampi vuosikymmen, kun luin rov. Tuure Vapaavuoren kirjan "Valkoisena noitana Hanjassa". Huomasin, että muistanut juuri mitään siltä edelliseltä kerralta. Mielenkiintoinen kirja hänen työstään Angolassa aivan pakanoiden keskuudessa. Jos joku sanoo, että annetaan pakanoiden olla onnellisia siellä, niin kannattaa kehoittaa lukemaan juuri tämä kirja.
Toinen oli Leena Huiman kirja Vapauden kuvat. Senkin olin joskus lukenut, mutta kertaus oli hyväksi. Pidän Huiman tyylistä ja terävästä analyysistä. Kirjan sisältöä on vaikea kuvailla lyhyesti. Googlaamalla löytyy jokunen tiivistelmä. Lukemisen arvoinen kirja.
Joku on kuullut nimen Pentti Tynjälä. Hänestä on kirjoittanut Pauli Rahkonen kirjan Herätyssaarnaaja. Olen joskus kauan sitten kuullut tätä puhujaa, joten minulla oli jonkinlainen mielikuva miehestä. Tynjälä ei jättänyt ketään kylmäksi, oli mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kirjoittaja maalasi miehestä ehkä liiankin myönteisen kuvan. Tuttuja nimiä kirjassa vilisi.
Tänään sain luetuksi Dave Huntin kirjan Gurun kuolema. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 60-70 -luvuille ja kirja kertoo hinduperheeseen syntyneen Rabin elämäntarinan. Tosi hyödyllinen kirja myös meidän aikaamme ajatellen, koska se valottaa joidenkin kristilliseen elämään ilmaantuneiden outojen asioiden tulleen idän uskonnoista ja pakanuudesta.
-
Onko kukaan kuullut miehestä, jonka nimi on Pentti Heinilä? Sain jokin aika sitten käsiini hänen kirjoittamansa kirjan Erittäin salainen. Kirja veti niin mukaansa, että eilen illalla luin sitä sata sivua. Kirjassa sivuja on yhtteensä 492, joten jännitystä piisaa. Jo näiden maistiaisten jälkeen rohkenen suositella kirjan hankkimista, varmaan jo kirppareillakin on. Tapasin Heinilän viime syksynä.
Mielestäni kirja sopisi oheislukemistoksi esim. uskontotunneille, miksei muuhunkin vakavaan, missä elämän ja kuoleman kysymyksiä pohditaan. Heinilän kirja on kuin jatkoa Apostolien teoille ja alkutuntuma antaa vaikutelman, että kirja on kirjoitettu hyvin raittiissa hengessä. Ihmeellisiä tapauksia kerrotaan, mutta ne eivät muodostu pääasiaksi eikä niillä mässäillä.
Kirjan kustantaja on Uusi Tie ja painovuosi 2002.
Googlasin lisätietoa, jota onkin paljon. Ekapainos lienee tehty v. 1995 ja sen jälkeenkin on otettu painos, en tiedä, onko useampia. Alla kuva kirjoittajasta:
-
Heinilän kirja on kuin jatkoa Apostolien teoille ja alkutuntuma antaa vaikutelman, että kirja on kirjoitettu hyvin raittiissa hengessä. Ihmeellisiä tapauksia kerrotaan, mutta ne eivät muodostu pääasiaksi eikä niillä mässäillä.
Puolisensataa sivua on tullut tänään luetuksi ja kerrottu oli sen verran vahvaa ruokaa, että on peilattava niitä tapahtumia omaan elämään. Millaista oli elää kristittynä ateistisessa valtiossa ja millaista oli evankeliumin asialla oleminen, jos oli sen vuoksi vaara menettää vapautensa, terveytensä ja joissakin tapauksissa myös henkensä?
Jotain pientä on tullut tehtyä täällä Suomessa, mutta omat tekemiset eivät ole missään vaiheessa muodostuneet samanlaiseksi vaaraksi omalle elämälle eivätkä ole maksaneet juuri mitään.
-
En ole lukenut kyseistä kirjaa. Uskoisin saavani sen kyllä jostain käsiini ystävien/tuttavien kautta.
Viime elokuussa kuultu Pentti Heinilän luento oli kyllä mielenkiintoinen. Minulla on tallessa vielä se pieni lisämateriaalia sisältänyt lehtinen luennolta.
-
Heinilän kirjasta saa oivan kuvan siitä, millainen on ateistinen valtio. Ei tarvitse edes lähteä Pohjois-Koreaan tutustumaan. Jokin tässä Raamattuviha-logiikassa mättää. "Satukirjan" hävittämiseksi pitää valjastaa koko yhteiskunnan väkivaltakoneisto, mikä ei ole kovin halpaa, ja samalla rikollisuus kukoistaa vähän joka puolella. Mutta siihen nämä kotiateistimmekin pyrkivät. Tämä ei mene oikein "kaaliin".
-
Heinilän kirja on kuin jatkoa Apostolien teoille ja alkutuntuma antaa vaikutelman, että kirja on kirjoitettu hyvin raittiissa hengessä. Ihmeellisiä tapauksia kerrotaan, mutta ne eivät muodostu pääasiaksi eikä niillä mässäillä.
Puolisensataa sivua on tullut tänään luetuksi ja kerrottu oli sen verran vahvaa ruokaa, että on peilattava niitä tapahtumia omaan elämään. Millaista oli elää kristittynä ateistisessa valtiossa ja millaista oli evankeliumin asialla oleminen, jos oli sen vuoksi vaara menettää vapautensa, terveytensä ja joissakin tapauksissa myös henkensä?
Jotain pientä on tullut tehtyä täällä Suomessa, mutta omat tekemiset eivät ole missään vaiheessa muodostuneet samanlaiseksi vaaraksi omalle elämälle eivätkä ole maksaneet juuri mitään.
Nyt tuli kirja luetuksi kokonaan. Se työ, jota veljet ja sisaretkin perheineen tekivät, ansaitsisi oman historiansa, mutta luultavasti vasta perillä saamme siitä tarkempaa tietoa, mikäli siellä näitä muistellaan.
Jos tuollaiseen työhön tulisi kutsu omalle kohdalle, niin vastaukseni olisi: "Kiitos ei." Tunnen sen verran itseäni, että ensimmäisen koettelemuksen jälkeen joutuisin tulemaan "maitojunalla" kotiin. En usko, että pelastuksen voisi menettää vaikka kieltäytyisikin kutsusta, sillä pelastus on yksin armosta. Jotain muuta tietenkin voi menettää.
-
Tuli jälleen luetuksi eräs kirja. Se on Jukka Sariolan kirjoittama Hyväosainen. Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista. Jukka on vaikeasti vammainen ja hänen elämänsä on 24/7 ulkopuolisen avustajan ja tekniikan varassa. Siitä näkökulmasta hän tarkkaa maailman menoa ja myös seurakuntaa ja hengellistä elämää. Kuvaus on hyvin realistista, hengellinen sanoma on kirkas ja huumoriakin kirjasta löytyy.
Jukka Sariola on emerituspiispa Yrjö Sariolan poika. Jukalla on kolme veljeä.
Kirja on ilmestynyt 2002 Uuden Tien kustantamana. Sivuja kirjassa on 111.
Jukka Sariola on kirjoittanut myös toisen kirjan, jonka nimi on Hän vahvistaa minun askeleeni.
-
Vaikuttaa siltä, että Paulus on aikamoinen lukija :)
Itselläni on jäänyt tämän kuun aikana lukemiset melko vähiin,
ei vain ole jaksanut. Ehkä leivän eteen tehtävä aivotyö vaatii
muunlaista vaihtelua, ainakin ajoittain.
-
Vaikuttaa siltä, että Paulus on aikamoinen lukija :)
Itselläni on jäänyt tämän kuun aikana lukemiset melko vähiin,
ei vain ole jaksanut. Ehkä leivän eteen tehtävä aivotyö vaatii
muunlaista vaihtelua, ainakin ajoittain.
Kaikella on aikansa. Hyllyissäni on lukemattomia lukemattomia kirjoja. Niitä pitäisi hävittää pois ja hyvät kirjat pitäisi säilyttää tai laittaa kiertoon. Huonot pitäisi hävittää, mutta osa niistä tallettaa varoittaviksi esimerkeiksi. Nyt on semmoinen aika, että on aikaa tehdä myös niitä pieniä asioita, joita on tullut laiminlyötyä. Tässä huushollissa on paljon (muutakin) turhaa tavaraa, jota pitäisi saada pois.
-
Olen lukenut myös tuon Jukan; Hyväosainen. Tarvitsisi varmaan lukea taas, niin jäisi turhat marinat vähemmälle.
Olisi niin paljon kiitettävää siitä mitä on. Kiitollisuus on rikkaus, jos osaa sitä kokea.
-
Yritän vähentää hyllyissäni olevien kirjojen määrää. Siksi olen koettanut lukea kirjoja, jotka ovat jo vuosia olleet hyllyssä, mutta joita ei ole tullut luetuksi. Tänä talvena luin E. Pfennigsdorfin kirjan Kristus ja nykyaika. Kirja on painettu 1906(!) ja on mielenkiintoinen monellakin tavalla, ei vähiten siksi, että on kirjoitettu ennen maailmansotia.
Sotken monia kirjoja alleviivauksin ja huomautuksin, jos kirjat ovat omiani. Kehitysopista oli mielenkiintoisia ja alleviivaamiani ajatuksia:
"Nimi kehitys sopii ainoastaan sellaisille tapahtumille, joissa samalla ilmenee jokin tarkoitus ja päämaaliin pyrkiminen. Kehitys ilman päämäärää on yhtä mahdoton kuin liike ilman suuntaa.
Jumalallinen suunnitelma on maailmankulun perustana. Ken sokean sattuman tuloksena tahtoo pitää tätä ihmerakenteista maailmaa, jonka tarkoituksellisuutta ja käsittämättömiä syvyyksiä oppineet ja oppimattomat alati ilmettelevät, hän sen kautta paljastaa ainoastaan oman henkensä köyhyyden. Ja surkutella täytyy, että sellainen henkilö luulee olevansa aikansa sivistyksen kukkuloilla. 'Yhtä yksinkertaista kuin olisi sanoa jonkun Beethovenin sinfonian syntyneen sattumoiltaan paperille pudonnesta pisteistä, olisi väite, että luomakunta on olemassa sattuman oikusta.' (Heer)."
-
Jälleen on tullut luettua pari hengellistä kirjaa.
Kirjat ovat:
Pyhä Henki ja me, Hengellinen läpimurto, John Larsson (Kustantajaa ei ole mainittu, mutta on merkintä: copyright Suomen Pelastusarmeijan Säätiö, painovuosi 1987) 97 sivua.
Pyhä Henki ja kristitty arjessa, R.A. Torrey (Ari-kustannus 1979) 72 sivua.
Näistä olisi mukava keskustella, jos joku on nämä lukenut tai jollakin ne löytyy hyllystä.
-
Jälleen on tullut luettua pari hengellistä kirjaa.
Kirjat ovat:
Pyhä Henki ja me, Hengellinen läpimurto, John Larsson (Kustantajaa ei ole mainittu, mutta on merkintä: copyright Suomen Pelastusarmeijan Säätiö, painovuosi 1987) 97 sivua.
Pyhä Henki ja kristitty arjessa, R.A. Torrey (Ari-kustannus 1979) 72 sivua.
Näistä olisi mukava keskustella, jos joku on nämä lukenut tai jollakin ne löytyy hyllystä.
Ei ole tuttu kumpikaan kirja.
-
Jälleen on tullut luettua pari hengellistä kirjaa.
Kirjat ovat:
Pyhä Henki ja me, Hengellinen läpimurto, John Larsson (Kustantajaa ei ole mainittu, mutta on merkintä: copyright Suomen Pelastusarmeijan Säätiö, painovuosi 1987) 97 sivua.
Pyhä Henki ja kristitty arjessa, R.A. Torrey (Ari-kustannus 1979) 72 sivua.
Näistä olisi mukava keskustella, jos joku on nämä lukenut tai jollakin ne löytyy hyllystä.
Ei ole tuttu kumpikaan kirja.
Kirjoissa olisi paljon lainattavaa keskustelun pohjaksi. Otan vaan muutaman esimerkin ensin tuosta Torreyn kirjasta:
"Pyhän Hengen saamisen ehto on kokosydäminen antautuminen, taivutettu tahto, Herralle luovutettu elämä."
"Kuinka moni onkaan kaivannut, rukoillut ja tuskaillut saadakseen Pyhän Hengen täyteyden. Turhaan. Sillä puuttui täydellinen itsensä antaminen Jumalalle, omasta minästä ja tahdosta luopuminen."
"…ilon täyteyteen on vain yksi tie: ehdoton antautuminen."
"Kristus ilmoittaa itsensä sille, joka on kokosydämisesti antautunut Jumalalle."
"Täydellinen ilo voidaan saada ainoastaan antautumalla Jumalalle kokosydämisesti ja ehdoitta."
"Monia ihmisiä askarruttaa se, että heidän rukouksensa eivät tunnut yltävän Jumalan tykö, vaan putoavan voimattomina maahan. Ei asiassa ole mitään salaperäistä. Se johtuu siitä, että sinä et ole täyttänyt voittavan rukouksen perusehtoa, joka on antautunut tahto, Jumalan käyttöön luovutettu elämä. Kun Jumalan tahto on meidän tahtomme, Hän antaa tapahtua meidän tahtomme mukaan."
Korostukset minun.
-
Jotain Torreyta on tullut tavattua joskus.
Raamattu on sanonut Jeesuksen Kristuksen avanneen tien kaikkein pyhimpään, ja sitten nämä kaverit asettavatkin ehdot, jolla Jumala vasta kuulee.
Kuulostaa ristiriitaiselta.
Kävin hakemassa Tuon Sariolan "Hän vahvistaa...". Luulenpa sen olevan terveempi sisällöltään.
Kirjoittaja varmasti on oppinut oman rajoittuneisuutensa kautta ymärtämään mitä on Jumalan Armo.
Jukkahan on lähes kokonaan muiden autettevissa. Siinä ainakin näkee, ettei ole mitään annettavaa Jumalalle omin suorituksin.
Ehkäpä hän on pikemminkin oppinut jotain mitä meille vaikeampaa, nimittäin kiitollisuutta, siitä vähästä mitä voi tehdä.
Minulla ainakin tahtoo monet pikku asiat saada harmistusta aikaan, vaikka kiitettävää olisi yllin kyllin esim. terveydestä ja ylöspidosta.
Jumalan Armon tuntemisesta puhumattakaan.
Tein poikkeuksen. Olen ajatellut etten kovin herkästi aikamedian uusia julkaisuja lukemisekseni kelpuuta.
No Osmo Haaviston; "Israel ajassa ja iäisyydessä" vuodelta 2013 on nyt menossa.
-
Kirjoissa olisi paljon lainattavaa keskustelun pohjaksi. Otan vaan muutaman esimerkin ensin tuosta Torreyn kirjasta:
"Pyhän Hengen saamisen ehto on kokosydäminen antautuminen, taivutettu tahto, Herralle luovutettu elämä."
"Kuinka moni onkaan kaivannut, rukoillut ja tuskaillut saadakseen Pyhän Hengen täyteyden. Turhaan. Sillä puuttui täydellinen itsensä antaminen Jumalalle, omasta minästä ja tahdosta luopuminen."
"…ilon täyteyteen on vain yksi tie: ehdoton antautuminen."
"Kristus ilmoittaa itsensä sille, joka on kokosydämisesti antautunut Jumalalle."
"Täydellinen ilo voidaan saada ainoastaan antautumalla Jumalalle kokosydämisesti ja ehdoitta."
"Monia ihmisiä askarruttaa se, että heidän rukouksensa eivät tunnut yltävän Jumalan tykö, vaan putoavan voimattomina maahan. Ei asiassa ole mitään salaperäistä. Se johtuu siitä, että sinä et ole täyttynyt voittavan rukouksen perusehtoa, joka on antautunut tahto, Jumalan käyttöön luovutettu elämä. Kun Jumalan tahto on meidän tahtomme, Hän antaa tapahtua meidän tahtomme mukaan."
Korostukset minun.
Jopas Torrey asettaa lukijoidensa harteille raskaita taakkoja!
Aika lailla väärinpäin näyttää menevän: ensin vaaditaan kokosydämistä, täydellistä,
ehdotonta antautumista, vasta sitten voi saada Jumalalta jotakin.
Mitähän muuten mahtaa olla tuo täydellinen ilo, josta hän puhuu?
Raskaaksi käy elämä, jos pitää koko ajan tavoitella tuossa mielessä täydellisyyttä....
mutta eipä tuo taida olla ainoa kirja, jossa tuontapaisia asioita opetetaan.
-
En tunne Torreyn taustaa, mutta selviä katolisia vaikutteita Torreyn opetuksissa on. Ehtoja toisensa perään. Aika tuttua myös useiden ns. vapaiden suuntien opetuksista. Armo riittä ainoastaan uskoontuloon asti, jos siihenkään. Sitten on ryhdyttävä tosi toimiin. Jos näin olisi, meikäpojan olisi olisi parempi jättää koko touhu.
Toisaalla näitä opetuksia on sivuttukin: http://puimatanner.net/index.php?topic=551.0
-
Tuollainen Torreyn opetuksen hedelmä on joidenkin kohdalla mielisairaala.
Ja se menee paljon helpommin läpi ihmisille, kuin ristinhullutuksen saarnaaminen. Ristinsanoma on saatettu ottaa jossain vaiheessa vastaan, mutta sitten kaikenmaailman torreyt alkavat kasaamaan ihmisten päälle sellaisia taakkoja, että osalla leipoo lopulta otsalohkoissa kiinni ja päästään hetkeksi osastolle elpymään.
Jeesus lupasi kuormansa olevan kevyt. Per-Olof Malk opetti, että parempi käännös itseasiassa olisi, että se Jeesuksen ies kannattelee meitä. Jeesus ei ota raskasta reppua pois ja anna pikkaisen kevyempää tilalle.
Se on totta, että jokaisella on ristinsä kannettavanaan, mutta näen sen tarkoittavan Jeesuksen seuraamista pilkasta ja häpeästä huolimatta. Risti ei ole oma yritys.
-
Tykkään vanhasta. Olen lueskellut hitaasti Laestadiuksen "Huutavan ääni korvessa". Tykkään tuosta suorasta ja terävästä tyylistä ilmaista asioita, fiksuja huomioita eikä niin raakaa luettavaa kuin jotkut saarnansa. Tieteellinen ajattelu korostuu enemmän. Tuon ajan herätyksen keskellä oli tyypillistä että teksteissä keskitytään kuvaamaan herätystä, sitä sekä ihmisen hengellistä tilaa käsitellään paljon ja syvällisesti.
http://www.laestadiustexter.se/ERR%20HELA.pdf
Toinen missä mennään paljon hengellisen pään sisälle vanhan kansan herätysten aikoina on Uskon harjoitus autuuteen. Se on ikänsä ja kieliasunsa vuoksi vaikeaselkoinen ja hitaasti luettava mutta kiinnostava. (Siksikin että voi nähdä ajan patinan)
http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/bjorkqvist/bjorkqvist_coll_rdf.xml
-
Onko kukaan lukenut I.B. Kargellin kirjaa "Kristus meidän pyhityksemme"? Jos se löytyy hyllystänne, niin voisimme sitä silmäillä ja keskustella siitä, vastaako sisältö kirjan nimeä.
Joitakin kymmeniä vuosia sitten, eräs ystäväni kertoi, kuinka hän oli mieltynyt kirjan sanomaan. Siksi olen hankkinut sen itselleni, mutta jostain syystä sen sanoma ei vie mukanaan.
-
Hyllystä löytyy. Luin sen kauan sitten, ja jäi jotenkin vieraaksi sisällöltään silloin. Ptiäisikö lukea uudelleen, jospa se aukeaisi jo paremmin ?
-
Hyllystä löytyy. Luin sen kauan sitten, ja jäi jotenkin vieraaksi sisällöltään silloin. Ptiäisikö lukea uudelleen, jospa se aukeaisi jo paremmin ?
Olisi varmaankin hyödyllistä lukea samoja kirjoja ja sitten keskustella niistä. Olen yrittänyt monta kertaa lukea tuota kirjaa ja luultavasti olen sen ainakin kerran lukenut kokonaan. Jotain vierasta siinä on, mielestäni evankeliumin ääni on hukassa, vaikka nimestä voisi muuta päätelläkin. Tapanani on tehdä merkintöjä, alleviivauksia ja reunahuomautuksia. Silloin on helpompaa päästä sisälle kokonaisuuteen.
-
"Otsikko" lupaa paljon, mutta ilmeisesti sisältö sitten on jotain muuta.
-
"Otsikko" lupaa paljon, mutta ilmeisesti sisältö sitten on jotain muuta.
Tämä on taas yksi siinä kirjojen sarjassa, joissa toistetaan täydellistä antautumista. Vaikka kirjassa on paljon hyvää, niin muutamat kohdat suorastaan kumoavat sanotun. Otan muutamia esimerkkejä:
"Näin on pyhitys tai Jumalalle eroittautuminen sellainen asia, joka ilman meitä ei voi edistyä yhtään askelta. Meidän on osallistuttava siihen kaikesta sydämestämme, joskin kaikki osallisuutemme rajoittuukin vain ehdottomaan antautumiseemme Hänelle ja Hänen kaikeksemme omistamiseemme."
"TÄYDELLINEN PYHÄN HENGEN HALLINTA
Seuraava väline meidän pyhittymiseemme on täydellinen antautumisemme Pyhälle Hengelle…"
"Siksi on kaikkein korkeimmassa määrin tarpeellista, että Jumalan lapset tinkimättä antautuisivat Pyhälle Hengelle."
"Meidän on tultava KRISTUKSEN KALTAISIKSI! Hän, meidän Vapahtajamme, on samalla myöskin esikuvamme, minkä mukaan meidän on muodostuttava."
Surkuhupaisaa on se, että kaikkien näiden vaatimusten ohella, kirjassa sanotaan myös näin:
"Saatana toimii erityisellä innolla siihen suuntaan, jotta vain saisi meidät tavalla tai toisella ottamaan pyhityksemme omiin käsiimme, saadakseen sen siten kääntäneeksi oman voimamme ponnistukseksi, tai lain teoksi."
(Olen joskus kirjoittanut marginaaliin: Eikö tämä kirja ohjaa juuri tähän!)
Ja heti edellisen perään näin:
"Irroita kätesi omasta toiminnastasi, olkoonpa sitten kysymyksessä jonkin synnin voittaminen tai Jumalan tahdon tekeminen, asettaudu Kaikkivaltiaan eteen, luovuta Hänelle kaikki asiat. Ole itse Hänelle täydellisesti antautuneena ja kuuliaisena, niin olet pian näkevä, kuinka Hän ilmaisee ihmeellisen herrautensa pyhittäessään temppelinsä."
Luulisi, että tämä Kargell tulisi jostain lännestä, mutta ei. Hän oli saksalaissyntyinen, mutta suoritti elämäntyönsä Venäjällä. Näin kirjan esipuhe vuodelta 1936 kertoo.
-
Juuri tuollainen epämääräinen julistus ja opetus hämmentää varsinkin nuoria uskovia.
Kaikki on armosta ja vain armosta, kunhan ensin lopetetaan saatanan houkutus, oma yritys ja täydellisesti antaudutaan! Muuten ei ole mitään armoa jos ei täydellisesti, kokonaan, ehdottomasti ja jokaista solua myöten osaa antautua. Lain ja evankeliumin sotkemista ja tuloksena yhtä skitsofreeninen usko, kuin miltä julistus kuulostaa lähemmin tarkasteltuna.
Ei ihminen moudostu Kristuksen mukaan, vaan Kristus saa sijaa, kun ihminen pienee. Siinä ei auta huutomerkit, kun vanha luonto on ja pysyy. Käskyillä ei kuoleteta lihaa. Silti monet määräävät ja käskevät ilmeisesti tajuamattaan. Hiljentyminen ja luottaminen lain täyttäjään voisi olla parempi lähtökohta.
-
Luulisi, että tämä Kargell tulisi jostain lännestä, mutta ei. Hän oli saksalaissyntyinen, mutta suoritti elämäntyönsä Venäjällä. Näin kirjan esipuhe vuodelta 1936 kertoo.
Nopean nettihaun perusteella sain käsityksen, että Kargell oli saksalainen baptisti, joka liittyi mennoniittoihin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Mennoniitat). Saksalaistaustaisia sellaisiahan asui/asuu entisen Neuvostoliiton alueella historiallisista syistä.
Englanniksi Venäjän mennoniitoista:
http://www.directionjournal.org/28/2/early-mennonite-brethren-and-evangelism.html
http://www.directionjournal.org/30/2/mennonite-brethren-in-russia-during.html
-
Juuri tuollainen epämääräinen julistus ja opetus hämmentää varsinkin nuoria uskovia.
Kaikki on armosta ja vain armosta, kunhan ensin lopetetaan saatanan houkutus, oma yritys ja täydellisesti antaudutaan!
Aika moniin "kristillisiin" kirjoihin tutustuneena rohkenen väittää, että suurimmassa osassa tätä kirjallisuuden lajia, on tuo sama sävel. Sainpa joitakin vuosia sitten aikamoisen ryöpytyksen, kun kirjoitin Ristin Voittoon, että suurenkaan kristillisen kustantajan logo kirjassa ei takaa, että sisältö olisi raitista. Tähän on yksi aika raadollinen syy, ja se on raha. Kustantaja, jolla on henkilökuntaa ja toimitilat, joista aiheutuu joka kuukausi mittavat kulut, on pakotettu julkaisemaan kirjoja, jotka tuottavat rahaa ja vielä mahdollisimman runsaasti. Raitis kirjallisuus ei juurikaan aiheuta mittavia kassavirtoja.
-
Kirjat ovat kyllä siitä hauska ilmiö, että ajoittain niiden määrä lisääntyy lukemisvauhtia nopeampaa. Lopulta saavutetaan tietysti ideaalitila, jossa kirjahyllyssä on aina uutta luettavaa.
-
Kirjat ovat kyllä siitä hauska ilmiö, että ajoittain niiden määrä lisääntyy lukemisvauhtia nopeampaa. Lopulta saavutetaan tietysti ideaalitila, jossa kirjahyllyssä on aina uutta luettavaa.
En ole tuota ideaalitilaa saavuttanut enkä ilmeisesti saavuta. On todella vaikeaa erottaa ne kirjat, jotka on syytä kokonaan hävittää. Harhaoppisia kirjojakin on syytä pitää hyllyssä, jotta saa faktaa tarvittaessa. Niihin on syytä kirjoittaa siihen alkusivulle, että sisältää "myrkkyä", mikä varsin usein merkitsee lakia ja evankeliumia jossakin suhteessa toisiinsa sekoitettuna. Se on se tavallisin harha.
-
Kirjat ovat kyllä siitä hauska ilmiö, että ajoittain niiden määrä lisääntyy lukemisvauhtia nopeampaa. Lopulta saavutetaan tietysti ideaalitila, jossa kirjahyllyssä on aina uutta luettavaa.
En ole tuota ideaalitilaa saavuttanut enkä ilmeisesti saavuta. On todella vaikeaa erottaa ne kirjat, jotka on syytä kokonaan hävittää. Harhaoppisia kirjojakin on syytä pitää hyllyssä, jotta saa faktaa tarvittaessa. Niihin on syytä kirjoittaa siihen alkusivulle, että sisältää "myrkkyä", mikä varsin usein merkitsee lakia ja evankeliumia jossakin suhteessa toisiinsa sekoitettuna. Se on se tavallisin harha.
Minulla tuo johtuu siitä, että joskus innostuskausina ostan lyhyen ajan sisällä useampi kirjoja. Niistä osa sitten jää hyllyyn odottamaan vuoroaan joskus pitkäksikin aikaa.
Minua harmittaa toisaalta, että heitin aikoinaan menemään kaikki karismaattisuusaikojeni kirjat, täytyisihän niitä tosiaan olla jossain esillä tutkimista varten. Niitä ei tosin koskaan ollut kovin suurta määrää, koska pidin monia jo silloin hieman outoina tai sisällöllisesti köykäisinä.
-
Minua harmittaa toisaalta, että heitin aikoinaan menemään kaikki karismaattisuusaikojeni kirjat, täytyisihän niitä tosiaan olla jossain esillä tutkimista varten. Niitä ei tosin koskaan ollut kovin suurta määrää, koska pidin monia jo silloin hieman outoina tai sisällöllisesti köykäisinä.
Satutko muistamaan yhtään kirjan nimeä tai kirjoittajaa?
-
Satutko muistamaan yhtään kirjan nimeä tai kirjoittajaa?
Muutaman muistan nimeltä, esimerkiksi:
Charles Trombley: Ylistys - usko toiminnassa
T.L. Osborn: Sairaat paranevat
Derek Prince: He karkottavat demoneja - Mitä sinun tulee tietää näkymättömästä vihollisesta
Smith Wigglesworth: Pyhän Hengen voitelu
Sitten muutama Kenneth Haginin kirja, Colin Urquhartin joku kirja ja kaikenlaisia muita vihkosia mitälie.
Tuohon aikaan kuitenkin onneksi lainasin valtaosan kirjoista muilta uskovilta, niin ei syntynyt hirmuista
läjää poistettavaa.
-
Satutko muistamaan yhtään kirjan nimeä tai kirjoittajaa?
Muutaman muistan nimeltä, esimerkiksi:
Charles Trombley: Ylistys - usko toiminnassa
Tuo kirja minulla on. Etusivulle olen joskus raapustanut: "Varo tätä oppia!
Kirja vilisee reunahuomautuksia ja kommentteja. Osan olen itse tehnyt, osan joku muu. Luvun 2 otsikko on "Kuinka ylistää Herraa" Ja heti alussa kerrotaan, että "Raamatussa kuvaillaan ylistystä seitsemällä eri tavalla. Ne ovat YADAH, TOWDAH, HALAL, SHABACH, BARAK, ZAMAR ja TEHILLAH."
Tehillah-ylistystä kuvataan mm. näin (sivulla 43): "Tein sen ainoan johtopäätöksen; raamatunmukainen ylistys on äänekästä, erittäin ilmeikästä, aika-ajoin väkivaltaista, ja se edellyttää toimintaa. TEHILLAH-ylistys on kaikkea tätä. Sen jälkeen tulee hiljentyminen, omien ponnistelujen päättyminen, astuminen johonkin uuteen ja nousu, joka johtaa Hengessä virtaamiseen. Ei ponnistelua, ainoastaan virtaamista eteenpäin. Ei ihme, että kyseessä on korkein ylistys, johon kaikki muu ylistys johtaa.
-
Tehillah-ylistystä kuvataan mm. näin (sivulla 43): "Tein sen ainoan johtopäätöksen; raamatunmukainen ylistys on äänekästä, erittäin ilmeikästä, aika-ajoin väkivaltaista, ja se edellyttää toimintaa. TEHILLAH-ylistys on kaikkea tätä. Sen jälkeen tulee hiljentyminen, omien ponnistelujen päättyminen, astuminen johonkin uuteen ja nousu, joka johtaa Hengessä virtaamiseen. Ei ponnistelua, ainoastaan virtaamista eteenpäin. Ei ihme, että kyseessä on korkein ylistys, johon kaikki muu ylistys johtaa.
Asiaan liittyen, tämä samalta opilliselta pohjalta ponnistava kirja voisi varmaan olla mielenkiintoinen tapaus.
Äärimmäinen ylistys
Darlene Zschec
Äärimmäistä ylistystä uhrataan Kuninkaallemme ympäri maailmaa. Se kasvaa voimassa ja läheisyydessä... se halkoo kaikkien eri uskonsuuntien rajoja ja uskonnnollisia mieltymyksiä. Sydämeni kutsumus on, että kun Jumalan silmät tutkivat tätä maailmaa, Hän löytäisi minusta äärimmäisen ylistäjän. Rukoilen, että tämä kirja ei vain löytäisi tietään sinun käsiisi, vaan että sen sanoma tulisi istutetuksi sydämeesi.
http://www.kristillinenkirjakauppa.fi/index.php?sid=30003&tuoteid=12040
-
Yhtenä lukukirjana on nyt menossa "Was heisst Lutherisch?".
Suomeksi kirja on käännetty "Olen luterilainen".
Halusin ensin laittaa alkuperäisen kirjan nimen, "Mitä tarkoittaa luterilaisuus?" tms. koska tuosta suomenkielisestä nimestä voi joillekin tulla mieleen, että kyseessä on joku luterilainen paatoskirja, missä palvotaan Lutheria.
Kirjassa kerrotaan mm. luterilaisesta uskonpuhdistuksesta ja siihen liittyvistä vääristä käsityksistä ja tuodaan esiin, että kyse ei luterilaisuudessa todellakaan ole Lutherin palvonnasta, vaan nimenomaan evankeliumin uudelleen löytämisestä.
-
Dogmatiikan professori Antti J. Pietilä kirjoittaa hyvin siitä, kuinka maalliset edut sammuttavat hengen aistillisessa ihmisessä, jota kiihottaa ennen kaikkea valta, ihmisten suosio, raha ja nautinnot:
"Jo vakinainen tulo ja virka vaikka pienempikin, sitoo. Ken vielä siinä asemassa osoittautuu hankalaksi yleiselle rauhalle, hänelle annettakoon luottamustoimia. Komiteoissa, lähetystöjen jäseninä, toimittajina ja sen semmoisina on moni ´intoilija` taltutettu. Jos levottomuutta kuitenkin kestää edelleen, niin pitäisi ainakin lääninrovastin tai asessorin paikan riittää rauhoitukseksi. Mutta jos joku ei vielä siinäkään asetu, niin hänet on valittava piispaksi. Piispana on vaarallisinkin fanaatikko rauhallinen mies, jonka optimistista käsitystä kirkosta virallisena laitoksena ei mikään voi horjuttaa. Joka tapauksessa siitä on pitkän pitkät ajat kulunut, kun suomalainen piispa on julkisissa puheissaan tai kirjoituksissaan suhtautunut vakavasti arvostellen kirkkoon virallisena laitoksena. Piispa puolustaa, tasoittaa, rauhoittaa, säilyttää muotoa - siinä hänen tehtävänsä.
-
Onkohan kukaan täällä perehtynyt C.S. Lewisin tuotantoon? Kiinnostaisi mielipiteet esim. Narnia-sarjasta.
-
Onkohan kukaan täällä perehtynyt C.S. Lewisin tuotantoon? Kiinnostaisi mielipiteet esim. Narnia-sarjasta.
Lewisin tuotannosta olen lukenut tieteistrilogian pariin kertaan, siis sen jossa yhden osan nimi
on Äänetön planeetta. Sen lisäksi teoksen Suuri avioero, osan Paholaisen kirjeopistosta,
ja ehkä vielä jonkin muunkin kirjan.
Mutta Narnia onkin sitten oma lukunsa. Ensimmäisen kerran luin sen sarjan noin 25-vuotiaana,
ja sen jälkeen useita kertoja, viimeksi pari vuotta sitten. Aina vain se tuntuu sangen
kiehtovalta, ja sisältää terävänäköistä ajattelua monista asioista - vaikka onkin tarkoitettu
alunperin lapsille. En tiedä olenko edelleen tietyllä avalla lapsi, mutta voi olla että luen sarjan taas
uudelleen, ehkäpä ensi syksyn pimeinä iltoina.
Miten itse koet Narnian, entäpä siitä tehdyt elokuvat?
-
Miten itse koet Narnian, entäpä siitä tehdyt elokuvat?
Itselläni ei ole kosketuspintaa Narniaan, mutta olen kuullut kritiikkiä puolesta ja vastaan. Eräs nuori teologian opiskelija antoi Narniasta hyvän lausunnon, kun taas jotkut ovat sitä mieltä, että niissä on noituutta. Tästä ristiriidasta nousi ajatus kysyä asiaa täällä.
Olen lukenut Paholaisen kirjeopiston useampaan kertaan. Se on mielestäni erittäin paljastava ja suosittelen sen lukemista. Nimi on ehkä hieman epäonnistunut, siksi jotkut "tosiuskovaiset" eivät rohkene sitä lukea.
Muitakin Lewisin teoksia olen lukenut, hyllyssäni on muutama: Tätä on kristinusko, Mietteitä psalmeista, Muistiinpanoja surun ajalta ja Brian Sibleyn kirjoittama kirja Varjojen maa, joka kertoo Lewisin ja Joy Davidmanin rakkaustarinan.
-
En ole lukenut Lewisia. Sillä(kin) kohtaa on sivistyksessä aukko.
Ainakin yhden Narnia -elokuvan olen katsonut. En kyllä muista siitäkään kauheasti. Tarina on sinäänsä tuttu. Leijona ja noita jne.
Ja joskus nuorempana tuli salilla kuunneltua Narnia -bändiä :D
-
Itselläni ei ole kosketuspintaa Narniaan, mutta olen kuullut kritiikkiä puolesta ja vastaan. Eräs nuori teologian opiskelija antoi Narniasta hyvän lausunnon, kun taas jotkut ovat sitä mieltä, että niissä on noituutta. Tästä ristiriidasta nousi ajatus kysyä asiaa täällä.
Keskeinen teema Narnia-sarjassa on hyvän ja pahan vastakkainasettelu.
Siksi kertomuksissa on myös noitia. Mutta on kyllä liioiteltua pelätä niitä
siksi että "niissä on noituutta".
Kirjan eivät kuitenkaan ole synkkiä (kuten esim. Taru sormusten herrasta on
hurjine taisteluineen ym.), vaan Lewis tuo kirjojen kautta esiin uskoaan hienolla
tavalla. Hyvän puolella oleminen on kirjoissa ylivertaista, heihin verrattuna
jotka ovat pahan puolella (tai pahan kuningattaren tms. orjuuttamia).
Suosittelen ehdottomasti lukemista. Kertomukset - seikkailut - on kerrottu
mukaansatempaavalla tavalla, Lewisin mielikuvitus on hienoa ja sangen rikasta.
-
Tässä on oivaa taustatietoa Lewisista:
http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/uutiset8
Tuossa esittelyssä on yksi outo kohta. Se on kuudes kappale, jota ei lainkaan ymmärrä, ellei ole lukenut Paholaisen kirjeopistoa. Lewis oli hirmuisen tuottelias ja kirjoitti valtaisan määrän kirjoja, joista vain pienehkö osa on suomennettu. Kuoli varsin nuorena, vain 63 -vuotiaana, pinttynyt poikamies, joka ehti olla naimisissa Joy Davidmanin kanssa vain neljä vuotta.
-
Nyt tarvitsisin teidän apuanne. Olen hävittämässä tarpeetonta kirjallisuutta hyllyistäni ja minulla on kolme kirjaa, joiden suhteen olen epävarma. Ne ovat Ruth Paxonin kirjat: Kristuksen työ meidän edestämme, Pyhän Hengen työ ja Kristuksen työ meissä. Olen jaksanut vain selailla kirjoja enkä muista yhtään niistä lukeneeni kokonaan. Mutta jotenkin on semmoinen tuntu, että kirjat eivät ole raittiita, vaan että lopulta kaikki riippuu ihmisestä.
Näyttää siltä, että yhden kirjan lopussa oleva teksti on niin paljon puhuva, että hävitän kaikki kolme kirjaa niin, etteivät ne kulkeudu kenenkään käsiin. Otan tähän muutaman lainauksen, jotka mielestäni antavat hyvän kuvan Paxonin opetuksesta:
"Risti erottaa vain siitä, mistä sinä suostut eroamaan. Tästä ristin erottamisesta ei muodostu todellista kokemusta, ellei uskovan tahto halua ja suostu täydelliseen erottamisteen sanoissa ja teoissa."
"Oletko sinä suostunut ristiinnaulitsemiseesi Kristuksen kanssa? Et voi asettaa hintarajoituksia tai pidättää osaa maksusta. Koko 'minä' on pidettävä kuolleena. Jumala pyytää sinua allekirjoittamaan tämän julistuksen: 'Minä olen ristiinnaulittu Kristuksen kanssa.' Jos et ole vielä koskaan tehnyt sitä, tahdotko tehdä sen tänään?"
"Meidän tulee olla yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa pitääksemme vanhan ihmisemme ristiinnaulittuna, Sen minkä Kristus on tehnyt meille mahdolliseksi, Pyhä Henki tekee meissä todellisuudeksi, mutta vain meidän tietoisen yhteistyömme avulla, Jumala ilmoittaa Sanassaan hyvin selvästi, mikä meidän osamme on, ja jokaisen uskovan velvollisuus on tietää oma osansa ja tehdä se."
"Tämä on Jumalan armon virheetön huolenpito, mutta tämä loppuunsuoritettu tosiasia voi toteutua uskovan kokemuksissa vain, kun usko ottaa sen haltuunsa ja tekee hänet kykeneväksi 'pitämään sen totena' hetkittäin ja päivittäin, vaikka kiusaukset hyökkäisivät hänen kimppuunsa. Kun hän pitää sen totena, niin Pyhä Henki tekee sen todellisuudeksi, ja kun hän jatkuvasti pitää sen totena, niin Pyhä Henki tekee sen jatkuvasti todellisuudeksi. Synnillä ei välttämättä ole suurempaa valtaa uskovaiseen kuin hän sallii sille epäuskonsa tähden. Jos hän on elävä synnille, se johtuu suureksi osaksi siitä tosiasiasta, että hän on epäonnistunut 'pitämään itseänsä kuolleena synnille Kristuksessa.' Me emme voi odottaa Jumalan tekevän omaa osuuttaan ja sen lisäksi vielä meidänkin osuuttamme. Hänen osuutensa on tehty täydellisesti. Hän odottaa meidän työskentelevän Hänen kanssaan uskon kautta tehdäksemme tämän vapahduksen todellisuudeksi kokemuksissa. Armon kautta 'vanha ihminen' naulittiin ristille ja haudattiin hautakammioon; uskon kautta 'vanha ihminen' pysyykin siellä. Pidä itsesi jatkuvasti täydellisesti erotettuna kaikesta, mikä kuuluu vanhaan elämään ja kaikelle, mikä on ominaista vanhalle ilmapiirille, ja usko päätyy kokemukseen."
Helppoa kuin heinänteko? Jos tuo on totta ja armo noin monen ehdon takana, onko meillä ylipäätään mitään toivoa?
-
Nyt tarvitsisin teidän apuanne. Olen hävittämässä tarpeetonta kirjallisuutta hyllyistäni ja minulla on kolme kirjaa, joiden suhteen olen epävarma. Ne ovat Ruth Paxonin kirjat: Kristuksen työ meidän edestämme, Pyhän Hengen työ ja Kristuksen työ meissä. Olen jaksanut vain selailla kirjoja enkä muista yhtään niistä lukeneeni kokonaan. Mutta jotenkin on semmoinen tuntu, että kirjat eivät ole raittiita, vaan että lopulta kaikki riippuu ihmisestä.
...
Helppoa kuin heinänteko? Jos tuo on totta ja armo noin monen ehdon takana, onko meillä ylipäätään mitään toivoa?
Joskus tulee mieleen, mihin tarkoitukseen kirjoja kirjoitetaan, mikä on kirjoittajan motiivi?
Onko tarkoitus kenties ansaita rahaa, kirjoittamalla niin "väkevää tekstiä" että kirjat menevät kaupaksi?
Vai onko taustalla se, että saadaan lukijat tuntemaan itsensä riittämättömiksi, ja sitä kautta sitomaan heidän
seurakunnan toimintaan eli osallistumaan tiiviisti kokouksiin, jos vaikka sen kautta pääsisi siihen mihin kirjat kehoittavat...
ja myös se puoli siinä on, että syyllistämällä saadaan hyviä kolehdin antajia.
Yksi tuttavani sanoi joskus, että ilman seurakuntien kirjamyyntiä Suomessa olisi
paljon enemmän Jumalan tuntemista. Taisi olla oikeassa?
Jos kaiken ottaa kritiikittömästi vastaan, mitä kirjoissa kirjoitetaan, niin sekaisin menee elämä.
-
Joskus tulee mieleen, mihin tarkoitukseen kirjoja kirjoitetaan, mikä on kirjoittajan motiivi?
Onko tarkoitus kenties ansaita rahaa, kirjoittamalla niin "väkevää tekstiä" että kirjat menevät kaupaksi?
Jos kirjoittaa kirjan ansaitsemattomasta ja edellytyksettömästä armosta, niin siinä ei ole mitään uutta. Vaikka - jos armo oikein ymmärrettäisiin - se olisi suorastaan vallankumouksellista! Sillä on kuitenkin aika vaikea tehdä rahaa siksi, että se ei nosta ihmistä jalustalle.
Vai onko taustalla se, että saadaan lukijat tuntemaan itsensä riittämättömiksi, ja sitä kautta sitomaan heidän
seurakunnan toimintaan eli osallistumaan tiiviisti kokouksiin, jos vaikka sen kautta pääsisi siihen mihin kirjat kehoittavat...
ja myös se puoli siinä on, että syyllistämällä saadaan hyviä kolehdin antajia.
Tämä lienee joissakin tapauksissa tarkoitus. Syyllistäminen on tehokas keino ja tepsii moneen ihmiseen. Paitsi minuun, jos lähetteessä lukee "Rakas työmme tukija". Ei tarvitse paljoakaan psykologista silmää nähdäkseen, perustuuko rahan keräys syyllistämiselle.
Yksi tuttavani sanoi joskus, että ilman seurakuntien kirjamyyntiä Suomessa olisi paljon enemmän Jumalan tuntemista. Taisi olla oikeassa?
Jos kaiken ottaa kritiikittömästi vastaan, mitä kirjoissa kirjoitetaan, niin sekaisin menee elämä.
Jos sellaisia kirjoja ylipäätään jaksaa lukea, se kertoo siitä, että elämä on jo sekaisin. Tietenkin vaihtoehtona voi olla se, että berealaisten tapaan lukee tutkien, oliko asia niin (Ap. t. 17:11).
PS.
Paxonin kolme kirjaa menivät paperikeräyslaatikkoon. Sen kautta ne antavat sen hyödyn, minkä voivat.
