Todistamisesta, evankelioinnista.
Olen tullut siihen tulokseen omissa mietinnöissäni, että ihminen voi uskottavasti todistaa vain silloin kun asia on käynyt ihmisen oman sydämen läpi.
Teeskentely on todella inhottavaa, oli sen kohteena sitten kuka tahansa. Uskova voi esim. lähteä evankelioimaan kadulle tai muualle tai todistaa työpaikalla, mutta jos se evankeliointi on vain Raamatunlauseiden latelua ulkomuistista, niin mitä hyötyä siitä silloin on kenellekään?
Joillekin on erityinen kyky annettu ja joilla evankeliointi käy oman sydämen läpi, heillä on evankelioimisen armolahja (tai virka).
Toki Jumala voi käyttää ketä tahansa todistamiseen ja Raamatussa kehoitetaan todistamisiin, mutta se on aivan eri tilanne silloin, kun se tilanne tulee Jumalan johdattamana ja sellaisen ihmisen kautta, jolla on siihen erityinen armoitus.
Jumalan johdattamassa ja vaikutamassa toditustilanteessa/evankelioimisessa on mielestäni mukana Jumalan vaikuttamana rakkautta, armollisuutta, laupeutta jne. niitä todistamisen kohteena olevia ihmisiä kohtaan. Jos ei noita ole, niin mitä muuta se todistaminen/evankeliointi silloin on, kuin teeskentelyä?