Mice kirjoittaa edellä:
"Koen, että Jumala on hyvin hienotunteinen ja hellä kun kyseessä on ihmisen persoona."
Niin minäkin koen, yhä useammin.
Hellyys (vaikka onkin imelä sana) on ominaisuus ja menetelmä, jolla Jumala minua kuljettaa.
Hän tietää perusteellisesti luonteenvikani, puutteeni ja pahat ominaisuuteni-
ja myös myönteiset piirteeni.
Herra kohtelee minua yksilönä, joka on se mikä on.
Hän ei vertaa minua ns. onnistuneisiin ja uskossaan ja elämässään menestyneisiin,
eikä rankaise minua siitä, että en kuulu noihin tapauksiin.
Saan kyllä tiukkaa kasvatusta ja kuritustakin, mutta en sen vuoksi, että persoonassani on häiriöitä.
Synti on asia, joka yrittää erottaa minut Jumalasta,
ja synti on sitä, että annan pahalle silloin tällöin liikaa valtaa.
Se ei tarkoita (aina) yksittäisiä tekoja tai ajatuksia, vaan velttoilua ja ajelehtimista epämääräisyyksissä.
Jumalan johdatuksen epäileminen, sattumiin uskominen ja Herran tekojen kyseenalaistaminen ovat seurausta ns. valvomisen puutteesta.
Se on suuri synti.
Mutta sitä ei voi korjata millään tempuilla ja hengellisillä kokemuksilla.
Ainoa mitä voin tehdä, on riippua kiinni Raamatun valtavissa lupauksissa,
kiittää niistä ja iloita siitä osasta, jonka olen saanut.
Kaikista suorituksistani riippumatta, tai huolimatta suoritusten puuttumisesta,
minulla on viime kädessä turvanani ja voimani
ainoastaan Jeesuksen armo.
(tämä ei nyt liity otsikon aiheeseen, mutta tuli mieleeni)