-
Nimi kuulosti tutulta ja mieleeni nousi hajanainen muistikuva yhdestä tai kahdesta kirjasta, jotka luin opiskeluaikoina ja taisivat olla Paxonin. Mitään ei ole mieleeni jäänyt, enkä muistele silloinkaan vaikuttuneeni. En ymmärtänyt noista lainauksista nytkään mitään, mitä siis oikein loppujen lopuksi tulikaan tehdä ja miten menetellä.
-
Yksi tuttavani sanoi joskus, että ilman seurakuntien kirjamyyntiä Suomessa olisi paljon enemmän Jumalan tuntemista. Taisi olla oikeassa?
Jos kaiken ottaa kritiikittömästi vastaan, mitä kirjoissa kirjoitetaan, niin sekaisin menee elämä.
Jos sellaisia kirjoja ylipäätään jaksaa lukea, se kertoo siitä, että elämä on jo sekaisin. Tietenkin vaihtoehtona voi olla se, että berealaisten tapaan lukee tutkien, oliko asia niin (Ap. t. 17:11).
Tai sitten on on vasta uskoon tullut eikä vielä osaa erottaa paskoja kirjoja hyvistä. Monet vasta uskoon tulleet eivät ollenkaan osaa epäillä, että seurakunnan kirjamyynnissä voisi olla mitään huonoa materiaalia.
-
Monet vasta uskoon tulleet eivät ollenkaan osaa epäillä, että seurakunnan kirjamyynnissä voisi olla mitään huonoa materiaalia.
Tämä ei ole ihme, mutta "varttuneetkaan" eivät ymmärrä asiaa ja väitän, että käytännössä kukaan ei lue ennakkoon myyntiin otettavia kirjoja. Olisin iloinen, jos tämä väite osoitettaisiin vääräksi.
-
Tässä eräs puheenvuoro siitä millaista kirjaa voi sanoa kristilliseksi kirjaksi.
http://www.reijotelaranta.fi/hyvia_kristillisia_kirjoja/millaista_kirjaa_voi_sanoa_kristilliseksi_kirjaksi/
-
Tässä on myös kirja, jota voi suositella. Huima kirjoittaa terävästi mm. uushenkisyyden ujuttautumisesta kristillisiin kuvioihin.
-
Luin kirjan Kasvokkain Jeesuksen kanssa, jonka päähenkilö on Samaa Habib. Kirja kertoo muslimitytöstä, joka lopulta varttuu vahvaksi kristityksi. Hän jopa kuoli kerran ja kohtasi Jeesuksen. Kirja on täynnä rohkeutta ja Jumalan ihmeitä. Kirjastossa kyseinen kirja oli lainassa+varauksia joten ostin sen kirjakaupasta itselleni että sen voin lukea. Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan.
-
Olen lukenut myös tuon Jukan; Hyväosainen. Tarvitsisi varmaan lukea taas, niin jäisi turhat marinat vähemmälle.
Olisi niin paljon kiitettävää siitä mitä on. Kiitollisuus on rikkaus, jos osaa sitä kokea.
Hyllyä siivotessani löysin allaolevan tekstin, joka olisi hyvä lukea vaikka joka päivä:
KUINKA ONNEKAS OLETKAAN…
"Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteet ylläsi, katto pääsi päällä ja paikka, missä nukkua, olet rikkaampi kuin 75 prosenttia maailman ihmisistä.
Jos sinulla on rahaa pankissa ja kukkarossa sekä muutama ylimääräinen kolikko lippaassa, kuulut maailman väestön kahdeksan prosentin rikkaan joukkoon.
Jos heräsit terveempänä kuin sairaampana, olet onnekkaampi kuin ne miljoonat, jotka eivät selviä tästä viikosta hengissä.
Jos et ole kokenut pelkoa sota-alueella, vankilan yksinäisyyttä, kidutuksen tuskaa tai nähnyt nälkää, olet saanut enemmän kuin 500 miljoonaa muuta ihmistä.
Jos voit mennä kirkkoon tai hengelliseen kokoukseen ilman pelkoa häirinnästä, pidätyksestä tai kuolemasta, olet onnekkaampi kuin kolme miljardia muuta ihmistä.
Jos vanhempasi elävät ja ovat edelleen naimisissa keskenään, kuulut todella harvinaisten ihmisten joukkoon.
Jos voit tarttua jotakuta kädestä, halata tai koskettaa olalle, olet niitä harvoja, jotka tarjoavat eheyttävää kosketusta.
Jos luet tämän viestin, olet saanut yltäkylläisesti, sillä kaksi miljardia ihmistä maailmassa ei osaa lukea.
Tuntematon ajattelija
-
Luin kirjan Kasvokkain Jeesuksen kanssa, jonka päähenkilö on Samaa Habib. Kirja kertoo muslimitytöstä, joka lopulta varttuu vahvaksi kristityksi. Hän jopa kuoli kerran ja kohtasi Jeesuksen. Kirja on täynnä rohkeutta ja Jumalan ihmeitä. Kirjastossa kyseinen kirja oli lainassa+varauksia joten ostin sen kirjakaupasta itselleni että sen voin lukea. Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan.
Sattuu olemaan lainassa tuo kirja, en ole vaan vielä aloittanut. Ensin sai vaikutelman että siinä keskitytään vaan ihmekokemuksiin joten tartuin kirjaan hieman epäröiden. Varmaan mielenkiintoista luettavaa.
-
Luin kirjan Kasvokkain Jeesuksen kanssa, jonka päähenkilö on Samaa Habib. Kirja kertoo muslimitytöstä, joka lopulta varttuu vahvaksi kristityksi. Hän jopa kuoli kerran ja kohtasi Jeesuksen. Kirja on täynnä rohkeutta ja Jumalan ihmeitä. Kirjastossa kyseinen kirja oli lainassa+varauksia joten ostin sen kirjakaupasta itselleni että sen voin lukea. Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan.
Sattuu olemaan lainassa tuo kirja, en ole vaan vielä aloittanut. Ensin sai vaikutelman että siinä keskitytään vaan ihmekokemuksiin joten tartuin kirjaan hieman epäröiden. Varmaan mielenkiintoista luettavaa.
Reijo Telarannan sivuilla sanotaan näin:
Kirjan lopussa toteutuu Samaan pitkäaikainen unelma: päästä opiskelemaan Amerikkalaiseen raamattukouluun.
Tämä on jossain määrin huolestuttavaa, kun tietää, että Amerikassa on raamattukouluja "joka lähtöön". Kirjan sanomaan en sinänsä voi ottaa kantaa kirjaa lukematta.
-
Olen näinä aikoina miettinyt kristillistä kirjaa yleensä. Päteeköhän siinä sama sääntö, kuin puheissakin? Eli mitä laajempi esitys on, sitä enemmän siitä löytyy vaikeasti ymmärrettäviä asioita, ja jopa sellaista mikä ei pidä paikkaansa. Minua on hämmentänyt tämä asia jo pitkään, koska ns. raitis julistajakin menee liian usein harhaan.
Tietenkin on eroja julistajien välillä, toiset ovat tarkempia kuin toiset.
Mutta ajatellaan puhujaa, jolle annetaan etukäteen puheaikaa esim. 10 minuuttia ja hän voi valmistella puheensa etukäteen. Silloin joutuu olemaan hyvin tarkka siinä, mitä sanoo, ja siksi puhe on tiivistettävä pääasiaan. Mutta jos on käytettävissä esim. tunti, niin siihen mahtuu monenlaista.
Mielestäni nämä havainnot pätevät myös kirjoihin ja muihin kirjoituksiin.
-
Joo. Hartauskirjojakin kun kootaan, niin niihin saattaa päätyä tekstejä ajalta, jotka tekijä on vielä kovin lain alaisena ymmärtänyt hengellisyyden.
Esimerkiksi lukiessani Hallesbyn päivä hartauskirjaa, oli sekaisin lainvaatimuksia ja vanhemman iän kirkas evankeliumin sanoma.
Päivähartauskirja lukemistona on nyt aamuisen Sanan luvun yhteydessä Roseniuksen "Elämän leipää".
Paksu kirja, paljon opetusta, mutta joukossa hyvin syvällistä opetusta hengellisestä elämästä.
Todella siunaavaa luettavaa kirjassa.
-
Joo. Hartauskirjojakin kun kootaan, niin niihin saattaa päätyä tekstejä ajalta, jotka tekijä on vielä kovin lain alaisena ymmärtänyt hengellisyyden.
Esimerkiksi lukiessani Hallesbyn päivä hartauskirjaa, oli sekaisin lainvaatimuksia ja vanhemman iän kirkas evankeliumin sanoma.
Päivähartauskirja lukemistona on nyt aamuisen Sanan luvun yhteydessä Roseniuksen "Elämän leipää".
Paksu kirja, paljon opetusta, mutta joukossa hyvin syvällistä opetusta hengellisestä elämästä.
Todella siunaavaa luettavaa kirjassa.
Roseniukselle taisi käydä köpelösti vanhemmalla iällään. Joku vuosi sitten innostuin hänen kirjastaan Tie rauhaan ja olin jo tohkeissani, että kirjasta pitää saada pian uusintapainos. Luin vähän yli puolen välin ja kirja kävi niin lakihenkisesi ettei pahemmasta väliä. Juttelin asiasta P-O Malkin kanssa ja yllätys se oli hänellekin, kun oli pitänyt Roseniusta evankelisen uskon miehenä (kuten Aapeli Saarisalon Rosenius-kirjassa sanotaan). P-O tutki sittemmin asiaa ja tuli ilmeiseksi, että kirja oli koottu Roseniuksen eri aikoina kirjoittamista artikkeleista. Ikävä vain, että Roseniukselle tuli vasta vanhemmalla iällä tämä lakihenkisyysvaihe. Ei ole tietoa, jatkuiko niin loppuun aati. Tuskinpa.
-
Joo. Hartauskirjojakin kun kootaan, niin niihin saattaa päätyä tekstejä ajalta, jotka tekijä on vielä kovin lain alaisena ymmärtänyt hengellisyyden.
Esimerkiksi lukiessani Hallesbyn päivä hartauskirjaa, oli sekaisin lainvaatimuksia ja vanhemman iän kirkas evankeliumin sanoma.
Päivähartauskirja lukemistona on nyt aamuisen Sanan luvun yhteydessä Roseniuksen "Elämän leipää".
Paksu kirja, paljon opetusta, mutta joukossa hyvin syvällistä opetusta hengellisestä elämästä.
Todella siunaavaa luettavaa kirjassa.
Roseniukselle taisi käydä köpelösti vanhemmalla iällään. Joku vuosi sitten innostuin hänen kirjastaan Tie rauhaan ja olin jo tohkeissani, että kirjasta pitää saada pian uusintapainos. Luin vähän yli puolen välin ja kirja kävi niin lakihenkisesi ettei pahemmasta väliä. Juttelin asiasta P-O Malkin kanssa ja yllätys se oli hänellekin, kun oli pitänyt Roseniusta evankelisen uskon miehenä (kuten Aapeli Saarisalon Rosenius-kirjassa sanotaan). P-O tutki sittemmin asiaa ja tuli ilmeiseksi, että kirja oli koottu Roseniuksen eri aikoina kirjoittamista artikkeleista. Ikävä vain, että Roseniukselle tuli vasta vanhemmalla iällä tämä lakihenkisyysvaihe. Ei ole tietoa, jatkuiko niin loppuun aati. Tuskinpa.
Peltolan Olalla on omilla sivuillaan paljon Roseniusta tarjolla. En ole tarkemmin Roseniukseen tutustunut, mutta on jotenkin surullista jos laki "mahdollisuuksineen" nousee pintaan juuri iän karttuessa. Elän ehkä vähän toiveajattelussa, kun olen halunnut uskoa, että evankeliumi-ihmiset tulisivat entistä riippuvaisemmiksi Kristuksen armosta.
-
Nyt kuulisin erittäin mielelläni perusteet ja määritelmät lakihenkisyydelle. Esiintyykö se suoraan sanottuna, vai painotuksina, pelastuksen ehtona vai pyhityksen korostamisena? Onhan Raamatussakin lakia, mutta ei lakiin sidottua henkeä. Helposti kuulee tuon sanan lakihenkinen, ja silloin aina herää uteliaisuus perusteista ja tulkinnasta. Kiitos etukäteen.
-
Nyt kuulisin erittäin mielelläni perusteet ja määritelmät lakihenkisyydelle. Esiintyykö se suoraan sanottuna, vai painotuksina, pelastuksen ehtona vai pyhityksen korostamisena? Onhan Raamatussakin lakia, mutta ei lakiin sidottua henkeä. Helposti kuulee tuon sanan lakihenkinen, ja silloin aina herää uteliaisuus perusteista ja tulkinnasta. Kiitos etukäteen.
Tulit jälleen erittäin tärkeään kysymykseen, kiitos. Tätä lain ja evanekliumin jännitettä on sivuttu monissa eri keskusteluissa, esim. tässä: http://puimatanner.net/index.php?topic=528.0
Tuohon tummennettuu vastaisin, että lakihenkisyyttä esiintyy noilla kaikilla tavoilla. On syytä erottaa toisistaan kaksi eri asiaa: Laki ja lakihenkisyys. Paavali kirjoittaa, että laki on hengellinen, vanhurskas ja pyhä. Laki on siis muuttumaton, lisäksi se on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Pahinkin rosvo tietää, että jos joku ottaa hänen omaansa ilman lupaa, niin se on väärin.
Laki on ehdoton, se ei salli lipsumisia. Siksi ainoaksi toivoksi jää Kristus, joka täytti lain viimeistä piirtoa myöten. Jos ajatellaan niin, että sittenhän voidaan tehdä mitä tahansa, niin asia on täydellisesti väärinymmärretty. Lain rikkominenhan merkitsee paluuta lain alaisuuteen. Johannes kirjoittaa, että synti on laittomuus (1. Joh. 3:4).
Laki koskee ainoastaan lain alaisia (Room. 3:19-21). Päästäksemme tästä lain hirmuvallasta meidän on jatkuvasti pysyttäydyttävä armon alla. Silloin armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden, kuten Paavali kirjoittaa Tiitukselle (Tiit. 2:11-14). Tämä jännite lain ja evankeliumin välillä on elinikäinen prosessi. Luther sanoo todelliseksi teologian tohtoriksi sellaista, joka tämän asian hyvin hallitsee. Ei niitä taida monta olla.
Mutta tuolla osiossa Laki ja Evankeliumi on tästä paljon hyvää luettavaa.
-
Nyt kirjoitan mutu tuntumalla. Käsittääkseni Rosenius oli loppuunsa saakka evankelinen. Roseniuksenkin kirjoja on koottu hänen toimittamansa lehden kirjoituksista.
Silloin on mahdollista, kuten monen munkin (Hallesby esimerkkinä jo oli), että kirjoituksiin on otettu tekstejä ajalta, jolloin laki on ollut pinnalla.
Vaikka itse henkilölle on evankeliumi on kirkastunut, niin kirjojen myöhemmät toimittajat ovat sotkeneet tekstejä sekaisin kirjan täytteeksi.
Elikkä toimittaja ei ole osannut erottaa lakia ja evankeliumia.
Raamattu sanoo Jumalan pyhittävän meidät ja Kristus on pyhityksemme.
Tässäkin on itselle konkursin paikka, kun tajuaa ettei lihallinen ihminen itseänsä voi pyhittää.
Lahja vanhurskaus ja lahjaa on pyhityskin. Kun sielullinen yritys lakkaa, kuten Herra Jeesus sanoo ilman minua ette mitään voi. Vain näin voimme olla Jumalan käytössä, jos olemme Hänen varassaan.
Heikkoina syntisinä, joissa on aarre saviastioissa. Astia on pyhä tuon aarteen vaikutuksesta.
-
Nyt kuulisin erittäin mielelläni perusteet ja määritelmät lakihenkisyydelle. Esiintyykö se suoraan sanottuna, vai painotuksina, pelastuksen ehtona vai pyhityksen korostamisena? Onhan Raamatussakin lakia, mutta ei lakiin sidottua henkeä. Helposti kuulee tuon sanan lakihenkinen, ja silloin aina herää uteliaisuus perusteista ja tulkinnasta. Kiitos etukäteen.
Tulit jälleen erittäin tärkeään kysymykseen, kiitos. Tätä lain ja evanekliumin jännitettä on sivuttu monissa eri keskusteluissa, esim. tässä: http://puimatanner.net/index.php?topic=528.0
Tuohon tummennettuu vastaisin, että lakihenkisyyttä esiintyy noilla kaikilla tavoilla. On syytä erottaa toisistaan kaksi eri asiaa: Laki ja lakihenkisyys. Paavali kirjoittaa, että laki on hengellinen, vanhurskas ja pyhä. Laki on siis muuttumaton, lisäksi se on kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Pahinkin rosvo tietää, että jos joku ottaa hänen omaansa ilman lupaa, niin se on väärin.
Laki on ehdoton, se ei salli lipsumisia. Siksi ainoaksi toivoksi jää Kristus, joka täytti lain viimeistä piirtoa myöten. Jos ajatellaan niin, että sittenhän voidaan tehdä mitä tahansa, niin asia on täydellisesti väärinymmärretty. Lain rikkominenhan merkitsee paluuta lain alaisuuteen. Johannes kirjoittaa, että synti on laittomuus (1. Joh. 3:4).
Laki koskee ainoastaan lain alaisia (Room. 3:19-21). Päästäksemme tästä lain hirmuvallasta meidän on jatkuvasti pysyttäydyttävä armon alla. Silloin armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden, kuten Paavali kirjoittaa Tiitukselle (Tiit. 2:11-14). Tämä jännite lain ja evankeliumin välillä on elinikäinen prosessi. Luther sanoo todelliseksi teologian tohtoriksi sellaista, joka tämän asian hyvin hallitsee. Ei niitä taida monta olla.
Mutta tuolla osiossa Laki ja Evankeliumi on tästä paljon hyvää luettavaa.
Kiitos huolellisesta vastauksesta. Tässä vaiheessa hieman nolona sanon että asettelin kysymyksen huolimattomasti. Minua kiinnosti lakihenkisyyden vaikutelma nimenomaan Roseniuksen kirjassa. Itsekin olen hänen kirjojaan jonkun verran lukenut, ja olen pitänyt häntä hyvin evankelisena ja maltillisena, Kristuskeskeisenä miehenä. Siksi kiinnosti kovasti tietää missä muodossa lakihenkisyys on havaittavissa, onko se ilmaistu suoraan vai luettavissa rivien välistä painotuksina. En ole koskaan kuullut puhuttavan hänestä lakihenkisenä, siitä ihmetys. Vaikka ihminenhän hänkin oli, kaikki on mahdollista.
Pökkelö voi olla oikeassa tuossa, hänen kirjoituksiaan on tietääkseni koottu eri ajoilta. Sitä en tiedä missä vaiheessa hänelle on armo kirkastunut.
Ei vastauksesi varmasti hukkaan mennyt silti, hyvä näitä on kerrata.
-
Minua kiinnosti lakihenkisyyden vaikutelma nimenomaan Roseniuksen kirjassa. Itsekin olen hänen kirjojaan jonkun verran lukenut, ja olen pitänyt häntä hyvin evankelisena ja maltillisena, Kristuskeskeisenä miehenä. Siksi kiinnosti kovasti tietää missä muodossa lakihenkisyys on havaittavissa, onko se ilmaistu suoraan vai luettavissa rivien välistä painotuksina. En ole koskaan kuullut puhuttavan hänestä lakihenkisenä, siitä ihmetys. Vaikka ihminenhän hänkin oli, kaikki on mahdollista.
Vastaukseni jäi hieman torsoksi johtuen siitä, etten päässyt enää korjaamaan tekstiä enkä lisäämään mitään. Ilmeisesti Elisan verkossa oleva häiriö "paukahti" juuri silloin päälle.
Mutta otan tähän lainauksen Roseniuksen kirjasta "Tie rauhaan" (sivut 148-148):
"Jos tahdot saada iankaikkisen elämän, sisäisen ihmisesi täytyy saada ravintoa. Jos sinulla ei ole aikaa lukea Jumalan Sanaa, niin sinun on otettava itsellesi aikaa, tapahtukoon se sitten yöllä tai päivällä. Sillä vain yksi on tarpeen! Jos et voi tehdä näin, niin voimme etukäteen sanoa, että et kerran pelastu. On aivan sama jos heti lakkaat ajattelemasta taivasta. Jos olisit vankilassa etkä pääsisi käsiksi Jumalan sanaan, Jumala voisi kyllä säilyttää sinut ilman sitä. Mutta ei nykyisessä tilanteessasi."
Tekisi mieli laittaa tuohon korostuksia ja huomautuksia, mutta olkoon nyt ilman. Miltä kuulostaa?
Mielestäni rov. Matti Väisänen selvittää lain ja lakihenkisyyden eroa oivallisesti kirjassaan Hänen tekonsa. Otan vain lyhyen lainauksen:
"Lain ja lakihenkisyyden ero tulee näkyviin silloin, kun on kysymys siitä, voiko ihminen täyttää lain vaatimukset. Jumala sanoo laissaan: 'Sinun tulee täyttää tämä, mutta sinä et voi etkä tahdo.' Lakihenkisyys sanoo sen sijaan: 'Sinun tulee täyttää laki ja sinä voit myös niin tehdä.' Pitämisen velvollisuus sisältää myös mahdollisuuden ja kyvyn. Lakihenkisyys 'avaa' ihmiselle mahdollisuuden päästä Jumalan yhteyteen ja elää Jumalan yhteydessä omin voimin. Pelastus ja pyhitys rakentuvat lakihenkisyydessä ihmisen itsensä varaan. Siinä laki esitetään pelastus- ja / pyhitystienä."
-
Mielestäni rov. Matti Väisänen selvittää lain ja lakihenkisyyden eroa oivallisesti kirjassaan Hänen tekonsa. Otan vain lyhyen lainauksen:
"Lain ja lakihenkisyyden ero tulee näkyviin silloin, kun on kysymys siitä, voiko ihminen täyttää lain vaatimukset. Jumala sanoo laissaan: 'Sinun tulee täyttää tämä, mutta sinä et voi etkä tahdo.' Lakihenkisyys sanoo sen sijaan: 'Sinun tulee täyttää laki ja sinä voit myös niin tehdä.' Pitämisen velvollisuus sisältää myös mahdollisuuden ja kyvyn. Lakihenkisyys 'avaa' ihmiselle mahdollisuuden päästä Jumalan yhteyteen ja elää Jumalan yhteydessä omin voimin. Pelastus ja pyhitys rakentuvat lakihenkisyydessä ihmisen itsensä varaan. Siinä laki esitetään pelastus- ja / pyhitystienä."
Onpa hyvin kuvattu lain ja lakihenkisyyden ero!
-
Minua kiinnosti lakihenkisyyden vaikutelma nimenomaan Roseniuksen kirjassa. Itsekin olen hänen kirjojaan jonkun verran lukenut, ja olen pitänyt häntä hyvin evankelisena ja maltillisena, Kristuskeskeisenä miehenä. Siksi kiinnosti kovasti tietää missä muodossa lakihenkisyys on havaittavissa, onko se ilmaistu suoraan vai luettavissa rivien välistä painotuksina. En ole koskaan kuullut puhuttavan hänestä lakihenkisenä, siitä ihmetys. Vaikka ihminenhän hänkin oli, kaikki on mahdollista.
Vastaukseni jäi hieman torsoksi johtuen siitä, etten päässyt enää korjaamaan tekstiä enkä lisäämään mitään. Ilmeisesti Elisan verkossa oleva häiriö "paukahti" juuri silloin päälle.
Mutta otan tähän lainauksen Roseniuksen kirjasta "Tie rauhaan" (sivut 148-148):
"Jos tahdot saada iankaikkisen elämän, sisäisen ihmisesi täytyy saada ravintoa. Jos sinulla ei ole aikaa lukea Jumalan Sanaa, niin sinun on otettava itsellesi aikaa, tapahtukoon se sitten yöllä tai päivällä. Sillä vain yksi on tarpeen! Jos et voi tehdä näin, niin voimme etukäteen sanoa, että et kerran pelastu. On aivan sama jos heti lakkaat ajattelemasta taivasta. Jos olisit vankilassa etkä pääsisi käsiksi Jumalan sanaan, Jumala voisi kyllä säilyttää sinut ilman sitä. Mutta ei nykyisessä tilanteessasi."
Tekisi mieli laittaa tuohon korostuksia ja huomautuksia, mutta olkoon nyt ilman. Miltä kuulostaa?
Mielestäni rov. Matti Väisänen selvittää lain ja lakihenkisyyden eroa oivallisesti kirjassaan Hänen tekonsa. Otan vain lyhyen lainauksen:
"Lain ja lakihenkisyyden ero tulee näkyviin silloin, kun on kysymys siitä, voiko ihminen täyttää lain vaatimukset. Jumala sanoo laissaan: 'Sinun tulee täyttää tämä, mutta sinä et voi etkä tahdo.' Lakihenkisyys sanoo sen sijaan: 'Sinun tulee täyttää laki ja sinä voit myös niin tehdä.' Pitämisen velvollisuus sisältää myös mahdollisuuden ja kyvyn. Lakihenkisyys 'avaa' ihmiselle mahdollisuuden päästä Jumalan yhteyteen ja elää Jumalan yhteydessä omin voimin. Pelastus ja pyhitys rakentuvat lakihenkisyydessä ihmisen itsensä varaan. Siinä laki esitetään pelastus- ja / pyhitystienä."
On tosiaan yllättävän jyrkästi sanottu Roseniuksen suusta, en olisi odottanut tuollaista tekstiä häneltä. Tosin en ole niin paljon häntä lukenutkaan. Muissakin vanhan ajan teksteissä tuntuu monesti olevan evankeliumin rinnalla laki joka käskee pyhittymään, ja yrittämään kaikkensa -kuten John Bunyanin kirjassa "Taivaaseen juoksija". Asia on mietinnän arvoinen siksikin, että Bunyan kävi aikoinaan hyvin rajun kamppailun oman syntisyytensä kanssa ja oli aivan epätoivon partaalla, ennekuin armo kirkastui ja sai rauhan. Olen ajatellut että nuo raskaiden kamppailujen ihmiset olisivat juurtuneet evankeliumiin syvemmin, ja oppineet tunnistamaan lakihenkisyyden vaarat itsessään.
-
Muissakin vanhan ajan teksteissä tuntuu monesti olevan evankeliumin rinnalla laki joka käskee pyhittymään, ja yrittämään kaikkensa -kuten John Bunyanin kirjassa "Taivaaseen juoksija". Asia on mietinnän arvoinen siksikin, että Bunyan kävi aikoinaan hyvin rajun kamppailun oman syntisyytensä kanssa ja oli aivan epätoivon partaalla, ennekuin armo kirkastui ja sai rauhan. Olen ajatellut että nuo raskaiden kamppailujen ihmiset olisivat juurtuneet evankeliumiin syvemmin, ja oppineet tunnistamaan lakihenkisyyden vaarat itsessään.
Olen jonkun kerran yrittänyt lukea Bunyanin Kristityn vaellusta, mutta en ole jaksanut kirjaa kokonaan lukea ilmeisesti juuri siitä syystä, että lain vaatimukset ovat syrjäyttäneet evankeliumin. Jos laki saa tehdä tehtävänsä, niin se ajaa toivottomuuteen ja sitä kautta Kristuksen luokse. Silloin laki on tehnyt sen, mikä sen tarkoituskin on. Lain kautta kuollaan pois laista.
Kun eräälle romaniveljelle tämä asia kirkastui, hän sanoi: "Hai, ei koske minnuu."
-
Olen lukenut 2 kertaa Roseniuksen elämänkerran.
Jumalan sydämen armo – Carl Olof Roseniuksen elämä (Andersson, Christer) ID: 9789518886030
Siitä on jäänyt mieleen Evankeliumin olleen kirkkaan Roseniukselle. Toki hänelläkin ne omat ahdingon aikansa, niin kuin meillä kaikilla, jolloin Jumalan Armo tuntuu olevan tavoittamattomissa.
Tuo on hyvä kirja lukea muutenkin.
Siinä näkee miten Pyhä Henki vaikuttaa sanansa kautta herätyksen (ilman mitään sirkustemppuja), ja mitä siitä seuraa.
Sanan mukaan vaino: Näin myös Tukholmassa, kuten kävi Suomessakin herännäisyyden aikoina.
Minullekin on opetettu uskoon tullessani päivittäisen sanan luvun tärkeyden. Ja se on hyvä tapa aloittaa aamu.
ja näin teen. Keneltäkään en sitä vaadi, mutta se on hyvä tapa. Myös kymmenykset maksan. Mutta en sellaista vaatimusta esitä muille kanssa vaeltajille.
Jokaisessa herätysliikkeissä on omia tapoja ja painotuksia. Rosenius kuului liikkeeseen, jota kutsuttiin lukijoiksi.
He lukivat sanaa ja hartauskirjoja ahkerasti yksityisesti ja kokoontumisissaan. Ja painotttivat hyvän ja raittiin kirjallisuuden lukemista.
Eivät varmaan mieltäneet painotustaan lain vaatimukseksi vaan hyvää tarkoittavaksi.
Rosenius myös kehottaa hyvien tekojen tekemiseen ja palvelimiseen, suorastaan ahkeroimaan näissä.
Mutta ! Hän sanoo Jumalan armon oivaltava ihminen ahkeroi halukkaasti hyviä töitä tehden, kiivaillen kuitenkin töiden ansiota vastaan.
Ja näinhän Jumalan armosta elävä ihminen toimii. Elää anteeksi antamuksesta, tehden kuitenkin hyviä tekoja, kuten Jeesus opettaa ansiottoman palvelijan tekevän.
Ei lain vaan rakkauden vaatimuksesta.
En tiedä osasinko ilmaista ajatukseni selkeästi.
-
Kaikkea lukemaansa kannattaa punnita ja miettiä eri näkökulmista, ja pitää se mikä hyvää on. Arvostan ja kunnioitan niin Roseniusta kuin Bunyaniakin. Ehkä se "vanhan ajan laki" on myös osittain sitä kilvoittelua ja hyvän juoksun juoksemista mikä Raamatussakin mainitaan. Pelastuksen ehtona kuitenkaan ei saa olla muuta kuin Jeesuksen työ ihmisen puolesta. Joskus voi olla että kirjoittajan ajatus on erilainen verrattuna siihen mielikuvaan minkä lukija saa. En koe sitä pahana jos vanhoissa kirjoituksissa korostetaan myös Jumalan pyhyyttä, kunhan pyhitys tai teot eivät tule pelastuksen edelle pienissäkään määrin.
-
Olen vasta vanhoilla päivilläni alkanut käsittää tätä lain ja evankeliumi eroa. Lakipitoista julistusta olin kuullut "pöntöistä" jo kymmeniä vuosia. Kun en tajunnut asiaa lainkaan, niin alitajuisesti kehitin eräänlaisen itsesuojelumekanismin, joka merkitsi kyynisyyttä, jolloin mikään ei enää koskettanut.
Tämän tien päänä oli pilallemenokokemus, joka lopetti kaikki itsestä lähtevät Jumalalle kelpaamisyritykset. Sittemmin olen tajunnut, että eri seurakunnat ja yhteisöt haahuilevat kaiken aikaa lain ja evankeliumin rajan kahta puolen. Lain julistajaa taputetaan selkään ja kiitetään siitä, että "nyt pasuuna antoi selvän sävelen."
Laki ja evankeliumi ovat kaksi eri valtakuntaa. Niillä on pitkä yhteinen raja, kuten esim. Suomella ja Venäjällä. Jos loukkaan tuota rajaa, olen vaarassa joutua vieraan valtakunnan lakien alaiseksi. Jos muuta sinne pysyvästi, olen pysyvästi sen maan lakien alaisuudessa.
-
Luin kirjan Kasvokkain Jeesuksen kanssa, jonka päähenkilö on Samaa Habib. Kirja kertoo muslimitytöstä, joka lopulta varttuu vahvaksi kristityksi. Hän jopa kuoli kerran ja kohtasi Jeesuksen. Kirja on täynnä rohkeutta ja Jumalan ihmeitä. Kirjastossa kyseinen kirja oli lainassa+varauksia joten ostin sen kirjakaupasta itselleni että sen voin lukea. Suosittelen tutustumaan tähän kirjaan.
Sattuu olemaan lainassa tuo kirja, en ole vaan vielä aloittanut. Ensin sai vaikutelman että siinä keskitytään vaan ihmekokemuksiin joten tartuin kirjaan hieman epäröiden. Varmaan mielenkiintoista luettavaa.
Aloitin tuon kirjan vasta tänään, ja olen lukenut nyt reilun kolmanneksen. Molemmat ylläolevat arvelut pitivät paikkansa, kiinnostava ja jännittävä se on. Samaa kokee kääntymyksensä karismaattis-tyyppisessä Amerikkalaisessa kokouksessa, ja uskonelämä sen jälkeen näyttäytyy hyvin voittoisana. Ei sillä että hengellisessä voittoisuudessa sinänsä pahaa olisi. Mutta. Oudoksuin kohtaa jossa paljon itämaisia taistelulajeja harrastanut tyttö muuttuu rukouksessa kuin ninjaksi, ja antaa ahdistelijoilleen rajua kyytiä yliluonollisilla voimillaan. Vaikka ymmärrän tilanteen vakavuuden ja itsensä puolustamisen tärkeyden, tuo tietty karismaattisuus kirjassa ja yleinen hengellisen voiman tunto mietityttää. Aion kuitenkin lukea kirjan loppuun.
-
Tilasin parisen viikkoa sitten netistä kirjan, joka ei ole mitenkään hengellinen, ellei siksi katsota sitä, että kirja käsittelee petosta, joka hakee vertaistaan ihan globaalistikin. Kirja on nimeltään Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Olen vasta vähän alusta lukenut kirjaa, mutta se on tehnyt jo suuren vaikutuksen. Kirjan sanoma kolahti minuun siksikin, että olin kuolla pari vuotta sitten lääkkeeseen, jolla oli tarkoitus hoitaa kohonnutta verenpainetta.
Mainoksessa kirjan suositushinnaksi oli merkitty 40 €. Vertailua tekemällä löysin netistä tiedon, että Adlibris myy kirjaa hintaan 12,00 € lähetyskuluineen. Tilattuani tuotteen, jouduin tekemisiin Klarna-nimisen firman kanssa. Se hoiti kaikki vaiheet viimeisen päälle hienosti. Sekä Adlibris että Klarna lienevät samaa ruotasalaista firmaa ja täytyy tunnustaa, että siellä hallitaan kaupanteon kaikki vaiheet. Maksoin tuotteen etuajassa ja tänään tuli vielä kiitos suorituksen perillemenosta. Jäi semmoinen mieli, että voin jotain ostaa sieltä jatkossakin ja suositella kauppaa myös muille. Tuo mainitsemani kirja kannattaa hankkia hyllyynsä.
-
Aloin lukemaan kirjaa "Paavali - kärsimyksen ja lohdutuksen apostoli (Timo Eskola).
Lukiessani apostolien tekoja, minua alkoi puhutella kohta, missä Paavali oli menossa Damaskokseen ja Herra pysätti hänet. Tuossa kohtaa tulee erityisen, jos voin käyttää sanaa väkevästi, esiin armon valinta.
Paavali oli menossa vainoamaan kristittyjä, oli täynnä kiivautta ja vihaa Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan kohtaa, mutta Jeesus päätti toisin ja halusi pelastaa Paavalin ja tehdä hänestä valitun aseen evankeliumin julistamisessa.
-
Otin joululukemiseksi käteeni Aapeli Saarisalon omaelämäkerran Rymättylän räätälin poika. Kirjan painovuosi on 1975. Kirjan alussa on luettelo Saarisalon siihenastisista kirjoista, jossa on 26 nimikettä. AS kirjoitti lähes 40 kirjaa suomeksi ja kymmenkunta muilla kielillä. Varsin tuottelias, aikaansaava ja muutenkin värikäs ja erikoinen persoona. Suosittelen erityisesti tätä omaelämäkertaa, toki muutkin Aapelin kirjat ovat lukemisen arvoisia, olen niitä vuosien mittaan lukenut useampia.
-
Sama kirja menossa täällä. :)
Kirjoittaja mainitsee omina esikuvina /hengellisinä isänä mm arkkipiispa Gustaf Johanssonin , josta antaa kauniin todistuksen.
Olen Johanssonin kirjoja paljon lukenut. Oli todella jykevä hahmo omana aikanaan. Sai paljon lokaa päällensä maailman ihmisisltä ja maallistuneelta papistolta.
Ystävät ja lähellä asuvat ihmiset antoivat hyvän todistuksen tästä aikansa profetaallisesta hahmosta. Saarna kirjoja joita olen lukenut, varoitttaa jo 1890 ilmestyneissä kirjoissa millaista lopun ajan kristillisyys tulee olemaan. Ja näin on käynyt. Varoittaa mm. lopun aikana nousevasta väärästä hengellisyydestä kuvaten jo silloin aikamme karismaattisuutta.
Jouluna ja tänään sytytin Johanssoniin perhehaudalle kynttilän; aikansa kirkkaana palaneesta kynttilästä kiittäen Jumalaa.
Roseniuksen "Elämän leipää" päivähartauskirjaa olen lukenut aamuisin kuluneen vuoden ja aloitan sillä uuden alkavankin. Suosittelen !
Kirkkaasti kirkastaa Kristuksen ja syntisen suhdetta. Iltaisin olen tänä vuonna ennen nukkumaan menoa lukenut päivä hartaus kirjaa; Gustaf Johanssonin "Raamatullisia mietelmiä vuoden joka päivälle".
Edesmenneitä hyviä opettajia joista olen kiitollinen. Heidän kautta olen saanut moneen vaikeaan asiaan ymmmärystä.
-
Tuo Rymättylän räätälin poika tuli juuri luetuksi. Kirjassa oli tavattoman paljon yksityiskohtaisesti kuvattuna monia tapahtumia, joten ei niistä yhdellä lukemisella paljonkaan jäänyt "vakan" pohjalle. Pitää joskus kahlata uudestaan. Hyvin mielenkiintoinen kirja. Jotenkin pidän Saarisalosta ja hänen tyylistään.
Jälleen aloitin kirjan, jonka olen lukenut aiemminkin jo useita kertoja. Se on Aksel Valen-Sendstadin kirja Jäähyväiset uskonnolle. Nimiösivulla on tarkennus: Uskonnollisuuden ja kristillisen uskon suhde. Kirja on mielestäni kirjoitettu erittäin raittiissa hengessä ja siinä käsitellään ihmisen uskonnollisuutta todella harvinaisella tavalla ja hyvin selkeästi.
Kirjassa tuodaan hyvin eslle se, että usko tieteeseen, perustuu juuri ihmisen uskonnollisuuteen. Otan yhden lainauksen:
"Tiede onkin monille korvannut uskonnon. 'Uskotaan', tieteeseen ja luotetaan siihen. Puhutaan tieteellisestä maailmankatsomuksesta uskonnollisen maailmankatsomuksen sijasta. Näin uskotaan oltavan vähemmän uskonnollisia. Näin tehdään hyvässä uskossa sekä tietoisina, että epätietoisina tieteen avuttomuudesta elämän syvimpien kysymysten edessä. Tieteen nimeen vannotaan siitä huolimatta, että tiedetään, että ns. tieteellinen maailmankatsomus on täynnä filosofiaa, spekulointia, uskonnollisuutta ja pelkkää arvailua" (korostukset minun).
-
Jälleen aloitin kirjan, jonka olen lukenut aiemminkin jo useita kertoja. Se on Aksel Valen-Sendstadin kirja Jäähyväiset uskonnolle. Nimiösivulla on tarkennus: Uskonnollisuuden ja kristillisen uskon suhde. Kirja on mielestäni kirjoitettu erittäin raittiissa hengessä ja siinä käsitellään ihmisen uskonnollisuutta todella harvinaisella tavalla ja hyvin selkeästi.
Kirjassa tuodaan hyvin eslle se, että usko tieteeseen, perustuu juuri ihmisen uskonnollisuuteen. Otan yhden lainauksen:
"Tiede onkin monille korvannut uskonnon. 'Uskotaan', tieteeseen ja luotetaan siihen. Puhutaan tieteellisestä maailmankatsomuksesta uskonnollisen maailmankatsomuksen sijasta. Näin uskotaan oltavan vähemmän uskonnollisia. Näin tehdään hyvässä uskossa sekä tietoisina, että epätietoisina tieteen avuttomuudesta elämän syvimpien kysymysten edessä. Tieteen nimeen vannotaan siitä huolimatta, että tiedetään, että ns. tieteellinen maailmankatsomus on täynnä filosofiaa, spekulointia, uskonnollisuutta ja pelkkää arvailua" (korostukset minun).
Annoin kirjasta ehkä liian positiivisen arvion. Olin jo aiemmin merkinnyt marginaaleihin kysymysmerkkejä lähinnä niihin kohtiin, joissa kirjoittaja viittaa kasteeseen. Kasteen pyörittelyä onkin sitten ylihypäten varsinkin kirjan lopussa. Täällä on kastetta käsitelty hyvin pitkään toisaalla, joten kiinnitin huomiota siihen, että Valen-Sendstad ei ehkä lainkaan ymmärtänyt vesi- ja henkikasteen eroa, eikä ota sitä huomioon. Mielestäni tämä seikka heikentää huomattavasti kirjan arvoa, vaikka suurin osa sanomasta onkin ihan OK.
-
Lueskelen jälleen kirjaa: Mikko Reponen, Wiipurin profeetta (Kuva ja Sana 1967). Kirja on mielenkiintoinen siksi, että siinä kuvataan Mikon profetioita ja "ennustuksia" liki 80 vuoden takaa. Suurin osa profetioista toteutui.
Mikko sai laajaa kuuluisuutta, kun hän vuoden 1936 syyskesällä "häiritsi" jumalanpalvelusta Viipurin tuomiokirkossa, kesken saarnan. Mikko meni kirkon keskikäytävällä ja huusi: "Viipurin tuho on lähellä! Kolmen vuoden kuluttua on tämä temppeli raunioina ja vieraan vallan joukot marssivat Viipurin kaduilla.
Ainakin yksi Mikon profetioista on vielä toteutumatta. Toisen evakkomatkansa jälkeen hän nimittäin ennusti, että Karjala saadaan takaisin. Mikko oli kertonut, että hänelle ei ilmoitettu aikaa, mutta että se saadaan ilmaiseksi, ilman sotaa. Venäjä tulee ystäväksemme, vaikka se on ollut vihamies (Jännä, että puhui Venäjästä, eikä Neuvostoliitosta).
-
Mielenkiintoisia lukuhetkiä on odotettavissa.
Ostin juuri
Tapio Puolimatkan kirjan Jälkikristillisen maailman kauhut
ja
Kimmo Pälikön kirjan Kehitysopin kulisseista (Taustaa nro 2)
-
Minulla on nyt lukemisena tuorehko Juhani Aitomaan uusi kirja.
http://www.evankeliumikoulu.fi/kauppa/kirjat/israelin-10-heimon-vaellus-katosivatko-heimot-historian-mustaan-aukkoon/
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää saa Juhani tästäkin taas turpaansa. Helppo ei ole totuuden torven osa.
-
Minulla on nyt lukemisena tuorehko Juhani Aitomaan uusi kirja.
http://www.evankeliumikoulu.fi/kauppa/kirjat/israelin-10-heimon-vaellus-katosivatko-heimot-historian-mustaan-aukkoon/
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää saa Juhani tästäkin taas turpaansa. Helppo ei ole totuuden torven osa.
Kun olet lukenut kirjan, niin voisitko täällä kommentoida sitä: onko se asiallista ja tosiseikkoihin
pohjautuvaa, vai onko siinäkin arvailua ja "huuhaata" jota noiden heimojen historista on
nykyisin paljonkin.
Tuntuu jotenkin hassulta vaikkapa tämä brittiläisten tulkinta (tämä ei tosin suoraan
liity noihin kymmenen heimoon, vaan yleisemmin Jaakobin sukulaisuuteen):
Iso-Britannialla on tässä päärooli, koska sen kuningashuoneen uskotaan
polveutuvan kuningas Daavidin jälkeläisestä. Kuningashuone itse on myös
ylläpitänyt tätä uskomusta. Englannin kruununperijä on kruunattu vuodesta 1296
alkaen valtaistuimella, jonka jalustassa on ns. ”Jaakobin päänaluskivi”:
”Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen
paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan” 1.Moos.28:11.
Kuningashuoneelle kivi symboloi ”Daavidin valtaistuinta”. Kivellä sanotaan olevan varhainen historia.
Englantiin sen toi kuningas Edward I anastettuaan sen Skotlannista. Profeetta
Jeremian sanotaan tuoneen kiven mukanaan Irlantiin vuonna 583, tai 580 eKr.,
yhdessä Tea Tephin, Juudan kuninkaan Sidkian tyttären, kanssa. Nämä olivat paenneet
Israelista, kun Nebukadnessar oli valloittanut Juudean vuonna 587 eKr. Skotlantiin
kivi joutui kuningas Fergusin toimesta n. vuonna 500 eKr. Vuonna 1996 kivi palautettiin
taas Skotlantiin.
Mainittu Tea Tephi olisi myös Englannin kuningashuoneen ”kanta-äiti”, sanotaan.
Tuo teksti on Juhani Aitomaan kirjoittama, löytyy Kristityn foorumista:
http://www.kristitynfoorumi.fi/pdf/0411.pdf (http://www.kristitynfoorumi.fi/pdf/0411.pdf)
-
Tulipa kertaalleen luetuksi Puolimatkan kirja Jälkikristillisen maailman kauhut. Suosittelen kirjan hankkimista.
Kirjassa olisi paljon lainattavia kohtia, mutta otan aivan ekaluvusta muutaman:
"Ehdotonta ihmisarvoa ja ehdottomia ihmisoikeuksia ei ole toistuvista yrityksistä huolimatta onnistuttu perustelemaan ilman Jumalaa." (Lainaus Yalen yliopiston professorin Nicholas Wolterstorffin kirjasta Oikeudenmukaisuus 2008).
"Kristinuskon vaikutus on tehnyt ihmisoikeuksien kunnioituksesta keskeisen osan kulttuurista tietoisuutta."
"Mao hylkäsi ajatuksen ehdottomasta ihmisarvosta."
