Kirjoittaja Aihe: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista  (Luettu 86386 kertaa)

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #360 : 07.06.15 - klo:11:01 »
Jokakesäinen tapahtuma kaupungissa, porukkaa kuppiloissa ja terasseilla, joka puolella. Tuli ajatus että missään ei näy entisaikojen evankeliointia kaduilla ja pubeissa. Ja seuraava ajatus, uskovat ovat niin maallistuneita ja täysillä mukana menossa ettei ole kanttia mennä kaduille ja kujille kertomaan JEESUKSESTA. Pitäisi kuolla tälle maailmalle niin silloin olisi se suolakin maukasta.
Kristus armahda meitä.
Ajattelin jo hetken aikaa, että pitäisikö tänne avata keskustelu syyllisyydestä,
tai oikeasta / väärästä syyllisyydestä.

Vaatimus esim. evankelioinnista saa uskovissa aikaan syyllisyyttä: enkö minä
osaakaan edes evankelioida, miksi en ole kadulla julistamassa Jeesusta, missä vika...

Onko tässä kyse siitä, että on jäänyt lähes trauma siitä että vapaiden suuntien
julistus on ollut vaativaa, tavalla tai toisella syyllistävää? Kun joku esittää
vaatimuksen (ja perustelee sen Raamattuun vedoton), niin lähes automaattinen
reaktio siihen voi olla ahdistus, syyllinen olo.

Onko tällainen syyllisyys väärää syyllisyyttä, turhaa syyllisyyttä? Millaista on
oikea syyllisyys, mistä asiasta sitä voi tuntea, saa tuntea, pitää tuntea??

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #361 : 07.06.15 - klo:11:30 »
Ajattelin jo hetken aikaa, että pitäisikö tänne avata keskustelu syyllisyydestä,
tai oikeasta / väärästä syyllisyydestä.

Vaatimus esim. evankelioinnista saa uskovissa aikaan syyllisyyttä: enkö minä
osaakaan edes evankelioida, miksi en ole kadulla julistamassa Jeesusta, missä vika...

Onko tässä kyse siitä, että on jäänyt lähes trauma siitä että vapaiden suuntien
julistus on ollut vaativaa, tavalla tai toisella syyllistävää? Kun joku esittää
vaatimuksen (ja perustelee sen Raamattuun vedoton), niin lähes automaattinen
reaktio siihen voi olla ahdistus, syyllinen olo.

Onko tällainen syyllisyys väärää syyllisyyttä, turhaa syyllisyyttä? Millaista on
oikea syyllisyys, mistä asiasta sitä voi tuntea, saa tuntea, pitää tuntea??

Tuttua pohdintaa, joka aikoinaan käynnisti sisäisen kriisini, joka johti sittemmin siihen, että minusta tuli "ratkaisukristitty". En enää jaksanut "vatuloida" kysymyksiä siitä, miten hengellisyys ja usko minusta näkyy ja mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Tällaista oman navan ympärillä pyörivää "kristillisyyttä" en enää voinut jatkaa, oli oltava muu vaihtoehto.  Se vaihtoehto oli ansaitsematon armo.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #362 : 07.06.15 - klo:13:09 »
Ajattelin jo hetken aikaa, että pitäisikö tänne avata keskustelu syyllisyydestä,
tai oikeasta / väärästä syyllisyydestä.

Vaatimus esim. evankelioinnista saa uskovissa aikaan syyllisyyttä: enkö minä
osaakaan edes evankelioida, miksi en ole kadulla julistamassa Jeesusta, missä vika...

Onko tässä kyse siitä, että on jäänyt lähes trauma siitä että vapaiden suuntien
julistus on ollut vaativaa, tavalla tai toisella syyllistävää? Kun joku esittää
vaatimuksen (ja perustelee sen Raamattuun vedoton), niin lähes automaattinen
reaktio siihen voi olla ahdistus, syyllinen olo.

Onko tällainen syyllisyys väärää syyllisyyttä, turhaa syyllisyyttä? Millaista on
oikea syyllisyys, mistä asiasta sitä voi tuntea, saa tuntea, pitää tuntea??

Tuttua pohdintaa, joka aikoinaan käynnisti sisäisen kriisini, joka johti sittemmin siihen, että minusta tuli "ratkaisukristitty". En enää jaksanut "vatuloida" kysymyksiä siitä, miten hengellisyys ja usko minusta näkyy ja mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Tällaista oman navan ympärillä pyörivää "kristillisyyttä" en enää voinut jatkaa, oli oltava muu vaihtoehto.  Se vaihtoehto oli ansaitsematon armo.
Entäpä sitten oikea, aiheellinen syyllisyys jostakin asiasta?  Miten sen erottaa
"virheellisestä" syyllisyydestä tai ahdistuksesta?

Luulisin, että meillä esiintyy molempia. Olisi hyvä tietää, milloin syyllisyys on aiheetonta.

Paavali kirjoitti korinttilaisille Jumalan mielen mukaisesta murheesta, jota hänen
edellinen kirjeensä oli saanut aikaan. Tämä murhe sai aikaan parannuksen, eli
syyllistäminen oli aiheellista ja hyödyksi.

