Jos ja kun ihminen alunperin luotiin...
Vai niin, että
jos ja kun ihminen alun perin luotiin... Miten päin se nyt Sinun ajatuksissa menee? Onko se
jos vai onko se
kun. Molempia se ei ole. Tämän ymmärsi jo Friedrich Nietzschekin toteamalla ykskantaan:
"Mit olet, ole kokonaan,
ei osittain tai puoliks vaan".
... ihminen alun perin luotiin kaikkine ominaisuuksine joihin myös järki lukeutuu, hyväksi niin silloin nämä ominaisuudet eivät itsessään ole pahoja.
Raamattu opettaa monissa kohdin, että Jumalan luomistyö turmeltui syntiinlankeemuksessa.
"Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat" 1.Moos. 6:5.
"Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa? Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää, te pahantekoon tottuneet" Jer. 13:23 (Tuo sanotaan juutalaista, mutta me pakanat olemme samalla tavalla synnin turmelemia).
"Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" Jer. 17:9
Synti kyllä turmelee kaikki ominaisuudet, mutta synti ei itsessään ole varsinainen ominaisuus.
Olet siis kuitenkin tässä samaa mieltä, että synti on turmellut ihmisen ominaisuudet (joihin järkikin kuuluu)?
Mitä tulee Raamatun opettamaan syntikäsitykseen niin olen ymmärtänyt, että synti asuu ihmisessä. Se on ikävä kyllä syntymälahja, perintö. Me emme ole syntisiä vain siksi, että teemme synnillisiä tekoja vaan ennen kaikkea siksi, että olemuksemme on syntinen. synnin teot nousevat olemuksestamme.
Pyhän Hengen vallassa järki toimii niinkuin se alunperin luotiin toimimaan.
Tässä kohtaa olen jo "vähän samaa mieltä", mutta olemme vapaat vanhan ihmisemme taakasta vasta sitten, kun Herra Jeesus palaa
"joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" Fil. 3:21.
Veljeni Jano. Annan itselleni ja Sinulle hyvän Paavalin neuvon: Meidän ei tule ajatella itsestämme enempää kuin ajatella sopii. Olemme vajavaisia ja kaikessa alamittaisia.
Lunastit huonon ja kalliiseen hintaan,
kun sinä lunastit mun.
Valitsin minut ja valitsin huonon,
vaan oli valinta sun.
Kaikessa rikoin ja kaikkea puutun,
vaan olen sittenkin sun,
sillä sinä Jeesus lunastit mun.
Me ollaan hyviä ja täydellisiä vain Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan sulasta armosta.
[Anteeksi kun venyi kirjoitus pitkäksi].