"Viime vuosisadan historian valossa maallistuneen ajattelun perustana oleva oletus ihmisluonnon hyvyydestä osoittautuu siis epärealistiseksi toiveajatteluksi. Rajoittamattomaan vapauteen uskova ihminen jää helposti hetken mielijohteiden, tyhjien oikkujen, mitättömyyksien tai epäinhimillisten arvojen orjaksi, kuten näemme tarkastelemalla Maon, Leninin, Stalinin tai Hitlerin elämää ja toimintaa. He toteuttivat vapauttaan syyllistymällä hirmutekoihin. Enää on vaikea uskoa siihen myyttiseen käsitykseen, että Jumalasta vapautuessaan ihmiskunta edistyisi väistämättä kohti elämän korkeampia ilmaisumuotoja sen sijaan, että se taantuisi julmuuteen ja mielivaltaan. Vai kaipaammeko lisää todisteita?"
Kirja on jossain vaiheessa luettava uudestaan. Allaviivattuihin kohtiin on syytä palata useamminkin.
-
Tulipa kertaalleen luetuksi Puolimatkan kirja Jälkikristillisen maailman kauhut. Suosittelen kirjan hankkimista.
Kirjassa olisi paljon lainattavia kohtia, mutta otan aivan ekaluvusta muutaman:
"Ehdotonta ihmisarvoa ja ehdottomia ihmisoikeuksia ei ole toistuvista yrityksistä huolimatta onnistuttu perustelemaan ilman Jumalaa." (Lainaus Yalen yliopiston professorin Nicholas Wolterstorffin kirjasta Oikeudenmukaisuus 2008).
"Kristinuskon vaikutus on tehnyt ihmisoikeuksien kunnioituksesta keskeisen osan kulttuurista tietoisuutta."
"Mao hylkäsi ajatuksen ehdottomasta ihmisarvosta."
"Viime vuosisadan historian valossa maallistuneen ajattelun perustana oleva oletus ihmisluonnon hyvyydestä osoittautuu siis epärealistiseksi toiveajatteluksi. Rajoittamattomaan vapauteen uskova ihminen jää helposti hetken mielijohteiden, tyhjien oikkujen, mitättömyyksien tai epäinhimillisten arvojen orjaksi, kuten näemme tarkastelemalla Maon, Leninin, Stalinin tai Hitlerin elämää ja toimintaa. He toteuttivat vapauttaan syyllistymällä hirmutekoihin. Enää on vaikea uskoa siihen myyttiseen käsitykseen, että Jumalasta vapautuessaan ihmiskunta edistyisi väistämättä kohti elämän korkeampia ilmaisumuotoja sen sijaan, että se taantuisi julmuuteen ja mielivaltaan. Vai kaipaammeko lisää todisteita?"
Kirja on jossain vaiheessa luettava uudestaan. Allaviivattuihin kohtiin on syytä palata useamminkin.
En ole osannut kirjoittaa kirjaa tuosta asiasta, mutta olen pitänyt muutaman kerran luennoinut aiheesta. Kopioin luentoni sisällön tähän kokonaisuudessaan: "Ihmisillä on suvustaan huononemisen taipumus, aamen!"
Mutta vaikka olen noin syvällisesti ja tyhjentävästi asiaa räknännyt mielessäni ja antanut sanansäiläni välkehtiä, niin ajattelin käydä lainaamassa tuon kirjan kirjastosta. Arvostan ja kunnioitan Puolimatkaa paitsi veljenä niin myös erinomaisena luennoitsijana.
-
Minulla on nyt lukemisena tuorehko Juhani Aitomaan uusi kirja.
http://www.evankeliumikoulu.fi/kauppa/kirjat/israelin-10-heimon-vaellus-katosivatko-heimot-historian-mustaan-aukkoon/
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää saa Juhani tästäkin taas turpaansa. Helppo ei ole totuuden torven osa.
Kun olet lukenut kirjan, niin voisitko täällä kommentoida sitä: onko se asiallista ja tosiseikkoihin
pohjautuvaa, vai onko siinäkin arvailua ja "huuhaata" jota noiden heimojen historista on
nykyisin paljonkin.
Tuntuu jotenkin hassulta vaikkapa tämä brittiläisten tulkinta (tämä ei tosin suoraan
liity noihin kymmenen heimoon, vaan yleisemmin Jaakobin sukulaisuuteen):
Iso-Britannialla on tässä päärooli, koska sen kuningashuoneen uskotaan
polveutuvan kuningas Daavidin jälkeläisestä. Kuningashuone itse on myös
ylläpitänyt tätä uskomusta. Englannin kruununperijä on kruunattu vuodesta 1296
alkaen valtaistuimella, jonka jalustassa on ns. ”Jaakobin päänaluskivi”:
”Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen
paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan” 1.Moos.28:11.
Kuningashuoneelle kivi symboloi ”Daavidin valtaistuinta”. Kivellä sanotaan olevan varhainen historia.
Englantiin sen toi kuningas Edward I anastettuaan sen Skotlannista. Profeetta
Jeremian sanotaan tuoneen kiven mukanaan Irlantiin vuonna 583, tai 580 eKr.,
yhdessä Tea Tephin, Juudan kuninkaan Sidkian tyttären, kanssa. Nämä olivat paenneet
Israelista, kun Nebukadnessar oli valloittanut Juudean vuonna 587 eKr. Skotlantiin
kivi joutui kuningas Fergusin toimesta n. vuonna 500 eKr. Vuonna 1996 kivi palautettiin
taas Skotlantiin.
Mainittu Tea Tephi olisi myös Englannin kuningashuoneen ”kanta-äiti”, sanotaan.
Tuo teksti on Juhani Aitomaan kirjoittama, löytyy Kristityn foorumista:
http://www.kristitynfoorumi.fi/pdf/0411.pdf (http://www.kristitynfoorumi.fi/pdf/0411.pdf)
Juhani tyylilleen uskollisena tiputtelee faktoja pöytään perä jälkeen.
Analysoi mistä tämä satu on lähtenyt kadonnneista heimoista aina tähän päivään asti. Kaikki on perusteltu ja lähteet merkitty.
Olen lukenut noin 80 sivua. Ne jotka haluavat uskoa satuihin kadoneista heimoista, ja mahdollisesti kuuluvansa Israelin kadonneitten heimojen jälkeläisiin..
Raivostuvat kirjan sisällöstä.
-
Ne jotka haluavat uskoa satuihin kadoneista heimoista, ja mahdollisesti kuuluvansa Israelin kadonneitten heimojen jälkeläisiin..
Raivostuvat kirjan sisällöstä.
Jotkut hyvinkin viisaat ja oppineet ovat tosiaan hurahtaneet niihin ikään kuin niissä olisi henki ja elämä. Täytyy sanoa, että minusta on tuntunut vastenmieliseltä näiden sukuluetteloiden penkominen ikäänkuin niissä olisi jotain autuaaksi tekevää.
Pietarilla on selvä kanta asiaan, kun hän kirjoittaa: "Mutta te olette 'valittu suku', kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa… (1. Piet. 2:9).
-
Mielenkiintoisia lukuhetkiä on odotettavissa.
Ostin juuri
Tapio Puolimatkan kirjan Jälkikristillisen maailman kauhut
ja
Kimmo Pälikön kirjan Kehitysopin kulisseista (Taustaa nro 2)
Nyt olen lukenut tuon Pälikön kirjan noin puoleen väliin. On täysin käsittämätöntä kuinka semmoinen roska, mitä kouluissa ja oppikirjoissa vielä tänäänkin opetetaan, on ylipäätään hyväksytty opetusmateriaaliksi. Kirjassa kerrotaan kuinka monet opin kohdat ovat puhdasta mielikuvitusta ja usein myös tietoista petosta. Ymmärrän asian niin, että totuus on paljon vaikeampaa uskoa kuin valhe, jos koko elämä on valheelle rakennettu.
Evoluutioon uskominen edellyttää niin valtaisaa uskon määrää, etten heikkouskoisena voi edes uneksia sellaisesta.
-
Onko kukaan lukenut A.W. Tozerin kirjallista tuotantoa? Olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia hänen tuotannostaan ja ajattelustaan.
-
Vuosia vuosia sitten tuli luettua. Terävää ajattelua, mutta joku tökki. Oma suolattomuus vaiko mikä ?
-
Vuosia vuosia sitten tuli luettua. Terävää ajattelua, mutta joku tökki. Oma suolattomuus vaiko mikä ?
Hyvä ystäväni kertoi juuri, että hän on pitänyt Tozeria suuressa arvossa ja siitä tämä kysymys heräsi. Minulla on muutamia hänen kirjojaan ja olen lukenut niitä alleviivaten. Kysymysmerkkejä ei paljoa ole. Jossain "takaraivossa" on kuitenkin samanlainen mielikuva siitä, että jokin tökki.
-
Vuosia vuosia sitten tuli luettua. Terävää ajattelua, mutta joku tökki. Oma suolattomuus vaiko mikä ?
Hyvä ystäväni kertoi juuri, että hän on pitänyt Tozeria suuressa arvossa ja siitä tämä kysymys heräsi. Minulla on muutamia hänen kirjojaan ja olen lukenut niitä alleviivaten. Kysymysmerkkejä ei paljoa ole. Jossain "takaraivossa" on kuitenkin samanlainen mielikuva siitä, että jokin tökki.
Monesti tökkii se, että lukijaa painostetaan: esitetään vaatimuksia siitä, miten uskovan pitää elää.
Onkohan Tozerillakin tällainen tapa?
Itse en ole muistaakseni yhtään hänen kirjaansa lukenut.
-
Monesti tökkii se, että lukijaa painostetaan: esitetään vaatimuksia siitä, miten uskovan pitää elää.
Onkohan Tozerillakin tällainen tapa?
Olen etsinyt hyllystäni kirjaa, jossa Tozerillakin oli joku osuus, jota en mitenkään voinut pitää oikeana. En vaan löydä sitä kirjaa. Minulla on tässä hänen kirjansa "Jumalan nälkä". Otan siitä pienen lainauksen. Vaikka tämä onkin irrallinen kappale, niin se kertoo jotain Tozerin ajattelusta:
"Tie Jumalan syvällisempään tuntemiseen käy sielun köyhyyden yksinäisten laaksojen läpi sekä kaikesta ulkonaisesta luopumisen kautta. Ne siunatut, jotka omistavat taivasten valtakunnan, ovat hylänneet kaiken maallisen ja kitkeneet sydämestään kaiken omistamisen halun. He ovat hengellisesti köyhiä."
Korostukset minun. Mielestäni hengellinen köyhyys on jotain muuta kuin ajallinen köyhyys.
-
Arvelen, että monella on hyllyssään joku R.A. Torreyn kirja. Tämä on ainakin englanninkielisessä maailmassa kuulu kirjailia. Minulla on tässä käsissäni hänen kirjansa "Pyhä Henki ja kristitty arjessa". Joku on minua ennen tehnyt kirjaan sivuhuomautuksia. Olen joskus kirjoittanut nimiösivulle: "Lakia, lakia, lakia! Jos teet Jumalan tahdon niin…"
Sivulla 71 sanotaan:
"Pyhän Hengen saamisen ehto on kokosydäminen antautuminen, taivutettu tahto, Herralle luovutettu elämä." "…voiman saamisen ehto on, että annamme tahtomme ja elämämme Jumalalle aivan kokonaan, ehdoitta ja rajoituksitta. Teetkö sinä niin?"
-
Monesti tökkii se, että lukijaa painostetaan: esitetään vaatimuksia siitä, miten uskovan pitää elää.
Onkohan Tozerillakin tällainen tapa?
Olen etsinyt hyllystäni kirjaa, jossa Tozerillakin oli joku osuus, jota en mitenkään voinut pitää oikeana. En vaan löydä sitä kirjaa. Minulla on tässä hänen kirjansa "Jumalan nälkä". Otan siitä pienen lainauksen. Vaikka tämä onkin irrallinen kappale, niin se kertoo jotain Tozerin ajattelusta:
"Tie Jumalan syvällisempään tuntemiseen käy sielun köyhyyden yksinäisten laaksojen läpi sekä kaikesta ulkonaisesta luopumisen kautta. Ne siunatut, jotka omistavat taivasten valtakunnan, ovat hylänneet kaiken maallisen ja kitkeneet sydämestään kaiken omistamisen halun. He ovat hengellisesti köyhiä."
Korostukset minun. Mielestäni hengellinen köyhyys on jotain muuta kuin ajallinen köyhyys.
Kovat on Tozerilla vaatimukset. Eikä ole ainoa julistaja, joka tämäntapaista kirjoittaa.
Vaikea ymmärtää, miksi tällaisia taakkoja koetetaan sälyttää uskovien harteille. Aivan kuin omilla
suorituksilla päästäisiin omistamaan taivasten valtakunta. Joku tässä mättää, todellakin.
-
Arvelen, että monella on hyllyssään joku R.A. Torreyn kirja. Tämä on ainakin englanninkielisessä maailmassa kuulu kirjailia. Minulla on tässä käsissäni hänen kirjansa "Pyhä Henki ja kristitty arjessa". Joku on minua ennen tehnyt kirjaan sivuhuomautuksia. Olen joskus kirjoittanut nimiösivulle: "Lakia, lakia, lakia! Jos teet Jumalan tahdon niin…"
Sivulla 71 sanotaan:
"Pyhän Hengen saamisen ehto on kokosydäminen antautuminen, taivutettu tahto, Herralle luovutettu elämä." "…voiman saamisen ehto on, että annamme tahtomme ja elämämme Jumalalle aivan kokonaan, ehdoitta ja rajoituksitta. Teetkö sinä niin?"
Jahas, samaa kuormittamista siis Torreyltäkin.
Minä kun olen luullut, että usko Jeesukseen on ehto Jumalan valtakuntaan pääsemiselle,
ja että sen myötä saamme monenlaisia asioita ylhäältä. Nämä "suuret" opettajat opettavat
kuitenkin aivan toisenlaista tietä. Kuinkahan moni on joutunut ja tulee vieläkin joutumaan
aivan harhateille ja uskon haaksirikkoon näiden kirjojen takia?
-
Vaikea ymmärtää, miksi tällaisia taakkoja koetetaan sälyttää uskovien harteille. Aivan kuin omilla suorituksilla päästäisiin omistamaan taivasten valtakunta. Joku tässä mättää, todellakin.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan tutkija, että pääsee tästä järjestelmästä perille. Se on mielestäni raha, eri asia on kokonaan, ovatko itse siitä tietoisia. Lain saarnaajia seurataan sankoin joukoin, heidän kirjansa myyvät, armon sanoma on liian vähän eikä se nosta ihmistä jalustalle.
-
Vaikea ymmärtää, miksi tällaisia taakkoja koetetaan sälyttää uskovien harteille. Aivan kuin omilla suorituksilla päästäisiin omistamaan taivasten valtakunta. Joku tässä mättää, todellakin.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan tutkija, että pääsee tästä järjestelmästä perille. Se on mielestäni raha, eri asia on kokonaan, ovatko itse siitä tietoisia. Lain saarnaajia seurataan sankoin joukoin, heidän kirjansa myyvät, armon sanoma on liian vähän eikä se nosta ihmistä jalustalle.
Niin, se taitaa olla turmeltuneessa ihmismielessä niin syvälle juuurtunut: että Jumalalta saatava hyvä täytyy ansaita.
Kirjojen kirjoittajat siis julistavat tätä valhetta ja tienaavat sillä rahaa. Minkähänlaisen palkan he kerran tulevat tästä saamaan...
he jotka esiintyvät uskovien esikuvina.
-
Lain ja evankeliumin sekoittamisesta ei koituisi kovinkaan suurta vahinkoa, jos julistus olisi selvästi ja koko ajan jompaa kumpaa. Mutta näiden sekoittaminen julistuksessa ja kirjoissa on se ongelma, josta tulee paljon vahinkoa. Olen kertonut täällä eräästä henkilöstä, joka nuorena joutui lakipitoisen julistuksen alle seurauksena se, että jätti koko uskon elämän, koska hänen mielestään Jumala vaati mahdottomia. Se päätös on pitänyt jo yli 50 vuotta surullisin seurauksin.
-
Huomasin, että viestissä 38 kirjoittelin jo tästä Torreysta, tuli vähän toistoa, mutta menköön. Jossain mainitsin Baptistien katekismuksesta vuodelta 1693.
Mitä sanotte tästä:
47. KYSYMYS: Missä uskon kuuliaisuus on annettu tiivistettynä?
VASTAUS: Kymmenen Käskyä on yhteenveto uskon kuuliaisuudesta.
-
Huomasin, että viestissä 38 kirjoittelin jo tästä Torreysta, tuli vähän toistoa, mutta menköön. Jossain mainitsin Baptistien katekismuksesta vuodelta 1693.
Mitä sanotte tästä:
47. KYSYMYS: Missä uskon kuuliaisuus on annettu tiivistettynä?
VASTAUS: Kymmenen Käskyä on yhteenveto uskon kuuliaisuudesta.
Roomalaiskirjeen alussa ja lopussa mainitaan uskon kuuliaisuus
Hänen nimeään kohtaan pakanakansoissa. Kuinka oikeassa baptistien
katekismus on siinä mitä tuo kuuliaisuus pitää sisällään, on asia joka
vaatii ainakin minulta fundeeraamista ennen kuin voin sanoa kantani.
Saatan palata lähipäivinä asiaan.
-
Roomalaiskirjeen alussa ja lopussa mainitaan uskon kuuliaisuus
Hänen nimeään kohtaan pakanakansoissa. Kuinka oikeassa baptistien
katekismus on siinä mitä tuo kuuliaisuus pitää sisällään, on asia joka
vaatii ainakin minulta fundeeraamista ennen kuin voin sanoa kantani.
Saatan palata lähipäivinä asiaan.
Seuraava on esiintynyt täällä jo useita kertoja, mutta asia on mielestäni erittäin tärkeä. Näissä asioissa tarvitsemme kertausta, sitten kertausta ja vielä kertausta:
Lähetysjohtaja Juhani Lindgren:
” ’Uskon kuuliaisuus’ on yksi ja jakamaton käsite, eikä sitä ole hyvä kääntää KR 92:n tavoin ’usko ja kuuliaisuus’. Tällainen jako peittää pelastavan uskon salaisuuden ja lisää siihen nykyihmisen ajatuksissa kuuliaisuuden vaatimuksen. Pelastus on yksin uskosta, ilman rakkautta, ilman kuuliaisuutta, yksin armosta. Alkukielen ’hypakoee pisteoos’ viittaa juuri tähän, ei uskoa seuraavaan kuuliaisuuteen. Usko alistuu sen evankeliumin alle, joka lupaa pelastuksen ilman kuuliaisuutta; juuri tämä on ’uskon kuuliaisuutta’ . Puheemme, sielunhoitomme ja käännöstemme olisi hyvä olla sopusoinnussa tämän paavalilaisen ja uskonpuhdistuksen kirkkaasti tulkitseman pääperiaatteen mukainen.”
-
Roomalaiskirjeen alussa ja lopussa mainitaan uskon kuuliaisuus
Hänen nimeään kohtaan pakanakansoissa. Kuinka oikeassa baptistien
katekismus on siinä mitä tuo kuuliaisuus pitää sisällään, on asia joka
vaatii ainakin minulta fundeeraamista ennen kuin voin sanoa kantani.
Saatan palata lähipäivinä asiaan.
Seuraava on esiintynyt täällä jo useita kertoja, mutta asia on mielestäni erittäin tärkeä. Näissä asioissa tarvitsemme kertausta, sitten kertausta ja vielä kertausta:
Lähetysjohtaja Juhani Lindgren:
” ’Uskon kuuliaisuus’ on yksi ja jakamaton käsite, eikä sitä ole hyvä kääntää KR 92:n tavoin ’usko ja kuuliaisuus’. Tällainen jako peittää pelastavan uskon salaisuuden ja lisää siihen nykyihmisen ajatuksissa kuuliaisuuden vaatimuksen. Pelastus on yksin uskosta, ilman rakkautta, ilman kuuliaisuutta, yksin armosta. Alkukielen ’hypakoee pisteoos’ viittaa juuri tähän, ei uskoa seuraavaan kuuliaisuuteen. Usko alistuu sen evankeliumin alle, joka lupaa pelastuksen ilman kuuliaisuutta; juuri tämä on ’uskon kuuliaisuutta’ . Puheemme, sielunhoitomme ja käännöstemme olisi hyvä olla sopusoinnussa tämän paavalilaisen ja uskonpuhdistuksen kirkkaasti tulkitseman pääperiaatteen mukainen.”
Evankeliumi lupaa pelastuksen ilman kuuliaisuutta - tuo kuulostaa hyvältä ajatukselta.
Mutta miksi sitten puhutaan uskon kuuliaisuudesta, eli miksi kuuliaisuus ylipäänsä liitetään tähän asiaan,
jos kuuliaisuudella ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa?
Tätä pitäisi vielä kaivaa pintaa syvemmältä.
-
Evankeliumi lupaa pelastuksen ilman kuuliaisuutta - tuo kuulostaa hyvältä ajatukselta.
Mutta miksi sitten puhutaan uskon kuuliaisuudesta, eli miksi kuuliaisuus ylipäänsä liitetään tähän asiaan,
jos kuuliaisuudella ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa?
Tätä pitäisi vielä kaivaa pintaa syvemmältä.
Paavalille uskon kuuliaisuus oli ykkösasioita, hän kirjoittaa siitä Roomalaiskirjeensä alussa (1:5) ja lopussa (16:26). Ymmärtämistä helpottaa, jos lukee nuo jakeet "väärin" siten, että vaihtaa sanan "uskon" tilalle sanan "lain".
"…että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan…" (1:5). Kukaan ei siis voi pelastua lain kuuliaisuuden kautta, vaan uskomalla Jeesukseen. Uskon kuuliaisuus ja lain kuuliaisuus ovat siis pelastuskysymyksen kannalta toisensa poissulkevia. Kokonaan toinen asia on se, että uskonkuuliaisuudesta seuraa (enemmän tai vähemmän) lain kuuliaisuutta.
-
Paavalille uskon kuuliaisuus oli ykkösasioita --- Uskon kuuliaisuus ja lain kuuliaisuus ovat siis pelastuskysymyksen kannalta toisensa poissulkevia. Kokonaan toinen asia on se, että uskonkuuliaisuudesta seuraa (enemmän tai vähemmän) lain kuuliaisuutta.
Tähän voisi myös vaihtaa kuuliaisuuden tilalle: vanhurskaus. Ehkä tämä hiukan hankala sana saa tällä tavalla vähän lisää "valovoimaa".
-
Siis: uskonvanhurskaudesta seuraa (enemmän tai vähemmän) lainvanhurskautta, tai elämän vanhurskautta.
-
Siirryin ketjuun "Miten minun lopulta käy", koska jatko sopii mielestäni sinne paremmin.
-
Löytyipä vaihteeksi sellainen kirja joka tempaisi mukaansa: KGB:n varjossa. Kirja Valentina Levosen elämästä ja työstä, kirjoittajana Antti Virtanen. Näin herätysluterilaisenkin mielestä mielenkiintoinen. Jostain syystä reilun kymmenen vuoden aikana on tullut luettua enemmän elämänkertoja, ja varsinkin sellaisia jotka sijoittuvat Venäjän karjalaan, ja kertomuksia sotaleireiltä. Siksi tuntuikin niinkuin olisin jo lukenut tuon kirjan, koska kirjassa mainittuja tapauksia oli kerrottu toisissa kirjoissa. Lisäksi selviytymiskertomukset koskettavat. Näyttää ettei Jumala anna kaikille samanlaisia koettelemuksia ja kärsimyksiä, mutta niitä antaessaan antaa myös voimaa kestää ne ja lisää uskoa sekä toivoa koettelemusten jälkeen.
-
Sain juuri luetuksi tanskalaisen N.O. Rasmussenin kirjan: Karismaattinen liike -uusi helluntaiko?
Melkoista tekstiä ja kirjoitettu jo 1971!
Otan alusta pienen otteen:
"Hengellistä selvänäköisyyttä on silloin (=viimeisinä päivinä) vähän. Niin vähän, etteivät he enää pysty erottamaan toisistaan valoa ja pimeyttä, totuutta ja valhetta.
Hengellinen kuulo ja erottamisen kyky ovat silloin monilla niin tylsistyneitä, etteivät he enää pysty erottamaan Hyvän Paimenen ja palkkapaimenen ääntä. He seuraavat vain sitä, joka sillä hetkellä huutaa voimakkaimmin ja herättää eniten huomiota aina tavoitellen jotakin uutta, aina etsien jotakin poikkeuksellista ja sensaatiomaista, aina uudelleen syttyen tyydyttämättömänä himoitsemaan sitä, mikä sopii heidän 'korvasyyhyynsä', 'kaivelee' ja elvyttää aisteja sekä tunteita. Ja niin he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin (2. Tim. 4:3, 4)."
Pitäisi lainata enemmänkin, mutta ovat sen verran pitkiä kokonaisuuksia, että suosittelen vain kirjan lukemista. Joistakin asioista ajattelen toisin, mutta älköön se häiritkö kokonaisuutta.
Nyt aloitin uuden kirjan lukemisen. Se on Tapio Puolimatkan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Kestää jonkin aikaa lukea 512 sivuinen järkäle. Jo alku tuntuu lupaavalta. Saisipa ateistiksi tunnustautuvat lukemaan kirjan…
-
Onko kyllä todella osuvaa kuvausta tästä ajasta tuo Rasmussenin kirjasta otettu lainaus.
-
Nyt aloitin uuden kirjan lukemisen. Se on Tapio Puolimatkan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Kestää jonkin aikaa lukea 512 sivuinen järkäle. Jo alku tuntuu lupaavalta. Saisipa ateistiksi tunnustautuvat lukemaan kirjan…
Luin äsken jo 53 sivua ja näyttää siltä, että kirja vie mukanaan. Tiesin kyllä, että Puolimatka on fiksu kaveri, mutta sitä en tiennyt, että hän on niin fiksu, että osaa kirjoittaa sillä tavalla, että minäkin ymmärrän
-
Nyt aloitin uuden kirjan lukemisen. Se on Tapio Puolimatkan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Kestää jonkin aikaa lukea 512 sivuinen järkäle. Jo alku tuntuu lupaavalta. Saisipa ateistiksi tunnustautuvat lukemaan kirjan…
Luin äsken jo 53 sivua ja näyttää siltä, että kirja vie mukanaan. Tiesin kyllä, että Puolimatka on fiksu kaveri, mutta sitä en tiennyt, että hän on niin fiksu, että osaa kirjoittaa sillä tavalla, että minäkin ymmärrän
Minä olen myös lukenut tuon kirjan, viime vuonna. Varsin hyvä teos!
-
Eilen aloin lukea Datakirjat-kustantamolta (www.datakirjatkustannus.fi (http://www.datakirjatkustannus.fi)) tilaamaani kirjaa,
J.C. Sanford: Eliömaailma rappeutuu.
Sisältö tiivistettynä: "Sanford soittaa aikamma pyhistä lehmistä pyhimmän, faktana pidetyn evoluution kuolinkelloja".
Suosittelen luettavaksi. Tässä skannattuna kirjan takakansi:
-
Mielenkiintoinen kirja. Kun tätä maailmanmenoa seuraa, niin käänteinen evoluutio tuntuu uskottavammalta. Selkosuomella se tarkoittaisi sitä, että ihmisestä on kehittymässä apina. Ja muuan ajattelija on sanonut, että varmin todiste siitä, että avaruudessa on älykästä elämää, on se, etteivät ne ota meihin yhteyttä.
-
Mielenkiintoinen kirja. Kun tätä maailmanmenoa seuraa, niin käänteinen evoluutio tuntuu uskottavammalta. Selkosuomella se tarkoittaisi sitä, että ihmisestä on kehittymässä apina. Ja muuan ajattelija on sanonut, että varmin todiste siitä, että avaruudessa on älykästä elämää, on se, etteivät ne ota meihin yhteyttä.
Jos pääsisi kaukaa avaruudesta tarkkailemaan kohellustamme tällä planeetalla, niin voi hyvinkin olla
ettei olisi mitään halua ottaa yhteyttä ...
-
Mielenkiintoinen kirja. Kun tätä maailmanmenoa seuraa, niin käänteinen evoluutio tuntuu uskottavammalta. Selkosuomella se tarkoittaisi sitä, että ihmisestä on kehittymässä apina. Ja muuan ajattelija on sanonut, että varmin todiste siitä, että avaruudessa on älykästä elämää, on se, etteivät ne ota meihin yhteyttä.
Jos pääsisi kaukaa avaruudesta tarkkailemaan kohellustamme tällä planeetalla, niin voi hyvinkin olla
ettei olisi mitään halua ottaa yhteyttä ...
Nythän on tulossa korjaus maailman ongelmiin, maailman opettaja Maitreyan hahmossa. Hän yhdistää eri uskonnot ja parantaa maailman, katsokaa vaikka itse: http://share.fi/maitreya-televisiossa ???
-
Jaha, Maitreyakin on vielä voimissaan. Muistan kun tästä hahmosta oli aikoinaan Netmissionissa juttua.
On se kyllä tosin niinkin, ettei antikristukseksi niin vain päästä. Virkaan on monta pyrkijää.
-
- - "Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle" (Hebr. 10:11,12).
Vanhan liiton temppelissä oli monenlaista kalustoa ja monenlaisia välineitä, mutta siellä ei ollut lainkaan tuolia. Tämä merkitsi sitä, että sovitustyö oli jatkuvasti keskeneräinen. Lepoon ei ollut mahdollisuutta ja siksi sanotaan: "Papit seisovat päivä päivältä." Mutta koska Kristus ei ollut enää tulevan hyvän varjo, vaan täyttymys, persoona, joka sai tuon varjon aikaan, niin hän, iäisyydessä edeltä nähty Jumalan Karitsa, "uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, on ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle". Ylimmäinen pappimme saattoi ainiaaksi istuutua, koska hänen tehtäväkseen uskottu täydellinen sovitus- ja lunastustyö oli suoritettu.
Olin vuosia sitten pitämässä kokoussarjaa eräässä suomalaisessa seurakunnassa Yhdysvalloissa. Päivän aihe oli "Kristus, Jumalan palvelija". Käsittelin profeetta Jesajan sanoja: "Katso, minun palvelijani, joka on taidolla asiansa ajava." Kuvasin Jeesuksen tehtävää Jumalan palvelijana, jonka oli määrä sovittaa ihminen Jumalan kanssa. Viittasin psalmiin 40, jossa Kristus Daavidin välityksellä antamassaan profetiassa iloitsee tästä tulevasta tehtävästä: "Katso, minä tulen… kirjakääröön on minusta kirjoitettu… tekemään sinun tahtosi, Jumala."
Selitin Jeesuksen Jumalan palvelijana, suurena ylimmäisenä pappinamme suorittamaa kertakaikkista tekoa. Sanoin, että hän nyt työn suoritettuaan on ainiaaksi istuutunut, mikä merkitsee, että meidän vanhurskauttamisemme ja tuomitun asemasta vapauttamisemme on iankaikkisesti taattu. Huomautin siinä innoissani, että eikö meidänkin, omien ponnistustemme täysin uuvuttamien ja epäonnistuneiden pitäisi jo nähdä, mitä hyväksemme on tehty. Sanoin, että kun kerran meidän puolestamme työhön lähetetty palvelija työn suoritettuaan jo istuu, niin eikö meidän herrasväenkin sovi istua!
Silloin nousi kesken puhettani eräs yli kahdeksankymmenvuotias Mandi-täti, vanha eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, löi kätensä yhteen ja melkein huusi: "Kirkkautta! Kirkkautta!" Minun oli keskeytettävä saarnani, ja hän kertoi kuinka oli joskus nuoruudessaan tullut uskoon Suomessa evankelisten parissa. Hän sanoi tulleensa uskoon sillä tavoin, että tajusi juuri tämän Vapahtajan valmiin teon merkityksen. Mutta hän jatkoi: "Olen ollut täällä Amerikassa yli viisikymmentä vuotta ja ahkerasti olen kirkoissa käynyt, mutta kun olen sinne mennyt lohdutusta ja rohkaisua saamaan, niin alituisesti vain on syntistä kuormitettu kuin juhtaa: on kerätty uutta kuormaa ja tekemistä. Nyt kuulin sen vanhan evankeliumin, josta kerran nuoruudessani pääsin armoon sisälle ja siksi en voi olla hiljaa!"
William Uotinen
Sinäkin olet perillinen
Karas-Sana Oy 1974
-
Olipa koskettava tuo Pauluksen tänne lainaama juttu. Siinä oli Kristuksen kirkkautta.
-
Nyt aloitin uuden kirjan lukemisen. Se on Tapio Puolimatkan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Kestää jonkin aikaa lukea 512 sivuinen järkäle. Jo alku tuntuu lupaavalta. Saisipa ateistiksi tunnustautuvat lukemaan kirjan…
Luin äsken jo 53 sivua ja näyttää siltä, että kirja vie mukanaan. Tiesin kyllä, että Puolimatka on fiksu kaveri, mutta sitä en tiennyt, että hän on niin fiksu, että osaa kirjoittaa sillä tavalla, että minäkin ymmärrän.
Alku näytti lupaavalta, koska koin paljolti ymmärtäneeni. Myöhemmin selvisi, että olin liian optimistinen. Kirjassa oli paljon myös sen verran vaikeatajuista, ettei minun älykkyysosamääräni riittänyt tai pohjatietoja oli liian vähän. Mutta olkoon se minun häpeäni. Kirja tuli kuitenkin luettua kokonaan ja paljon sanomasta oli ymmärrettävääkin. Se pitäisi hankkia kotikirjastoon, joten vaikeatajuisiin kohtiin voisi palata myöhemmin.
Nyt kävi sekin selväksi, mikä on lainakirjan ja oman käytännöllinen ero. Minulla on oma Puolimatkan kirja Usko, Tiede ja Raamattu. Siitä olen lukenut vaivaiset 110 sivua, vähäisyys johtunee ajattelusta, että "luen joskus myöhemmin lisää".
Kustantajien soisi tekevän tutkimuksen siitä, paljonko näitä kirjoja ylipäätään oikeasti luetaan. Tulos saattaisi olla masentava.
-
On tullut taas luettua yksi kirja. Se on Tommy Hellstenin "Tähän olen tullut". Menee aikaa, ennen kuin Tommyn ajatteluun tottuu. Kirjassa on paljon arvokasta asiaa, mutta pitäisi lukea toistamiseen, että enemmän ymmärtäisi. Innostuin kuitenkin sen verran, että aloitin uudestaan hänen kirjansa "Saat sen, mistä luovut". Ehkä myöhemmin kommentoin jotain hänen kirjoituksistaan. Paljon kuitenkin sain ajattelemisen aihetta.
-
Olen Hellstenin kirjoista lukenut muistaakseni tuon Saat sen, mistä luovut. Se oli muistaakseni ihan hyvä. Se taitaa itse asiassa olla tuossa kirjahyllyssänikin. Pitäisi varmaan lukea uudestaan, niin voisi sanoa siitä jotain järkevämpääkin.
-
Hyllyissäni on lukemattomia lukemattomia kirjoja. Niitä pitäisi hävittää pois ja hyvät kirjat pitäisi säilyttää tai laittaa kiertoon. Huonot pitäisi hävittää, mutta osa niistä tallettaa varoittaviksi esimerkeiksi.
Palaan tähän vanhaan asiaan. Hetki sitten kävin Fidan kirppiksellä. Kyselin eräältä myyjältä, että ottavatko vastaan kirjoja. Sanoi, että otetaan rajoitetusti. Kysyin, mitkä ovat kriteerit. Vastaus oli, että kristilliset kirjat kelpaavat, jos ne ovat melko tuoretta tuotantoa. Otin esille ajatuksen siitä, että vanhemmissa kristillisissä kirjoissa on aarteita. Myönsi asian, mutta kertoi, etteivät ne mene kaupaksi ja sanoi vielä, että vain hyvin pieni asiakaskunta ostaa niitä. Uudemmat kirjat myyvät paremmin.
Kirjojen suhteen on siis sama trendi myymälöissä kuin kustantamoissakin. Raha ratkaisee. Mainitsin hänelle, että seurakunnissakin on tilanne se, että kirjamyyntipiste tuhoaa sitä työtä, jota seurakunnan on tarkoitus tehdä. Ei hän ryhtynyt vastaan väittämään.
-
Näinhän se on.
-
Tähän voi koota suosituksia tai arvioita kristillisistä kirjoista tai keskustella niistä muuten vaan.
Hyllyssäni on eräs kirja, jota olen lukenut alleviivaten useampaan kertaan. Se on Leena Huiman kirja Jumala peilissä.
Kustantaja on Karas-Sana, painovuosi 1989. Leenalla on ollut mielestäni ihmeellinen näkökyky jo tuolloin. Hän käsittelee siinä ilmiöitä, joita sittemmin on ilmaantunut uuskarismaattisuuden myötä. No, samat asiathan tuppaavat tulemaan esille eri aikakausina hieman eri paketissa.
Suosittelen tuota kirjaa.
-
On tullut taas luettua yksi kirja. Se on Tommy Hellstenin "Tähän olen tullut". Menee aikaa, ennen kuin Tommyn ajatteluun tottuu. Kirjassa on paljon arvokasta asiaa, mutta pitäisi lukea toistamiseen, että enemmän ymmärtäisi.
Kirjassa on niin paljon asiaa, että pikaisella läpiluvulla siitä ei jää käteen muuta kuin aavistus siitä, että tuohon kirjaan kannattaa paneutua uudelleen. Ja tämä kirja, kuten muutkin, on sellainen, ettei tuosta vaan voi yhtyä kaikkeen siinä sanottuun. Se on hyvä tiedostaa, mutta sitä ei kannattaisi ottaa syyksi olla lukematta kirjaa.
Kirjassa on paljon merkittäviä yksityiskohtia, mutta otan alkupuolelta vain yhden tähän ja se koskee varmaankin kaikkia meitä (korostukset minun):
"Nykyiselle elämäntavallemme on tyypillistä kyvyttömyys kokea kiitollisuutta siitä mikä on. Tuohon kyvyttömyyteen olemme kadottaneet myös kykymme olla läsnä. On syntynyt katkeruuden ketju. Saavutetusta edusta tai lahjasta iloitaan aluksi koko sydämestä. Vähitellen etu muuttuu itsestäänselvyydeksi emmekä enää iloitse tai ole siitä kiitollisia. Itsestäänselvyydestä tulee pian oikeus ja oikeudesta vaatimus. Tässä vaiheessa kuvaan astuu katkeruus, sillä ihminen alkaa kohdistaa huomionsa siihen mitä hänellä ei ole, sen sijaan että hän muistaisi sen mitä hänellä on. Tällaisessa tilanteessa elämme tällä hetkellä länsimaisessa kulttuurissa. Meillä on niin vahvoja todellisuuteen kohdistuvia vaatimuksia, että olemme menettäneet kyvyn iloita elämästä ja siihen liittyvistä pienistä asioista. Kuvittelemme, että ihmisen onni on siinä, että hän aina saa sen, mitä hän kulloinkin haluaa tai mitä muillakin on. Tällä tiellä emme voi koskaan kokea iloa ja kiitollisuutta, sillä emme voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä emme tarvitse."
-
Koska tänä juhannuksena ei ole tarvinnut siirtyillä paikasta A paikkaan B, niin on ollut hyvää aikaa lukeakin. Nyt on, ties monettako kertaa menossa Osmo Tiililän kirja Näkyväiset ja näkymättömät. Kirja on koottu hänen neljästä puheestaan Helsingin Vanhassa kirkossa marraskuussa 1958.
Jämerää tekstiä, suosittelen kaivamaan hyllystä tai etsimään jostain muualta.
Tililästä on tietoa täällä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo_Tiilil%C3%A4
-
Hyviä kristillisiä kirjoja joista olen pitänyt on mm Salme Blomsterin kirjat.
myös David Wilkersonin kirjoja olen lukenut paljon.
-
Osmo Tiililää olen lukenut paljon, ja palaan niihin aina säännöllisin välein.
Wilkersonin kirjat jätiin jo aikoja sitten rauhaan. Rauha hänen muistolleen.
Paikoin jyrkkää laki henkisyyttä, ja etenkin ne ristiriitaisuudet häiritsivät.
Esim. Kehotti pistämään sontalaatikon (TV) pois. Ja sitten joissain tuoreimmissa kirjoissa kertoi esimerkkejä TV;n koukuttavasta voimasta.
Tai kritsiso rock musiikkia & ylistys juttuja, ja täällä käydessään oli mukana bändi joka soitti lujaa ylistysrockia.
Päällimmäiseksi mieleen jäi ristiriitainen persoona.
-
Minäkin sain Wilkersonista hyvin ristiriitaisen vaikutelman. Näihin ei joidenkin mielestä saisi kajota, mutta mielestäni vääristä opetuksista on varoitettava. Olkoot ne sitten Lutherin tai minun. Rakkaus totuuteen vaatii sitä.
Täällä on lisätietoa, jos jotakuta kiinnostaa:
http://www.heinola.org/~patato/D-Wilker.html
ja täällä:
http://www.heinola.org/~patato/Wilkerson.html
-
Voi olla, että rukoileminen on kautta aikojen ymmärretty väärin ja rukous on siten muodostunut jonkinlaiseksi lain alaisuudeksi. Luin jälleen kerran läpi Osmo Tiililän kirjan Näkyväiset ja näkymättömät.
Hän kirjoittaa:
"Rukous ei ole vain puhumista, vaan se on kaikinpuolista avoinna olemista ylöspäin, usein mieleen nousevaa huokausta tai kiitosta. Tässä mielessä käsitämme Paavalin sanan aina rukoilemisesta, sydämen virittymistä muistamaan ja ottamaan huomioon Jumalan läsnäolo ja perustautumaan siihen ja sellaisena välitöntä, ponnistuksetonta elämää Jumalassa että myöskin tietoista kilvoitusta ja työtä."
Ja hän jatkaa:
"Ei olisi mitään tavatonta, jos rukous käsitettäisiin vain yksipuolisesti ihmisen aktiivisuudeksi; sellaistahan on läpi kansojen ja pakanuskontojenkin kautta koko tuon pitkän linjan: uhrit, rituaalit, rukousnauhat ja -myllyt, koko tuo sanavuolaus, josta Jeesus sanoo, että pakanat luulevat heitä kuultavan heidän monisanaisuutensa takia."
-
Komppaan Paulusta ja Osmoa. Näin minäkin tuon asian pitkälti koen.
-
Voi olla, että rukoileminen on kautta aikojen ymmärretty väärin ja rukous on siten muodostunut jonkinlaiseksi lain alaisuudeksi. Luin jälleen kerran läpi Osmo Tiililän kirjan Näkyväiset ja näkymättömät.
Hän kirjoittaa:
"Rukous ei ole vain puhumista, vaan se on kaikinpuolista avoinna olemista ylöspäin, usein mieleen nousevaa huokausta tai kiitosta. Tässä mielessä käsitämme Paavalin sanan aina rukoilemisesta, sydämen virittymistä muistamaan ja ottamaan huomioon Jumalan läsnäolo ja perustautumaan siihen ja sellaisena välitöntä, ponnistuksetonta elämää Jumalassa että myöskin tietoista kilvoitusta ja työtä."
Ja hän jatkaa:
"Ei olisi mitään tavatonta, jos rukous käsitettäisiin vain yksipuolisesti ihmisen aktiivisuudeksi; sellaistahan on läpi kansojen ja pakanuskontojenkin kautta koko tuon pitkän linjan: uhrit, rituaalit, rukousnauhat ja -myllyt, koko tuo sanavuolaus, josta Jeesus sanoo, että pakanat luulevat heitä kuultavan heidän monisanaisuutensa takia."
Rukoileminen on "hauskaa puuhaa". Harrastakaamme sitä keskustellessamme ihmisten kanssa, kotitöitä puuhastellessamme, vuoteella loikoillessamme ja eritoten saunan lauteilla löylyissä.
Olen Pauluksen kanssa samaa mieltä, että rukous on ymmärretty ja ymmärretään usein väärin. Usein se kuullostaa rukousmyllyn pyöritykseltä.
-
Ei tule luettua nykyisin romaaneja, mutta tein poikkeuksen ja luin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Kiinnostava, kauniisti kirjoitettu. (huomaa että on naisen kirjoittama, ottamatta kantaa sillä hyvyyteen tai huonouteen -tyyli vain on sellainen) Jäin vähän koukkuun ja toivoisin lisää samankaltaista; kantaaottavaa, ymmärtävää, realistista arviointia omaa liikettä kohtaan. Voisi sisältää myös historiaa ja tositarinoita; miten on tultu siihen mihin on tultu.
Olen aidosti ilahtunut että lestadiolaisten piirissä alkaa tapahtua senkaltaista avautumista ja avartumista yksilölliseen ajatteluun mitä olen vuosia toivonut. Kritiikin lisäksi löytyy kuitenkin paljon lämpöä ja ymmärrystä omaa herätysliikettä kohtaan. Taputapu, paljon pisteitä kirjalle.
-
Olen aidosti ilahtunut että lestadiolaisten piirissä alkaa tapahtua senkaltaista avautumista ja avartumista yksilölliseen ajatteluun mitä olen vuosia toivonut. Kritiikin lisäksi löytyy kuitenkin paljon lämpöä ja ymmärrystä omaa herätysliikettä kohtaan. Taputapu, paljon pisteitä kirjalle.
Kiitos arvioinnistasi. Pitääpä etsiä tuo kirja jostain. Tuohon lestadiolaisten avartumiseen sisältyy sekä positiivinen että negatiivinen ennuste. Toivotaan, etteivät lestadiolaiset menetä myös niitä myönteisiä asioita, joista liikkeessä on pidetty tukevasti kiinni. Toivon, ettei siellä ala samanlainen modernisaatio kaikkine siihen liittyvine maailmallistumisilmiöineen, kuten melkein kaikissa muissa liikkeissä on jo tapahtunut.
-
Kiitos arvioinnistasi. Pitääpä etsiä tuo kirja jostain. Tuohon lestadiolaisten avartumiseen sisältyy sekä positiivinen että negatiivinen ennuste. Toivotaan, etteivät lestadiolaiset menetä myös niitä myönteisiä asioita, joista liikkeessä on pidetty tukevasti kiinni. Toivon, ettei siellä ala samanlainen modernisaatio kaikkine siihen liittyvine maailmallistumisilmiöineen, kuten melkein kaikissa muissa liikkeissä on jo tapahtunut.
Samoja mietteitä minulla. Sen tiedän että osa on kokenut juuri tuon maallistumisen, kun oman liikkeen jyrkkä suhtautuminen joihinkin pieniin yksityiskohtiin (kuten tv, lakatut varpaankynnet) on vienyt uskottavuutta siltä hyvältäkin mitä liikkeellä on ollut tarjota. Siksi tarvitaan realistista ja syvällistä arviointia sekä ymmärrystä heidän taholtaan. Netin palstoilta -kuten ennen kotimaa24- löytyi minusta hyviä kriittisiä kannanottoja lestadiolaisilta, sellaisia missä puolustettiin oman uskon hyviä puolia mutta kritisoitiin esim. "vain lestadiolaiset pelastuu" -oppia. Siinä ei oltu menty kuitenkaan kapinan ja maallistumisen puolelle. Toivotaan että löytävät hyvän hengellisen kodin jos oma porukka hylkää.
Noista esimerkeistä: itsekin suosin luonnollisuutta ja ymmärrän että tv.sta tulee paljon turhaa, mutta tuo syntien tarkka rajaaminen ja yhteisön paine voi olla vähän huono juttu monella tapaa. Siinä saattaa synnistä tulla väärä ymmärrys.
-
Noista esimerkeistä: itsekin suosin luonnollisuutta ja ymmärrän että tv.sta tulee paljon turhaa, mutta tuo syntien tarkka rajaaminen ja yhteisön paine voi olla vähän huono juttu monella tapaa. Siinä saattaa synnistä tulla väärä ymmärrys.
Aikoinaan suhtautumiseni televisioon oli myönteisempi kuin nyt. Kun omat lapset olivat pieniä, niin näin paremmaksi vaihtoehdon hankkia itselle TV, kuin että omat lapset menisivät katsomaan ohjelmia naapuriin. Ymmärsin, että laite itsessään on neutraali, mutta ohjelmien tuottaminen ei ole neutraalia. Suhteeni televisioon ei kuitenkaan ole muodostunut lakihenkiseksi, vaikka meillä ei laitetta ole enää ollut vuosiin. Katsottavat ohjelmat saa tietokoneen ruudulle, siinä on se etu, että minun ei kuulovammaisena tarvitse kärsiä tarpeettomasta äänisaasteesta,
-
Kun tässä käsitellään kirjallisuutta, niin nostan yhden kirjan esille. Löytyyköhän sitä kenenkään muun hyllystä?
Kirja on S.S. (Sulo Santeri) Salmensaaren SUOMEN VAPAAKIRKKO. Se käsittelee vapaakirkollisen liikkeen historiaa, sen syntyä ja kehitystä 1800-luvulta aina vuoteen 1957. Tämä kirja tuli mieleen lukiessani toisaalla olevaa kastekeskustelua, jonka vuoksi etsin tietoa vapaakirkollisesta kastekäsityksestä. Minulle on jäänyt jostain "takaraivoon", että Vapaakirkon virallinen kastekäsitys kirjattiin baptistiseksi niinkin myöhään kuin 1974. En vaan löydä lähdettä, jossa vuosiluku on mainittu. Tässä kirjassa se ei voi olla, koska se on ilmestynyt jo 1957. Kun nyt silmäilin kirjaa, niin sieltä löytyy tavattoman paljon yksityiskohtia, jotka liittyvät myös mielenkiitoisella tavalla lähihistorian tapahtumiin.
P.S.
Eräs lähde löytyi. Kyllä vuosiluku 1974 oli ihan oikea. Wikipediasta löyty mm. tämä:
"Vapaakirkon nettisivujen historiaosiossa ei mainita kastekysymystä, kun puhutaan Vapaakirkon irtautumisesta luterilaisuudesta, joten ei se varmastikaan suurimpia syitä ollut. Toisaalta myös sanamuoto, että lapsikaste oli voimassa 1970-luvulle saakka, on hieman hämäävä, koska sivulla sanotaan, että "vaikka uskovien kastaminen olikin jo kauan ollut vallitseva käytäntö, poistettiin vuonna 1974 monien vaiheiden jälkeen teoreettinenkin mahdollisuus toisenlaiseen käytäntöön."
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskustelu:Suomen_Vapaakirkko
-
Satuin löytämään tällaisen linkin. Ei sitä jaksa kokonaan katsoa, selaaminen riittää osoittamaan, mihin täällä Suomessakin olemme monin paikoin menossa. Väitän, että tällainen kohellus ei palvele Jumalan valtakuntaa, vaan vaikuttaa aivan päinvastaista. En lainkaan ihmettele, jos ei-uskovat ajattelevat uskovien olevan järjiltään.
https://www.youtube.com/watch?v=aYBSCaoWwxg
-
Ihmisten vaatteista päätellen tuo on kuvattu kauan ennen Torontoa. Mistä tuo villitys alunpitäen lähti liikkeelle? Tai onhan tuota tietysti ollut maailman sivu niin kristinuskon kuin muidenkin uskontojen piirissä, mutta tarkoitan nyt tätä nykyistä ilmiötä. Tuo taitaa olla Kenneth Hagin tuossa videolla, eikö?
-
Ihmisten vaatteista päätellen tuo on kuvattu kauan ennen Torontoa. Mistä tuo villitys alunpitäen lähti liikkeelle? Tai onhan tuota tietysti ollut maailman sivu niin kristinuskon kuin muidenkin uskontojen piirissä, mutta tarkoitan nyt tätä nykyistä ilmiötä. Tuo taitaa olla Kenneth Hagin tuossa videolla, eikö?
Juu, Kennethän siinä. Kuoli muistaakseni vuonna 2003 sairauteen, en muista mikä oli tauti, mutta eihän se hänen teologiaansa sopinut. Kyllähän tuota kohellusta oli Suomessakin aikoinaan, kun herännäisyydessä (1800-luvulla) akat pyöriskelivät lattialla. Ruotsalaisen Paavo ei siitä oikein tykännyt, katseli menoa oven suusta aikansa ja tokaisi: Akat kahville! Sillä kertaa kohellus päättyi siihen.
-
Ihmisten vaatteista päätellen tuo on kuvattu kauan ennen Torontoa. Mistä tuo villitys alunpitäen lähti liikkeelle? Tai onhan tuota tietysti ollut maailman sivu niin kristinuskon kuin muidenkin uskontojen piirissä, mutta tarkoitan nyt tätä nykyistä ilmiötä. Tuo taitaa olla Kenneth Hagin tuossa videolla, eikö?
Juu, Kennethän siinä. Kuoli muistaakseni vuonna 2003 sairauteen, en muista mikä oli tauti, mutta eihän se hänen teologiaansa sopinut. Kyllähän tuota kohellusta oli Suomessakin aikoinaan, kun herännäisyydessä (1800-luvulla) akat pyöriskelivät lattialla. Ruotsalaisen Paavo ei siitä oikein tykännyt, katseli menoa oven suusta aikansa ja tokaisi: Akat kahville! Sillä kertaa kohellus päättyi siihen.
Pisteet Paavolle 👍
-
Tuosta Haginin kuolemasta - olikohan hän kuitenkin tarpeeksi iäkäs, niin että hänen kuolemansa tulkittiin liikkeen parissa luonnolliseksi? Olen ollut huomaavinani, että myls voimakkaasti paranemista korostavissa piireissä sairauteen suhtaudutaan eri tavalla silloin, kun kyseessä on "sisäpiiriin" kuuluva henkilö. Sairaus ja sairaana pysyminen selitetään epäuskosta johtuvaksi ehkä herkemmin vieraamman ihmisen kohdalla. Sinänsä hyvin inhimillinen ilmiö, mutta erittäin ikävä niiden kohdalla, jotka eivät kuulu siihen sisäpiiriin.
-
Suosittelen yhtä kirjaa. Se on Matti Pyykkösen kirja Jumala juoksupoikana, kustantaja Ristin Voitto, painovuosi 1991. Merkille pantavaa on, että RV ei suostunut ottamaan kirjasta uutta painosta, joka sitten otettiin v. 2003 "villin" kustantajan myötävaikutuksella nimellä: "Me olemme Kristus …onko Jumala meidän juoksupoikamme.
Pyykkönen on vaikuttanut h-liikkeessä lähes koko elämänsä, nyt monet (siellä) pitävät Mattia harhaoppisena.
-
Suosittelen yhtä kirjaa. Se on Matti Pyykkösen kirja Jumala juoksupoikana, kustantaja Ristin Voitto, painovuosi 1991. Merkille pantavaa on, että RV ei suostunut ottamaan kirjasta uutta painosta, joka sitten otettiin v. 2003 "villin" kustantajan myötävaikutuksella nimellä: "Me olemme Kristus …onko Jumala meidän juoksupoikamme.
Pyykkönen on vaikuttanut h-liikkeessä lähes koko elämänsä, nyt monet (siellä) pitävät Mattia harhaoppisena.
Löysin joskus viime vuonna Fidan kirpputorilta alkuperäisen RV:n kustantaman kappaleen hyväkuntoisena minimaaliseen hintaan. Ajankohtaista luettavaa 25 vuoden takaakin.
-
Suosittelen yhtä kirjaa. Se on Matti Pyykkösen kirja Jumala juoksupoikana, kustantaja Ristin Voitto, painovuosi 1991. Merkille pantavaa on, että RV ei suostunut ottamaan kirjasta uutta painosta, joka sitten otettiin v. 2003 "villin" kustantajan myötävaikutuksella nimellä: "Me olemme Kristus …onko Jumala meidän juoksupoikamme.
Pyykkönen on vaikuttanut h-liikkeessä lähes koko elämänsä, nyt monet (siellä) pitävät Mattia harhaoppisena.
En ole lukenut kirjaa, joten sikäli en voi ottaa kantaa, onko kritiikki ollut rakentavaa. Mutta todella surullista on, jos edelleen arviointi kielletään. Toronton aikaan tämä pohjautui kai ennen kaikkea pelkoon ja pelotteluun, että jotain kauheaa tapahtuu, jollei niele kaikkea pureskelematta. Onko kyse tästä samasta pelosta, vai ollaanko vaan niin varmoja siitä, että valittu tie on oikea, että kriitikot voi sen takia hiljentää? Vai onko se niin, että se kaivattu herätys halutaan hinnalla millä hyvänsä; vaikka huomattaisiinkin, että kaikki ei ole raamatullista, niin siitä ei välitetä, kunhan vaan herätys tulee.
Tuosta viimeisestä vaihtoehdosta tuli mieleeni karmaiseva juttu, mihin törmäsin jossain kohtaa netissä. Se liittyi näihin uusiin liikehdintöihin, joihin liittyen joku oli sanonut, että kyseessä ei ole Pyhä Henki. Ja tähän olisi joku vastannut että ei olekaan, mutta se (henki) on hyvin luotettava. Onko joku kuullut tämän jutun ja pitääkö se paikkansa? Siis että ainakin jotkut näistä ihmisistä ihan tietoisesti olisivat tekemisissä jonkun toisen hengen kanssa, eivätkä katso siinä olevan mitään pahaa?
-
Tuosta viimeisestä vaihtoehdosta tuli mieleeni karmaiseva juttu, mihin törmäsin jossain kohtaa netissä. Se liittyi näihin uusiin liikehdintöihin, joihin liittyen joku oli sanonut, että kyseessä ei ole Pyhä Henki. Ja tähän olisi joku vastannut että ei olekaan, mutta se (henki) on hyvin luotettava. Onko joku kuullut tämän jutun ja pitääkö se paikkansa? Siis että ainakin jotkut näistä ihmisistä ihan tietoisesti olisivat tekemisissä jonkun toisen hengen kanssa, eivätkä katso siinä olevan mitään pahaa?
Olen kuullut tämän ja muistelen, että siinä mainittiin nimeltä tuo henkilö.
Google johdatteli minut Tapani Suonnon sivuille, jossa sanottiin mm. näin:
Englantilainen pastori Michael Harper alkoi kerran tutkia erästä amerikkalaista profeettaliikettä, joka lähetti monia julistajia Eurooppaankin. Lopulta hän meni tuon liikkeen johtajan puheille ja sanoi: ”Tiedättekö te, että se henki joka teissä vaikuttaa, ei ole Pyhä Henki? Johtaja vastasi: ”Kyllä me tiedämme sen, mutta se on silti hyvin luotettava.”
Asiassa saattaa olla virhe. Henkilö ei ehkä ollut Michael Harper, vaan Michael Harry. Olin vuosia sitten kuuntelemassa Harrya ja muistan hänen kertoneen tuon tapauksen. Tosin voi olla, että hän puhui Harperista, asia on kuitenkin sama.
Vaikka allaolevassa linkissä ei suoranaisesti viitata edelliseen, niin siellä on paljon mielenkiintoisia liittymäkohtia edellisten vuosisatojen "karismaattisuuden" ja nykykarismaattisuuden ja sen outojen ilmiöiden välillä:
http://www.kristitynfoorumi.fi/pdf/0213.pdf
-
Satuin käymään sivuilla, jotka herättivät kysymyksiä siitä, kumpi on tärkeämpi, sanoma vai bisnes. Miksi ihmeessä tuota tiedostoa ei saa linkittää?
Lakelandin herätys ja Todd Bentley - Yliluonnollista ylikierroksilla?
Tekijä / tekijät Pasi Turunen
Tuotenumero 1890
1,00 €
Ostoskoriin Osta heti
HUOM! LISÄÄ TILAUS OSTOSKORIIN VAIN, JOS HALUAT LAUSUNNON PAPERIVERSIONA.
Lataa tiedosto ilmaiseksi suoraan koneellesi alla olevasta linkistä:
- - - -
Sivulla on linkki, joka ei kuitenkaan aukea ja seuraava kielto:
(Tiedostoa ei saa linkittää suoraan toisille nettisivuille)
-
Lukaisin pikaisesti Frank Mangsin kirjan Oletko kristitty? Olen joskus muistaakseni lukenut kirjan, mutta en muistanut siitä juuri mitään. Mangshan on ollut kirjallisestikin tuottelias ja hänellä on ollut merkittävä osuus Suomen hengellisessä kentässä eritoten sotavuosien aikaan.
Kirja pitäisi lukea uudestaan. Minulle jäi kuitenkin vaikutelma jonkinasteisesta lakihenkisyydestä ja on luultavaa, että juuri se sai suuret joukot liikkeelle. Kirjan hän on kirjoittanut alle 50-vuotiaana - saattaa olla, että hänen teologiansa muuttui armollisempaan suuntaan, kun elämä häntäkin kolhi. Nuorena ja innokkaana synti ymmärretään kovin vajavaisesti yksittäisinä tekoina, jotka voidaan yksitellen nyppiä pois niinkuin roskat takista.
Jos jaksaisi kahlata Mangsin tuotantoa läpi, niin olisi mielenkiintoista verrata hänen sanomaansa nuorempana siihen, miten hän vanhuudessaan asiat ymmärsi. Hänhän eli lähes 100-vuotiaaksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frank_Mangs
PS.
Yhden lainauksen kirjasta haluan kuitenkin tähän ottaa:
"Missä Kristus-kokemus, sekä perustava että päivittäinen, on normaali, siellä ihminen elää oikeassa asenteessa koko maailmankaikkeuteen. Hän saa oikea asenteen Jumalaan ja saatanaan, aikaan ja iankaikkisuuteen, itseensä ja lähimmäisiinsä, maan aarteisiin ja henkimaailman rikkauksiin.
Kristityn kuvauksessamme voisimme siis panna tähän pisteen, sillä kaikki on sanottu yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä ainoassa todellisuudessa: Kristus teissä. Tämä todellisuus on pelastuksemme ydin, keskus ja salaisuus. Kaikki hengenelämän ilmentymät ja voimat, hedelmät ja lahjat ovat lähtöisin tästä todellisuudesta."
Tuohon ekakappaleeseen voin täysin yhtyä. Tokakappaleeseen en. Vaikka siinä ei näennäisesti suurta virhettä olekaan, niin tosipaikan tullen se ei anna vähääkään lohtua. Kun ihminen (uskovakin) joutuu hätään itsessään olevan pahuuden vuoksi, ainoa toivo voi rakentua ainoastaan sen varaan, mitä Kristus on tehnyt edestämme. Perusta ei siis ole Kristus meissä vaan Kristus meidän edestämme. Näillä kahdella on valtaisa ero!
-
PS.
Yhden lainauksen [Frank Mangsin] kirjasta haluan kuitenkin tähän ottaa:
"Missä Kristus-kokemus, sekä perustava että päivittäinen, on normaali, siellä ihminen elää oikeassa asenteessa koko maailmankaikkeuteen. Hän saa oikea asenteen Jumalaan ja saatanaan, aikaan ja iankaikkisuuteen, itseensä ja lähimmäisiinsä, maan aarteisiin ja henkimaailman rikkauksiin.
Kristityn kuvauksessamme voisimme siis panna tähän pisteen, sillä kaikki on sanottu yhdessä ainoassa lauseessa, yhdessä ainoassa todellisuudessa: Kristus teissä. Tämä todellisuus on pelastuksemme ydin, keskus ja salaisuus. Kaikki hengenelämän ilmentymät ja voimat, hedelmät ja lahjat ovat lähtöisin tästä todellisuudesta."
Tuohon ekakappaleeseen voin täysin yhtyä. Tokakappaleeseen en. Vaikka siinä ei näennäisesti suurta virhettä olekaan, niin tosipaikan tullen se ei anna vähääkään lohtua. Kun ihminen (uskovakin) joutuu hätään itsessään olevan pahuuden vuoksi, ainoa toivo voi rakentua ainoastaan sen varaan, mitä Kristus on tehnyt edestämme. Perusta ei siis ole Kristus meissä vaan Kristus meidän edestämme. Näillä kahdella on valtaisa ero!
Minä en "täysin yhdy" tuohon ensimmäiseenkään kappaleeseen. Jumala voi kätkeytyä uskovan ihmisen elämässä niin, ettei mitään päivittäisiä Kristus-kokemuksia ole aikoihin. En myöskään ymmärrä mitä Mangs tarkoitti tuolla, että "hän [uskova] saa oikea asenteen Jumalaan ja saatanaan... ja henkimaailman rikkauksiin". Siis mihin henkimaailman rikkauksiin? Enkeleihinkö? Vai demoneihin? Vai onkos vielä muitakin "henkimaailman rikkauksia"?
Toisesta kappaleesta olen aivan samoilla linjoilla kanssasi. "Perusta ei siis ole Kristus meissä vaan Kristus meidän edestämme". Golgatalla on perusta. Sitten vielä: Mangs kyllä julisti yksinkertaista evankeliumia (se oli hyvä juttu), mutta sitten vähä vähältä hän saattoi lisätä siihen ripauksen lakia, varsinkin langenneen taisteluun ( :( ?) tapaturmellusta ja helmasyntejä vastaan.
Itse olen lukenut muistaakseni vain kaksi Mangsin kirjaa; Jumala on alkanut ja Hän alkoi uudelleen. Kummatkin julkaistu ennen syntymääni. Kirjat olivat mielestäni oikein hyviä alkuosiltaan, mutta loppua kohden armon rinnalle tuntui tulevan vaatimuksia, joihin oma sisimpäni ei "iloiten yhtynyt".
-
Minä en "täysin yhdy" tuohon ensimmäiseenkään kappaleeseen. Jumala voi kätkeytyä uskovan ihmisen elämässä niin, ettei mitään päivittäisiä Kristus-kokemuksia ole aikoihin. En myöskään ymmärrä mitä Mangs tarkoitti tuolla, että "hän [uskova] saa oikea asenteen Jumalaan ja saatanaan... ja henkimaailman rikkauksiin". Siis mihin henkimaailman rikkauksiin? Enkeleihinkö? Vai demoneihin? Vai onkos vielä muitakin "henkimaailman rikkauksia"?
Olet tietenkin oikeassa, mutta tuota voidaan kuitenkin tarkastella monelta kantilta. Tuo sana "kokemus" voi merkitä melkein toisensa poissulkevia ajatuksia. Mielestäni sitäkin voi sanoa kokemukseksi, "ettei ole mitään kokemuksia". On vain Sana ja yksinkertainen ja lapsenomainen luottamus kaiken ylläpitäjään. Kun Sana sanoo, että kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat Kristuksessa, niin yksinkertainen usko on riittävä noiden kuvattujen rikkauksien omistamiseen. Tunteet ovat sitten kokonaan eri juttu. No, on vaikeaa selittää, miten tämän ymmärrän.
-
Olet tietenkin oikeassa, mutta... Mielestäni sitäkin voi sanoa kokemukseksi, "ettei ole mitään kokemuksia".
Sinusta olisi tullut hyvä politikko ;D.
-
Olet tietenkin oikeassa, mutta... Mielestäni sitäkin voi sanoa kokemukseksi, "ettei ole mitään kokemuksia".
Sinusta olisi tullut hyvä politikko ;D.
Sanos muuta. Mikä menetys… :'(
-
Löytyykö kenenkään hyllystä kirjaa Pyhien sota? Kannessa on isoilla kirjaimilla Nimi Tapio Nousiainen, joka ei ole kirjan tekijä, mutta on kääntänyt sen. Kirjoittaja on Jessie Penn-Lewis yhteistyössä Evan Robertsin kanssa. Kustantaja on Kuva ja Sana, painovuosi 1976. Kirja kannattaa hankkia itselleen, jos se vielä on mahdollista. Oma kirjani on tosi kehno resu ja "irtolehtipainos". Kirja antaa mielenkiintoista valaistusta "karismaattiseen" nykymenoon.
-
Löytyykö kenenkään hyllystä kirjaa Pyhien sota? Kannessa on isoilla kirjaimilla Nimi Tapio Nousiainen, joka ei ole kirjan tekijä, mutta on kääntänyt sen. Kirjoittaja on Jessie Penn-Lewis yhteistyössä Evan Robertsin kanssa. Kustantaja on Kuva ja Sana, painovuosi 1976. Kirja kannattaa hankkia itselleen, jos se vielä on mahdollista. Oma kirjani on tosi kehno resu ja "irtolehtipainos". Kirja antaa mielenkiintoista valaistusta "karismaattiseen" nykymenoon.
Tuota noin ... olisko mahdollista että kirjoittaisit tänne pikku tiivistelmän, eli kertoisit oleelliset asiat:
mitkä asiat ovat kirjan mukaan karismaattisessa menossa väärin tai harhaa?
Olettaisin, että tästä on kirjassa kyse?
-
Löytyykö kenenkään hyllystä kirjaa Pyhien sota? Kannessa on isoilla kirjaimilla Nimi Tapio Nousiainen, joka ei ole kirjan tekijä, mutta on kääntänyt sen. Kirjoittaja on Jessie Penn-Lewis yhteistyössä Evan Robertsin kanssa. Kustantaja on Kuva ja Sana, painovuosi 1976. Kirja kannattaa hankkia itselleen, jos se vielä on mahdollista. Oma kirjani on tosi kehno resu ja "irtolehtipainos". Kirja antaa mielenkiintoista valaistusta "karismaattiseen" nykymenoon.
Tuota noin ... olisko mahdollista että kirjoittaisit tänne pikku tiivistelmän, eli kertoisit oleelliset asiat:
mitkä asiat ovat kirjan mukaan karismaattisessa menossa väärin tai harhaa?
Olettaisin, että tästä on kirjassa kyse?
Kirjassa on paljon lainattavia kohtia ja tiivistelmän tekeminen kokonaisuudesta on tosi vaikeaa. Mutta joitakin yksittäisiä kohtia ehkä jaksan kirjoittaa.
"Väärennetty Jumalan 'läsnäolo' ilmenee melkein aina rakkautena, jolle uskovainen avaa itsensä ilman epäilyksiä ja huomaa sen täyttävän ja tyydyttävän sisimmän olemuksensa. Mutta petetty ei tiedä, että hän on avannut itsensä pahojen henkien aktiivisuudelle sisimmän elämänsä syvimmissä tarpeissa.
Pimeyden voimat väärentävät Jumalan läsnäolon suunnilleen seuraavalla tavalla: Jonakin hetkenä, kun uskovainen kaipaa tuntemusta Jumalan läsnäolosta yksinollessaan tai kokouksessa, ja kun määrätyt ehdot on täytetty, kavala vihollinen saapuu paikalle ja käärii aistit rauhoittaviin ja viihdyttäviin tuntemuksiin. Joskus hän täyttää huoneen valolla tai aikaansaa jotakin, joka tuntuu 'Jumalan henkäykseltä' ilman liikehtiessä tai kuiskauksen kuuluessa: 'Tämä on läsnäoloa, jota olet kauan kaivannut' ."
"Jumalallisen elämän väärät ilmaukset seuraavat nyt nopeasti eri muodoissaan: ruumiinliikkeitä, suloisia väristyksiä, kosketuksia, ikääkuin tulen hehkua ruumiin eri osissa, kylmän tuntemuksia, puistatusta ja vapinaa pidetään jumalallisina."
-
Seuraava lainaus ei ehkä helposti aukene, mutta laitan sen kumminkin tähän:
"Kun pahat henget yrittävät pettää uskovia, niin heidän ensimmäinen tehtävänsä on saada nämä uskomaan, että kaikki yliluonnollinen on Jumalasta. Niiden alkupetos on jäljentää 'jumalallinen läsnäolo'. Sen jälkeen ne voivat johtaa uhriaan harhaan mielensä mukaan. Sana jäljittely merkitsee oikean korvaamista väärällä.
Se uskovaisen tila, joka antaa petollisille hengille tilaisuuden jäljittelyille, on Jumalan väärä sijoittaminen joko (1) heihin itseensä (tietoisesti) (2) tai heidän ympärilleen (tietoisesti). Kun he rukoilevat, he ajattelevat tai rukoilevat Jumalaa itsessään tai ympärillään jossakin tilassa tai ilmapiirissä. He käyttävät mielikuvitustaan ja yrittävät 'todentaa' Jumalan läsnäolon ja toivovat 'tuntevansa Jumalan läsnäolon itsessään tai päällään."
-
Olen täällä kehuskellut Osmo Tiililän kirjoja. Ja hyviähän ne etupäässä ovatkin. Hämmästyttävää sen sijaan Osmo Tiililässä oli se, että hän uskoi evoluutioon, sehän merkitsee sitä, että Raamatun ilmoitus luomisesta hylätään ja yritetään tehdä myytiksi.
Kirjassaan "Miksi kristinuskoa ei voi, ei tarvitse eikä saa uudistaa?" Tiililä kirjoittaa: "Maapallollamme lienee ollut elämää ainakin alun kolme miljardia vuotta. Tiedämme tämän elämän muotojen vaihdelleen ja ennen kaikkea kehittyneen alkeellisista ilmauksista aina nykyiseen ihmisolentoon asti.…" :(
-
Olin tässä syksyllä eräässä helluntaikirkon tilaisuudessa, jossa tilaisuuden juontaja sanoi olevansa evoluution kannalla.
-
Olin tässä syksyllä eräässä helluntaikirkon tilaisuudessa, jossa tilaisuuden juontaja sanoi olevansa evoluution kannalla.
Evoluutiouskovaisten pitäisi katsoa tämä(kin): https://www.youtube.com/watch?v=Md23iMBDEjQ
-
Itse uskon mutaatioihin ja niiden mukana jonkinlaiseen evoluutioon, mutta en tietenkään siihen, että ihminen olisi kehittynyt jostain läjästä. Ihminen on luotu.
Eikä evoluutio vastaa siihen perimmäiseen kysymykseen oikein mitenkään. Ja se on lopulta se kiinnostavin.
En tosin jaksa oikein kiihkeimpiä nuorenmaan paasaajiakaan, kun niitten kanssa ei voi keskustella. Heille se teoria on kaikki kaikessa ja muut näkemykset ohitetaan silmät ummessa ja perkeleen metkuina.
-
Itse uskon mutaatioihin ja niiden mukana jonkinlaiseen evoluutioon, mutta en tietenkään siihen, että ihminen olisi kehittynyt jostain läjästä. Ihminen on luotu.
Eikä evoluutio vastaa siihen perimmäiseen kysymykseen oikein mitenkään. Ja se on lopulta se kiinnostavin.
En tosin jaksa oikein kiihkeimpiä nuorenmaan paasaajiakaan, kun niitten kanssa ei voi keskustella. Heille se teoria on kaikki kaikessa ja muut näkemykset ohitetaan silmät ummessa ja perkeleen metkuina.
Mielestäni luomiskertomusta voidaan ajatella useammalla tavalla, ja Raamatun ensimmäinen sana "Alussa" voi olla lyhyempi tai pidempi aika. Mikroevoluutioa on ilman muuta, siksi on erilaisia rotuja, mutta makroevoluutio on mielestäni mahdottomuus. Jos olen väärässä, niin häpeä olkoon minun.
-
Itse uskon mutaatioihin ja niiden mukana jonkinlaiseen evoluutioon, mutta en tietenkään siihen, että ihminen olisi kehittynyt jostain läjästä. Ihminen on luotu.
Eikä evoluutio vastaa siihen perimmäiseen kysymykseen oikein mitenkään. Ja se on lopulta se kiinnostavin.
En tosin jaksa oikein kiihkeimpiä nuorenmaan paasaajiakaan, kun niitten kanssa ei voi keskustella. Heille se teoria on kaikki kaikessa ja muut näkemykset ohitetaan silmät ummessa ja perkeleen metkuina.
Mielestäni luomiskertomusta voidaan ajatella useammalla tavalla, ja Raamatun ensimmäinen sana "Alussa" voi olla lyhyempi tai pidempi aika. Mikroevoluutioa on ilman muuta, siksi on erilaisia rotuja, mutta makroevoluutio on mielestäni mahdottomuus. Jos olen väärässä, niin häpeä olkoon minun.
Itsekään en kykene uskomaan makroevoluutioon. Ei riitä usko.
Sen olen huomannut, että jos ihminen on täysin vakuuttunut siitä, että kaikki luotu (koko universumi) on vain joitain tuhansia vuosia vanha, niin näistä asioista ei voi oikein keskustella. Heidän uskonsa on sidoksissa siihen, että heidän tulkintansa on varmasti oikea. Ja joskus tuntuu, että siinä ei auta edes usko ristiinnaulittuun jos sattuu ajattelemaan, että kaikki luonnontiede ei ole paha salaliitto uskoa vastaan.
-
Minäkin uskon mutaatiohin. Mutaatioita tapahtuu jokaisessa yksilössä, niistä seuraa mm. tiettyjä sairauksia iän myötä. Ja niistä seuraa myös, että seuraavalle sukupolvelle periytyy aina kokonaisuudessaan rappeutuneempi geeniperimä kuin edelliselle.
Kirja "Eliömaailma rappeutuu" osoittaa selkeästi, että eliökunnalla eli kaikilla lajeilla on edessään sukupuutto, jota ei ole mahdollista estää - jos tämä nykyisen kaltainen elämä saa jatkua niin kauan.
Suosittelen lukemaan, tilata voi täältä http://www.datakirjatkustannus.fi/Eli%C3%B6maailma_rappeutuu.html (http://www.datakirjatkustannus.fi/Eli%C3%B6maailma_rappeutuu.html)
-
Minäkin uskon mutaatiohin. Mutaatioita tapahtuu jokaisessa yksilössä, niistä seuraa mm. tiettyjä sairauksia iän myötä. Ja niistä seuraa myös, että seuraavalle sukupolvelle periytyy aina kokonaisuudessaan rappeutuneempi geeniperimä kuin edelliselle.
Kirja "Eliömaailma rappeutuu" osoittaa selkeästi, että eliökunnalla eli kaikilla lajeilla on edessään sukupuutto, jota ei ole mahdollista estää - jos tämä nykyisen kaltainen elämä saa jatkua niin kauan.
Suosittelen lukemaan, tilata voi täältä http://www.datakirjatkustannus.fi/Eli%C3%B6maailma_rappeutuu.html (http://www.datakirjatkustannus.fi/Eli%C3%B6maailma_rappeutuu.html)
Kutsun tuota "suvustaan huononemisen taipumukseksi". Se on kaikkialla nähtävissä, ympärillä ja itsessä. Toinen asia sitten on saammeko näkökykyä nähdä ja ymmärtää? Eilen tapasin paikkakuntalaisen, joka ylisti ihmiskunnan saavutuksia ja kasvua kohti suuremman tietämyksen, sivistyksen ja rauhan aikakautta...
JK. Lupaamani jatko tuonne toisaalle siirtyi, kun onnistuin pudottamaan raskaan filerausveitsen jalkapöydälleni ja pystyynhän se siihen jäi. Diabetes on vienyt tunnon alaraajoista, mutta verta tuli ihan kiitettävästi. Verenohennuslääkkeet tekivät sen, etten meinannut saada vuotoa tyrehtymään... Vaan jatkan sitä kirjoitusta vielä.
-
Itse uskon mutaatioihin ja niiden mukana jonkinlaiseen evoluutioon
Uskotko, että mutaatiot voivat parantaa jotakin lajia (kasvia, eläintä, ihmistä),
siis niin että mutaatioiden vaikutuksesta voi syntyä lajille uusia hyödyllisiä ominaisuuksia?
Voiko mielestäsi laji muuttua toiseksi lajiksi mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena?
-
JK. Lupaamani jatko tuonne toisaalle siirtyi, kun onnistuin pudottamaan raskaan filerausveitsen jalkapöydälleni ja pystyynhän se siihen jäi. Diabetes on vienyt tunnon alaraajoista, mutta verta tuli ihan kiitettävästi. Verenohennuslääkkeet tekivät sen, etten meinannut saada vuotoa tyrehtymään... Vaan jatkan sitä kirjoitusta vielä.
Uskaltaisikohan tähän vastata jonkinlaisella hymiöllä...
-
Itse uskon mutaatioihin ja niiden mukana jonkinlaiseen evoluutioon
Uskotko, että mutaatiot voivat parantaa jotakin lajia (kasvia, eläintä, ihmistä),
siis niin että mutaatioiden vaikutuksesta voi syntyä lajille uusia hyödyllisiä ominaisuuksia?
Voiko mielestäsi laji muuttua toiseksi lajiksi mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena?
Professori John Sanfordin tutkimukset ja kirja lyttäävät evoluution. Hän osoittaa kokeissaan tieteellisesti, että todellisuudessa evoliitiota on vain yhteen suuntaan ja se on koko luomakunnan taantumaa päin. Näitä samansuuntaisia tutkimuksia on esitetty usean vuosikymmenen ajan, mutta näitä halutaan väheksyä ja työntää sivuun. Mitä nyt siitä tulisi jos lapsille esitettäisiin Sanfordin (ja kymmenien muiden arvostettujen tutkijoiden) näkemys evoluutiosta, jota ei olekaan? Alle poimin joitakin arvioita mainitsemastasi kirjasta ja sen tekijästä:
Kasvigenetiikan menetelmien kehittäjä, Cornellin yliopiston professori John Sanford, on kirjoittanut vallankumouksellisen kirjan. Hän kertoo kuinka hänen auktoriteettiuskonsa murtui tieteellisen todistusaineiston painosta. Ennakkoluuloton perimän tutkiminen avasi hänelle oven uuteen näkemykseen biologiasta. DNA:n koodikieleen kertyy väistämättä mutaatioita, kun sitä kopioidaan nukleotidi kerrallaan, miljardeja koodikirjaimia tunnissa. Tapahtuneet mutaatiot näkyvät ihmiskunnan perimässä. Vaikka perimän monimutkaiset korjausjärjestelmät ovat mykistävän nerokkaasti suunniteltuja, ne eivät estä informaation rappeutumista – geneettistä entropiaa. Tämän väistämättömän tosiasian, rappeutumisen ja sukupuuton, John Sanford osoittaa käsillä olevassa käänteentekevässä kirjassaan, joka muuttaa käsityksemme biologiasta ja samalla koko luomakunnasta, sen alkuperästä ja tulevaisuudesta.
Akateeminen yhteisö on vastaanottanut
kirjani vihamielisellä hiljaisuudella. Kysyin geneetikkoystävältäni, joka oli huolellisesti
lukenut kirjani: ”Mikseivät he ota kantaa argumentteihini?” Hänen vastauksensa oli hätkähdyttävä: ”Heillä ei ole vastauksia.”
Olen varma, että nykyiset alan johtavat
tutkijat ymmärtävät ja yksityisesti myöntävät kertomani ongelmat. He välttävät avointa keskustelua ja haluavat pitää näitä
teoreettisia ongelmia liikesalaisuuksina,
joita ei ole tarkoitettu avoimeen dialogiin
tai julkiseen keskusteluun.
J.C. Sanford, professori, Cornell University.
John Sanford nostaa maton reunaa
nähdäkseen, mitä evoluutioteoria on
lapioinut maton alle. Hän osoittaa ettei
darvinismilla ole selitystä sille, miten
informaatio tuli genomiimme. Teoria ei
kykene edes selittämään miten perimän
informaatio voisi säilyä.
Michael Behe, professori, Lehigh University
Maailman jokaisen biologian tutkijan ja
opettajan tulisi lukea tämä kirja. Kirjalla
on potentiaalia muuttaa akateemisen
maailman näkemyksiä merkittävällä tavalla.
John Baumgardner, tri, Theoretical Division
of the Los Alamos National Laboratory
Tri Sanford on erittäin pätevä geneetikko merkittävästä yliopistosta. Hän on kirjoittanut suurenmoisen kirjan, joka kertoo uusista geneettisistä todisteista. Ne osoittavat, että
ihmisen perimä rappeutuu ja on aina
rappeutunut ihmiskunnan alusta asti.
Henry Morris, emeritusprofessori, Institute of Creation Research
John Sanfordin kirja paljastaa rohkeasti ja selkeästi, että ihmisen perimä rappeutuu mutaatioiden kertymisen seurauksena. Tilanne on huolestuttava ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta mutta samalla yllättävä ihmiskunnan menneisyyden kannalta.
Phillip Johnson, emeritusprofessori, University of California Berkeley
Genetiikka ei tunne neodarvinismin edellyttämiä ”positiivisia” mutaatioita – haitallisia kylläkin. Hyvin lievästi haitallisia, luonnonvalinnalle näkymättömiä mutaatioita on kumuloitunut perimäämme heti alusta alkaen. Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän mutaatioita, hedelmättömyyttä, syntymävikoja, sairauksia ja nopeutunutta ikääntymistä – ei evoluutiota. Sanford soittaa aikamme pyhistä lehmistä pyhimmän, faktana pidetyn evoluution kuolinkelloja.
Mikko Tuuliranta, LL, kirurgian erikoislääkäri, Keski-Suomen keskussairaala
Akateeminen yhteisö on hylännyt arvostamansa suvaitsevaisuuden, akateemisen vapauden, tasapuolisen vertaisarvioinnin sekä yksinkertaiset kohteliaisuuden ja reilun pelin periaatteet, kun kyse on sen keskeisen paradigman kriittisestä analyysistä.
Matti Leisola, emeritusprofessori, Aalto yliopisto
UKK sanoisi: "Tämä on selvää puhetta!" Ajattelen, että evoluution vastustajia on tiedemaailmassa enemmän kuin uskaltavat suunsa avaa, sillä langennut ihminen rakastaa järjen päätelmiä, ihmiskunniaa ja ihmisten suosiossa olemista. "Tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta" (2.Pt. 3:5) "Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut." (Rm. 1:18-19).
Elämme ajassa jossa uskovaiset halventavat Jumalan Sanaa. Tehdään kompromisseja maailman kanssa, ollaan suvaitsevaisia, puhutaan korostaen Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Harvemmin kuulen saarnaa, jossa julistettaisiin sellaisesta asiasta kuin Jumalan pyhästä vihasta niitä kohtaan, jotka hylkäävät Hänen sanansa. Raamattu tekee kuitenkin hyvin selväksi, että jos Jumalan pitäisi luopua joko ihmisestä tai vanhurskaudestaan, niin Hän luopuisi ihmisestä. Eräs usein kuulemani väännös Jumalan Sanasta on, että "Jumala ei tahdo, että kukaan hukkuu vaan että kaikki pelastuvat". Ei se niin mene. Vaan näin: "Hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." Tällä tahdon sanoa, että meitä uskovia houkutellaan pois Sanan totuuksista valhetiedon ja ihmisviisauden keinoin ja monet ovatkin eksyneet.
-
Itse uskon mutaatioihin ja niiden mukana jonkinlaiseen evoluutioon
Uskotko, että mutaatiot voivat parantaa jotakin lajia (kasvia, eläintä, ihmistä),
siis niin että mutaatioiden vaikutuksesta voi syntyä lajille uusia hyödyllisiä ominaisuuksia?
Voiko mielestäsi laji muuttua toiseksi lajiksi mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena?
En usko, että mutaatioiden, luonnonvalinnan ja ajan kautta tulee mitään kokonaan uusia lajeja. Tietyt edulliset piirteet varmastikin voivat lisääntyvät lajien sisällä. Sitä kautta siis jostain mutaatiosta voi olla hyötyä jollekin lajille, vaikka mutaatio perustuukin rappeutumiseen. Esim. joku värimuutos voisi olla edullista. Sellaiset piirteet valikoituvat kyllä ajankin kanssa.
Ymmärrän ja uskon luonnon kaikkinensa olevan luomisen tulosta. Siihen en ota voimakkaasti kantaa, että miten kauan tässä luomakunnassa on ollut jotain. En näe sitä omalla kohdallani kovin tärkeäksi asiaksi. Aikakin on luotu määre, joten se ei minulle todista asioita suuntaan tai toiseen. Uskon siihen, että Jumala kykenee kaikkivaltiaana mihin tahansa. Minulle kelpaa vaikka se, että maailmankaikkeus olisi kokonaisuudessaan luotu kuudessä sekunnissa tai 6000000000000000000000000000000000000000 vuodessa. Jumala ei ole sidottuna Hänen itsensä luomaan määreeseen. Aika monet uskovatkin tiedemiehet myöntävät sen, että tämän hetkisten tulosten perusteella näyttää siltä, että maailmankaikkeus on vanhempi kuin muutama tuhat vuotta. Minulle sillä ei ole väliä, mutta osalle se on niin, että Raamatusta ainoastaan voidaan mitata maailmankaikkeuden ikä. Siis ei maapallon tai ihmisen ikää, vaan kaiken luodun ikää. Jankutan: sekin kelpaa minulle, jos se niin on.
Ja sitten jos on avoin kuuntelemaan tiedemiesten löydöksiä luonnontieteiden osalta, niin saa tosi helposti Jumalan sanan halventajan maineen uskovien piireissä. Vaikka ei ottaisi kantaa, vaan lähinnä mainitsisi sen, että jokin mittausten mukaan näyttää joltain, niin kovasti loukkaannutaan. Samat ihmiset uskovat kuitenkin esim. lääketieteen löydöksiin ja turvautuvat niihin. Mutta osa tieteestä nähdään sitten pelkkänä valehteluna ja vääristelynä.
Moni ei tunnu myöskään erottavan sitä mikä ero on evoluutio teoriaan uskomisella ja sillä, että ei automaattisesti pidä kaikkea luonnontieteiden näkemyksiä tahallisena valehteluna. Tätä tarkoitan sillä, että joidenkin kanssa ei muodostu aitoa keskusteluyhteyttä, koska he heti lyttäävät ihmisviisaaksi ja alkavat pelottelun Jumalan sanasta luopumisesta. Mitäpä keskusteltavaa siinä enää jää. Siis aito halu tutkia asioita avoimella mielellä on bannattu joissain piireissä. Pelko ohjaa sellaista käyttäytymistä.
-
Yksi huvittavimpia selityksiä, mitä olen kuullut, on kirahvin kaulan pituus. Kuulemma kasvoi pitkäksi sen vuoksi, että ravinto kasvoi niin korkealla, ettei siihen lyhyellä kaulalla yltäisi. No, mitäs hassua siinä sitten on? Se vaan on hassua, että kirahvinkin täytyy juoda.
-
Dogmatiikan professori Antti J. Pietilä kirjoittaa hyvin siitä, kuinka maalliset edut sammuttavat hengen aistillisessa ihmisessä, jota kiihottaa ennen kaikkea valta, ihmisten suosio, raha ja nautinnot:
"Jo vakinainen tulo ja virka vaikka pienempikin, sitoo. Ken vielä siinä asemassa osoittautuu hankalaksi yleiselle rauhalle, hänelle annettakoon luottamustoimia. Komiteoissa, lähetystöjen jäseninä, toimittajina ja sen semmoisina on moni ´intoilija` taltutettu. Jos levottomuutta kuitenkin kestää edelleen, niin pitäisi ainakin lääninrovastin tai asessorin paikan riittää rauhoitukseksi. Mutta jos joku ei vielä siinäkään asetu, niin hänet on valittava piispaksi. Piispana on vaarallisinkin fanaatikko rauhallinen mies, jonka optimistista käsitystä kirkosta virallisena laitoksena ei mikään voi horjuttaa. Joka tapauksessa siitä on pitkän pitkät ajat kulunut, kun suomalainen piispa on julkisissa puheissaan tai kirjoituksissaan suhtautunut vakavasti arvostellen kirkkoon virallisena laitoksena. Piispa puolustaa, tasoittaa, rauhoittaa, säilyttää muotoa - siinä hänen tehtävänsä.
Lukiessani aamun lehdestä piispa Simo Peuran kirjoitusta jouluksi, tuli jostain syystä tämä Pietilän lausunto mieleen.
-
Dogmatiikan professori Antti J. Pietilä kirjoittaa hyvin siitä, kuinka maalliset edut sammuttavat hengen aistillisessa ihmisessä, jota kiihottaa ennen kaikkea valta, ihmisten suosio, raha ja nautinnot:
"Jo vakinainen tulo ja virka vaikka pienempikin, sitoo. Ken vielä siinä asemassa osoittautuu hankalaksi yleiselle rauhalle, hänelle annettakoon luottamustoimia. Komiteoissa, lähetystöjen jäseninä, toimittajina ja sen semmoisina on moni ´intoilija` taltutettu. Jos levottomuutta kuitenkin kestää edelleen, niin pitäisi ainakin lääninrovastin tai asessorin paikan riittää rauhoitukseksi. Mutta jos joku ei vielä siinäkään asetu, niin hänet on valittava piispaksi. Piispana on vaarallisinkin fanaatikko rauhallinen mies, jonka optimistista käsitystä kirkosta virallisena laitoksena ei mikään voi horjuttaa. Joka tapauksessa siitä on pitkän pitkät ajat kulunut, kun suomalainen piispa on julkisissa puheissaan tai kirjoituksissaan suhtautunut vakavasti arvostellen kirkkoon virallisena laitoksena. Piispa puolustaa, tasoittaa, rauhoittaa, säilyttää muotoa - siinä hänen tehtävänsä.
Lukiessani aamun lehdestä piispa Simo Peuran kirjoitusta jouluksi, tuli jostain syystä tämä Pietilän lausunto mieleen.
Tuo taitaa toimia myös "muunlaisessa politikoinnissa". Useimmat saadaan ruotuun tarjoamalla jonkin sortin virka, ja ellei tokene niin tuetaan kaikin tavoin eduskuntaan; siellä kyllä yksinäinen intoilija saadaan järjestykseen. Niin ja hätätilassa lykätään hänet ministeriksi -johan oppii kaapin paikan ja puhumaan kieli keskellä suuta.
- - -
Sain nimimerkiltä pökkelö -muistattehan sen jukuripään- lahjaksi kirjasen JESAJA 53. Suosittelen lukemaan (varsinkin Helsingin Teologisessa Tiedekunnassa opiskelevia tai opiskelleita).
-
Nyt aloitin uuden kirjan lukemisen. Se on Tapio Puolimatkan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Kestää jonkin aikaa lukea 512 sivuinen järkäle. Jo alku tuntuu lupaavalta. Saisipa ateistiksi tunnustautuvat lukemaan kirjan…
Luin äsken jo 53 sivua ja näyttää siltä, että kirja vie mukanaan. Tiesin kyllä, että Puolimatka on fiksu kaveri, mutta sitä en tiennyt, että hän on niin fiksu, että osaa kirjoittaa sillä tavalla, että minäkin ymmärrän.
Alku näytti lupaavalta, koska koin paljolti ymmärtäneeni. Myöhemmin selvisi, että olin liian optimistinen. Kirjassa oli paljon myös sen verran vaikeatajuista, ettei minun älykkyysosamääräni riittänyt tai pohjatietoja oli liian vähän. Mutta olkoon se minun häpeäni. Kirja tuli kuitenkin luettua kokonaan ja paljon sanomasta oli ymmärrettävääkin. Se pitäisi hankkia kotikirjastoon, joten vaikeatajuisiin kohtiin voisi palata myöhemmin.
Kävi niin hienosti, että viikko sitten kävin tapaamassa tuota ystävää, joka minulle kirjan lainasi. Tarkoitus oli palauttaa kirja hänelle, mutta hän sanoi, että saat sen omaksi. Minä tietenkin olin ylen kiitollinen hänelle ja nyt luen kirjaa toiseen kertaan, en ahmien, vaan hitaasti mutustellen ja alleviivaten. Kirja on aika kallis ostettavaksi, netissä hintahaarukka on siinä 31 - 39 euron välissä.
-
Nyt aloitin uuden kirjan lukemisen. Se on Tapio Puolimatkan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Kestää jonkin aikaa lukea 512 sivuinen järkäle. Jo alku tuntuu lupaavalta. Saisipa ateistiksi tunnustautuvat lukemaan kirjan…
Luin äsken jo 53 sivua ja näyttää siltä, että kirja vie mukanaan. Tiesin kyllä, että Puolimatka on fiksu kaveri, mutta sitä en tiennyt, että hän on niin fiksu, että osaa kirjoittaa sillä tavalla, että minäkin ymmärrän.
Alku näytti lupaavalta, koska koin paljolti ymmärtäneeni. Myöhemmin selvisi, että olin liian optimistinen. Kirjassa oli paljon myös sen verran vaikeatajuista, ettei minun älykkyysosamääräni riittänyt tai pohjatietoja oli liian vähän. Mutta olkoon se minun häpeäni. Kirja tuli kuitenkin luettua kokonaan ja paljon sanomasta oli ymmärrettävääkin. Se pitäisi hankkia kotikirjastoon, joten vaikeatajuisiin kohtiin voisi palata myöhemmin.
Kävi niin hienosti, että viikko sitten kävin tapaamassa tuota ystävää, joka minulle kirjan lainasi. Tarkoitus oli palauttaa kirja hänelle, mutta hän sanoi, että saat sen omaksi. Minä tietenkin olin ylen kiitollinen hänelle ja nyt luen kirjaa toiseen kertaan, en ahmien, vaan hitaasti mutustellen ja alleviivaten. Kirja on aika kallis ostettavaksi, netissä hintahaarukka on siinä 31 - 39 euron välissä.
Minullakin on hyllyssä tuo kirja. Luin sen kertaalleen, muistaakseni viime vuonna, mutta kannattaisi kyllä tehdä niinkuin sinä: lukea uudestaan hitaasti mutustellen. Sen verran hyvä kirja on kyseessä. Kun vain löytäisi jostakin aikaa mutusteluun...
-
Lukemista odottaa myös kirjasto haettu Dostojevskin massiivinen kirja "Karamazovin veljekset". Kirja on romaani, mutta samalla hengellisiä ja moraalisia kysymyksiä perusteellisesti käsittelevä teos. Kirjan alkulehdillä on kirjoitettuna tavallaan kirjan teema: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää". Näitä alkulehtiä pidemmälle en ole sitä vielä lukenut, mutta wikipediasta ym olen saanut siitä hyvän kuvan: se lienee tämän aihepiirin mestariteos.
Kun löysin se kirjastosta, niin järkytyin sen paksuudesta. Toki osasin odottaa, että tällainen klassikkoteos on varmaankin usean sadan sivun teos, mutta ... viimeisen sivun sivunumero on 1098. Taas joutuu miettimään, miten sen ehtisi lukea.
-
Iltalukemisena on meneillään Lennart Pinomaan pikkukirjanen "Kuka Luther todella oli". Pieni lainaus Lutherin opin ydinkohdasta:
"Lutherin koko jumaluusoppi nousi Jumalan ja ihmisen äärettömän välimatkan tosiasiasta. Jumalan edessä kukaan ei voinut vedota omaan hyvyyteensä, koska jokainen tällä paikalla on kokonaan kelvoton. Jumalan ehdottomuuden vaatimus on sellainen, ettei muuta mahdollisuutta ole.
Tätä taustaa vasten evankeliumi todella on hyvä sanoma. 'Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä'. 'Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa'. Tällaiset raamatunkohdat joutuivat keskeiseen asemaan uskonpuhdistuksessa.
Tämä merkitsee, että pelastus tulee ylhäältä. Se ei tule ihmisponnistuksin, ei pyhiinvaellusmatkoja suorittamalla, ei almuja antamalla, ei erakkoelämällä eikä munkkilupauksilla, ei aviottomuuslupauksilla, ei itsensä kiduttamisella, ei paastolla eikä kuudella eikä kahdeksalla päivittäisellä messulla (tähän voisi lisätä mm. tietynlaisen ylistyksen, Pauluksen huom.). Toisin sanoen: tässä eivät tule kysymykseen mitkään hyvät teot eikä hartauden harjoitukset, olkoot ne kuinka ankaria ja säälimättömiä tahansa. Niiden perusvika on se, että ne lähtevät ihmisestä, ja ihminen on aina epätäydellinen olento. Siksi myös hänen kaikki suorituksensa ovat epätäydellisiä. Kun ne ovat sellaisia, niin niiden tuloksena on epävarmuus. Vain se pelastuksen perustus, joka annetaan ylhäältä, Jumalalta, kestää Jumalan edessä. Tässä on oleellisin uskonpuhdistuksen perussanomasta lausuttuna."
-
Pitkästä aikaa sorruin lukemaan romaanin, ja toinenkin vartoo lukijaansa.
Lainasin John Williamsin "Stonerin". Tietyllä tavalla liippaa lähellä elämääni.
Toinen on Karamazovin veljeksien (jonka olen toivonut joskus myös ehtiväni lukemaan) kaltainen tiiliskivi.
Viktor Hugon "Kurjat". Se on sanomaltaan Raamatullinen. Sen huomaa, jos tuntee Raamatun opetuksen ihmisestä.
Hugo on sijoittanut sanoman 1800 alun Ranskaan.
Siinä on myös taistelu evankeliumin ja lain välillä.
Eräs Veli löi joulun alla 3 kirjaa käteeni suositellen niiden lukemista. Lukematta on vielä, mutta jos elinpäiviä riitttää niin kevään aikana tulee luetuksi.
Yksi on juuri Pauluksen mainitsema Lennart Pinomaan kirja. Toinen saman tekijän "Maa, kuule Herran ääni" ja 3. Lutherin; "Minä tunnustin syntini":
Lutheria olen kovin vähän lukenut. Tosin heidän oppilaitaan kylläkin, kuten esim. Ruotsalaista C. O. Roseniusta.
Lutherin kirja käsittelee mm. sielunhoitoa, rippiä, jne.
Saattapi olla sisällöltään ihan tarpeellinen, sillä ahdistukset tulivat viime vuonna; syksyllä etenkin tutuksi.
-
Olen yrittänyt monta kertaa lukea tuota kirjaa (Kargell, Kristus meidän pyhityksemme) ja luultavasti olen sen ainakin kerran lukenut kokonaan. Jotain vierasta siinä on, mielestäni evankeliumin ääni on hukassa, vaikka nimestä voisi muuta päätelläkin.
Silmäilin jälleen tuota kirjaa, kun eräs ystäväni sitä kehui. Kirjassa on eräs kohta, joka antaa selityksen sille, miksi kirja ei "vie mukanaan".
Otan yhden lainauksen:
"Ottakaa asiaksenne tutkia Vanhaa sekä Uutta Testamenttia ja tulette huomaamaan niiden eroavaisuuden. Huomatkaa, miten ensimmäinen tuomitsee meidät syyllisiksi, synninvallan ja kirouksen alaisiksi, mutta toinen avaa meille vanhurskauden portit vapauteen ja elämään. Oppikaamme vähemmän viipymään ensimmäisen luona, mutta sitä enemmän käymään toisen avatuista porteista sisälle."
Kirjoittaja sekoittaa siis tehokkaasti toisiinsa lain ja evankeliumin. Kyllä sitä täydellisyyden vaatimusta löytyy Uudestakin testamentista ja se saa kenet tahansa epätoivoon, jos kuvitellaan, että kaikki UT:ssa on evankeliumia. Ihmeellistä, että lain ja evankeliumin sekoittajat ovat saaneet kautta aikojen suuren suosion. Kirjan ekapainos on ilmestynyt jo 1936 ja Kargell on saavuttanut suuren suosion ja kunnioituksen "kaikissa evankeelisissa piireissä" (eritoten) Venäjällä.
Mice kirjoitti toisaalla osuvasti:
Tuollainen Torreyn opetuksen hedelmä on joidenkin kohdalla mielisairaala.
Ja se menee paljon helpommin läpi ihmisille, kuin ristinhullutuksen saarnaaminen. Ristinsanoma on saatettu ottaa jossain vaiheessa vastaan, mutta sitten kaikenmaailman torreyt alkavat kasaamaan ihmisten päälle sellaisia taakkoja, että osalla leipoo lopulta otsalohkoissa kiinni ja päästään hetkeksi osastolle elpymään.
Kyllä tuon Torreyn rinnalle voi hyvällä syyllä lisätä myös Kargellin. Kyllä hänenkin tekstistään löytyy yllin kyllin näitä "täytyy täytyä" -vaatimuksia.
-
En ihan ymmärrä noita Kargeliin liitettyjä kommentteja Vanhasta Testamentista ottaen huomioon hänen omat kirjoituksensa
http://www.kolumbus.fi/gematria/epindex.htm
Edellä olemme puhuneet siitä, että Jumala siirsi meidän syntimme Messiaan päälle, Hänen kannettavikseen; tässä meille on esitetty toinen esikuvassa esiintyvä piirre. Tässä syntinen itse katumuksessa ja uskossa jättää syntinsä Messiaan kannettavaksi. Niin kuin syntinen israelilainen silloin jätti syntinsä uhrieläimen päälle, niin nytkin jokaisen, joka tahtoo pelastua synnin ja kadotuksen vallasta, tulee totuudessa ja lapsellisessa luottamuksessa uskoa itsensä synteineen Jeshualle. Se on tehtävä välttämättä; muutoin ei ole mitään sovituksen mahdollisuutta. Israelilainen laski kätensä uhrin pään päälle ja katsoi eteenpäin Messiaan; nykyään syntinen katsoo taaksepäin, sillä Messiaan uhri on kerta kaikkiaan jo tapahtunut.
Kargell kuoli 90-vuotiaana vuonna 1938
http://www.kolumbus.fi/gematria/epindex.htm
Julkaisikohan hän tuon kirjan "Kristus, meidän pyhityksemme" noin 88-vuotiaana?
Lisäys: tuo vuosiluku saatta liittyä kirjan julkaisemiseen suomeksi.
-
"Pyhitys ei ole juoksemista ja touhuamista, toimintaa ja innokasta puuhailua, vaan ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Kristuksessa olemista, Hänen elämäänsä ja toimintaansa meissä."
-I.B.Kargell/Kristus meidän pyhityksemme-
-
Pyhityksessämme tarvitaan kahta voimaa: sitä mikä eroittaa meidät synnistä ja sitä, mikä kirkastaa meidät Kristuksen kuvan kaltaisiksi. Ensiksi sellaista mikä siirtää pois esteet hengellisen kasvumme tieltä ja toista, joka luo Jumalalle mieluisia hedelmiä. Tämä kaksinkertainen voima on meillä ristiinnaulitussa ja kuolleista ylösnousseessa Kristuksessa. Kuoleman voima on myrkkyä minussa asuvalle synnille, vanhalle turmeltuneelle luonnolleni, tuolle "minä"-elämälle. Hänen elämänsä voima on Kristuksen muodon luoja minuun, mikä tuottaa kaikki Hänen mielisuosionsa mukaiset hedelmät minussa. Mutta tämä kaikki tapahtuu vain silloin, kun minä uskossa vastaanotan osallisuuteni Hänen kuolemaansa, niinkuin otin osani Kristuksen kuoleman hedelmistä minun edestäni."
-I.B.Kargell/Kristus meidän pyhityksemme-
(kopsasin lainauksen toiselta foorumilta)
-
Kargellin elämästä
http://opsti.japo.fi/whozwho/kargel.htm
-
Kargell kuoli 90-vuotiaana vuonna 1938
http://www.kolumbus.fi/gematria/epindex.htm
Julkaisikohan hän tuon kirjan "Kristus, meidän pyhityksemme" noin 88-vuotiaana?
Lisäys: tuo vuosiluku saatta liittyä kirjan julkaisemiseen suomeksi.
Kirjan alkulauseessa sanotaan, että käännös Kargellin kirjasta on suoritettu Venäjän Evankeellisten kristittyjen toimesta vuonna 1926 Leningradissa ilmestyneestä "HRISTIANIN"-nimisestä julkaisusta.
Tosiaan, kirjasta löytyy paljon hyvää, mutta se hyväkin tahtoo toisaalla peittyä mahdottomien vaatimusten alle. Tuo täydellinen antautuminen toistuu kirjassa vähän väliä. Ei ihme, jos joku heittää kaiken toivon, kun ei pysty siihen täydelliseen. Ennen vanhaan julistajat puhuivat "sekulista", joka ilmeisesti maataloudesta tullut käsite.
Sekulin varsin osuvia vastineita löytyy täältä: http://www.ratkojat.fi/hae?s=sekuli
Kirjan loppupuolelta hieman huvittavakin lainaus:
"Veljeni, etkö haluaisi ruveta harjoittamaan uskossa vaeltamista?"
-
Yritän vähentää hyllyissäni olevien kirjojen määrää. Siksi olen koettanut lukea kirjoja, jotka ovat jo vuosia olleet hyllyssä, mutta joita ei ole tullut luetuksi. Tänä talvena luin E. Pfennigsdorfin kirjan Kristus ja nykyaika. Kirja on painettu 1906(!) ja on mielenkiintoinen monellakin tavalla, ei vähiten siksi, että on kirjoitettu ennen maailmansotia.
Sotken monia kirjoja alleviivauksin ja huomautuksin, jos kirjat ovat omiani. Kehitysopista oli mielenkiintoisia ja alleviivaamiani ajatuksia:
"Nimi kehitys sopii ainoastaan sellaisille tapahtumille, joissa samalla ilmenee jokin tarkoitus ja päämaaliin pyrkiminen. Kehitys ilman päämäärää on yhtä mahdoton kuin liike ilman suuntaa.
Jumalallinen suunnitelma on maailmankulun perustana. Ken sokean sattuman tuloksena tahtoo pitää tätä ihmerakenteista maailmaa, jonka tarkoituksellisuutta ja käsittämättömiä syvyyksiä oppineet ja oppimattomat alati ilmettelevät, hän sen kautta paljastaa ainoastaan oman henkensä köyhyyden. Ja surkutella täytyy, että sellainen henkilö luulee olevansa aikansa sivistyksen kukkuloilla. 'Yhtä yksinkertaista kuin olisi sanoa jonkun Beethovenin sinfonian syntyneen sattumoiltaan paperille pudonnesta pisteistä, olisi väite, että luomakunta on olemassa sattuman oikusta.' (Heer)."
Tuota kirjaa on tullut taas silmäiltyä. Nyt huomaan kuinka merkityksellistä on, että olen sitä joskus lukenut alleviivaten. Suosittelen kirjan hankintaa. Vanha se tosin on, 111 vuotta!
Täällä näyttää olevan kaksikin kirjaa, toinen 10 euroa, toinen 15.
http://www.antikka.net/haku.asp?tekija=Pfennigsdorf&nimi=&tryhma=0&sarja=0&myyja=0&kieli=kaikki&aika=&stype=full&Submit=%A0Hae%A0
-
Jälleen on tullut luettua pari hengellistä kirjaa.
Kirjat ovat:
Pyhä Henki ja me, Hengellinen läpimurto, John Larsson (Kustantajaa ei ole mainittu, mutta on merkintä: copyright Suomen Pelastusarmeijan Säätiö, painovuosi 1987) 97 sivua.
Pyhä Henki ja kristitty arjessa, R.A. Torrey (Ari-kustannus 1979) 72 sivua.
Näistä olisi mukava keskustella, jos joku on nämä lukenut tai jollakin ne löytyy hyllystä.
Kirjoihin liittyvää asiaa on Saarnivaaran kirjassa "Aalto on jo liikkeellä" sekä Michael Harperin kirjassa "Niinkuin alussa".
Voisikohan noista kirjoista scannata tänne muutaman sivun? Kirjat ovat 1970 - luvun alusta, vai tuleeko copywrite ongelmia? (Saarnivaaran kirjassa ei ole mitään copywrite merkintää). Kerrotaan karismaattisen liikkeen alkutaipaleesta; Finneystä, Moodystä, Torreystä, Parhamista, Seymoresta jne.
-
Kirjoihin liittyvää asiaa on Saarnivaaran kirjassa "Aalto on jo liikkeellä" sekä Michael Harperin kirjassa "Niinkuin alussa".
Voisikohan noista kirjoista scannata tänne muutaman sivun? Kirjat ovat 1970 - luvun alusta, vai tuleeko copywrite ongelmia? (Saarnivaaran kirjassa ei ole mitään copywrite merkintää). Kerrotaan karismaattisen liikkeen alkutaipaleesta; Finneystä, Moodystä, Torreystä, Parhamista, Seymoresta jne.
Taidat olla ensimmäinen, joka kyselee kopiraittien perään. Se on kyllä fiksusti tehty. Ylläpito pystyy varmaankin vastaamaan kysymykseesi. Liitteiden maksimi koko on 800 kt, mutta lienee mahdollisuus tallettaa niitä johonkin muualle, jolloin isompiakin voi olla. Minä en hallitse tekniikkaa siltä osin, joten joku muu voi neuvoa.
Tuo olisi mielenkiintoinen tapa saada aikaan keskustelua jostakin vanhasta kirjasta. Minusta on jotenkin outoa, että hengellisissä kirjoissa ylipäätään on jokin kopiraitti. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että kustantajan/julkaisijan taloudellinen etu on ykkösasia eikä se, että evankeliumi menee eteenpäin. Ajatelkaapa, että jos Paavalilla olisi ollut yksinoikeus teksteihinsä, meillä tuskin olisi vieläkään evankeliumia!
Jos joku kristillinen kustantaja haastaisi foorumin oikeuteen tekijänoikeuksien loukkaamisesta, niin olisihan se ennenkuulumatonta, mutta ehkä tehokkainta mahdollista mainontaa Puimatanterelle. Ajatelkaapa, että kaikki alkaisivat lukea näitä kirjoitelmia… ;)
-
Silmäilin v. 2001 painettua kirjaa, Kulissien takana. Kannattaa etsiä käsiinsä, lue ja hämmästy kuinka ajankohtainen kirja on vieläkin: http://www.kristitynfoorumi.fi/kulissientakana.htm
-
Viime yönä tuli mieleen asia, jota voisimme täällä kokeilla. On olemassa paljon (hyvääkin) kirjallisuutta, jota nykytekniikan avulla saa lukea ilmaiseksi ja joita ei enää välttämättä saa mistään paperiversioina.
Voisiko ajatella, että kokoaisimme linkkejä näihin kirjoihin, jolloin niitä löytäisi helposti yhdestä paikasta? Tietenkään kukaan ei voi mennä takuuseen siitä, että ko. kirjat ovat kaikilta osiltaan suositeltavia ja raitishenkisiä. Kaikki on arvioitava ja niistä on hyvä myös keskustella.
Laitan tähän hieman alkua:
http://www.sanaveli.com/kirjaesittely.php
http://www.kristitynfoorumi.fi/nettikirjat.html
-
Peukut molemmile linkeille !
-
Löytyykö kenenkään hyllystä kirjaa Pyhien sota? Kannessa on isoilla kirjaimilla Nimi Tapio Nousiainen, joka ei ole kirjan tekijä, mutta on kääntänyt sen. Kirjoittaja on Jessie Penn-Lewis yhteistyössä Evan Robertsin kanssa. Kustantaja on Kuva ja Sana, painovuosi 1976. Kirja kannattaa hankkia itselleen, jos se vielä on mahdollista. Oma kirjani on tosi kehno resu ja "irtolehtipainos". Kirja antaa mielenkiintoista valaistusta "karismaattiseen" nykymenoon.
Tätä kirjaa tuli taas silmäiltyä ja pitäisi ottaa se jällee luettavaksi. Vaikuttaa nytkin ajankohtaiselta.
PS.
Nousiainen on kääntäjä, ei kirjoittaja. Tämä selvennykseksi.
-
Jälleen otin luettavakseni kirjan "Tätä on kristinusko". Vaikka olen lukenut sen useampaan kertaan, niin aina se tuntuu tuoreelta. Mutta sitä ei lueta kuten romaania, vaan hitaasti mutustellen ja kerraten. Suosittelen kirjaa sen terävien oivallusten vuoksi.
-
Luin hiljakkoin C. S. Lewisin "Paholaisen kirjeopisto" (Taneli Junttilan suomennos, julkaisuvuosi 2007) ja kommentoin sitä hiukan. Tässä käännösversiossa on kirjan lopussa mukana varhemmista käännöksistä puuttuva "Nuorten pirujen korkeakoulun vuotuisilla juhlaillallisilla pidetty maljapuhe", jonka Lewis kirjoitti myöhemmin eräänlaiseksi "Paholaisen kirjeopiston" jatko-osaksi.
Kirja on fiktiivinen satiiri ja kirja ei minua erityisemmin säväyttänyt, sillä tarinan kerronta on minun makuuni hiukan liian monisanainen ja "jaaritteleva", joten en jaksanut kovinkaan montaa sivua lukea yhtäsoittoa. Lewisillä on tarinoissaan kuitenkin useita hyviä ja hauskoja oivalluksia ja veikkaan, että osaltaan kirjan saama suosio pohjautuu siihen, että lukija pystyy helposti samaistumaan pirun juonittelujen kohteena olevaan "potilaaseen" ainakin joissakin kohdin, sillä melko yleisistä uskovaisen ihmisen arkielämän tilanteista on kyse, vaikka tarina onkin fiktiivinen.
Minusta paras kohta kirjassa on aivan lopussa "maljapuheen" kaksi viimeistä sivua. Siinä Lewisin satiiri on mehukkaimmillaan, kun maljapuhetta pitävä piru kuvailee pikarissaan olevaa "Fariseus"-viiniä, kuinka siihen on herkän maun aikaansaamiseksi huolella valittu valmistusvaiheessa erilaisia fariseuslajikkeita. Viinin jatkokuvailussa satiiri kohdistuu toisilleen vihamielisiin uskonnollisiin ryhmittymiin, joista maljapuhetta pitävä piru toteaa:
"Yhteistä kaikille oli heidän omahyväisyytensä ja lähestulkoon ääretön etäisyys siihen, mitä he todellisuudessa edustivat, mihinkään sellaiseen, mitä Vihollinen (huom. pirun vihollinen = Jumala) todellisuudessa edustaa tai on käskenyt. Kummankin ryhmittymän todellinen ja elävä oppisisältö oli muiden uskontojen julmuus. Parjaus oli niiden evankeliumi ja panettelu niiden liturgia."
... ja maljapuheen lopussa piru hehkuttaa vielä:
"Uskonto on edelleen se väline, jonka avulla saamme houkuteltua ihmiset herkullisimpiin synteihin. Epäpyhyyden kaunis kukka voi kasvaa ainoastaan pyhyyden välittömässä läheisyydessä. Missään emme kiusaa yhtä menestyksekkäästi kuin alttarin portailla."
Eipä minulla noihin maljapuheen toteamuksiin ole lisättävää eikä poistettavaa. Ne ovat mielestäni enemmän todellisuutta kuin fiktiota.
-
Minulla olevan kirjan painovuosi on 1992. Se on kolmas painos. Ensimmäinen painos on vuodelta 1980, toinen 1981. Suomentaja on Tyyni Tuulio.
Kirjan esipuheessa on arvoituksellisesti selitetty sitä, miten kirja on syntynyt. Otan siitä kolme lainausta:
"En aio selittää miten olen saanut haltuuni kirjeet, jotka nyt tarjoan yleisölle."
"Tässä kirjassa käytetyn kirjoitustavan voi helposti omaksua kuka tahansa, joka vain oppii tempun. Mutta ilkeämieliset ihmiset älkööt oppiko sitä minulta."
"Minun on lopuksi vielä lisättävä, etten ole pyrkinyt selvittämään kirjeiden aikajärjestystä. Numero XVII on ilmeisesti kirjoitettu ennen säännöstelyn tiukkenemista, mutta yleensä ei pirujen päiväämismenetelmä näytä olevan missään yhteydessä maanpäälliseen aikaan enkä ole ryhtynyt jäljentämään sitä. Suursodan historia ei näytä kiinnostavan Poraa, paitsi mikäli se silloin tällöin vaikuttaa erään ihmisen hengelliseen tilaan."
Noista arvoituksellisista viitteistä voi tehdä päätelmän, etteivät tekstit ole pelkästään Lewisin omassa päässä syntyneitä ajatuksia. On vielä pidettävä mielessä, että tekstien syntyminen ajoittuu toisen maailmansodan ajankohtaan.
Wikipediassa on myös mielenkiintoinen teksti: "Lewis kirjoittaa teoksen myöhempien painosten alkusanoissa, kuinka hän ahdistui äärimmilleen kirjoitusvaiheessa Poran ja Koiruohon (tässä käännöksessä "Mali") maailmasta ja ajatuksista eikä siksi voinut silloin ajatella jatko-osan kirjoittamista."
Kirjan takakannessa mainitaan, että kirja on ensimmäisen kerran ilmestynyt 1942 ja että se on käännetty suomeksi 1950.
Täältäkin löytyy mielenkiintoista kirjaan liittyvää taustatietoa: http://www.kiiltomato.net/c-s-lewis-paholaisen-kirjeopisto/
Kirja on ilmestynyt monen kustantajan kautta, jolloin kirjan ulkoasuakin on muuteltu. Alla Kirjaneliön kansi (tämä on itselläni):
-
Poistettu.
-
Jälleen otin luettavakseni kirjan "Tätä on kristinusko". Vaikka olen lukenut sen useampaan kertaan, niin aina se tuntuu tuoreelta. Mutta sitä ei lueta kuten romaania, vaan hitaasti mutustellen ja kerraten. Suosittelen kirjaa sen terävien oivallusten vuoksi.
Vaikka tuo edellinen pitääkin paikkansa, niin silti täytyy sanoa, etten yhdy kaikkeen, mitä Lewis kirjoittaa. Tämä koskee myös monia muita (kaikkia?) ns. Hengen miehiä. Näyttää siltä, että Jumala itse on varmistanut erehtyväisyytemme siksi, ettemme nostaisi ketään jalustalle emmekä pitäisi ketään erehtymättömänä.
-
Tämä kirjoitus ei oikeastaan kuuluisi tähän, missä käsitellään kristillistä kirjallisuutta. Mutta en haluaisi sille uutta keskusteluakaan. Sain nimittäin inspiksen Tapio Puolimatkan kirjoissaan käyttämistään siteerauksista hankkia itselleni Kommunismin mustan kirjan ja se ei tosiaan ole mikään kristillinen opus. Etsin kirjaa netistä, kun haaviin tarttuin tosi edullinen kirja, vain 10 euroa + postikuluja 5,90. Tilasin kirjan pakettiautomaattiin, joka on tässä lähellä. En ollut ko. automaattia aikaisemmin käyttänytkään ja huomasin sen tosi käteväksi, jota kannattaa enemmänkin käyttää.
Kirja on erittäin hyväkuntoinen, sivuja siinä on 864, painoa 1,5 kg ja paksuus kansineen 6 cm, eli tosi järkäle, jota on vaikea ainakin sängyssä lukea. Tuskin edellinen omistaja on sitä jaksanut läpi lukea ja voi olla etten minäkään jaksa, kyllä se kovin synkkää tarinaa on. Kyllä ihminen on pahin peto, mitä maan päällä on.
Mutta yksi asia, joka kirjan joka sivulta nousee selkeästi esille, on se, että ilman kristinuskoa meidät hukka perii, yksilöinä ja ihmiskuntana. Näyttää olevan fakta, mistä olisi hyvä pitää ääntä. Luonnollisesti siitä saa vihat päälleen.
Wikipediassa on lyhyehkö tietopaketti kirjasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunismin_musta_kirja
-
Luen parhaillaan Hilja Aaltosen elämäkertaa Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa Kirja on mielenkiintoinen.
-
Tässäkin on mielenkiintoista luettavaa, ei varsinaisesti ole kristillistä, vaikkakin siinä sivutaan myös seurakuntien kehitystä. Lukaisin nopeasti läpi, mutta pitäisi paneutua asiaan ajan kanssa:
http://www.kolumbus.fi/matti.sarmela/postmoraalinen.pdf
-
Meneillään nyt on Pentti Heinilän "Erittäin Salainen". Nimi on osuva koska Raamattukuriirit olivat kuin aikansa vakoojia jotka seikkailivat vaarallisissa tehtävissä Hollywood-elokuvien tapaan. Jännitystä ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta ennen kaikkea Jumalan johdatus ja suojeleva käsi on kaikessa mukana vaikka asiat eivät aina mene ns. putkeen. Nyt aloitin kuuntelemaan kirjoittajan luentoa aiheeseen liittyen: https://www.evankeliumikoulu.fi/Luennot/preacher/pentti-heinila/
-
Meneillään nyt on Pentti Heinilän "Erittäin Salainen". Nimi on osuva koska Raamattukuriirit olivat kuin aikansa vakoojia jotka seikkailivat vaarallisissa tehtävissä Hollywood-elokuvien tapaan. Jännitystä ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta ennen kaikkea Jumalan johdatus ja suojeleva käsi on kaikessa mukana vaikka asiat eivät aina mene ns. putkeen. Nyt aloitin kuuntelemaan kirjoittajan luentoa aiheeseen liittyen: https://www.evankeliumikoulu.fi/Luennot/preacher/pentti-heinila/
Tässä samassa ketjussa on käsitelty tuota Heinilän kirjaa, mutta sitä en ymmärrä, miksi haku ei tiennyt niistä mitään. Mutta niihin keskusteluihin voi palata täällä: http://puimatanner.net/index.php?topic=77.15 (siellä vastaukset 26, 27, 29 ja 30).
-
Meneillään nyt on Pentti Heinilän "Erittäin Salainen". Nimi on osuva koska Raamattukuriirit olivat kuin aikansa vakoojia jotka seikkailivat vaarallisissa tehtävissä Hollywood-elokuvien tapaan. Jännitystä ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta ennen kaikkea Jumalan johdatus ja suojeleva käsi on kaikessa mukana vaikka asiat eivät aina mene ns. putkeen. Nyt aloitin kuuntelemaan kirjoittajan luentoa aiheeseen liittyen: https://www.evankeliumikoulu.fi/Luennot/preacher/pentti-heinila/
Tässä samassa ketjussa on käsitelty tuota Heinilän kirjaa, mutta sitä en ymmärrä, miksi haku ei tiennyt niistä mitään. Mutta niihin keskusteluihin voi palata täällä: http://puimatanner.net/index.php?topic=77.15 (siellä vastaukset 26, 27, 29 ja 30).
Ahaa, niinpäs onkin. Voi olla että olen joskus lukenut ketjua ja kirjasuosituksia ja unohtanut saman tien. Aihe on kyllä tuttu ja olen tuosta kuriirityöstä kuullut ennenkin, mutta tuo laajuus ja Raamattujen määrä sekä onnistumisprosentti olivat uutta. Valtava määrä Raamattuja kuljetettiin Neuvostoliittoon ja vain pieni osa salakuljetuksista jäi kiinni.
Täällä taas nykyinen yleinen ilmapiiri on ateistisesti sävyttynyt vaikka uskontoa ei varsinaisesti ole kielletty. Ulkoinen paine ei aiheuta avunhuutoja Jumalan puoleen niin kuin Neuvostoliitossa, uhkana on maallistuminen ja penseys jotka vaikuttavat hiljalleen sisältä päin.
Oli muuten kiinnostavaa kuunnella tuo Heinilän luento kun on ko. kirja kesken.
-
Ehkä tämä aihe sopisi johonkin muuhun keskusteluketjuun, mutta kun nyt täällä kahvilassa istun ja oikeasti hörpin samalla kahvia tuosta vieressä olevasta mukista, niin olkoon tämä nyt sitten kahvilakeskustelua.
Opin nimittäin juuri äsken uuden sanan: kärsimyssäikky.
Sana löytyy alla olevasta tekstistä, joka on lainattu Juha Vähäsarjan hartauskirjasta.
"Kärsimys ei lähde käskemällä, vaikka siihen terveyttä ja nuoruutta ihannoivana aikanamme kovasti pyritään. Elämän lait selkenevät ajallaan, ja arjen realismi riisuu utopioista. Samoin se riisuu ihmisen varaan rakentuvasta uskonnollisuudestakin. Jokainen kohtaa sairauden ja kärsimyksen, ja jokainen joutuu miettimään omaa asennoitumistaan niihin. Kärsimystä ei voi välttää, mutta voi ainakin jossain määrin voi vaikuttaa siihen, millä tavalla sen kohtaamiseen suhtautuu. Jollemme voi muuttaa olosuhteita, voimme oppia muuttamaan asennoitumistamme. Logoterapian isä Viktor Frankl kutsui yhteiskuntaamme kärsimyssäikyksi ja sanoi, että meidän pitäisi löytää toisenlainen perusasenne elämän varjoihin. Nähdä uudelleen, että kärsimys tai sairaus ei kulje ihmisarvojanalla. Kärsimystä voi kantaa myös arvokkaasti, aivan niin kuin kärsimyksen puutetta ylimielisesti."
Oletteko muuten lukeneet Viktor Franklin kirjoja? Suosittelen...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl
Toivottavasti et Taisto pahastu, vaikka siirrän viestisi tänne. Ehkä jotkut löytävät sen paremmin täältä. Mielenkiintoista, että toit esille Franklin. Hän yksi oli edesmenneen isäni suosikkikirjailijoista. Niinpä tarkistin, että hyllyssäni on ainakin neljä Franklin kirjoittamaa kirjaa:
Ihmisyyden rajalla
Elämän tarkoitusta etsimässä
Tiedostamaton Jumala
Olemisen tarkoitus
Ainakin tuo Wikipedian esittely kannattaa lukea, että tietää tästä miehestä enemmän.
Täytyy tunnustaa, etten ole kirjoja juurikaan "lukenut". Silmäillyt kuitenkin olen, mutta nyt aion tutustua niihin lähemmin. Kiitos, että otit asian esille.
-
Toivottavasti et Taisto pahastu, vaikka siirrän viestisi tänne. Ehkä jotkut löytävät sen paremmin täältä. Mielenkiintoista, että toit esille Franklin. Hän yksi oli edesmenneen isäni suosikkikirjailijoista. Niinpä tarkistin, että hyllyssäni on ainakin neljä Franklin kirjoittamaa kirjaa:
Ihmisyyden rajalla
Elämän tarkoitusta etsimässä
Tiedostamaton Jumala
Olemisen tarkoitus
Ainakin tuo Wikipedian esittely kannattaa lukea, että tietää tästä miehestä enemmän.
Täytyy tunnustaa, etten ole kirjoja juurikaan "lukenut". Silmäillyt kuitenkin olen, mutta nyt aion tutustua niihin lähemmin. Kiitos, että otit asian esille.
En lainkaan pahastu.
Itse olen lukenut muutaman Franklin kirjoista kauan sitten, en edes muista mitkä niistä luin. Mutta jotakin niistä jäi mieleen - muun muassa se, että
niissä on varsin hyvää asiaa, sellaista mistä en ole milloinkaan muulloin lukenut tai kuullut. Rankat kokemukset ovat opettaneet kirjoittajalle jotakin, hänellä on meille sanottavaa jota kannattaa kuunnella.
-
Muistui mieleen rov. Tuure Vapaavuoren kirja: Valkoisena noitana Hanjassa. On jo kauan kun olen sen lukenut, mutta mieleen jäi kuitenkin, että kirjaa kannattaa suositella varsinkin niille, jotka ovat sitä mieltä, että "pakanat" ovat onnellisia pakanuudessaan ilman, että heitä häiritään kristinuskolla.
Tästä kannattaa kuunnella pikku äänite:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/12/lahetyssaarnaaja-kertoo-lapsille-afrikan-pakanoista-ja-poppamiesten
-
Iltahartaudessa muisteltiin Liisa Eerikintytärtä, joka Pyhäinpäivänä joutui sielunhätään lukiessaan Arthur Dentin Totisen kääntymisen harjoitusta paimenessa ollessaan. Hetken mielijohteesta googlasin teoksen, ja sehän löytyikin netistä näköispainoksena. On kyllä hankala lukea näköispainosta- fraktuura ja vanha kieli, vielä 136 sivua.
https://archive.org/stream/1850TotisenKaantymisenHarjoitus/1850KaantymisenHarjoitus#page/n0/mode/2up
-
Iltahartaudessa muisteltiin Liisa Eerikintytärtä, joka Pyhäinpäivänä joutui sielunhätään lukiessaan Arthur Dentin Totisen kääntymisen harjoitusta paimenessa ollessaan. Hetken mielijohteesta googlasin teoksen, ja sehän löytyikin netistä näköispainoksena. On kyllä hankala lukea näköispainosta- fraktuura ja vanha kieli, vielä 136 sivua.
https://archive.org/stream/1850TotisenKaantymisenHarjoitus/1850KaantymisenHarjoitus#page/n0/mode/2up
On tosiaan hankala lukea, vaikka fraktuuraa olenkin oppinut lukemaan. Joskus olen tuota Dentin kirjaa silmäillyt ja kovin lakihenkiseksi sen mieltänyt. Otin pienen otteen kirjasta ja jo se mielestäni vahvistaa sen, mitä edellä sanoin.
-
Tilasin parisen viikkoa sitten netistä kirjan, joka ei ole mitenkään hengellinen, ellei siksi katsota sitä, että kirja käsittelee petosta, joka hakee vertaistaan ihan globaalistikin. Kirja on nimeltään Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. Olen vasta vähän alusta lukenut kirjaa, mutta se on tehnyt jo suuren vaikutuksen. Kirjan sanoma kolahti minuun siksikin, että olin kuolla pari vuotta sitten lääkkeeseen, jolla oli tarkoitus hoitaa kohonnutta verenpainetta.
Mainoksessa kirjan suositushinnaksi oli merkitty 40 €. Vertailua tekemällä löysin netistä tiedon, että Adlibris myy kirjaa hintaan 12,00 € lähetyskuluineen. Tilattuani tuotteen, jouduin tekemisiin Klarna-nimisen firman kanssa. Se hoiti kaikki vaiheet viimeisen päälle hienosti. Sekä Adlibris että Klarna lienevät samaa ruotasalaista firmaa ja täytyy tunnustaa, että siellä hallitaan kaupanteon kaikki vaiheet. Maksoin tuotteen etuajassa ja tänään tuli vielä kiitos suorituksen perillemenosta. Jäi semmoinen mieli, että voin jotain ostaa sieltä jatkossakin ja suositella kauppaa myös muille. Tuo mainitsemani kirja kannattaa hankkia hyllyynsä.
Kannattaa käväistä lukaisemassa täällä kirjan taustaa:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014090718638829_ul.shtml
-
En vieläkään tullut lukeneeksi Arthur Dentiä, mutta sen sijaan joulun pyhien aikana tulin lukeneeksi englanniksi "from Convent to Pentecost". http://christianhospitality.org/wp/?page_id=2398 Nettiversiona. Järkyttävää luettavaa, mitä kidutuskammioita katoliset luostarit ovat mahtaneet olla. Sitä ihmisen paatuneisuuden ja pahuuden määrää on vaikea kuvitella. Kidutusta toisensa perään, järjettömiä rangaistuksia, murhia, lapsenmurhia ja pappien hyväksikäyttämiä nunnia. Kirjan nunna pääsi 22vuoden vankeuden jälkeen pakenemaan luostarista, kääntyi helluntailaiseksi ja kiersi kertomassa tarinaansa.
Tässä yksi esimerkki kirjaimellisesti hyvin haudatusta salaisuudesta, kun kaivauksissa löydettiin kat. orpokodin tontilta 800 lapsen ruumiit. https://yle.fi/uutiset/3-9491670
Eksyin lukemaan kirjaa jonkin youtube-linkin perusteella. Sitä ennen kerran yöllä kun en saanut unta ja ajatukset rönsyilivät, tulin googlanneeksi sanaa "relic" eli reliikki. Kuvahaulla löytyi (englanniksi) jalokiviin vuorattuja luurankoja, joiden sanottiin olevan alkukirkon pyhiä. Kirjassa mainittiin esimerkki tuosta reliikistä: eräs mies vieraili jossain tietyssä kirkossa Euroopassa, jossa sanottiin olevan Johannes Kastajan pää. Myöhemmin hän löysi toisesta kirkosta kallon jonka myös sanottiin kuuluvan Johannes Kastajalle. Vastaus kysymykseen oli käsittämättömän ontuva ja epäuskottava. Virheen mahdollisuutta ei haluttu siinäkään tilanteessa myöntää.
-
Aloin jälleen lukea Bo Giertzin kirjaa Roomalaiskirje. Olen lukenut kirjan ennenkin ja tehnyt alleviivauksia. Sanoma tuntuu vievän mukanaan, vaikka en juuri enää muista mitään edellisestä kerrasta. Otan johdannosta lyhyen lainauksen:
"Jos Roomalaiskirje joskus tuntuu nykyaikaisesta lukijasta vieraalta - tai suorastaan tyrmistyttävältä - niin syynä on se, että niin monet elävät tietämättöminä evankeliumin todellisesta sisällöstä. Sitä enemmän on syytä lukea Roomalaiskirje todella paneutuen siihen."
Jos tuo edellä sanottu pitää paikkansa, niin edessä on jälleen mielenkiintoinen lukukokemus.
-
Netissä ei ole kovinkaan paljoa kristillistä kirjallisuutta ilmaiseksi luettavana johtuen siitä, että kristilliselläkin kirjalla on yleensä "kopiraitit" eli joku saa joka kirjasta rahaa. Yhdestä kirjasta haluaisin kommentteja ja kritiikkiäkin. Kirja löytyy täälläkin ammoin pahamaineisena pidetyltä Kristityn foorumin sivustolta osoitteesta: http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
Olen lukenut ko. kirjan useampaan kertaan, ja pääosin yhdyn siinä esitettyihin ajatuksiin. En kuitenkaan toistaiseksi aio kommentoida kirjaa, mikä johtuu siitä, että tunnen kirjoittajan ehkä paremmin kuin täällä kukaan toinen.
-
Tuttu mies minullekin ja kaikki kirjaset muistaakseni lukenut. Toimitti aikanaan myös "Pieni lauma" lehteä.
Se oli Aitomaan kristityn foorumin kanssa tärkeä. Kovasti kaupattiin karismaattisuutta ja joku kaihersi vastaan.
Vertasin siihen opetukseen KF & ja "Pieni lauma" opetusta, ja kas.... huomasin näiden kahden vastavirtaan uivan opetusten pitävän yhtä Sanan kanssa. Lievosta ja Aitomaata on minun, ja monen muunkin kiittäminen "hengissä selviämisestä".
Rohkeita miehiä molemmat !
-
Kyseisen kirjan minäkin olen aikoinaan lukenut. Ja sellainen muistikuva ko. kirjasta on, että pystyin hyvin allekirjoittamaan sen ajatukset. Kyseisen kirjan viesti yhdessä muutamien muiden kirjojen, luentojen, seminaarien, keskustelujen, omien kamppailujen ja kipulujeni jne. kanssa on varmaan palvellut eräänlaisena uudelleen asemoimisena, uudenlaisen suhteen luomisena mm. ns. äärikarismaattisiin ja kunnianteologisiin aineksiin, joihin omankin ns. hengellisen matkani aikana olen väistämättä törmännyt..Toisaalta em. tekijät ovat toisaalta yhä syvenevässä määrin vakuuttaneet minut Ristinteologiasta..Ja erästä rukousta haluan toistaa, (vaikka toisaalta välillä pelkään rukoillakin sitä) mm. siitä syystä, että saisin säilyttää ko. vakuuttuneisuuteni ja päästä syvemmälle ihmeelliseen Ristin salaisuuteen:
Ps. 139:23-24"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle."
-
Tuli jälleen tarvetta silmäillä erästä kirjaa, josta täällä on jo aiemminkin keskusteltu. Kysymys on tanskalaisen lakimiehen(?) Poul Madsenin kirjoittamasta kirjasta Hengen vapauteen. Nimiösivulla on teksti Galatalaiskirjeen tutkistelua. Kustantaja Uusi tie 1978. Kannattaa hankkia itselle, jos sen jostain vielä onnistuu saamaan. Itse olen lukenut sen useampaan kertaan ja aina se on tuoretta.
-
Tilasin juuri muutaman Madsenin kirjan Luther divarista. Todella hyvää opetusta.
-
Kun elokuvaa "Murtumaton" esiteltiin televisiossa, aihe tuntui kiinnostavalta koska se oli selviytymistarina ja perustui tositapahtumiin. Ajattelin pitkään että haluan nähdä sen. Sitten joku aika sitten se tuli televisiosta, mutta ei juuri tehnyt vaikutusta. Taustatiedoista selvisi että päähenkilö oli koettelemuksistaan selvittyään kärsinyt post-traumaattisesta stressireaktiosta ja sortunut juomaan, kunnes tuli uskoon Billy Grahamin kokouksessa.
Kirjakin löytyi kirjastosta, ja kaikki pisteet menee tarinan kerronnan suhteen kirjalle 1-0. Louis Zamperini oli Olympiatason juoksija joka taisteli toisessa maailmansodassa ilmavoimissa Japania vastaan. Ystävänsä kanssa he selviytyivät monesta ahdingosta, viikkojen merihädästä ja kauhuista Japanilaisella vankileirillä. Elämäkin tuli luvattua Jumalalle vaarasta pelastumisen vaihtokauppana. Ja hän pelastui, ei vaan kerran vaan monta kertaa -vaikka uskonasiat olivat aivan tuntemattomia. Rukouksetkin hädässä oli opittu elokuvista, mutta ne tulivat vilpittömästä mielestä. Lautalla pelastusta odottaessaan ja toisen kerran vankilan sellissä hän kuuli jonkinlaista taivaallista laulua ja sai siitä lohtua ja toivoa. Johdatus kyllä tuntuu olevan tapahtumissa mukana, varsinkin kun tietää loppukäänteen. Tuskin maltan odottaa että pääsen sinne asti. (Laura Hillenbrand- Murtumaton)
-
Täällä on toisaalla mainittu John MacArthur, pastori, opettaja ja kirjailija. Minulla on kirja: Evankeliumi Jeesuksen mukaan, jonka kirjoittajaksi on mainittu John F. MacArthur, Jr. Tietääkö kukaan, onko kyse vain yhdestä ja samasta miehestä, vai onko näitä kaksi, esim. isä ja poika?
Olen lukenut joskus tuon em. kirjan (ehkä kokonaan?) ja tehnyt siihen lukuisia merkintöjä marginaaliin. Useimmin yhdyn sanottuun, mutta on myös sellaisia kohtia, joissa ajattelen toisin.
Asiaan saattaisi tulla enemmän valaistusta, jos saisi selville, onko kyse yhdestä ja samasta henkilöstä.
-
Tässä juniori itse:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/John_MacArthur
Hän on seniorin poika
The son of Jack MacArthur (born in Calgary, Alberta)[8] and Irene Dockendorf
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/John_MacArthur
-
Ostin kirjan nimeltä Exodus Case.
Tosi mielenkiintoista historiikkia, tosin nyt menossa vasta sivu 39
https://www.amazon.com/Exodus-Exodus-Commentary-Mt-Pharaoh-Exodus-Egyptian-History-Hardcover/dp/8772477083
Hommasin kirjan tämän videon innoittamana
http://www.tv7.fi/vod/player/10287/
-
Tarvitsisin apua. Eräs ystäväni esitteli minulle kirjaa nimeltä "Miten tulla voittoisaksi rukoilijaksi". Kirjoittaja on Elizabeth Alves, kustantaja Kuva ja Sana. Koska olen tämmöinen kriitikko, niin jo tuosta nimestä aavistelen, että kirjan opetus ei ehkä ole terveimmästä päästä, vaan että siihen liittyy erilaisia metodeja ja ehkä muutakin "täytymistä".
Jos joku täällä olevista on lukenut kirjan tai tietää jotain kirjoittajasta, niin olisin kiitollinen tiedoista. Kustantajankaan arviointiin en oikein luota. Tai no, siinä mielessä ymmärrän kustantajan intressin, että tuollaiset kirjat tuottavat kassavirtaa. Englanniksi tietoa voisi löytyä, mutta suomeksi löytyi vain tuon kirjan mainoksia. Mutta vähäinen enkkuni on pahoin ruostunut, joten en käy siihen urakkaan. Saanen tosin kirjan lainaksi jossain vaiheessa.
-
Näyttää olevan nykyisin MorningStar Ministriesin palveluksessa kyseisen kirjan kirjoittaja. Sehän on Rick Joynerin perustama pulju. Joyner oli ainakin 2000-luvun alussa yksi luetuimmista tyypeistä äärikarismaattisissa piireissä. Esipuheen teoksen englannin kielisessä versiossa näyttää kirjoittaneen C. Peter Wagner, joka oli yksi uusapostolisen liikkeen keulahahmoista.
Noilla lähtötiedoilla vedän itse omat johtopäätökseni kirjan sisällöstä.
Joku voi jaksaa tutustua kirjaan paremmin, siis lukea sen. Itselläni ei sellaiseen motivaatiota riitä.
-
Näyttää olevan nykyisin MorningStar Ministriesin palveluksessa kyseisen kirjan kirjoittaja. Sehän on Rick Joynerin perustama pulju. Joyner oli ainakin 2000-luvun alussa yksi luetuimmista tyypeistä äärikarismaattisissa piireissä. Esipuheen teoksen englannin kielisessä versiossa näyttää kirjoittaneen C. Peter Wagner, joka oli yksi uusapostolisen liikkeen keulahahmoista.
Noilla lähtötiedoilla vedän itse omat johtopäätökseni kirjan sisällöstä.
Joku voi jaksaa tutustua kirjaan paremmin, siis lukea sen. Itselläni ei sellaiseen motivaatiota riitä.
Kiitos tästä vaivannäöstä. Tämä auttaa jo pitkälti eteenpäin.
Kristitynfoorumin sivuilta löytyy tietoa mainitsemistasi henkilöistä:
"GOD TV, Wendy Alec ja Todd Bentley -sirkus
Itse itsensä Jumalan nykyisiksi apostoleiksi nimittämien karismaattisten suurjulistajien siunauksella ja tuella Todd Bentley ylläpiti hävytöntä menoaan ns. Lakelandin herätyksen nimellä. Herätyksen aikana Todd ryyppäsi ja etsi lohtua naisesta, joka ei ollut hänen aviopuolisonsa. Vaikka eräät tiesivät Bentleyn toimista, se ei häirinnyt "herätystä" ennen kuin koko sekamelska paljastui. Rory ja Wendy Alec toivat Lakelandin kokoukset maailman tietoisuuteen GOD TV kanavansa kautta. GOD TV mainosti sitä valtavana Pyhän Hengen liikkeenä, vaikka tapahtumia Raamatun pohjalta tarkastelevat näkivät liikkeen väärät opetukset, väärät profetiat, perättömät väitteet ja demonisilta näyttävät ilmiöt jo varhain ja varoittivat niistä. Alec'eille Bentley oli heidän tarvitsemansa piristysruiske, joka toi lukuisia uusia ja uteliaita katsojia GOD TV:lle. Samalla Bentley hyötyi saaden tunnettavuutta ja kuuluisuutta, joka on tässä maailmassa usein myös edellytys rikastumiselle. GOD TV:n esiintyjäjoukko on karismaattisen liikkeen kermaa: Benny Hinn, Kenneth Copeland, Cindy Jacobs, Creflo Dollar, Rodney Howard-Browne, Patricia King, Francis Frangipane, Rick Joyner, Mike Bickle, C. Peter Wagner, ym."
-
Yritän vähentää hyllyissäni olevien kirjojen määrää. Siksi olen koettanut lukea kirjoja, jotka ovat jo vuosia olleet hyllyssä, mutta joita ei ole tullut luetuksi. Tänä talvena luin E. Pfennigsdorfin kirjan Kristus ja nykyaika. Kirja on painettu 1906(!) ja on mielenkiintoinen monellakin tavalla, ei vähiten siksi, että on kirjoitettu ennen maailmansotia.
Sotken monia kirjoja alleviivauksin ja huomautuksin, jos kirjat ovat omiani. Kehitysopista oli mielenkiintoisia ja alleviivaamiani ajatuksia:
"Nimi kehitys sopii ainoastaan sellaisille tapahtumille, joissa samalla ilmenee jokin tarkoitus ja päämaaliin pyrkiminen. Kehitys ilman päämäärää on yhtä mahdoton kuin liike ilman suuntaa.
Jumalallinen suunnitelma on maailmankulun perustana. Ken sokean sattuman tuloksena tahtoo pitää tätä ihmerakenteista maailmaa, jonka tarkoituksellisuutta ja käsittämättömiä syvyyksiä oppineet ja oppimattomat alati ilmettelevät, hän sen kautta paljastaa ainoastaan oman henkensä köyhyyden. Ja surkutella täytyy, että sellainen henkilö luulee olevansa aikansa sivistyksen kukkuloilla. 'Yhtä yksinkertaista kuin olisi sanoa jonkun Beethovenin sinfonian syntyneen sattumoiltaan paperille pudonnesta pisteistä, olisi väite, että luomakunta on olemassa sattuman oikusta.' (Heer)."
Olen askarrellut ajatuksen kanssa, joka on tuossa yllä suuremmalla kirjasimella. Siinä on sellaista viisautta, joka mielestäni jo sellaisenaan kumoaa kehitysopin.
-
Yritän vähentää hyllyissäni olevien kirjojen määrää. Siksi olen koettanut lukea kirjoja, jotka ovat jo vuosia olleet hyllyssä, mutta joita ei ole tullut luetuksi. Tänä talvena luin E. Pfennigsdorfin kirjan Kristus ja nykyaika. Kirja on painettu 1906(!) ja on mielenkiintoinen monellakin tavalla, ei vähiten siksi, että on kirjoitettu ennen maailmansotia.
-
Yritän vähentää hyllyissäni olevien kirjojen määrää. Siksi olen koettanut lukea kirjoja, jotka ovat jo vuosia olleet hyllyssä, mutta joita ei ole tullut luetuksi. Tänä talvena luin E. Pfennigsdorfin kirjan Kristus ja nykyaika. Kirja on painettu 1906(!) ja on mielenkiintoinen monellakin tavalla, ei vähiten siksi, että on kirjoitettu ennen maailmansotia.
Olen aina silloin tällöin palannut tuohon Pfennigdorfin kirjaan ja aina se jaksaa sytyttää, joten suosittelen sen hankkimista. Löytyy mm. täältä:
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1768122
Erityisesti suositten kirjaa Albertille, mutta taitaa olle niin, ettei hän näe tätä suositusta?
-
Yritän vähentää hyllyissäni olevien kirjojen määrää. Siksi olen koettanut lukea kirjoja, jotka ovat jo vuosia olleet hyllyssä, mutta joita ei ole tullut luetuksi. Tänä talvena luin E. Pfennigsdorfin kirjan Kristus ja nykyaika. Kirja on painettu 1906(!) ja on mielenkiintoinen monellakin tavalla, ei vähiten siksi, että on kirjoitettu ennen maailmansotia.
Olen aina silloin tällöin palannut tuohon Pfennigdorfin kirjaan ja aina se jaksaa sytyttää, joten suosittelen sen hankkimista. Löytyy mm. täältä:
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1768122
Erityisesti suosittelen kirjaa Albertille, mutta taitaa olle niin, ettei hän näe tätä suositusta?
-
Matti Pyykkösen "Ekumenia- yhteistä päämäärää kohti" kirjaa luen. Omakustanne 2016.
Suolaista on teksti. Miten pitkälle jo on porttokirkon valmistelut edenneet.
Leivän yltäkylläisyys vaikuttaa suomessakin ja kristillisyys vaihtuu takaisin pakanuuteen.
Ajan hengen unettavan ilmapiirin huomaa puimatantereellakin.
-
Leivän yltäkylläisyys vaikuttaa suomessakin ja kristillisyys vaihtuu takaisin pakanuuteen.
Ajan hengen unettavan ilmapiirin huomaa puimatantereellakin.
Kristinusko saa aikaan hyvinvointia ja hyvinvointi saa aikaan kristinuskosta luopumista.
-
Matti Pyykkösen "Ekumenia- yhteistä päämäärää kohti" kirjaa luen. Omakustanne 2016.
Suolaista on teksti. Miten pitkälle jo on porttokirkon valmistelut edenneet.
Leivän yltäkylläisyys vaikuttaa suomessakin ja kristillisyys vaihtuu takaisin pakanuuteen.
Ajan hengen unettavan ilmapiirin huomaa puimatantereellakin.
Tutustuin yli 20 vuotta sitten Matti Pyykköseen. Olin lukenut hänen kirjansa "Jumala juoksupoikana", soitin hänelle ja kysyin häneltä, vieläkö hän on samaa mieltä siitä, mitä hän tuossa kirjassa kirjoitti. Hän vastasi myöntävästi ja siitä lähtien olemme olleet yhteydessä "säännöllisen epäsäännöllisesti". Voidaan puhua ystävyydestä, jossa on keskusteltu myös sellaisista asioista, joista olemme eri mieltä. Minulla on myös tuo mainitsemasi kirja ja olen sen lukenut osittain useampaankin kertaan ja tapani mukaan olen senkin marginaaleihin kirjoittanut kommentteja.
Sivulla 77 Matti kirjoittaa: "Helluntailaisilla on aina ollut selvä opetus uudestisyntyneiden kasteesta." Tuohon kohtaan olen kirjoittanut kommentin: "Olisiko syytä tarkistaa tätä?"
Kasteesta on kirjoitettu toisaalla, joten en tässä ryhdy asiaa enempää käsittelemään.
-
Jos joku haluaa puhdistaa päätään mellerismistä, tämä kirja voi toimia hyvänä apuna.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/aika-on-nyt-9789525460230
Tässä kirjan arviointia:
http://www.baptisti.fi/uutiset/aika-on-nyt-opas-ilmestyskirjan-lukemiseen.html
Kirjassa ei varsinaisesti selitetä Ilmestyskirjaa jae jakeelta, mutta se haluaa herättää keskustelua siitä miten sitä pitäisi lukea ja miten ei.
Kirjasta et löydä vuosilukulaskelmia, Venäjä hyökkää profetioita tai sensaatiojuttuja, vaan se yrittää tuoda esille sitä miten Ilmestyskirjan alkuperäiset vastaanottajat sen ymmärsivät.
Joissakin kohdassa tekee mieli sanoa, ettei se noin mene, mutta jätän nyt ne ajatukseni kertomatta.
-
Asensin Xiphos-nimisen ohjelman liittääkseni siihen Raamattu Kansalle-käännöksen.
En ymmärrä, miten se tapahtuu. RK-moduuli on koneellani, mutta en löydä käyttöohjeista neuvoa, miten se liitetään Xiphosiin, jotta RK- käännöstä voisi lukea.
Pitäisi valita ja asentaa moduulin lähde ja moduuli, mutta miten?
-
Solteron kysymykseen en osaa vastata. Ikävä kyllä.
Luin muutamalla hotkaisulla Pauli Rahkosen kirjan herätyssaarnaaja Pentti Tynjälästä.
Tuli Apostolien teot mieleen. Posittivisella tavalla.
Selkeä suora kohtikäyvä ratkaisukeskeinen sanoma. Ja herätys seurasi julistettua sanaa.
Rahkosen kirjan ; "Israel, Hebrean kieli ja Raamattu " lukemisena nyt.
Onpa rehellinen kiihkoilematon asiankäsittely. Israelia ei kaunistella eikä ihannoida, vaan Israel rakkaus kumpuaa Jumalan sanasta.
Lisäksi vielä melkoinen tietopaketti ja muutama oivallus on jo avannut uuden näkökulman kirjan sivujen kautta.
-
Yritän vähentää hyllyissäni olevien kirjojen määrää. Siksi olen koettanut lukea kirjoja, jotka ovat jo vuosia olleet hyllyssä, mutta joita ei ole tullut luetuksi. Tänä talvena luin E. Pfennigsdorfin kirjan Kristus ja nykyaika. Kirja on painettu 1906(!) ja on mielenkiintoinen monellakin tavalla, ei vähiten siksi, että on kirjoitettu ennen maailmansotia.
Olen aina silloin tällöin palannut tuohon Pfennigdorfin kirjaan ja aina se jaksaa sytyttää, joten suosittelen sen hankkimista. Löytyy mm. täältä:
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1768122
Hankin tuon kirjan lainaan Liedon kirjastosta. Kiitos vinkistä.
-
Yritän vähentää hyllyissäni olevien kirjojen määrää. Siksi olen koettanut lukea kirjoja, jotka ovat jo vuosia olleet hyllyssä, mutta joita ei ole tullut luetuksi. Tänä talvena luin E. Pfennigsdorfin kirjan Kristus ja nykyaika. Kirja on painettu 1906(!) ja on mielenkiintoinen monellakin tavalla, ei vähiten siksi, että on kirjoitettu ennen maailmansotia.
Olen aina silloin tällöin palannut tuohon Pfennigdorfin kirjaan ja aina se jaksaa sytyttää, joten suosittelen sen hankkimista. Löytyy mm. täältä:
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1768122
Hankin tuon kirjan lainaan Liedon kirjastosta. Kiitos vinkistä.
Olen lukenut kirjan läpi ainakin yhden kerran, mutta palaan joihinkin kohtiin yhä uudelleen, joten kirja kannattanee hankkia kotikirjastoon. Tuolla Antikvaarissa näyttää vielä yksi olevan.
Antikasta saa kympillä: https://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=642303
Heh. Näyttää olevan sama paikka eli Antikvariaatti. ;)
-
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Todella vanha. Eiko tuo ole jo antiikkikirja? Voitki kertoa jotain sen sisallosta? Mista maasta kirjoittaja on?
-
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Todella vanha. Eiko tuo ole jo antiikkikirja? Voitki kertoa jotain sen sisallosta? Mista maasta kirjoittaja on?
Minulla ei ole tästä muuta tietoa kuin omakohtainen tuntuma. Kirjoittaja on ilmeisesti saksalainen teologi, koska kirja on käännetty saksasta suomeksi.
Olen lukenut kirjan ainakin kertaalleen läpi ja olen tehnyt kirjaan myös merkintöjä. Lähes kaikkiin lukemiini kirjoihin olen tehnyt myös kysymysmerkkejä, jos en ole jotain ymmärtänyt tai jos olen jostain eri mieltä. Nopealla selauksella en löytänyt yhtään kysymysmerkkejä, vain alleviivauksia ja huutomerkkejä.
Kääntäjä on Yrjö Loimaranta, joka tietojeni mukaan oli Viipurin viimeinen piispa.
-
No mitä pidit kirjasta?
Mikä oli sen teema tai anti?
Kiinnostaa kuin on noin vanha kirja.
-
No mitä pidit kirjasta?
Mikä oli sen teema tai anti?
Kiinnostaa kuin on noin vanha kirja.
En osaa noihin kaikkiin vastata, koska lukemisesta on jo useampi vuosi. Jäi vain sellainen mielikuva, että kirjoittajalla on jotain hyvin merkittävää sanottavaa vielä tällekin ajalle. Kirja on kirjoitettu ennen maailmansotia, tämä kannattaa pitää mielessä, jos kirjaan haluaa tutustua.
(Olen lainannut kirjoittajaa täällä useammassakin kohdassa, joten en niitä käy tähän enää toistamaan. Haulla löytyy)
Netistä en ihan pikahaulla löytänyt kovinkaan paljoa lisätietoa, mutta jotain kuitenkin. Tässä on yksi tietolähde ja sivulla 486 löytyy lisätietoa kirjoittajasta: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3801/L02e.pdf?sequence=1
-
Osui käteen toinen kirja, joka on painettu vuonna 1890. Teksti on fraktuuraa, jota joskus olen opetellut lukemaan, joten eiköhän siitä selvää saa.
Kirja on:
"Raamatullinen Saarnakirja"
Kirjoittaja on Emil Murén (Urho Muroman isä).
Jostain syystä en ole saanut kirjaa luetuksi, vaikka on vuosia ollut hyllyssäni. Katsotaan, miten nyt käy.
-
Olavi Peltolalla on mielenkiintoista tekstiä pietismistä.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1j.htm
Kirjoitus on hyvin laaja, joten otan tekstistä vain pienen lainauksen, johon on aika helppo yhtyä:
Zinzendorffin mukaan Jumalan lapsen perustava tuntomerkki on syntisenä olemisen tietoisuus, hengen köyhyys. Samaan aikaan uskova iloitsee siitä, että hänellä on Vapahtaja. Se ei ole iloa omasta itsestä, vaan Jeesuksesta.
Uskova ei voi elää päivääkään ilman Vapahtajan anteeksiantamusta ja turvaa. Köyhän syntisen ilon ja rauhan aiheena on Jumalan Karitsa, hänen haavansa ja verensä. Hänen pyhityksensä onkin sitä, että hän saa olla tämän Kristuksen hoidossa, lampaana hänen laumassaan. Silloin pyhitys ei ole oman kilvoituksen tulosta, vaan syntien anteeksiantamuksen osallisuutta, Vapahtajaan nojautumista ja rukouksin hänen puoleensa kääntymistä.
-
Hyllyssäni on pari Miles J. Stanfordin kirjaa, toinen on Vihreä kirja ja toinen Täytetyn työn varassa. Vihreää kirjaa on kaksikin kappaletta, kustantaja kummallakin Karas-Sana.
Olen lukenut kirjat arviolta yli 10 vuotta sitten ja nopeasti ne läpi selattuani tein havainnon, etten ole merkannut niihin yhtään kysymysmerkkiä, huutomerkkejä ja alleviivauksia on sen sijaan useita. Edellisestä päätellen ovat ilmeisesti suositeltavia. Pitänee lukea ne taas kerran, siten saa paremman käsityksen siitä, olenko vielä (itseni kanssa) samaa mieltä.
-
Poistettu
-
Sain jälleen luetuksi mielenkiintoisen kirjan, Doreen Irvinen Olin noita. Kustantaja Päivä. Onko kirja kenellekään tuttu? Jos on, niin siitä voisi vaihtaa ajatuksia.
Kirja on aika raadollinen kuvaus todellisesta noituudesta ja tuntuu uskomattomalta, jos itsellä ei ole ollut minkäänlaista henkilökohtaista kosketusta kirjassa kuvattuun asiaan.
-
Sain jälleen luetuksi mielenkiintoisen kirjan, Doreen Irvinen Olin noita. Kustantaja Päivä. Onko kirja kenellekään tuttu? Jos on, niin siitä voisi vaihtaa ajatuksia.
Kirja on aika raadollinen kuvaus todellisesta noituudesta ja tuntuu uskomattomalta, jos itsellä ei ole ollut minkäänlaista henkilökohtaista kosketusta kirjassa kuvattuun asiaan.
Luin kirjan pariinkin otteeseen 70-luvulla. Hurja kertomus pahuuden voimista ja Jeesuksen rakkauden voitosta. Kuinka monta kertaa paholainen tulikaan Doreenin luo muistuttaen siitä, että Doreen oli verellään vihkiytynyt mustien noitien kuningattareksi saatanalle. Tuo paholaisen muistutus oli täynnä uhkaa ja vihaa, mutta tuli päivä, jolloin Jeesus puhui Doreenille: "Sinä olet Minun!" Tuo ääni tulvi anteeksiantamusta ja rakkautta. Se oli mielestäni koskettavin kohta kirjassa.
-
Luin kirjan hyvin nuorena kristittynä. Olisi ollut järkevämpää lukea se ehkä vähän myöhemmin. En muista kirjasta enää paljoakaan, mutta jotkut melko hurjat kertomukset ovat jääneet mieleen. Evankeliumin voima olisi hyvä olla avautunut jonkin verran ennen kirjaan tarttumista. Jos nyt yleensäkään kirjan lukeminen on kovin tarpeellista.
-
Luin kirjan hyvin nuorena kristittynä. Olisi ollut järkevämpää lukea se ehkä vähän myöhemmin. En muista kirjasta enää paljoakaan, mutta jotkut melko hurjat kertomukset ovat jääneet mieleen. Evankeliumin voima olisi hyvä olla avautunut jonkin verran ennen kirjaan tarttumista. Jos nyt yleensäkään kirjan lukeminen on kovin tarpeellista.
Olen samoilla linjoilla Micen kanssa muutoin, mutta tuossa viimeisessä ajattelen hieman toisin. Jos kokonaan peittää silmänsä asialta, niin sillä voi olla varsin kohtalokkaat seuraukset. Muistan kansakouluajoilta opettajan kertoneen henkilökohtaisista kokemuksistaan spiritismin kanssa.
Mutta sitten myöhemmin jouduin kosketukseen henkilön kanssa, joka koki riivatuksi tulemisen. Siitä oli leikki kaukana ja tapahtuma on tuottanut tuhoa kymmenien vuosien ajan tuon ihmisen elämässä. En voi paljoakaan avautua asiasta näin julkisesti tietyistä syistä.
Asiallista opetusta tarvittaisiin tässäkin asiassa. Seurakunnat eivät sitä taida juurikaan antaa, vaikka kaikenlaisia kohelluksia suositaan.
-
Niin, mieluummin näkisin aiheesta hyvää opetusta, kuin että ollaan kyseisen kirjan varassa. Voi olla että sen lukemisesta on joillekin hyötyä. Itselleni on ollut hyvin pienestä asti selvää pimeän puolen todellisuus.
-
Niin, mieluummin näkisin aiheesta hyvää opetusta, kuin että ollaan kyseisen kirjan varassa. Voi olla että sen lukemisesta on joillekin hyötyä. Itselleni on ollut hyvin pienestä asti selvää pimeän puolen todellisuus.
Paavali kirjoitti tästä pimeän puolen hallitsijasta, että "hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat". Jossain olen täällä kertonut eräästä uskovasta sisaresta, joka tuohtui, kun suosittelin luettavaksi C.S. Lewisin kirjaa Paholaisen kirjeopisto. Kristikunnassa harhaopit menestyvät mielestäni siksi, että tosiasioita ei haluta nähdä. Silloin voidaan pitää kristillisinä asioita, jotka ovat lähtöisin vihollisen "hienomekaanisesta" työpajasta.
-
Onko kukaan lukenut tätä Tapio Puolimatkan kirjaa: https://apowiki.fi/wiki/Seksuaalivallankumouksen_uskonnolliset_juuret_
Varmaankin täyttä asiaa, kuten muutkin Puolimatkan kirjat.
-
Onko kukaan lukenut tätä Tapio Puolimatkan kirjaa: https://apowiki.fi/wiki/Seksuaalivallankumouksen_uskonnolliset_juuret_
Varmaankin täyttä asiaa, kuten muutkin Puolimatkan kirjat.
En ole lukenut. Lueskelin vähän kirjan sisällöstä. Itse ajattelisin, että kovin hienolta näyttävään kuoreen synti on laitettu tuossa kirjassa. Ajattelen että ihminen ei toimi noin käytännössä. Ihminen tekee mitä tahtoo ja tarvittaessa keksii oikeutuksen syntisille teoilleen.
Tietenkin kun koko ajattelu on sen vallassa mistä Paavali sanoon näin:...pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, 18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, 19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. , niin siinä voi sitten todella hahmottaa ikäänkuin sen maailmakuvan mistä ihminen arvioi tilanteita.
Mutta mielestäni siis ihminen ENSIN tekee syntiä ja sitten kehittää ideoita sen oikeutukselle.
Mormonismista lukiessani opin että John Smith ensin salaa oli ottanut monia vaimoja ja vasta sen jälkeen sai ilmestyksen että pitää olla monta vaimoa että pääsee korkeampaan taivaaseen ja missä itse tulee jumalaksi ja hallitsee galaksia.
-
Onko kukaan lukenut tätä Tapio Puolimatkan kirjaa: https://apowiki.fi/wiki/Seksuaalivallankumouksen_uskonnolliset_juuret_
Varmaankin täyttä asiaa, kuten muutkin Puolimatkan kirjat.
En ole lukenut. Vaikuttaa raskaalta luettavalta. Varmasti hyvinkin pohjimmaisten perustelujen nojalla kritisoi ihmisten taipumusta "vapauteen" tuossa aihepiirissä.
-
Onko kukaan lukenut tätä Tapio Puolimatkan kirjaa: https://apowiki.fi/wiki/Seksuaalivallankumouksen_uskonnolliset_juuret_
Varmaankin täyttä asiaa, kuten muutkin Puolimatkan kirjat.
En ole lukenut. Vaikuttaa raskaalta luettavalta. Varmasti hyvinkin pohjimmaisten perustelujen nojalla kritisoi ihmisten taipumusta "vapauteen" tuossa aihepiirissä.
Mun mielestä Puolimatkan kirjat auttavat erinomaisesti ymmärtämään aikakautemme erilaisia virtauksia. Puolimatka menee yleensä asian ytimeen, mikä auttaa ymmärtämään erilaisia taustoja ja tämänkin ajan Raamatun vastaisia ilmiöitä. Yleensä ne virtaukset eivät ole uusia, vaan niitä on kautta historian ilmaantunut milloin missäkin.
-
En ehkä ole samaa kirjan perusajatuksesta. En usko että ns. seksuaalisella vapaudella olevan muita juuria kuin ihmisen syntisyys. Mitä tulee ihmisen vietteihin ja niiden tyydyttämiseen, ei siihen ensin luoda ideologiaa minkä lähtökohdista sitten toteutetaan seksuaalista vapautta.
Hirveen monta t kirjainta sanassa "toteutetaan" ???
-
”Usko on viruksen aiheuttama oireyhtymä. Se on eräänlainen mielen tauti. Ja vakava sellainen, miljardit ihmiset tartuttanut pandemia."
https://leifnummela.fi/suomalaisprofessorit-pohtivat-uskovien-pakkolaakitsemista/
-
Genetiikka ei tunne neodarvinismin edellyttämiä ”positiivisia” mutaatioita – haitallisia kylläkin. Hyvin lievästi haitallisia, luonnonvalinnalle näkymättömiä mutaatioita on kumuloitunut perimäämme heti alusta alkaen. Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän mutaatioita, hedelmättömyyttä, syntymävikoja, sairauksia ja nopeutunutta ikääntymistä – ei evoluutiota. Sanford soittaa aikamme pyhistä lehmistä pyhimmän, faktana pidetyn evoluution kuolinkelloja.
Mikko Tuuliranta, LL, kirurgian erikoislääkäri, Keski-Suomen keskussairaala
Osuin sivulle, jossa on tämän Mikko Tuulirannan haastattelu. Kannattaa katsoa: https://www.youtube.com/watch?v=m0OGd-ARCtw
Minulla on hänen kirjansa vuodelta 1986, "Onko elämällä tarkoitusta?" En muista, että olisin sitä kokonaan lukenut, pitää ottaa nyt iltalukemiseksi. Pieni kirja, alle 100 sivua.
Kannattaa katsoa myös tämä Matti Leisolan haastattelu (Evoluutiotieteen harha-askel): https://www.youtube.com/watch?v=SkOzwKRyl3A
-
Olen lukemassa Hilja Aaltosen kirjaa Jumalan Sateenkaaren alla.
Hyvää Raamatullista lukemista.
-
Genetiikka ei tunne neodarvinismin edellyttämiä ”positiivisia” mutaatioita – haitallisia kylläkin. Hyvin lievästi haitallisia, luonnonvalinnalle näkymättömiä mutaatioita on kumuloitunut perimäämme heti alusta alkaen. Mitä enemmän aikaa, sitä enemmän mutaatioita, hedelmättömyyttä, syntymävikoja, sairauksia ja nopeutunutta ikääntymistä – ei evoluutiota. Sanford soittaa aikamme pyhistä lehmistä pyhimmän, faktana pidetyn evoluution kuolinkelloja.
Mikko Tuuliranta, LL, kirurgian erikoislääkäri, Keski-Suomen keskussairaala
Osuin sivulle, jossa on tämän Mikko Tuulirannan haastattelu. Kannattaa katsoa: https://www.youtube.com/watch?v=m0OGd-ARCtw
Minulla on hänen kirjansa vuodelta 1986, "Onko elämällä tarkoitusta?" En muista, että olisin sitä kokonaan lukenut, pitää ottaa nyt iltalukemiseksi. Pieni kirja, alle 100 sivua.
Kannattaa katsoa myös tämä Matti Leisolan haastattelu (Evoluutiotieteen harha-askel): https://www.youtube.com/watch?v=SkOzwKRyl3A
Uni antaa odottaa. Katsoinkin nuo 2 x 28 minuuttiset haastattelut. Olivat hyviä. Toki Tuuliranta ja Leisola ovat vuosien varrella jo tutuiksi tulleet, mutta aina vaan tykästyn heidän vaatimattomaan ja nöyrään esiintymiseensä. Tiedän myös, ettei heitä toivoteta tervetulleiksi useimpiin tiedeyhteisöihin ja monista keskusteluohjelmista heidät on hylätty ulkopuolelle. Surullisena pidän erityisesti kansankirkon torjuvaa asennetta Raamatun luomisopin opetukseen.
"Onko elämällä tarkoitusta?" Hyvä kysymys ja hyvä kirja(nen). Vastaus kysymykseen on "kyllä, jokaisella ihmiselämällä on tarkoitus" - lue kuitenkin kirja, vaikka paljastin kirjan vastauksen kysymykseen.
"Elämän kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen."
-
Uni antaa odottaa. Katsoinkin nuo 2 x 28 minuuttiset haastattelut. Olivat hyviä. Toki Tuuliranta ja Leisola ovat vuosien varrella jo tutuiksi tulleet, mutta aina vaan tykästyn heidän vaatimattomaan ja nöyrään esiintymiseensä. Tiedän myös, ettei heitä toivoteta tervetulleiksi useimpiin tiedeyhteisöihin ja monista keskusteluohjelmista heidät on hylätty ulkopuolelle. Surullisena pidän erityisesti kansankirkon torjuvaa asennetta Raamatun luomisopin opetukseen.
"Onko elämällä tarkoitusta?" Hyvä kysymys ja hyvä kirja(nen). Vastaus kysymykseen on "kyllä, jokaisella ihmiselämällä on tarkoitus" - lue kuitenkin kirja, vaikka paljastin kirjan vastauksen kysymykseen.
"Elämän kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen."
Jotenkin tuttua tuo yövalvominen, kun uni ei tule, vaikka olisi sen aika. Yövalvomisesta on hyötynsäkin, sillä ajatukset ovat silloin usein kirkkaimmillaan. Voi käydä semmoisia asioita läpi, jotka eivät "avaudu" päiväsaikaan. Tässäkin asiassa ollaan sukulaissieluja.
-
Uni antaa odottaa....
Jotenkin tuttua tuo yövalvominen, kun uni ei tule, vaikka olisi sen aika. Yövalvomisesta on hyötynsäkin, sillä ajatukset ovat silloin usein kirkkaimmillaan. Voi käydä semmoisia asioita läpi, jotka eivät "avaudu" päiväsaikaan. Tässäkin asiassa ollaan sukulaissieluja.
Samoin olen itsekin kokenut. Yön hiljaisina hetkinä Jumalan Sana [toisinaan, joskus jopa merkillisen usein] avautuu ja puhuttelee ihmeellisellä tavalla. Kivuistakin huolimatta, jotka herättivät!
Kyllä me olemme sukulaissieluja, saman taivaallisen Isän lapsia. Se armo, joka on taivaasta osaksesi tullut, on Jumalan totinen armo. Sen lahjan suuruutta emme pysty täällä ajassa ymmärtämään -ymmärrämmekö tulevassakaan, en rehellisesti sanoen tiedä... On ihmeellistä kuinka Jumalan Henki yhdistää Hänen lapsiaan, kehällisistä eroista ja "sivuasioista" huolimatta. En minä Sinutkaan tavattuani montaa sanaa ehtinyt vaihtaa, kun koin, että "tuossahan on saman perheen jäsen". Se on aina riemullinen kokemus ja siitä lähtien olet rakkainesi ollutkin mielessäni. Et joka päivä [ehkä et joka viikkokaan] mutta toisinaan kuitenkin ja silloin rukous tuntuu soljuvan kuin itsestään.
Mikäli Herra ei ota meitä kotiin niin luulen, että kohtaamme vielä vaikeita aikoja, me kaikki Suomen kristityt. Eikä niitä pääse pakoon muutkaan. Olen kyllä rukoillut, että Herra armahtaisi meitä ja koko Suomen kansaa, mutta rukoillessa jää sellainen tuntu, kuin Herra ei haluaisi enää kuulla sellaisia rukouksia. Tässä kohden toivon hartaasti, että olisin täysin väärässä.
Toivottavasti en tässä nyt kirjoittanut mitään tyhmää tai liikaa. Jumala olkoon kansallemme armollinen ja laupias, niin kuin menneinäkin päivinä, kun Hän nosti ja kantoi läpi ahdinkojen ajan ja varjeli.
-
Isän kirjahyllystä löytyi varsin osuvasti nimitetty Olavi Kareksen toimittama "Isien Perintö" -niminen hartauskokoelmasarja vuodelta -48, (painos, tekstit vanhempia) jossa on vanhan kansan heränneiltä hartausteksti joka päivälle. Hiljaisen uskovan isäni eräs hengellinen perintö on kirjahylly josta on ollut paljon apua ja ravintoa hengellisen elämän suhteen. Ihmisillä on nykyisinkin paljon tietoa Raamatusta ja teologiasta, mutta näissä vanhoissa opuksissa (kuten myös lauluissa) on sellaista syvällistä ymmärrystä hengen elämän suhteen mihin harvoin enää törmää.
Tämän päivän tekstinä on Wilhelmi Malmivaaran ajatuksia hengellisestä sokeudesta:
Uudestisyntymässä Jeesus Kristus avaa hengellisesti sokean silmät. "Mitä he silloin näkevät? He näkevät oman ja kaikkien ihmisten viisauden tyhmyydeksi, ymmärryksensä ymmärtämättömyydeksi, valkeuden pimeydeksi, jumalisuutensa jumalattomuudeksi, vanhurskautensa vääryydeksi, väkevyytensä heikkoudeksi, uskonsa epäuskoksi, elämänsä kuolemaksi, autuutensa kadotukseksi. He näkevät kaikki itsessään toiseksi kuin ennen." Uusi tila tarkoittaa siirtymistä pimeydestä valoon, jolloin he näkevät oman sokeutensa ja tämän vuoksi heillä on asiaa Kristukselle, koska hänessä he näkevät toista kuin itsessään. "He näkevät hänet maailman valkeudeksi jolla on ymmärrystä ymmärtämättömille, voimaa heikoille, elämää kuolleille, vanhurskautta väärille, apua avuttomille." He näkevät kaiken muun pimeydeksi. Mitä syvemmin he oman sokeutensa näkevät, sitä ahtaammalle he panevat Herran, sitä likempänä häntä he ovat. (sulkeiden sisällä suora lainaus, muu tiivistelmää) W.M.n mukaan tämä sokeutensa tunnustaminen ei kuitenkaan lopu uudestisyntymään.
-
On ihmeellistä kuinka Jumalan Henki yhdistää Hänen lapsiaan, kehällisistä eroista ja "sivuasioista" huolimatta. En minä Sinutkaan tavattuani montaa sanaa ehtinyt vaihtaa, kun koin, että "tuossahan on saman perheen jäsen". Se on aina riemullinen kokemus ja siitä lähtien olet rakkainesi ollutkin mielessäni. Et joka päivä [ehkä et joka viikkokaan] mutta toisinaan kuitenkin ja silloin rukous tuntuu soljuvan kuin itsestään.
Tämä on kuin palsamia tämmöiselle vanhalle luppakorvalle (joista silloin tällöin muistutat). Muistan tämän foorumi porukkaa joskus (harvoin) rukouksessani ja olet siinäkin rukoukseni kohteena.
-
Toin Suomesta mukanani 3 kirjaa. Mikkelistä kirppikseltä löysin Corrie Ten Boomin kirjan, en muista nimeä, mutta viittasi hengelliseen taisteluun. Ou jees, Marssikäsky.
Ryttylässä Niilo Räsänen tuli kysymään, että kuka mä oon. Jouduin tekemään vastakysymyksen hänelle, koska en todellakaan tuntenut tyyppiä. Hän kertoi että heidän kirjansa, siis hänen ja vaimonsa, avioliitosta juuri käänettiin enkuksi ja tuli juuri painosta. Hän kävi hakemassa mulle yhden sellaisen ja antoi sen mulle.
Ystäväni antoi minulle kirjan Isä Johannes. Valamon vanhuksen kirjeitä.
Sitä olen iltaisin lueskellut lähinnä.
Ai joo tän ketjun otsikon alla voi kai myös mainita ne prujut, mitkä sain Jorma Pihkalalta Ilmestyskirjasta.
-
Viime yönä pohdiskelin erinäisistä syistä sanaa: "Petos". Arvelen, että meistä jokainen on joutunut tekemisiin tämän inhottavan asian kanssa. Kristikunnassa asia on liiankin tuttu.
Siitä muistui mieleeni pikku kirja "Ikuinen ihmiskunnan pettäjä." Olisi kiva saada tuo kirja käsiin jostakin. Netistä löysin kannen kuvan, mutta ei ollut tietoa, mistä voisi tilata.
-
Löytyykö kenenkään hyllystä kirjaa Pyhien sota? Kannessa on isoilla kirjaimilla Nimi Tapio Nousiainen, joka ei ole kirjan tekijä, mutta on kääntänyt sen. Kirjoittaja on Jessie Penn-Lewis yhteistyössä Evan Robertsin kanssa. Kustantaja on Kuva ja Sana, painovuosi 1976. Kirja kannattaa hankkia itselleen, jos se vielä on mahdollista. Oma kirjani on tosi kehno resu ja "irtolehtipainos". Kirja antaa mielenkiintoista valaistusta "karismaattiseen" nykymenoon.
Tätä kirjaa tuli taas silmäiltyä ja pitäisi ottaa se jällee luettavaksi. Vaikuttaa nytkin ajankohtaiselta.
PS.
Nousiainen on kääntäjä, ei kirjoittaja. Tämä selvennykseksi.
Kirjaa lienee mahdotonta enää löytää suomenkielisenä. Tässä sivulla siitä on lyhyt lainaus: http://kuljetaan.blogspot.com/2018/08/pyhien-sota-tapio-nousiaisen.html
Te kielimiehet voisitte etsiä kirjan, englanninkielisenä varmaankin löytyy.
-
Löytyykö kenenkään hyllystä kirjaa Pyhien sota? Kannessa on isoilla kirjaimilla Nimi Tapio Nousiainen, joka ei ole kirjan tekijä, mutta on kääntänyt sen. Kirjoittaja on Jessie Penn-Lewis yhteistyössä Evan Robertsin kanssa. Kustantaja on Kuva ja Sana, painovuosi 1976. Kirja kannattaa hankkia itselleen, jos se vielä on mahdollista. Oma kirjani on tosi kehno resu ja "irtolehtipainos". Kirja antaa mielenkiintoista valaistusta "karismaattiseen" nykymenoon.
Löytyy. Tais olla vuosi 1985 tai 1986 kun ryhmämme tilasi viimeiset 10 kpl. Luen suht säännöllisesti tuon kirjan.
Aiemmin ymmärtämättä jäänyt kohta selkis myöhemmin. Vähän samaa tapaa kuin Raamattua lukiessani.
-
Tais olla vuosi 1985 tai 1986 kun ryhmämme tilasi viimeiset 10 kpl. Luen suht säännöllisesti tuon kirjan.
Aiemmin ymmärtämättä jäänyt kohta selkis myöhemmin. Vähän samaa tapaa kuin Raamattua lukiessani.
Tietääkseni kirjasta on tehty vain yksi painos suomeksi. Toivon, että tieto on väärä, sillä tämän kirjan toteutus on sitä luokkaa, ettei se kestä lukemista ehjänä. Olen lukenut kirjaa moneen otteeseen ja se on aivan riekaleina. Olisi hyvä, jos joku kustantaja ottaisi uusintapainoksen. Ai niin, siinähän valotetaan osuvasti niitä harhaoppeja, jotka tänäänkin mylläävät seurakunnissa. Eivät taida kustantajat siksi rohjeta julkaisemaan.
-
Isä mahdollista uusi painos Pyhien sota-kirjasta mahdollisimman pian, jos suunnitelmaasi kuuluu.
-
Isä mahdollista uusi painos Pyhien sota-kirjasta mahdollisimman pian, jos suunnitelmaasi kuuluu.
Yhdyn tähän rukoukseen. On mahdollista myös vaikuttaa kustantajiin, jos useampi henkilö suosittelee kirjan ottamista ohjelmaan. Kuva ja Sana on tämän painoksen kustantaja.
-
Vaikuttamaan! Käytäntö?
-
Vaikuttamaan! Käytäntö?
Kyllä kysyntä vaikuttaa kustannustoimintaankin.
-
Juu vaikuttaa. Sitä käytäntöä vaan mietin. Useita yhteyden ottoja ja pyyntöjä tästä kirjasta vai yhteinen nimilista, jossa tämä pyyntö uudesta painoksesta...?
-
Sain tänään peräti viisi kirjaa syntymäpäivälahjaksi (65 v tuli täyteen 06.30 aamusella ja aurinko hymyili :)).
Onko kukaan lukenut seuraavia kirjoja ja haluaisi antaa omia arvioitaan niistä? Tunnen kirjoittajista vain Ruokasen (eikä sekään ole tae, että kirja sisältää hyvää opetusta, vaikka hän onkin minulle rakas veli Herrassa).
Jeesus, Ihmisen poika (Kahlil Gibran)
Ydinkohdat (Miika Ruokanen)
Rukouksen tie (Jörg Zink)
Dogmatiikan pääkohdat (Horst Georg Pöhlmann)
Lutherin Vähä- ja Isokatekismus sekä Schmalkaldenin opinkohdat
-
Onnittelut minunkin puolestani nuorukaiselle. :D
-
Sain tänään peräti viisi kirjaa syntymäpäivälahjaksi (65 v tuli täyteen 06.30 aamusella ja aurinko hymyili :)).
Onko kukaan lukenut seuraavia kirjoja ja haluaisi antaa omia arvioitaan niistä? Tunnen kirjoittajista vain Ruokasen (eikä sekään ole tae, että kirja sisältää hyvää opetusta, vaikka hän onkin minulle rakas veli Herrassa).
Jeesus, Ihmisen poika (Kahlil Gibran)
Ydinkohdat (Miika Ruokanen)
Rukouksen tie (Jörg Zink)
Dogmatiikan pääkohdat (Horst Georg Pöhlmann)
Lutherin Vähä- ja Isokatekismus sekä Schmalkaldenin opinkohdat
Hyvää syntymäpäivää Oloneuvokselle!
Vaikuttaa vahvasti siltä että olet teologian tohtori - tai sitten jotkut koettavat tehdä sinusta sellaisen ;)
-
Hei, Pöhlmanin kirja on noista itselleni varmaan tutuin. Pidän siitä kovasti ja olen sen äärelle palannut useaan kertaan. Ei kyllä ihan helppo kirja ja varmaan siksi olen sitä joutunut kahlaamaan usein. Pöhlmann käy paikoin kirjassaan pohdintaa myös filosofian ja teologian suhteesta.
Paljon siellä on mielestäni mahtavia helmiä.
Tässä mm. yksi, ainakin itselleni, s.105-106: "Perimmältään epäonnistuvat kaikki apologeettiset kirjoituspöytäteoriat yrittäessään ratkaista pahan ongelmaa. On olemassa vain yksi ratkaisu, nimittäin se, ettei ole mitään ratkaisua (Js 55:8 s.;Job 9:12 b). "Jos Jumala on Deus absconditus, myös hänen oikeudenmukaisuutensa on salattu" (Theodor Haecker). Ihminen ei tiedä, minkä tarkoituksen vuoksi Jumala sallii maalimassa niin paljon pahaa; mutta Jumala tietää sen ja tämä riittää. Hänen "ajatuksensa" ovat kokonaan toiset kuin ihmisen (Js 55:8), kuten hän myös onkin toista kuin ihminen, hän on kokonaan Toinen. Ellei hän se olisi, hän ei olisi Jumala. Ellei hän olisi trassendenttinen - joskin transsendenttinen immanenssissa (ks. yllä B 1) - , hän ei olisi Jumala. Jos Jumalan täytyisi todistella itsensä oikeudenmukaiseksi, hän ei olisi Jumala. "Kuka voi sanoa hänelle: `Mitä sinä teet?´" (Job 9:12). Ei Jumalan tarvitse osoittaa olevansa oikeudenmukaisen, vaan ihmisen. Ei ole olemassa mitään teodikeaa, on vain antropodikea.
-
...vielä edelliseen; mitähän komentoa olen painanut, kun tuohon äskeiseen Pöhlmannin kirjaan liittyvään tekstiin on tuollainen hymiö bongautunut..No, ehkä sen viesti on, että pitää lasit laittaa päähän jotta näkee mitä tekstissä sanotaan, mutta ei varmaan aurinkolaseja, paitsi jos lukee ulkona aurinkosäällä..
-
Edellä Oloneuvoksen mainitsemista kirjoista ainoa tuttu on Jörg Zinkin kirja.
Luin sen kauan sitten ja muistan saaneeni siitä paljon.
Luen nykyään aika vähän ihmisten kirjoittamia hengellisiä kirjoja.
Kun luen jotakin, tulee usein vaikutelma Jumalan Sanan selittelystä, tulkitsemisesta,
arvostelemisesta ja joskus jopa vähättelystä.
Myös oppien rakentelu tai kirjoittajan omaksuman oppijärjestelmän pönkittäminen häiritsee.
Kun sitten tartun Raamattuun, huomaan taas kerran,
että siellähän kaikki on jo sanottu.
Tietysti ymmärrän, että joillakin ihmisillä on opettamisen lahja, ja Jumala käyttää heitä välikappaleena antamaan toisille suullista tai kirjallista opastusta.
Mutta lukijan tai kuulijan vastuulla on ottaa vastaan vain sellaista, joka on Sanan mukaista.
Nyt olen muutaman kuukauden lukenut päivittäin pari lukua Kommentaariraamattua (Sana Elämään) ja iloitsen siitä kovasti.
Aluksi tuntui hiukan turhalta lukea melkein jokaiseen jakeeseen tai yksittäisiin sanoihin liittyviä kommentteja.
Mutta olen muuttanut mieleni.
Jumala puhuu minulle entistä elävämmin Sanansa kautta, koska kommentit perustuvat useimmiten muihin Raamatun kohtiin ja kokonaisilmoitukseen, ja antavat siten tekstille syvempää hengellistä sisältöä.
Kyseessä ei siis ole kenenkään ihmisen suorittama tulkitseminen, vaan raamatunkohtien merkityksen ja taustan esille tuominen toisilla Sanan kohdilla.
Kommentaariraamatussa on tosin myös paikoitellen näkyvissä ihmisviisastelua,
esim. kohdissa, joissa jostakin vaikeatajuisesta jakeesta on viittaus ns. vapaaseen käännökseen.
Nämä "vapaat käännökset" voivat olla vaarallisia, koska niissä muunnellaan kirjoitettua Jumalan Sanaa.
Kyse ei siis ole kielellisistä vaihtoehtoisista käännöksistä, vaan yrityksistä selittää, mitä Jumala ko. kohdassa kommentin laatijan mielestä oikeasti yrittää sanoa nykypäivän lukijalle.
Joskus kommentit ovat asiallisia, mutta eivät aina.
Hienoin asia ko. teoksessa on se, että kommentointi on aina Jeesus-keskeistä,
Jumalan ja Hänen Sanansa pyhyyttä korostavaa ja tuo toistuvasti esiin pelastuksen perusasiat, siis Jeesuksen sovituskuoleman, ylösnousemisen
ja jokaisen henkilökohtaisen vastuun joko ottaa evankeliumi vastaan tai torjua se.
Yllätyinkin myönteisesti siitä,
että kommentit ovat avoimen tunnustuksellisia ja ratkaisukeskeisiä.
-
...vielä edelliseen; mitähän komentoa olen painanut, kun tuohon äskeiseen Pöhlmannin kirjaan liittyvään tekstiin on tuollainen hymiö bongautunut.
Hymiöt muodostuvat ilmeisesti numero- ja kirjaniyhdistelmistä. Kokeilen, mikä se yhdistelmä tässä tapauksessa on. Jes. 55:8)
Hymiö tulee siis merkeistä 8 plus sulkumerkki ).
-
Tuo hymiö 8) syntyy, kun kirjoittaa peräkkäin 8 ja ). Sen voi estää laittamalla välilyönnin niiden väliin.
Numero 8 matkii aurinkolaseja.
-
Tuo hymiö 8) syntyy, kun kirjoittaa peräkkäin 8 ja ). Sen voi estää laittamalla välilyönnin niiden väliin.
Numero 8 matkii aurinkolaseja.
Hymiö lienee syntyy vaikka kirjoittaisi tekstin välilyönnillä eli 8: 8, mikäli 8 jälkeen kirjoittaa kaarisulun ).
Luku ei jätä aurinkolaseja pois vaikka (8:8) kirjoitettaisiin lukuisillakin välilyönneillä (8: 8), mutta hakasulkuja käytettäessä teksti näyttää tältä: [8:8].
-
Tuo hymiö 8) syntyy, kun kirjoittaa peräkkäin 8 ja ). Sen voi estää laittamalla välilyönnin niiden väliin.
Numero 8 matkii aurinkolaseja.
Hymiö lienee syntyy vaikka kirjoittaisi tekstin välilyönnillä eli 8: 8, mikäli 8 jälkeen kirjoittaa kaarisulun ).
Luku ei jätä aurinkolaseja pois vaikka (8:8) kirjoitettaisiin lukuisillakin välilyönneillä (8: 8), mutta hakasulkuja käytettäessä teksti näyttää tältä: [8:8].
Tarkoitinkin sitä, että välilyönti pitää olla kahdeksaisen ja sitä seuraavan kaarisulun välissä, eli tuon voi kirjoittaa (8:8 ) ja se näkyy juuri niin kuin tuossa edellä näkyy näkyvän 8).
-
Tuli mieleen pari kirjaa, joiden lukemista voin suositella. Ne ovat sähköisinä versioina luettavissa täällä: http://sanaveli.com/kirjaesittely.php
-
Löysin vanhan tiedoston, enkä muista, mihin tarkoitukseen sen olen kirjoittanut. En löytänyt sitä täältä, joten laitan luettavaksenne (voidaan poistaa, jos on tupla):
"Eräs merkittävimpiä havaintojani on se, että evankeliumin puhtauden kannalta pieni kirja on parempi kuin iso. Toki poikkeuksiakin on.
Mutta kustantaja on tehtävässään puun ja kuoren välissä. Jos kustannustalo on suuri, niin sillä on paljon henkilökuntaa, usein kalliit toimitilat ja suuret yleiskustannukset. Tästä seuraa ilman muuta se, että jokaisessa kustannuspäätöksessä on otettava huomioon taloudellinen kannattavuus, mistä seuraa väistämättä tiettyjä tosiasioita.
Pientä kirjaa ei voi hinnoitella kohtuuttoman kalliiksi, ja harvoin siitä saadaan bestseller, jota painettaisiin satoja tuhansia. Taloudelliset faktat pakottavat julkaisemaan kirjoja, joita myydään paljon muualla. Tuntemattoman kirjoittajan tuotos ei myy. Pitää olla näyttöä siitä, että tuote menee kaupaksi.
Tämä johtaa siihen, että on mukauduttava trendeihin. Pelkän armon evankeliumin sanoma ei kohahduta suurta yleisöä, joka on totutettu siihen, että pitää olla jotain mieltä kuohuttavaa ja mielellään suuria tunteita. Ja siihen pieni kirjanen on harvoin sopiva väline.
Olen lukenut joitakin hengellisiä kirjoja, joissa sivumäärää on kasvatettu keinotekoisestii, että saataisiin enemmän myytävää. Sanomansa puolesta kirja olisi toiminut paremmin, jos sivumäärää olisi supistettu puolella. Mutta on selvää, että 200 sivuisesta voi ottaa paremman hinnan kuin 100 sivuisesta.
Tämä on asia, josta itselläni on hämmästyttäviä kokemuksia. On ollut kirjoja, joiden alkuosaa olen henkeä haukkoen lukenut, mutta loppupuolella sanoma muuttuu aivan toiseksi kumoten jopa osan siitä, mistä alussa puhutaan."
-
Löytyykö kenenkään hyllystä kirjaa Pyhien sota? Kannessa on isoilla kirjaimilla Nimi Tapio Nousiainen, joka ei ole kirjan tekijä, mutta on kääntänyt sen. Kirjoittaja on Jessie Penn-Lewis yhteistyössä Evan Robertsin kanssa. Kustantaja on Kuva ja Sana, painovuosi 1976. Kirja kannattaa hankkia itselleen, jos se vielä on mahdollista. Oma kirjani on tosi kehno resu ja "irtolehtipainos". Kirja antaa mielenkiintoista valaistusta "karismaattiseen" nykymenoon.
Löytyy. Tais olla vuosi 1985 tai 1986 kun ryhmämme tilasi viimeiset 10 kpl. Luen suht säännöllisesti tuon kirjan.
Aiemmin ymmärtämättä jäänyt kohta selkis myöhemmin. Vähän samaa tapaa kuin Raamattua lukiessani.
Yritin etsiä nettidivareista, mutta eipä löytynyt.
Päädyin sitten tilaamaan englanninkielisen version Amazonista. Huomasin siinä samalla sellaisen ongelman, että teoksesta liikkuu valtaosin editoituja versioita, joista on ilmeisesti jätetty tekstiä pois aika paljonkin. Löysin kuitenkin nyt yhden painoksen, jonka pitäisi sisältää koko alkuperäinen (1912) teksti.
Mitenköhän tuon suomenkielisen kanssa on toimittu?
-
No nyt SE tuli postilootaan. Tämän sitten pitäisi olla alkuperäinen, leikkaamaton versio.
Takakannessa on kyllä sellaiset varoitustekstit, että heikompia hirvittää. Nimittäin että kirjaa ei ole koskaan suositeltu uusille kristityille (ymmärrän periaatteen), vaan kypsille, Hengellä täytetyille uskoville. Kustantajan mukaan myös useimmat, jotka avaavat kirjan löytävät itsensä keskeltä hengellistä sodankäyntiä! Kirjassa on mahtavaaa ainesta, mutta vihollinen ei haluaisi minun lukevan sitä...
-
Risti ja ylösnousemus = Sitä varten Jumalan Poika on ilmestynyt, että Hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
Toteutunut, toteutuu tänäänkin. Lunastuksen pohjalla olevaa taistelua.
-
No nyt SE tuli postilootaan. Tämän sitten pitäisi olla alkuperäinen, leikkaamaton versio.
Takakannessa on kyllä sellaiset varoitustekstit, että heikompia hirvittää. Nimittäin että kirjaa ei ole koskaan suositeltu uusille kristityille (ymmärrän periaatteen), vaan kypsille, Hengellä täytetyille uskoville. Kustantajan mukaan myös useimmat, jotka avaavat kirjan löytävät itsensä keskeltä hengellistä sodankäyntiä! Kirjassa on mahtavaaa ainesta, mutta vihollinen ei haluaisi minun lukevan sitä...
Onks tää se sama?
http://www.banner.org.uk/media/books/War_on_the_Saints.pdf
Onks tää joku klasikko tai jotain? En ole ennen kuullut kirjasta.
-
Olen hieman lueskellut tuota kirjaa. En ole ihan vakuuttunut. Miksi pitää tehdä tuollainen esitys siten, että tavallaan otetaan Raamatusta mutta jotenkin siitä lähdetään luomaan skenaarioita, mitä on kuitenkin vaikea todentaa Raamatun avulla. Siksi itse ainakin tukeudun tuossakin enemmän Raamattuun kuin jonkun ihmisen tulkintaan siitä.
-
No nyt SE tuli postilootaan. Tämän sitten pitäisi olla alkuperäinen, leikkaamaton versio.
Takakannessa on kyllä sellaiset varoitustekstit, että heikompia hirvittää. Nimittäin että kirjaa ei ole koskaan suositeltu uusille kristityille (ymmärrän periaatteen), vaan kypsille, Hengellä täytetyille uskoville. Kustantajan mukaan myös useimmat, jotka avaavat kirjan löytävät itsensä keskeltä hengellistä sodankäyntiä! Kirjassa on mahtavaaa ainesta, mutta vihollinen ei haluaisi minun lukevan sitä...
Onks tää se sama?
http://www.banner.org.uk/media/books/War_on_the_Saints.pdf
Onks tää joku klasikko tai jotain? En ole ennen kuullut kirjasta.
Näyttää olevan just se sama, mikä itselläni on suomenkielisenä. Jos seurakuntien johtajat ja muut vastuulliset olisivat perehtyneet tämän kirjan sanomaan, niin esim. torontolaisuus tuskin olisi saanut jalansijaa Suomessa.
-
No nyt SE tuli postilootaan. Tämän sitten pitäisi olla alkuperäinen, leikkaamaton versio.
Takakannessa on kyllä sellaiset varoitustekstit, että heikompia hirvittää. Nimittäin että kirjaa ei ole koskaan suositeltu uusille kristityille (ymmärrän periaatteen), vaan kypsille, Hengellä täytetyille uskoville. Kustantajan mukaan myös useimmat, jotka avaavat kirjan löytävät itsensä keskeltä hengellistä sodankäyntiä! Kirjassa on mahtavaaa ainesta, mutta vihollinen ei haluaisi minun lukevan sitä...
Onks tää se sama?
http://www.banner.org.uk/media/books/War_on_the_Saints.pdf
Onks tää joku klasikko tai jotain? En ole ennen kuullut kirjasta.
Sama teos. Tässä printtiversiossa on 288 sivua, lopussa on parinkymmenen sivun lisäosio.
Kirjasta tuntuu tosiaan olevan liikkeellä hieman erilaisia editioita.
-
Sain juuri luettua Ensio Lehtosen toimittaman kirjan Yrjö Müller, rukouksen mies. Onko kukaan lukenut tätä kirjaa? Luettuani kirjan, olin jonkinverran sekavin tuntein.
-
Sain juuri luettua Ensio Lehtosen toimittaman kirjan Yrjö Müller, rukouksen mies. Onko kukaan lukenut tätä kirjaa? Luettuani kirjan, olin jonkinverran sekavin tuntein.
Muistaakseni olen lukenut 70-luvulla (josta syystä en siitä paljoakaan muista). Nyt jäin lähinnä miettimään liittyikö tuo Ensio Lehtonen jollakin merkittävällä tavalla Leo Mellerin elämään?
Yksi asia tässä on syytä todeta: Yrjö Muller tapoineen ei sovi meidän päivien kokouskäytänteisiin, koska hänen tilaisuuksissaan ei saanut mainita sanaa raha eikä niissä kerätty kolehtia. Tuossa kirjassa muistaakseni kerrottiin siitä(kin). Tämä tällaisena pienenä reunahuomautuksena. Samalla periaatteella toimivat aikalaisensa C.T. Stud ja Hudson Taylor.
Mikä kirjassa jäi Sinua askarruttamaan, kun totesit kirjan luettuasi olleesi "jonkin verran sekavin tuntein".
-
Nyt jäin lähinnä miettimään liittyikö tuo Ensio Lehtonen jollakin merkittävällä tavalla Leo Mellerin elämään?
Eikös Lehtonen ollut Patmoksen perustaja ja Mellerin eräänlainen oppi-isä?
-
Nyt jäin lähinnä miettimään liittyikö tuo Ensio Lehtonen jollakin merkittävällä tavalla Leo Mellerin elämään?
Eikös Lehtonen ollut Patmoksen perustaja ja Mellerin eräänlainen oppi-isä?
Tällainen käsitys minullakin on. Muistaakseni Meller oli varsin nuori vielä tullessaan Ensio Lehtosen kuvioihin.
-
Sain juuri luettua Ensio Lehtosen toimittaman kirjan Yrjö Müller, rukouksen mies. Onko kukaan lukenut tätä kirjaa? Luettuani kirjan, olin jonkinverran sekavin tuntein.
Mikä kirjassa jäi Sinua askarruttamaan, kun totesit kirjan luettuasi olleesi "jonkin verran sekavin tuntein".
Kirja pitäisi lukea uudelleen ajan kanssa ja merkintöjä tehden. Luin sen liian nopeasti ja sekavat tunteet johtuivat ehkä osittain siitä. Voi olla niinkin, että moni uskova alkaa epäillä oman uskonsakin aitoutta kirjaa lukiessaan. Sitä en lainkaan ihmettele. Ihmeitä kirjassa piisaa miltei enemmän kuin UT:ssa.
Kirjasta puuttuivat täysin merkinnät alkulähteestä, mikä olisi mielestäni ollut tärkeää. Nyt kaikki on vaan sen varassa, mitä Ensio Lehtonen on kirjoittanut.
Yrjö Müller nostetaan kirjassa korkealle jalustalle, joskin pyritään antamaan kuva, että itse hän ei ottanut kunniaa itselleen. Joitakin asiavirheitä olin kirjasta löytävinäni, eräs työhön saatu lahjoitus (227.000 markkaa) esiintyy peräti 8:lla sivulla. Ilmeisesti kuitenkin 2-3 kertaa puhutaan samasta lahjoituksesta. Sekin sekoittaa, että summat mainitaan markkoina, vaikka pitäisi olla puntina, koska Englannissa ollaan.
Edellisessä kommentissani saattaa olla virheitä, mitkä saattavat johtua liian hätäisestä lukemisesta. Niitä saa oikaista, jos joku niitä löytää.
Kirjasta voi saada sellaisenkin ajatuksen, että ihmeissä eläminen on normaalia uskonelämää. Mielestäni siinä on kysymys kuitenkin uskon armolahjasta, ei siis pelastavasta uskosta (kts. 1. Kor. 12:28-30 ja 13:2).
-
Pauluksen viimeisin viesti on hyvä kuvaus niistä syistä, jotka aiheuttivat sen että uudelleenarvioin 90 luvun loppupuolella hengellisten kirjojen arvon. Sen jälkeen olen lähes täysin jättänyt niiden lukemisen. Miksi en lukisi alkuperäistekstiä siis Raamattua eikä toisten ihmisen yrityksiä tulkita sitä.
Joitakin hyvin harvoja kirjoja on joita joskus vielä luen. Kristuksen seuraamisesta, siis Tuomas Kempiläisen kirja. Kallis hunajanpisara on toinen. Ja jonkun norjalaisen pietistin kirjoittama kirja Pistin lihassa. Ja pikkukirjanen Let Go. Se on kanssa jonkun keskiaikaisen munkin kirjoittama.
-
Pauluksen viimeisin viesti on hyvä kuvaus niistä syistä, jotka aiheuttivat sen että uudelleenarvioin 90 luvun loppupuolella hengellisten kirjojen arvon. Sen jälkeen olen lähes täysin jättänyt niiden lukemisen. Miksi en lukisi alkuperäistekstiä siis Raamattua eikä toisten ihmisen yrityksiä tulkita sitä.
Joitakin hyvin harvoja kirjoja on joita joskus vielä luen. Kristuksen seuraamisesta, siis Tuomas Kempiläisen kirja. Kallis hunajanpisara on toinen. Ja jonkun norjalaisen pietistin kirjoittama kirja Pistin lihassa. Ja pikkukirjanen Let Go. Se on kanssa jonkun keskiaikaisen munkin kirjoittama.
Minulle on kerääntynyt monta hyllymetriä kirjoja, joista en mielelläni luovu. Syynä on se, että palaan moniin kirjoihin uudestaan ja uudestaan. Willcoxin Hunajanpisarakin on tullut luetuksi moneen kertaan. Mainitsemasi Pistin lihassa on Olav Valen-Sendstadin kirjoittama. Sekin on tuolla säilytettävien joukossa. Uusissa kirjoissa on harvoin säilytettäviä. Siihen on omat syynsä, joita on varmaan jo käsiteltykin.
Puhdas evankeliumi on niin arvokas asia, ettei kukaan ehdi luodata sitä eläessään pohjia myöten. Mutta, kuten sanottu, mitä arvokkaampi jokin asia on, sitä taidokkaampia ovat myös väärennökset.
-
Pauluksen viimeisin viesti on hyvä kuvaus niistä syistä, jotka aiheuttivat sen että uudelleenarvioin 90 luvun loppupuolella hengellisten kirjojen arvon. Sen jälkeen olen lähes täysin jättänyt niiden lukemisen. Miksi en lukisi alkuperäistekstiä siis Raamattua eikä toisten ihmisen yrityksiä tulkita sitä.
Olen kanssasi samoilla linjoilla. 70-luvulla meille nuorille uskoville tarjottiin jos jonkinlaista kirjaa luettavaksi, mutta harva niistä oli rakennukseksi uskonelämälle - useimmat (näin jälkikäteen ajatellen) taisivat toisistaan poikkeavilla näkemyksillään ennemminkin sekoittaa nuorta uskovaa. Nykyisin Raamatun lisäksi pöydällä on vain Novum-kirjasarja.
-
70-luvulla meille nuorille uskoville tarjottiin jos jonkinlaista kirjaa luettavaksi, mutta harva niistä oli rakennukseksi uskonelämälle - useimmat (näin jälkikäteen ajatellen) taisivat toisistaan poikkeavilla näkemyksillään ennemminkin sekoittaa nuorta uskovaa. Nykyisin Raamatun lisäksi pöydällä on vain Novum-kirjasarja.
Minulla on ollut erilainen nuoruus. Kolme vuotta uskoontuloni jälkeen lähdin työn perässä aivan uusiin ympyröihin toiselle paikkakunnalle. Vaikka liityinkin seurakuntaan, niin siellä ei kukaan suositellut mitään kirjoja ja varsinainen kiinnostukseni kirjoihin tuli vasta myöhemmin.
Jossain vaiheessa tuli myös kyky erottaa terve ja epäterve kirjallisuus, jota on esiintynyt kaikkina aikoina. Mutta ihan itsenäisesti olen kirjallisuuteen tutustunut ja löytänyt ihan todellisia aarteitakin. Onnittelen teitä, jotka olette viisauden ammentaneet Raamatusta, minulla on ollut toinen tie ja olen siitä kiitollien.
-
Olen aina ollut melko haluton lukemaan kristillisiä kirjoja,
vaikka muuten luenkin paljon.
Raamattu riittää minulle.
Tosin tulin kauan sitten uskoon luettuani Urho Muroman kirjat
"Oletko pelastettu?" ja "Kuinka vaellat?".
Nekin ohjasivat paneutumaan Raamattuun.
-
Olen aina ollut melko haluton lukemaan kristillisiä kirjoja,
vaikka muuten luenkin paljon.
Raamattu riittää minulle.
Tosin tulin kauan sitten uskoon luettuani Urho Muroman kirjat
"Oletko pelastettu?" ja "Kuinka vaellat?".
Nekin ohjasivat paneutumaan Raamattuun.
Olemme kulkeneet erilaisia teitä. En juurikaan lue muuta kuin hengellistä kirjallisuutta. En kuitenkaan ole kaikkiruokainen, vaan selvitän itselleni, että lukemistoni täyttää tietyt ehdot.
Lukuhalun olen saanut ikäänkuin geeneissä, sillä isäni luki paljon ja uskoontultuaan lähes yksinomaan hengellistä kirjallisuutta. Arvostan sitä perintöä.
-
Koin vuosikymmeniä alemmuutta ja syyllisyyttä,
kun en lukenut riittävän ahkerasti hengellisiä kirjoja.
Ajattelin jopa, että uskossa olemiseni laatu on heikompi ko. kirjallisuuta
paljon lukeviin verrattuna.
Oletin, että pelkkä Raamatun lukeminen on jotenkin aneemista uskoa,
josta puuttuu hienojen teosten kirjoittajien antama lisäpotku.
Vähitellen olen vapautunut tässä asiassa,
ja välillä luen jotakin ja välillä en lue.
Aina kun luen jotakin hengellistä kirjaa, näen tekstin sen kirjoittajan
yrityksenä selittää Jumalaa ja uskonelämää vain omista lähtökohdistaan käsin
ja omien rajojensa sisällä.
Kyse on yhden yksilön hapuilusta koettaessaan kuvata sitä Totuutta,
joka kuitenkin on kokonaan löydettävissä Raamatusta.
Jos joku selittää tekstissään jotakin hengellistä asiaa,
joka on minulle epäselvä tai vaikealta tuntuva,
saatan joskus harvoin saada ahaa-elämyksen,
mutta useimmiten suhtaudun selostukseen epäluuloisesti.
Jos kirjoittaja kuuluu johonkin tunnettuun herätysliikkeeseen, suuntaukseen,
kirkkokuntaan tms. järjestelmään, hän on omaksumiensa oppien sanansaattaja.
Jos opit ovat raamatullisia, ei tietysti ole ongelmaa.
Mutta aika usein on havaittavissa tietoista oman ryhmittymän
oppirakennelman pönkittämistä.
Syynä voi olla esim. kirjan kustantaja,
joka edellyttää tietynlaista näkökulmaa.
Siksi en kaipaa kenenkään kirjailijan erityisopillista selostusta esim.kasteesta,
sakramenteista, naisopettajuudesta tai muista näennäisesti
moniselitteisistä Raamatun aiheista.
Nämä asiat ovat auenneet minulle vähitellen lukiessani Raamattua rukoillen.
On myös mahdollista lukea erilaisia näkökulmia edustavia kirjoja ja
pysyä ns. suvaitsevaisena.
Ei kuitenkaan ole terveellistä antautua kaikenlaisten opintuulten
heiteltäväksi.
Jumalan Sanassa on aina pysyvä ja varma perustus,
joka ei vaihtele ihmismielipiteiden eikä aikojen mukana.
-
Eräs kriteeri kristillisten kirjojen suhteen on lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan. Jos tätä erottamista ei ole havaittavissa, niin mielenkiintoni kirjan suhteen ei juurikaan jatku. Sellaisia kirjoja ei nykyisin enää kustanneta, koska ne eivät saa aikaan paljoakaan kassavirtoja. Suuntaus on useinkin se, että sanoma koostuu erilaisista täytymisistä, mutta vanhemmasta kirjallisuudesta löytyy tässä suhteessa vielä helmiä.
Perin harvoin löytyy hengellinen kirja, jossa jotain virheellisyyttä ei olisi. Kaikkea on siis luettava arvioiden.
-
Onko kukaan lukenut Risto Santalan kirjaa Savesta astiaksi? Ystävä suositteli sitä hetki sitten. En muista sitä lukeneeni, mutta aion lukea pikapuoliin. Se löytyy netistäkin: http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html
-
Onkohan kukaan sattunut lukemaan kirjoja, jotka löytyvät allaolevista linkeistä:
http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
http://www.kristitynfoorumi.fi/armoonkoti.pdf
Toivon, että joku jaksaisi lukaista kirjat ja arvioida rehellisesti niiden sisältöä. Kirjoittaja ei ainakaan nykyisin kuulu mihinkään kuppikuntaan eikä kustantajaakaan enää ole olemassa.
Kirjojen paperiversioita tuskin saa enää mistään, joten on tyydyttävä nettiversioihin.
-
Hänhän on ollut tuottelias kirjailija.Tuo kuppikunnattomuus lasketaan myös nykyisin "ansioksi".Täällä ajassa.
-
Lukaistu on kuten muutkin ko. kirjoittajan kirjat.
Armo on koti kirjasia olen antanut eteenpäinkin luettavaksi.
Vuosituhannen vaihteessa Lievosen "pieni lauma" lehti ja paperisena ilmestynyt "kristityn foorumi" (joka oli tosin netissäkin. Itselläni ei ollut silloin nettiä, joten piti kirjastossa lukea kirjaston koneella.) suureksi avuksi.
Monet ystävät koettivat jallittaa mukaan karismaattisuuteen kirjoin ja kasetein. Joku kuitenkin kaihersi niissä, ja sitten sain ko. lehdet.
Niitä lukiessa vertailin karismaattisia opetuksia; ja ymmärsin Aitomaan ja Lievosen opetuksen olevan Sanan mukaista; ja kaiherrus sai vahvistuksen. Pyhän Hengen ääni, joka varoitti.
Olen kiitollinen Aitomaalle ja Lievoselle rohkeudesta nousta vastavirtaan opettamaan niille, jotka halusivat kuulla mikä on Raamatullinen kanta asioihin.
Lievosen kirjoja hankin sittemmin myös; ja uskallan suositella niitä muillekin.
-
Onkohan kukaan sattunut lukemaan kirjoja, jotka löytyvät allaolevista linkeistä:
http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
http://www.kristitynfoorumi.fi/armoonkoti.pdf
Toivon, että joku jaksaisi lukaista kirjat ja arvioida rehellisesti niiden sisältöä. Kirjoittaja ei ainakaan nykyisin kuulu mihinkään kuppikuntaan eikä kustantajaakaan enää ole olemassa.
Kirjojen paperiversioita tuskin saa enää mistään, joten on tyydyttävä nettiversioihin.
Mun ehkä pitää selittää, miksi olen kiinnostunut noiden kirjojen arvioinnista. Se johtuu siitä, että olen tämmöinen perusänkyrä, joka en ihan hevillä usko, että jonkun hengentuote olisi kauttaaltaan hyvää ja raitista. Toisekseen tunnen tuon tyypin sen verran hyvin aika pitkältä ajalta, että minulla on omat syyni olla kriittinen. ;)
-
Kuulin juuri R.Santalan opetuksen tuosta kriittisyydestä.Hän oli alkukieltan taitaja ja opetti arviointi t. arvostelu sanan merkitystä logos sanan kautta.Siis ajatelkaa loogisesti,viisaasti ym.hyödyllistä Kaikkia ei aihe kiinnosta.Se on surku.
-
Ankara hyökkäys jotakin omasta mielestä väärää hengellistä liikettä vastaan voi olla hyvä tai paha asia.
Selviä harhaoppejahan on.
Mutta esim. karismaattisuuden tai sakramentaalisen kirkollisuuden jyrkkä tuomitseminen saattaa olla pyhän tuhoamista.
Jossakin liikkeessä vaikuttavan Hengen arvosteleminen ja epäraittiiksi tai jopa saatanalliseksi määritteleminen onkin ehkä Hengen pilkkaamista.
Yleiseksi varoittajaksi julistautuvalla pitää joka tapauksessa olla selkeä henkien erottamisen armolahja.
Esim. jokin hengellinen kirja voi vaikuttaa arveluttavalta tai epämiellyttävältä,
ja silloin omaa kielteistä kokemusta on mukavaa levittää eteenpäin.
Mutta sama kirja on voinut olla jonkun toisen kohdalla Jumalan antama avain uskoon tuloon.
Herra voi käyttää ihmisten kehittämiä lukemattomia eri uskonsuuntia, herätysliikkeitä, kirkkoja yms. omalla tavallaan,
antamalla syntyä eri tyyppisiä hengellisiä toimintakenttiä.
Silloin erilaisilla persoonallisuuksilla varustetuilla ja eri taustoista tulevilla ihmisillä on monia mahdollisuuksia päästä mukaan uskovien joukkoon.
Joku henkilö löytää Herran yltiökarismaattisessa yhteisössä,
ja joku toinen luterilaisten liturgioiden välityksellä.
-
Onkohan kukaan sattunut lukemaan kirjoja, jotka löytyvät allaolevista linkeistä:
http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
http://www.kristitynfoorumi.fi/armoonkoti.pdf
Toivon, että joku jaksaisi lukaista kirjat ja arvioida rehellisesti niiden sisältöä. Kirjoittaja ei ainakaan nykyisin kuulu mihinkään kuppikuntaan eikä kustantajaakaan enää ole olemassa.
Kirjojen paperiversioita tuskin saa enää mistään, joten on tyydyttävä nettiversioihin.
Mun ehkä pitää selittää, miksi olen kiinnostunut noiden kirjojen arvioinnista. Se johtuu siitä, että olen tämmöinen perusänkyrä, joka en ihan hevillä usko, että jonkun hengentuote olisi kauttaaltaan hyvää ja raitista. Toisekseen tunnen tuon tyypin sen verran hyvin aika pitkältä ajalta, että minulla on omat syyni olla kriittinen. ;)
Sanotaan, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhannen sanaa. Pitäneeköhän paikkansa? Allaolevasta kuvasta voisi jotain päätellä.
-
Tämä kirjoitus ei oikeastaan kuuluisi tähän, missä käsitellään kristillistä kirjallisuutta. Mutta en haluaisi sille uutta keskusteluakaan. Sain nimittäin inspiksen Tapio Puolimatkan kirjoissaan käyttämistään siteerauksista hankkia itselleni Kommunismin mustan kirjan ja se ei tosiaan ole mikään kristillinen opus.
Kirjahyllyjä penkoessani löysin kirjan, jota en ole koskaan lukenut. Liittyy jossain määrin edelliseen viestiin. Kirja on Marxilainen kansantaloustiede. Kustantaja Kansankulttuuri Oy, Helsinki 1976. On varmaankin mielenkiintoinen, en tiedä sitten, jaksaako siihen mitenkään syventyä.
Wikipedia antaa kirjasta lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Marxilainen_kansantaloustiede
-
Luin 1970-luvulla opiskeluvuosina jonkin verran marxilais-kommunistista kirjallisuutta, koska vastustin Suomessa vallitsevaa taantumuksellista,
porvarillista yhteiskuntajärjestelmää.
Sillä tavoin opin paremmin lukemaan mm. ranskaa, jota olin opiskellut.
Kävin Moskovassakin tammikuussa 1976.
Toivoin työväenluokan (ei pelkästään ruumiillisen työn tekijöiden) ottavan tuotantovälineet haltuunsa.
Hyväksyin jopa lievästi väkivaltaisen (mieluummin verettömän) vallansiirron.
Ja olin siis uskossa tuohonkin aikaan.
Vanhempani olivat kokoomuslaisia, tosin alempaa keskiluokkaa.
Ymmärsin, että kapitalistinen markkkinatalousjärjestelmä, joka perustuu työtätekevien riistoon ja sen kautta omaisuuksien ja vallan keskittymiseen harvoille omistavaan luokkaan kuuluville
(Suomessa mm. muutamalle suomenruotsalaiselle perheelle),
ei voi olla Jumalan mielen mukainen.
Mutta aloin tajuta, että ateismi on sisäänrakennettu osa kommunismia,
joten sekään järjestelmä ei ole Jumalan tahdon mukainen.
Niinpä vähitellen siirryin sekä politiikan että kirkkouskonnollisuuden ulkopuolelle,
ja monissa muissakin suhteissa yhteiskunnan hämärille laidoille.
En kuitenkaan luopunut uskosta, vaan vapauduin luottamaan vain Jumalan Sanaan.
Monenlaista tapahtui samaan aikaan ja rinnakkain sekä maailmassa että elämässäni, mutta mikään ei johtunut mistään.
Suuri oivallukseni olikin tuona aikana nähdä selkeästi se yleinen harha, että kaikelle pitäisi etsiä syyt, ja kaikki olisi seurausta jostakin,
sekä yhteiskunnallisesti että yksilötasolla.
Tajusin kaiken turhuuden ja ajattomuuden siten kuin se on kuvattu esim. Saarnaajan kirjassa.
Politiikka ja talousjärjestelmätkin ovat turhuutta, siis maan päällä hetkellisesti viisastelevien ihmisten ja heidän sokeiden ryhmittymiensä yritystä keksiä jotakin muka uutta ja pysyvää.
Kaikkivaltias Jumala näkee kaiken tämän ihmisten kiemurtelun,
on nähnyt sen jo ennen kuin Hän edes oli luonut ajan ja maailmankaikkeuden lait,
ja Hänen tiedossaan ja vallassaan on koko ihmisiltä salattu tulevaisuus.
Monenlaisia yhteiskuntia on ollut ihmiskunnan alusta lähtien,
ja niiden sisällä lukemattomia erilaisia ihmiskohtaloita.
"Uusia" aatteita ja järjestelmiä, vallanpitäjiä ja alamaisia on aina ollut ja tulee olemaan.
Esim. Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan ilmiöt ja vaikutukset ovat maailmanhistoriassa ohimeneviä välivaiheita,
vaikka ne tuntuvat vielä meidän sukupolvestamme isoilta jutuilta lyhytnäköisyytemme vuoksi.
Mikään ei ole uutta eikä vanhaa auringon alla.
Kaikki valta ja kunnia kuuluu yksin Jumalalle, joka on ajan yläpuolella ja todellisten lakien Luoja ja säätäjä.
-
70-luvulla ja 80-luvullakin vielä NLn ideologioilla oli melko suuri vaikutus suomalaisen kulttuurin ajatteluun. Se näkyi mm. yliopisto-opetuksessa. Itse opiskelin lähinnä 80 luvulla ja minäkin luin mielenkiintoisia marxilaisia teoksia sivuaineena. Se oli ihan jännää. Vähän kuin seuraisi Star Wars elokuvaa.
-
Onkohan kukaan sattunut lukemaan kirjoja, jotka löytyvät allaolevista linkeistä:
http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
http://www.kristitynfoorumi.fi/armoonkoti.pdf
Toivon, että joku jaksaisi lukaista kirjat ja arvioida rehellisesti niiden sisältöä. Kirjoittaja ei ainakaan nykyisin kuulu mihinkään kuppikuntaan eikä kustantajaakaan enää ole olemassa.
Kirjojen paperiversioita tuskin saa enää mistään, joten on tyydyttävä nettiversioihin.
Mun ehkä pitää selittää, miksi olen kiinnostunut noiden kirjojen arvioinnista. Se johtuu siitä, että olen tämmöinen perusänkyrä, joka en ihan hevillä usko, että jonkun hengentuote olisi kauttaaltaan hyvää ja raitista. Toisekseen tunnen tuon tyypin sen verran hyvin aika pitkältä ajalta, että minulla on omat syyni olla kriittinen. ;)
Huomasin tässä yöntienoona, että kukaan ei ole tähän kysymykseeni vastannut. Sanottakoon, että tuolta samalta henkilöltä on myös pikkukirjasia, jotka voi lukea yhdeltä istumalta. Niistäkin olisi hyvä saada arvioita. Haulla löytyy ainakin kolme kirjasta, jotka voi netistä tulostaa. Sivukoko on niin pieni, että sivuja mahtuu A4-arkille 9 kpl. Ja koska kirjaset ovat niin pieniä, niin tulosteita tulee vain 5-6 kpl kirjasta kohden.
Tosin helppoja ovat nettiversiotkin lukea.
-
Onkohan kukaan sattunut lukemaan kirjoja, jotka löytyvät allaolevista linkeistä:
http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf
http://www.kristitynfoorumi.fi/armoonkoti.pdf
Toivon, että joku jaksaisi lukaista kirjat ja arvioida rehellisesti niiden sisältöä. Kirjoittaja ei ainakaan nykyisin kuulu mihinkään kuppikuntaan eikä kustantajaakaan enää ole olemassa.
Kirjojen paperiversioita tuskin saa enää mistään, joten on tyydyttävä nettiversioihin.
Mun ehkä pitää selittää, miksi olen kiinnostunut noiden kirjojen arvioinnista. Se johtuu siitä, että olen tämmöinen perusänkyrä, joka en ihan hevillä usko, että jonkun hengentuote olisi kauttaaltaan hyvää ja raitista. Toisekseen tunnen tuon tyypin sen verran hyvin aika pitkältä ajalta, että minulla on omat syyni olla kriittinen. ;)
Huomasin tässä yöntienoona, että kukaan ei ole tähän kysymykseeni vastannut. Sanottakoon, että tuolta samalta henkilöltä on myös pikkukirjasia, jotka voi lukea yhdeltä istumalta. Niistäkin olisi hyvä saada arvioita. Haulla löytyy ainakin kolme kirjasta, jotka voi netistä tulostaa. Sivukoko on niin pieni, että sivuja mahtuu A4-arkille 9 kpl. Ja koska kirjaset ovat niin pieniä, niin tulosteita tulee vain 5-6 kpl kirjasta kohden.
Tosin helppoja ovat nettiversiotkin lukea.
Hyvä että muistutit meitä noista kirjoista. Vilkaisin linkkejä, ja asia vaikuttaa kiinnostavalta. Itse asiassa, toinen kirja minulla onkin paperiversiona ja jokunen vuosi sitten luin sen, mutta ei sen sisältö ole näemmä kovin hyvin päässäni pysynyt.
Ei ole ollenkaan pahaksi lukea tuon kuplien puhkojan tekstejä, täytyypä ottaa asiaksi lukea niitä iltalukemisina.
-
Kappas. :)
Aloin lukea toista niistä aamulla. Oli muuten hyvää suomen kieltä.
Herätys vai uskonnollisuus taisi olla otsikko, ei ole nyt aikaa kaivaa sitä esille.
-
Kappas. :)
Aloin lukea toista niistä aamulla. Oli muuten hyvää suomen kieltä.
Herätys vai uskonnollisuus taisi olla otsikko, ei ole nyt aikaa kaivaa sitä esille.
Kirjat on luettavissa Kristityn foorumin sivuilla. Sain ongittua kansikuvat toisaalta netistä.
-
Vaimo toi kirjahyllystä minulle jonkinmoisen nipun kirjoja ja kysyi, että tarvitaanko näitä enää.
Kävin kirjapinon lävitse ja tulin siihen tulokseen, etten niitä hävitä. Kaikkia en ollut edes lukenut, mutta ilmeisesti ne on tullut talletettua juuri kirjailijan nimen vuoksi.
Nipussa oli seuraavat kirjat:
Fredrik Wislöff, Ansaitsematon armo, 1947
Fredrik Wislöff, Minä uskon Pyhään Henkeen, 1942 ja 1954
Uuras Saarnivaara, Luther ja Lund 1955
Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa, kolmas osa, 1975
Uuras Saarnivaara, Elämä uskossa, 1995
Uuras Saarnivaara, Pelastus ja pyhitys Lutherin mukaan, 2008
Noilta kirjoittajilta löytynee monia muitakin kirjoja, näistäkin osaa olen ainakin yrittänyt lukea, koska niissä oli tekemiäni merkintöjä ja välissä muistilappuja.
Syntyi idea, että niitä voisi jotenkin hyödyntää, mutta minulta se ilmeisesti jää tekemättä. Pitäisi olla joku nuorempi henkilö, joka ymmärtäisi asian ja olisi valmis tekemään sen hyväksi jotain. Pitäisi olla jonkin verran varastotilaa ja intoa laittaa kirjat järjestykseen. Arvelen monillä ikäisilläni olevan melkoiset määrät kristillistä kirjallisuutta, jota ei mielellään hävittäisi.
Pelkästään hyväntekeväisyyttä homman ei tarvitsisi olla. Voisi pientä korvausta vastaan lainata näitä ihmisille. Siihen pitäisi kehittää järjestelmä, jossa olisi tarkka kirjanpito. Verollistahan semmoinen toiminta on, jos lainaamisesta tai myynnistä veloitetaan.
Mutta idea on vapaasti käytettävissä ja sitä voi mielestäni jalostaa monin eri tavoin. Pikaisella googlauksella selvisi, että noita kaikkia kirjoja on saatavissa antikvariaateista, joten kyllä niille kysyntää täytyy vielä olla.
Yritin muuttaa tuota otsikkoa lyhyemmäksi, jotta siinä näkyisi, kuinka monta kertaa tätä aihetta on luettu. En kuitenkin siinä onnistunut. :(
-
Ankara hyökkäys jotakin omasta mielestä väärää hengellistä liikettä vastaan voi olla hyvä tai paha asia.
Selviä harhaoppejahan on.
Mutta esim. karismaattisuuden tai sakramentaalisen kirkollisuuden jyrkkä tuomitseminen saattaa olla pyhän tuhoamista.
Jossakin liikkeessä vaikuttavan Hengen arvosteleminen ja epäraittiiksi tai jopa saatanalliseksi määritteleminen onkin ehkä Hengen pilkkaamista.
Yleiseksi varoittajaksi julistautuvalla pitää joka tapauksessa olla selkeä henkien erottamisen armolahja.
Esim. jokin hengellinen kirja voi vaikuttaa arveluttavalta tai epämiellyttävältä,
ja silloin omaa kielteistä kokemusta on mukavaa levittää eteenpäin.
Mutta sama kirja on voinut olla jonkun toisen kohdalla Jumalan antama avain uskoon tuloon.
Herra voi käyttää ihmisten kehittämiä lukemattomia eri uskonsuuntia, herätysliikkeitä, kirkkoja yms. omalla tavallaan,
antamalla syntyä eri tyyppisiä hengellisiä toimintakenttiä.
Silloin erilaisilla persoonallisuuksilla varustetuilla ja eri taustoista tulevilla ihmisillä on monia mahdollisuuksia päästä mukaan uskovien joukkoon.
Joku henkilö löytää Herran yltiökarismaattisessa yhteisössä,
ja joku toinen luterilaisten liturgioiden välityksellä.
-
Tähän voi koota suosituksia tai arvioita kristillisistä kirjoista tai keskustella niistä muuten vaan.
Hyvä nykyaikainen käsikirja on Alister E. McGrathin Kristillisen uskon perusteet (http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/739-kristillisen-uskon-perusteet). Kirja käy läpi kristinuskon peruskäsitteet, opinmuodostuksen, teologian kehityksen ja kirkkohistorian vaiheet. Sopii mainiosti niin kotiteologin kuin saarnamiehenkin kirjahyllyyn.
-
Yritin muuttaa keskustelua siten, että näkyisi kuinka monta kertaa tätä on luettu. Onnistuin kuitenkin sotkemaan ketjua siten, että pari vanhaa kirjoitusta siirtyi loppuun. Pahoittelen. :( :( :(
-
Onkohan kukaan löytänyt Raamatustaan selviä painovirheitä? Tai pitäisi paremminkin puhua ladontavirheistä, jos tekstissä on virheitä. Silmään osui joku päivä sitten virhe, joka esiintyy kahdessa Raamatussani. Tarkistin asian ja molemmat Raamatut ovat samaa painosta, yleensähän virhe pyritään korjaamaan heti, kun se havaitaan. Samassa painoksessa se kuitenkin esiintyy joka kirjassa.
Kyseessä on Suomen Kirkon Sisälähetysseuran Raamattu, joka on painettu Sisälähetysseuran Raamattutalon offsetpainossa Pieksämäellä 1974. (minulla on edessäni Raamattu, jonka sain lahjaksi joskus 70-luvulla käydessäni työasioissa vierailulla ko. kirjapainossa).
Kyseinen jae on 1. Tess. 3:5:
"Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin, lähetinkin tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain kiusaaja liene teitä kisusannut, ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan."
Jokainen Raamattua lukeva tekee palveluksen kustantajalle sillä, että ilmoittaa virheestä heti sen havaittuaan. Virheet pyritään korjaamaan aina seuraavassa painoksessa. Vanhoissa painoksissa ne kuitenkin pysyvät eikä niihin voi enää vaikuttaa.
-
Löysin hyllystäni erikoisen kirjan, jota en muista milloinkaan edes nähneeni. Kirjan nimi on "Valoa elämään kuoleman takaa". Kirjoittaja on tanskalainen Kirsten Morch-Nielsen.
Luin sen kokonaan ja läheskään kaikkea en ymmärtänyt. Kirjoittaja sanoo johdannon lopussa: "Sydämeni oli pysähtynyt leikkauksen aikana peräti kymmeneksi minuutiksi. Ne minuutit muuttivat elämäni."
Otaksun, että kirja vaikuttaa enemmän tai vähemmän jokaiseen lukijaan. Sanoma ei auennut kovin hyvin yhdellä lukemisella, joten kirja on luettava uudelleen.
Jos joku täällä on kirjan lukenut, niin soisin hänen kommentoivan lukemaansa. Kustantaja Karas-Sana, painovuosi 1998.
-
Toivoisin, että haluaisitte katsoa tämän päivän Messun Raamattuopistolta, Vähäsarja. Ei ole kuitenkaan pakko, eikä tarvitse minulle kertoa, vaikka haluaisinkin. Alkaa n. 10 min kohdalla.
https://sro.fi/tv
-
Minä kuuntelen joka sunnuntai
suorana radiodeistä
tuolta Jumalanpalveluksen.
Tänäänkin.
-
:) Kiva!
Haluatko kertoa lähemmin itsestäsi ja taustastasi? (En tietenkään vaadi)
-
Löydät aika paljonkin taustastani
perustamaltani keskustelufoorumilta.
Muilla foorumeilla en
halua keskustella itsestäni.
-
Sain eräältä ystävältäni lainaksi Pasi Turusen kirjoittaman kirjan, Kolmiyhteinen Jumala. Kustantaja Kuva ja Sana. Olen lukenut kirjan noin puoleenväliin.
Onko kukaan täälläolevista lukenut kirjaa? Haluaisin keskustella siitä.
-
Lukaisin yhdeltä istumalta 8-vuotiaasta evankelistasta, Jussi Havukaisesta kertovan pikku kirjasen. Suosittelen sen lukemista… :)
http://www.lukupaketti.com/wp-content/uploads/2017/07/jussi_fi.pdf
-
Luin tuon Jussin tarinan
-
Sain eräältä ystävältäni lainaksi Pasi Turusen kirjoittaman kirjan, Kolmiyhteinen Jumala. Kustantaja Kuva ja Sana. Olen lukenut kirjan noin puoleenväliin.
Onko kukaan täälläolevista lukenut kirjaa? Haluaisin keskustella siitä.
Sain eilen luetuksi kirjan kokonaan. Täytyy sanoa, että jotain siitä ymmärsin, mutta paljon oli semmoista, mitä en ymmärtänyt. Jotkut kirjat vievät lukijan mukanaan. Tämä ei tehnyt sitä. Joitakin ristiriitaisuuksiakin tekstissä olin havaitsevani… :(
-
:) Paulus, jos haluat ja osaat niin voisit ilman muidenkin lukemista jakaa kokemuksiasi lisää tuon kirjan osalta?
Luin nyt taas vuosien päästä tuon tarinan myös. Vieläkin liikuttaa syvästi ja jopa kuitenkin (ahdistaakin) ja itkettää, vaikka olen varma lapsen Taivaaseen otosta oikean uskon kohteen takia.
Sitä vastoin olen erilainen (Parviainen & muut) kanssa. Sellaista todella on ja itsekin sellaista kokenut ja nähnyt jopa muslimeilla ja nimikristityillä. Nykyisin sellainen ei minua lohduta enkä tahdo kokea. Usko Armoon ja Kristuksen täytettyyn työhön puolestamme varmuudessa on enemmän kuin kylliksi. (Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen J. tähden)
-
:) Paulus, jos haluat ja osaat niin voisit ilman muidenkin lukemista jakaa kokemuksiasi lisää tuon kirjan osalta?
Jos tuota Turusen kirjaa tarkoitat, niin täytyy sanoa, ettei siitä juuri mitään jäänyt "vakan pohjalle". Tunsin itseni aika tumpeloksi noiden teologisten viisauksien edessä… :( :( :(
-
Minulla on melkoinen ongelma kristillisen kirjojen kanssa. Niitä on nimittäin hyllyissä semmoinen määrä, että se alkaa jotenkin vaivata. Ja sekin ajatus vaivaa, että mitä jälkipolvi niille sitten aikanaan tekee.
Isälläni oli aikoinaan melkoinen määrä hengellisiä kirjoja, hän oli kova lukemaan. Kun sitten sukupolven vaihdos tuli, niin monista kirjoista luovuin turhankin helposti sisältöön perehtymättä. Se on jälkeenpäin harmittanut.
Nyt on sitten sama ongelma itsellä edessä. Voi olla, että pärjäilen vielä vuosia, mutta liika tavara alkaa jo kuitenkin vaivata.
Olen joskus haaveillut ja kirjoitellutkin seniorikylästä, jolla olisi jonkinlainen kristillinen tausta, mutta ajatus on sen verran utopistinen, että se tuskin toteutuu minun elinaikanani. Nuo hengeliset kirjat joutaisivat tämmöisen seniorikylän kirjastoon. Tästä asiasta lienen kirjoittanutkin toisaalla esim. Missä haluaisit asua-ketjussa.
-
Löysin hyllystäni taas pari kirjaa, joita en muista ennen lukeneeni.
Toinen on Norjalaisen Peder Olsenin kirja Rukouksella parantaminen. Olen lukenut vasta 35 sivua, mutta se on tehnyt vaikutuksen. Alkusivuilla on teksti: Suomen Lähetysseuran julkaisu. Kustantaja on Kirjaneliö. Nähdäkseni kaikki em. edustavat luterilaisuutta, joten siinäkin mielessä kirjaan on mielenkiintoista tutustua.
Jo kirjan alussa kerrottiin tapaus, jossa Lutherin ystävä Philipp Melancthon sairastui vaikeasti, suorastaan kuolemanvakavasti. Luther rukoili pitkään ja hartaasi ja sanoi ystävälleen: "Ole hyvällä mielellä, Philipp, sinä et kuole. Luota Herraan, joka sekä kuolettaa, että tekee eläväksi."
Lutherin vielä puhuessa Melancthoniin tuli jälleen eloa, hän alkoi hengittää, palautui vähitellen voimiinsa ja tuli täysin terveeksi.
Toinen kirja vaikuttaa varsin ajankohtaiselta, vaikka siinä kerrotaankin vanhoista tapauksista, Inkerin kohtaloista Venäjän ja Saksan puristuksessa. Kirjan nimi on Inkerin Lilja, kirjoittaja Birger Thureson, kustantaja RV-kirjat.
-
Löytyykö kenenkään hyllystä kirjaa Pyhien sota? Kannessa on isoilla kirjaimilla Nimi Tapio Nousiainen, joka ei ole kirjan tekijä, mutta on kääntänyt sen. Kirjoittaja on Jessie Penn-Lewis yhteistyössä Evan Robertsin kanssa. Kustantaja on Kuva ja Sana, painovuosi 1976. Kirja kannattaa hankkia itselleen, jos se vielä on mahdollista. Oma kirjani on tosi kehno resu ja "irtolehtipainos". Kirja antaa mielenkiintoista valaistusta "karismaattiseen" nykymenoon.
Kun täällä toisaalla mainittiin tämä kirja, Pyhien sota, niin kaivoin tämän vanhan viestin esille. Ja löytyihän kirja pienen etsimisen jälkeen hyllystänikin. Olen lukenut sen useampaan kertaan ja tehnyt alleviivauksia ja monia huomioita marginaaleihin. Pitänee ottaa se jälleen luettavaksi.
-
Niin, minä uskoin kirjan vilpittömyyteen, vaikka Nousiaista ei arvostettu aikoinaan kouluikäisenä ollessani ja joku muukin on tyrmännyt ko. kirjan vääränä karismaattisena.
Mielestäni ei voi lakata varoittamasta vääristä ja vaarallisista ilmiöistä eikä keskustelemasta, vaikka lukisi yksin Raamattua, johon tietenkin tulee keskusteluissaan ja arvioinneissaan tukeutua jne.
Eivät kaikki uskovaisetkaan ja Henkien erottamisen armolahjan omaavatkaan uskalla olla yksinään niin itsevarmoja etteivätkö halua kuulla toistenkin kokemuksia ja mielipiteitä asiasta. Kyllä yksi voi olla kuitenkin se terve ja raamatullinen ja kaikki muut väärässä ja hairahtuneita innossaan ja uskonnollisuudessaan.
(Vaikka Luther hylkäsi hurmahenkisyyden vääränä, oli hän itse terveen karismaattisuuden käyttäjä selvästi ja lahjakas armolahjoissa ja siksi luotamme häneen pitkälti. Hän ei myöskään ollut "mennari", vaan tiukasti se PÄÄASIA sai olla Pääasia (Uskonvanhurskaus ja Ristin teologia vastakohtana kunnian teologialle, mitä on suurin osa kristikunnasta. Uskonpuhdistajana verraton ja kesti uskossa koettelemukset, mikä taas todisti Pyhästä Hengestä jne.
Armolahjat ovat meissä vajavaisia, joka muuta väittää on väärässä. Oikea kristitty ei myöskään ole itsevarma, vaikka moni niin luuleekin. Meidän kaikkien tulee valvoa "farisealaisuutta" mikä niin helposti meihin kaikkiin pesiytyy, vaikka lukisimme kuinka Raamattua. Jeesus pelastaa eikä mikään muu, ei edes ahkera Raamatun lukeminen jne. Raamattua voi myös lukea väärin ja itsekkäästi, jos ei ole uudestisyntynyt kasteen ja Sanan kautta. Siksikin ymmärrykseensä täytyy saada vahvistusta ja opetusta. Mikään ei ole automaattista, vaan lahjaa...
Oikeita opettajia tarvitaan myös ja niitä on, vaan ei kaikkitietäviä ja aina oikeassa. Jumala yksin!)
-
Yksi säilyttämäni, ja pariin kertaan lukemani kirja on Aapeli Saarisalon " Raamatun sanakirja ", vihreäkantinen painos, vuodelta 1936.
Yleensä sanakirjoja, ja erilaisi tietosanakirjoja "vilkaistaan", kun etsitään tietoa yhdestä tietystä sanasta tai asiasta. Tällöin suurin osa sana-/tietokirjan tiedoista jää käyttämättä.
Toimin tämän Saarisalon kokoaman sanakirjan kanssa toisin. Aloitin alusta a-kirjaimesta ja luin tällä tavoin sanakirjan viimeiseen ö-kirjaimeen saakka. Kannatti. Ja, suosittelen muillekin, kellä tuo Aapelin kirja on hyllyssään.
Kirjaa löytyy nettidivareista on todellinen Raamatun asioiden aarrearkku.
-
Olen kuullut Aapeli Saarisalosta usein, mutta en ole pysähtynyt ottamaan selvää, kuka hän oli.
Joskus ajoitin hänet Kansanlähetyksen alkuaikoihin, mutta hän on toiminut kauan sitä ennen.
Vaikuttava elämäntarina hänellä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aapeli_Saarisalo
Tajusin, että sekoitan hänen Uuras Saarnivaaraan, josta tosin en tiedä myöskään kuin nimen. :-\
-
Samoin minäkin sotken ko. kuuluisuudet ja samaistan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuras_Saarnivaara
Sellainen mielikuva on Saarnivaarasta jäänyt, että oli ns. "erittäin tiukkapipoinen". Piti valita kuolemakin ennemmin kuin väistää, todistaessaan.
En vieläkään, vaikka vanhus ole varma pystyisinkö valitsemaan marttyyrikuoleman, jos saisin mahdollisuuden "sormet ristissä" perääntyä. Toivon armoa, ettei koeteltaisi!
-
Minulla on melkoinen ongelma kristillisen kirjojen kanssa. Niitä on nimittäin hyllyissä semmoinen määrä, että se alkaa jotenkin vaivata. Ja sekin ajatus vaivaa, että mitä jälkipolvi niille sitten aikanaan tekee.
Isälläni oli aikoinaan melkoinen määrä hengellisiä kirjoja, hän oli kova lukemaan. Kun sitten sukupolven vaihdos tuli, niin monista kirjoista luovuin turhankin helposti sisältöön perehtymättä. Se on jälkeenpäin harmittanut.
Nyt on sitten sama ongelma itsellä edessä. Voi olla, että pärjäilen vielä vuosia, mutta liika tavara alkaa jo kuitenkin vaivata.
Olen joskus haaveillut ja kirjoitellutkin seniorikylästä, jolla olisi jonkinlainen kristillinen tausta, mutta ajatus on sen verran utopistinen, että se tuskin toteutuu minun elinaikanani. Nuo hengeliset kirjat joutaisivat tämmöisen seniorikylän kirjastoon. Tästä asiasta lienen kirjoittanutkin toisaalla esim. Missä haluaisit asua-ketjussa.
Vanhat kirjat ovat aika iso ongelma. Asiaa on käsitelty tämän päivän Iltasanomissa: https://www.is.fi/asuminen/art-2000008790090.html
Juuri parasta aikaa ahkeroin kirjojen kanssa. Minulta saisi ilmaiseksi monien kuuluisienkin kirjailijoitten tuotteita. Mainitsen muutamia: Aapeli Saarisalo. Urho Muroma, Osmo Tiililä, Vilho Rantanen, K.A. Pohjakallio, Tapio Puolimatka, William Uotinen, C.O. Rosenius, Frank Mangs, Gustav Johansson, Uuras Saarnivaara, Erkki Leminen ja muutamia muita.
-
Jatkoa edelliseen vielä…
Löysin vanhan kirjan, josta minulla ei ollut aikaisemmin mitään mielikuvaa. Teksti on fraktuuraa, jota välttävästi osaan lukea.
Kirja on kooste Fredrik Gabriel Hedbergin julkaisuista "Kristillisiä Sanomia" vuosilta 1856-1857. Se lienee vanhin painotuote, mitä tästä huushollista löytyy. Painopaikka on Frenckellin kirjapaino Turussa.
Kristillisiä Sanomia on ilmestynyt kerran viikossa, ilmestymispäivä on joka viikon perjantai. Koosteen sivumäärää en laskenut, mutta kirjan paksuus kansineen on n. 21-22 mm. Sivun leveys on n. 148-220 mm.
Jokainen lehden numero on ainoastaan 4-sivuinen, joten kirjaan ei ole tarvittu muuta sidontatekniikka kun arkkien taittaminen ja niiden yhdistäminen. Toki kirja on sitten sidottu näistä 4-sivuisista, mutta en halua tutkia sitä enempää, koska se edellyttäisi kirjan hajottamista. Luultavasti 4-sivuiset arkit ovat vain selästään liimattuina yhteen kirjaksi. Sitten on laitettu kovat kannet, minkä ansiosta se on säilynyt tähän asti.
-
Paulus tuo saattaa olla jollekin arvokas tuo sinun kirjasi ja muutkin vanhat kirjat. Kysy vaikkapa lut. järjestöjen kirjastovastaavilta! (SLEY) :)
-
Yksi tuttavani sanoi joskus, että ilman seurakuntien kirjamyyntiä Suomessa olisi paljon enemmän Jumalan tuntemista. Taisi olla oikeassa?
Jos kaiken ottaa kritiikittömästi vastaan, mitä kirjoissa kirjoitetaan, niin sekaisin menee elämä.
Jos sellaisia kirjoja ylipäätään jaksaa lukea, se kertoo siitä, että elämä on jo sekaisin. Tietenkin vaihtoehtona voi olla se, että berealaisten tapaan lukee tutkien, oliko asia niin (Ap. t. 17:11).
Tai sitten on on vasta uskoon tullut eikä vielä osaa erottaa paskoja kirjoja hyvistä. Monet vasta uskoon tulleet eivät ollenkaan osaa epäillä, että seurakunnan kirjamyynnissä voisi olla mitään huonoa materiaalia.
Tässä yllä on minusta hyvin tiivistetty kristillisten kirjojen ongelmia. Itsekin vielä vähän aikaa sitten optimistisesti ajattelin, että kristilliset kirjat - mikä loistava mahdollisuus! Pyhä Hengen johdossa vuosikausia tai -kymmeniä oppineet ja pyhittyneet viisaat kirjailijat jakavat hengen viisautta meille amatöörimäisemmille tapauksille - ja hyvyys lisääntyy.
Mutta mm. tämän ketjun luettuani vaikuttaa tosiaan siltä, että kristillisistä kirjoista (muista kuin Raamatusta) voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Hieman kurjaa. Tai sitten pitää olla jo osaaja ja analyyttisesti asioita erotteleva hengen ihminen, jotta ei mene sekaisin huonoista opetuksista.
Toisaalta olen nyt lukenut Bo Giertzin Kalliopohja-teosta (historiallinen romaani) vähän yli kolmasosan sivulle 194 asti ja tähän mennessä voisi suositella. Uskon asiat, kriisit ja ongelmat sekä uskovien realistinen/vaillinainen ihmisyys havainnollistuvat kaunokirjallisuudessa mukavasti. Lisäksi lainassa kirjastosta on E. V. Rope Kojosen teos Luominen ja evoluutio - miten usko ja tiede kohtaavat. Tieteellisempää, mutta kohtuullisen populaaria tekstiä (olen päässyt sivulle 86).
-
Hengelliset kirjat ovat aina jonkun ihmisen tulkintaa Raamatusta.
On paljon hengellisesti rikkaita kristillisiä kirjoja, mutta sitten en paljon sellaisia, mitkä vetää jollain tapaa jotain omaa tulkintaa niin paljon, että jos ottaa totuutena, joutuu kummallisille vesille.
Itse asiassa on ihmeellistä miten paljon kuitenkin juuri uskovien ajatukset Jeesuksesta ovat samoja vaikka heidän teologinen ja seurakunnallinen taustansa ovat erilaiset.
Jatkuvasti ihmettelen, miten tuntemieni karismaattisten uudestisyntyneiden kokemukset ja ymmärrys Jeesuksesta ja Raamatusta ovat samoja kuin minulla. Ja se taas on sama kuin tuntemani venäläisen baptistin kokemus. Pyhä Henki on opettajamme. :)
-
Sain luettua tuon Bo Giertzin Kalliopohja-romaanin loppuun asti. Täytyy sanoa, että historiallinen tausta- ja ihmiskuvaus jäi omassa lukemisessani vähälle huomiolle ja kiinnitin enemmän huomiota teologisiin pointteihin. Mutta herätti myös jonkin verran ajatuksia ja havainnollisti selkeästi uskonnonharjoittamisen ja sielunpaimenen ongelmia ja mahdollisuuksia.
Olisi ollut ehkä hyvä tehdä kirjaa lukiessa luettelo sen teologisista opetuksista ja havainnollistuksista. Näihin voisi joskus palata kertausmielessä. Rakenne hieman muistutti kristillisten opetusten ja romaanikerronnan vuorottelua, mutta toimi vähintään kohtuullisen hyvin.
Lisäksi luin Kirjasilta.net-sivustolta Riston Siltalan kirjan Savesta astiaksi tietokoneen ruudulta (linkitetty joskus aiemmin tässä ketjussa). http://www.kirjasilta.net/santala/savesta/savesta.html Mielenkiintoisesti kuvaa ihmisen ja uskovan muokkautumista. Tällaista varmasti voi tapahtua ja tapahtuu jatkuvasti, mutta tässä(kin) voisi olla hyödyllistä nähdä useita käytännön esimerkkejä ihmisten muovautumisesta. Voisi selkeyttää opetusta.
Lueskelin myös samalta sivustolta Wilcoxin Kallista hunajan pisaraa alusta. http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html Jotkin kohdat tuntuivat kyllä menevän reippaasti yli hilseen. Tai luetun ymmärrykseni on vähän heikkoa. Tai olin vain väsynyt. No, ehkä jatkan kuitenkin jossakin välissä.
-
Kallis Hunajanpisara on kuuluisa vanha hengellinen kirja. Merkkasi minulle paljon, kun tulin uskoon. Kun muutin USAhan, otin se mukaani. Otin joitain muitakin kirjoja.
Ja Lukion fysiikan kirjan. :)
-
Sain luettua tuon Kalliin hunajanpisaran (linkki: http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html). Jotenkin tuntuu, että suuri osa kirjan sisällöstä ei oikein sisäistynyt kovin hyvin. Runollinen/vanhahtava ilmaisutapa ehkä haittasi, vähän kuin jotakin korkeampaa matematiikkaa. Hyviä ohjeita uskonelämään silti varmastikin pullollaan. Mutta ehkä kertaus auttaisi, saatan lukea sen uudemman kerran jossakin välissä.
-
Kaivoin Kalliin Hunajanpisaran eteen ja luin sitä hieman. Onhan se jännä tapa tavallaan kirjoittaa. Ikäänkuin tietää erilaiset ihmistyypit ja sitten kirjoittaa ikäänkuin tietäisi mitä heidän ajatuksissaan liikkuu.
Mutta kyllä se melko hyvin osuu siihen, miten ihmismieli lähes huomaamattaan luottaa johonkin itsessään Jumalan edessä.
Sillä voi ikäänkuin peilata itseään sen suhteen, että onko minussa tuota.
Olisi muuten jännä tutkimus se, että miten kristillisten kirjojen sisällykset ovat muuttuneet ajan ja kulttuurin myötä.
-
Lainasin tänään kirjastosta ekumeniikan dosentin ja kirkkoherra Sammeli Juntusen teoksen Universumi vailla merkitystä? Yuval Noah Hararin teosten analyysiä ja kritiikkiä.
Lähinnä sisällysluettelon ja kolmisenkymmentä sivua olen lukenut. Luettavia (ei liian vaikeata tekstiä) ajatuksia isoista kysymyksistä.
"... pureutuu käsitykseen ihmisen älykkyyden evoluutiosta, moraalin ja instituutioiden luonteesta, uskonnoista, ihmisen tietoisuudesta, onnellisuudesta sekä keinoälystä."
-
Toisesta ketjusta:
Yllaoleva keskustelu muistutti minua A.W. Tozerin kirjasta The Knowledge of the Holy.
Se on varmaan suomennettukin.
Tutkiskelin joskus asiaa ja taisi olla niin, ettei tätä Tozerin kirjaa ole suomennettu. Joitain muita Tozerin kirjoja kylläkin on suomeksi. Itse ostin tuon kirjan Amazonista, mutta merkinnät olivat tuossa ostamassani Kindle-versiossa huonoja. Eli huonon version hankin.
Selailin hieman kirjaa alusta ja varmasti pitää paikkansa idea, että siirrymme kohti omaa mentaalista kuvaamme Jumalasta. Eli ajatuksistamme Jumalan piirteistä on väliä. Tozer huomauttaa, että voi olla että vasta ankaran itsetutkiskelun jälkeen saatamme tietää, mitä todella ajattelemme Jumalasta. Hän on myös sitä mieltä, että nykykristittyjen käsitys Jumalasta on rappeutunut ja vailla sopivaa arvonantoa. "Matalat näkemykset Jumalasta tuhoavat evankeliumin kaikille niille jotka pitävät niitä."
-
Hanen tyylinsa on joskus hieman karkeaa, mutta kun luin yllamainitun kirja, keskityin niihin Jumalan ominaisuuksiin, mitka tulivat esille kirjassa ja mita niista Raamatussa sanotaan.
Luin hyvin monta hanen kirjoittamaa kirjaansa ennenkuin koin, etta se alkaa olla toistoa.
-
Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi.
Aika usein taitaa käydä, että ihminen yrittää tehdä Jumalasta itsensä kuvan.
-
Tozer muistaakseni alkaa kirjan mainitsemalla, että se mitä ihminen ajattelee Jumalasta, kertoo enemmän tästä henkilöstä kuin hänen opillinen käsityksensä.
-
Olen nyt lukenut tuota Tozerin kirjaa noin kolmasosan.
Viimeisin mietinnän kohde kirjassa on se, mitä Jumalan pyhyydestä voi päätellä Jeesuksen toimista. Tuli nimittäin sellainen kuva, että Tozer pitää Jeesuksen toimintaa jotenkin (osaltaan) ei-edustavana verrattuna Jumalan täydelliseen pyhyyteen ja toiseuteen, mahtavuuteen.
Eli esim. että täysin pyhällä Jumalalla ei voisi kuvitella olevan sympatian tunteita, vaikka Jeesus itkee Lasarusta ja Israelin kohtaloakin, muistaakseni. Vaikka sanoihan Jeesus kuitenkin että kuka on nähnyt hänet on nähnyt Isän (tjsp.). Tosin jossain Raamatussa sanotaan, ettei Jumala mahdu taivaaseenkaan - eli miten sitten ihmiseen (tai miten edustavasti).
Tozerin käsitys Jumalasta on kyllä hyvin korkea ja ehkä tavallaan sitten inhimillistämme Jumalaa Jeesuksen takia liikaakin. Ei ihan helppoja kysymyksiä.
-
En tiennyt myöskään, että englannin sanaa "awful" (https://www.sanakirja.org/search.php?id=110509&l2=17) voidaan käyttää tarkoittamaan muitakin kuin negatiivisia merkityksiä (esim. mahtava, jumalaapelkäävä). Aiheutti pienoista hämmennystä, kun luin kirjaa.
"In the awful abyss of the divine Being may lie..."
-
No en ole minäkään kuullut moista awful sanan käyttöä.
-
Olen nyt lukenut tuota Tozerin kirjaa noin kolmasosan.
Viimeisin mietinnän kohde kirjassa on se, mitä Jumalan pyhyydestä voi päätellä Jeesuksen toimista. Tuli nimittäin sellainen kuva, että Tozer pitää Jeesuksen toimintaa jotenkin (osaltaan) ei-edustavana verrattuna Jumalan täydelliseen pyhyyteen ja toiseuteen, mahtavuuteen.
Eli esim. että täysin pyhällä Jumalalla ei voisi kuvitella olevan sympatian tunteita, vaikka Jeesus itkee Lasarusta ja Israelin kohtaloakin, muistaakseni. Vaikka sanoihan Jeesus kuitenkin että kuka on nähnyt hänet on nähnyt Isän (tjsp.). Tosin jossain Raamatussa sanotaan, ettei Jumala mahdu taivaaseenkaan - eli miten sitten ihmiseen (tai miten edustavasti).
Tozerin käsitys Jumalasta on kyllä hyvin korkea ja ehkä tavallaan sitten inhimillistämme Jumalaa Jeesuksen takia liikaakin. Ei ihan helppoja kysymyksiä.
Yllättävää, jos häneltä jäi pois ajatus, että Jumala on sääliväinen(kin).
Kyllä se on selvästi ilmaistu mielestäni kautta koko Raamatun.
-
Yllättävää, jos häneltä jäi pois ajatus, että Jumala on sääliväinen(kin).
Kyllä se on selvästi ilmaistu mielestäni kautta koko Raamatun.
Niin, no tämän tyyppinen kuva minulle muodostui, kun luin kirjaa. Voi olla huonokin näkemys Tozerin ajatuksista.
-
Muistan oman kokemukseni kirjaa lukiessani, että lähes ahmin sitä koska se avarsi minun olemustani olemaan iloinen siitä mitä Herra on ja se samalla vapautti minua ikäänkuin omasta itsestäni, omaan napaan tuijottamisesta. Siksi innoissani kerron kirjasta toiseillekin. Oli jotain 18-20 vuotias silloin.
Uskova kaveri toisaalta sanoi, että kirja vaikutti häneen juuri päinvastaisella tavalla. :( Rupesi vieläkin enemmän tuijottamaan omaan itseen. :-\
-
Olen joskus aiemmin viitisen vuotta sitten ostanut ja lukenut Matthieu Pageaun kirjan The Language of Creation: Cosmic Symbolism in Genesis: A Commentary (Amazon-linkki (https://www.amazon.com/Language-Creation-Symbolism-Genesis-Commentary/dp/1981549331)). Se oli tiivistä ja vaikeaselkoista, mutta mielenkiintoista tekstiä raamatullisesta symbolismista (taivas/maa, aika/tila jne.). En tiedä jäikö paljon mieleen.
Viime aikoina seuraamassani blogissa on käyty kyseistä kirjaa läpi, esim. kirjoitus ajasta ja tilasta (https://crez.site/2024/02/02/time-and-space/):
Pageau toteaa, että aika on inhimillisen kokemuksemme kantaja. Se varmistaa, että asiat liikkuvat ja tapahtuvat, eikä se koskaan pysähdy. Toisin kuin materialistinen länsimainen näkemyksemme, jossa aika on vain potentiaalinen asia, heprealaisessa mielessä se on liikkeellepaneva voima. Aika muuttaa aina asioita elämässämme. Emme ole tänään sama ihminen kuin eilen. Jokainen hetki on ainutlaatuinen; mitään kokemusta tai asiayhteyttä ei voi mitenkään toistaa. Jokin on aina muuttunut, vaikka vain pienin askelin.
Lisätään tähän keskustelu siitä, miten länsimaalaiset ajattelevat Jumalaa etäisyyden, lähes poissaolon muodossa. Kuva Jumalasta kellosepäntyön tekijänä, joka virittää ja jättää sen sitten rauhaan, on perustavanlaatuinen länsimaisessa ajattelussa. Heprealaisessa ajattelussa Jumala on aina suoraan mukana, tarkkailee tarkasti ja säätää asioita mieleisekseen. Todellisuus itsessään kehittyy jatkuvasti Jumalan käsissä. Aikatekijän vuoksi maailmamme ei ole aina johdonmukainen.
Aika on avaruuden vastakohta. Avaruus on yleensä kiinteää ja vastustaa muutosta. Aika on kuitenkin läpäisevää ja voimakkaampaa, tavallaan. Niinpä avaruus antaa lopulta periksi aikasyklien virtaukselle.
Pageau huomauttaa, että tämä vaikuttaa länsimaalaisesta naiivilta, mutta heprealaisessa maailmankuvassa tämän symboliikan viisaus on ratkaisevan tärkeää rauhan saavuttamiseksi Jumalan kanssa. On ensiarvoisen tärkeää, jopa velvollisuus, tarkastella maailmaa hengellisen linssin läpi, moraalisen viitekehyksen kautta, jossa kaikki asiat arvioidaan vääriksi ja oikeiksi, ei vain neutraalisti. Samalla jokin asia voi olla samanaikaisesti väärin ja oikein, riippuen tarkastelun tasosta.(Suom. DeepL.com.)
Tämä oli myös mielenkiintoinen kohta muodostumisen ja muutoksen välisestä erosta (https://crez.site/2024/02/09/formation-versus-transformation/):
Länsimaalaisille "muutos" tarkoittaa mitä tahansa eroa. Raamatussa kaikki muutos ei ole samanlaista, vaan muodostumisen [formation] ja muutoksen [transformation] välillä on ero. Muodostuminen on jonkin rakentamista, lisääntymistä ja sen tekemistä enemmän siitä, mitä me todella olemme Jumalan silmissä. Muodonmuutos [transformation] tuo mukanaan vieraan elementin, joka pilaa puhtauden. Muodostuminen on rakentamisen, vakauden ja tilan laajentamista. Muuntuminen joksikin muuksi on osa aikaa ja muutosta ja kaaostulvaa.
Jos sallitte hieman vieraan elementin tulla tilaanne, on täysin luonnollista ja langenneen todellisuutemme mukaista, että tuotte epävakautta. Se turmelee ja tuhoaa, kun taas muodostuminen enemmän todellisen luontomme pohjalta tuottaa puhtautta.
Tällaista ajattelua voisi soveltaa vaikka sukupuolikysymyksiin ja tasa-arvoon; ihmisten luontoihin ja Jumalan tarkoituksiin, ei nykymaailman maallisiin ideologioihin.
Jatkuva vs. diskreetti on yksi jaottelu (continuous versus discrete) (https://crez.site/2024/02/10/discretion-versus-confusion/):
Sekoittamisessa on vaarana entropia, asioiden vetäminen takaisin kaoottiseen tilaan, jossa ne ovat tunnistamattomia. Herra asetti asiat järjestykseen; meidän velvollisuutemme on ylläpitää järjestystä Hänen ehdoillaan.
Epäselvyys on uhka. Yllättääkö ketään esimerkiksi se, miten Jumala käski Israelia välttämään sukupuolen moniselitteisyyttä? Ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, minkä sukupuolen henkilö on se, jonka tapaa missä tahansa julkisessa tilassa. Epämääräisyyden toiminta on uhka vakaudelle. Selkeyden kätkeminen hämmentävien signaalien taakse asettaa liikaa valtaa kaaoksen ja häilyvyyden puolelle. Meidän on todistettava totuudesta.
-
Huh, vaikeaselkoista ja abstraktia juttua.
Yritän aina selvittää, mikä tai mitkä on kirjoittajan lähtökohtaoletus tai lähtokohtaoletukset.
Tuosta ei ehkä pääse vielä ihan selville. Tai jos lukisi huolellisemmin, ehkä se löytyisi.
-
Pageaun kirjassa tavoitteena muistaakseni oli ikään kuin selittää muinainen heprealainen mielenmaisema (kosmologia). Tai yrittää tulkita joitakin olennaisia piirteitä siitä. Sehän tietysti on hyvin erilainen verrattuna moderniin länsimaiseen. Raamatussa on kaikenlaisia ajatuksia, symboleita ja toistuvia käsitteitä, jotka voivat vaatia nykyihmiselle muutosta ajattelussa, jotta ne ehkä voi ymmärtää paremmin. Tai ainakin toivottavasti voisi ymmärtää paremmin kirjoittajien viestiä ja raamatullista maailmankuvaa. Tiedä sitten, miten hyvin tulkittuja kirjan ideat ovat.
Muistan tosiaan, että itse kirjan lukeminenkin oli aika hidasta ja hankalaa, koska käsitteet ovat abstrakteja. Mutta mielenkiintoista ja ehkä jotain jäi mieleenkin. Muistan ainakin toistuvana ja keskeisenä "kuviona" taivaan ja maan eron, ylös ja alas (↑↓, em. merkit kopioitu One Cosmos -blogista (https://onecosmos.blogspot.com/2024/02/the-incarnation-and-you-what-you-need.html).) Ylhäältä tulee ikään kuin eräänlainen kuvio tai muoto (tjsp., en nyt muista ihan täsmälleen miten meni), joka voidaan toteuttaa sitten täällä alhaalla maassa materiaalisesti.
En nyt ole varma kuinka hyödyllistä tai kuinka hyvin asioita on aina kirjassa selitetty tai tulkittu, mutta mielenkiintoisia kohtia oli. Ei voi kylläkään varauksetta suositella kaikille.
Yksi pitkä kirjan arvostelu on täällä (selailin, saatan lukea): https://adversariapodcast.com/2019/03/07/transcript-for-matthieu-pageau-the-language-of-creation/
Sen sijaan raamatullinen kosmologia kuvaa todellisuutta hyvin erilaisella tasolla. Se ei keskity samanlaisiin asioihin kuin tiede. Pikemminkin se keskittyy merkityskysymyksiin, ja se toimii hyvin pitkälti ihmisen syvällisen havaitsemisen ja maailmaan sitoutumisen tasolla. Se kiinnittää enemmän huomiota merkityskysymyksiin, ja se tunnistaa syviä analogioita todellisuuden tasojen välillä ja asioiden välisiä yhteyksiä. Tämä tulee todella esiin Pageaun työssä. --
Maa on kosmoksen alempi puolisko, ja ylempi puolisko on taivas. Tämä on yksi niistä asioista, joita Pageau tekee jatkuvasti: hän yhdistää jatkuvasti tällaisia teemoja perusperiaatteisiin. Niinpä taivaan ja maan analogia liittyy merkitykseen ja materiaan: maa tarjoaa materian, ja sitten taivas määrää materialle merkityksen. Ja tämä yhteys auttaa meitä ymmärtämään, miten kieli toimii. Kieli on taivaan ja maan liitto. --
Taivaan ja maan välittäjänä ihmiskunnan on tarkoitus tuoda taivas ja sen kuviot alas maan päälle, tuoda taivaallinen merkitys ja pakottaa se maan päälle sekä nostaa maan liha ylös ja ohjata se kohti taivasta. Näemme ihmiskunnan esimerkiksi nimeävän eläimiä. Nimeämällä eläimiä ihmiskunta tuo taivaallisen järjestyksen alas maan päälle. Ja sitten uhraamalla eläimiä ihmiskunta nostaa nuo eläimet ylös taivaaseen. --
Näin ollen ihmiskunnan vaikutus maailmankaikkeudessa voidaan tiivistää seuraavasti: "Materian informoiminen merkityksellä ja merkityksen ilmaiseminen materialla."
Aika vaikeita ajatuksia tosiaan.
Itse en ehkä ole ajatellut kaikkea tällä tavalla symbolisesti tai mitenkään loppuun asti. Mutta onhan kristillisesti selvää, että kaikki hyvä tulee ylhäältä (jossain joskus lainasin tätä Raamatun kohtaa): luomakunta atomeineen ja luonnonlakeineen, eläimineen -- ja laki, evankeliumi ja Jeesus Kristus lihassa. Sekä seurakunta, Raamattu ja Pyhä Henki.
Jumala on siis hyvin huolehtinut luomakunnastaan ylhäältä käsin. "Maakravulla" on paljon kiitettävää! Ihmisen pienenä tehtävänä on elää armossa ja kilvoitella. Vastustaa materiaalisessa majassaan syntiä Jumalan armon varassa: kenties tehdä jotain hyödyllistä, muille ihmisille.
-
Luin ylläolevan lainauksen. Aika erikoista "ideologisointia".
En tiedä onko tuo oikea sana. :D
Taivaan ja maan välittäjänä ihmiskunnan on tarkoitus tuoda taivas ja sen kuviot alas maan päälle, tuoda taivaallinen merkitys ja pakottaa se maan päälle sekä nostaa maan liha ylös ja ohjata se kohti taivasta. Näemme ihmiskunnan esimerkiksi nimeävän eläimiä. Nimeämällä eläimiä ihmiskunta tuo taivaallisen järjestyksen alas maan päälle. Ja sitten uhraamalla eläimiä ihmiskunta nostaa nuo eläimet ylös taivaaseen.
--
En voi sanoa olevani samaa mielta. Ei ihmiskunta ole taivaan ja maan välittäjä, mita silla sitten tarkoitetaan.
Ei se, etta ihminen nimeaa elaimet tuo taivaallista jarjestysta muuhun kuin ehka ihmiseen omaan mieleen. Tai siis niin ajattelen.
Kylla Jumala on jo se jarjestyksen luonut ennen ihmista. Mielestani Raamattu osoittaa sen selvasti.
-
Lueskelin hieman tuon Pageaun kirjan arvosteluja, tämä tuli vastaan tuohon nimeämiseen liittyen (https://komorebieffect.info/posts/book-review/the-language-of-creation/):
Hänen ensimmäinen tehtävänsä on eläinten nimeäminen.4 Näin tehdessään hän tuo taivaan alas osoittamalla hengellisiä identiteettejä. Mikään muu luotu ei kykene yhdistämään hengellisiä periaatteita ruumiillisiin tosiasioihin kielen avulla.
En nyt oikein tiedä itse, miten lähestyisin asiaa.
Ihmisellähän siis tosiaan on hengellinen puoli (Jumala puhalsi häneen elämän; jossain muistelen lukeneeni että ihmisillä ja eläimillä on alkukielessä erilainen henki/sielu/tms.) ja ruumis.
Jumala tietysti on luonut kaiken, mutta ihminen edustaa tietyllä tavalla erityisesti Jumalan luomaa järjestystä, joka on peräisin taivaasta. Kielellä ja ajattelulla voimme ymmärtää asioita, toisin kuin ainakin useimmat eläimet (jostain delfiineistä en tiedä).
Onhan siis ihmisen mielellä ja sosiaalisella järjestykselläkin väliä: tätähän varten koko laki on annettu. Siis että ihminen voisi mielellään ja sydämellään (kielellään) ymmärtää Jumalan tarkoituksia, jotta naapuria voi rakastaa ja järjestys säilyy.
Jumala on siis järjestyksen Jumala ja laki ja käskyt kehottavat Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Samoin kielen avulla ihminen voi nimetä asioita, kuten eläimet, ja luoda järjestystä "symboliseen kaaokseen." Ehkä jotenkin näin? En kyllä yhtään muista, miten kirjassa asiaa selitettiin...
-
Kirjoitit hienosta Jumalan luomasta jarjestyksesta.
Juu sanallinen kommunikaatio oli tietty tarpeen ja osa ihmisyytta, minka Jumala oli luonut.
Ja ihminen kykeni kommunikoimaan Jumalankin kanssa.
Ja Jumala todella antoi melko paljon hallintavaltaa ihmiselle luomisessa :)
Ikava kylla se kaarme paratiisissa kaytti myos juuri sanoja harhauttamaan ihmisen. :(
Ja sen jalkee sanoja onkin sitten kaytetty vahan sinne ja tanne. :-\
-
Tuota Pageaun kirjaa lukiessani ajattelin, että sen käyttämä taivas-käsite toi välillä mieleen täysamatöörin kuvan Platonin ideaopista (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ideaoppi).
Aistittavissa olevan maailman ja kaikki siinä olevat asiat Platon näki epätäydellisinä kopioina vain ymmärryksen kautta tavoitettavissa olevan maailman ideoista. Aistimaailmassa näkemämme muodot eivät ole todellisia, vaan kirjaimellisesti jäljittelevät todellisia muotoja eli universaaleja ideoita. Esimerkiksi Platonin tunnetussa luolavertauksessa aistimaailman muodot näyttäytyvät ideoiden varjoina.
Kristillisestihän tärkeitä ovat taivas Jumalan asuinsijana ylhäällä (ikään kuin toinen todellisuus paikkana) ja Jumala henkenä, joka on luonut ja jonka tahtoa voimme pyrkiä noudattamaan. Kaikki hyvä tulee ylhäältä. Voisi myös ajatella että kyky ymmärtää kieltä ja käyttää sitä oikein. Siis lisäämään ymmärrystä ja järjestystä (vaikka eläimiä nimeämällä).
Jumalahan siis on itse totuus, eli hän tietää ja on luonut nuo kaikki "Platonin ideat" (selailin tuota linkkiä), ja ne voivat todellistua jossakin määrin täällä alhaallakin. Näin jotenkin ehkä voi ajatella? Vaikka ihminen on aina epätäydellinen monin tavoin, ei mitään matematiikkaa.
Ihminenhän ei ole luonnostaan Jumalan linjoilla ja noudata Jumalan ajattelemaa järjestystä ja totuutta, vaan juuri tuota langenneisuutta on. Eikä ole aina luonnostaan tietoa edes yläpuolisen olemassaolosta. Samoin liha eli ihmisen maallinen materia (keho) vastustaa, vaikka Pyhä Henki on onneksi annettu.
Eli jännitteisyyttä on symbolisen "taivaan" (Jumalan tahto, ideaali) ja "maan" (ihmisen toteutus ja biologinen/psykologinen elämä) välillä.