Eli: kaikki "vatuloinniksi" nimittämäsi ei ole haitaksi, ei kaikkea
pohtimista ilmeisesti pidä lopettaa...? Oman navan ympärillä ei pidä pyöriä,
mutta totuutta kannattaa piirittää ja yrittää ottaa siitä selvää.

Vai onko niin, että ansaitsemattoman armon sisäistäminen tekee
tarpeettomaksi koko kysymyksenasettelun väärästä ja oikeasta
syyllisyydestä?

(Kuinkahan yleiseen käyttöön on tulossa monille täysin uusi sana "vatuloida",
hauska seurata sen leviämistä. Wikisanakirjan määritelmä vatuloinnista:
"tehdä jotakin siten, että muille ei selviä onko tekijä tosissaan tekemässä vai ei, jahkailla, arpoa".)

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #363 : 07.06.15 - klo:13:17 »
Peräänkuulutan pelastuksen iloa jonka vaikutus tuntuu omassa itsessä ja näkyy muillekin. Jos Pyhä Henki saisi vallata yhä enemmän meitä ja kirkastaa Jeesuksen rakkauden armon suuruuden, murtuisimme sen edessä. Kun uskovat elävät itse todeksi Kristusta päivittäisessä elämässään, evankeliointi hoituu siinä sivussa.
En todellakaan halua syyllistää ketään.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #364 : 07.06.15 - klo:13:41 »
Peräänkuulutan pelastuksen iloa jonka vaikutus tuntuu omassa itsessä ja näkyy muillekin.

Mielestäni pelastuksen ilo tulee juuri siitä, ettei minun tarvitse penkoa sisintäni analysoiden asioita, joita sieltä löytyy. Pilalla mikä pilalla. Jos en kestä Jumalan edessä ainoastaan sovituksen tähden, niin en kestä mitenkään. Eikä minun tarvitse odotella jotain tunnetta, joka vahvistaisi asian tai näkyisi ulospäin. Olen sellainen kuin olen sekä ihmisten että Jumalan edessä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #365 : 07.06.15 - klo:14:16 »
Peräänkuulutan pelastuksen iloa jonka vaikutus tuntuu omassa itsessä ja näkyy muillekin. Jos Pyhä Henki saisi vallata yhä enemmän meitä ja kirkastaa Jeesuksen rakkauden armon suuruuden, murtuisimme sen edessä. Kun uskovat elävät itse todeksi Kristusta päivittäisessä elämässään, evankeliointi hoituu siinä sivussa.
En todellakaan halua syyllistää ketään.
En tarkoittanutkaan että sinä syyllistäisit. Vaan sitä, että minä tai joku muu
syyllistyy herkästi joistakin asioista. Tälläinen syyllistyminen voi olla
turhaa - mutta ei se silti ole kevyt asia, jos oikeasti tuntee syyllisyyttä.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #366 : 07.06.15 - klo:14:30 »
Peräänkuulutan pelastuksen iloa jonka vaikutus tuntuu omassa itsessä ja näkyy muillekin.

Mielestäni pelastuksen ilo tulee juuri siitä, ettei minun tarvitse penkoa sisintäni analysoiden asioita, joita sieltä löytyy. Pilalla mikä pilalla. Jos en kestä Jumalan edessä ainoastaan sovituksen tähden, niin en kestä mitenkään. Eikä minun tarvitse odotella jotain tunnetta, joka vahvistaisi asian tai näkyisi ulospäin. Olen sellainen kuin olen sekä ihmisten että Jumalan edessä.
Ei välttämättä tarvitse penkoa esille jotakin, vaikkapa syyllisyyden tunnetta.
Vaan: syyllisyyttä (syyllisyyden tunnetta) voi olla penkomattakin, se voi tulla
jostakin tilanteesta tai jonkun toisen puheesta. Silloin olisi hyvä tietää kuinka
siihen suhtautuisi - onko se turhaa vai olenko oikeasti syyllinen.

Monessa tapauksessa on varmaankin niin, että Jumalan silmissä en ole syyllinen.
Ongelma voikin olla siinä, että silti tunnen syyllisyyden tuskia. Tästä
halusin vaihtaa ajatuksia - siis milloin nämä tunteet ovat turhia, milloin eivät.

Ettei tämä menisi liiaksi hengellisyyden tai seurakunnallisuuden puolelle,
niin yksinkertainen käytännön esimerkki: yläasteen ajalta muistan, kun opettaja
kertoi, miten hän oli lapsena heitellyt kiviä lintuja kohti. Yksi kivi osuikin sitten
talitiaiseen niin, että se kuoli. Ja poika tunsi valtavaa syyllisyyttä tintin kuolemasta.
Oliko tämä syyllisyyden tunteminen aiheellista ja oikeaa, vai eikö ollut?
Eli: oliko kiven heittäjä syyllinen?

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #367 : 07.06.15 - klo:14:38 »
Minullekin on tuttua syyllisyyden kokeminen asioista joita en tee jostakin syystä. Sen verran ratkaisukeskeinen että alan miettiä mitä pitääisi tapahtua minussa jotta asiat korjaantuisivat.

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #368 : 07.06.15 - klo:15:17 »
Jaa-a, Taiston esimerkki syyllisyyden kokemisesta. Ulkopuolisena sanoisin että ei tarvitse kantaa syyllisyyttä, pitää antaa itselleen anteeksi vaikka oli tietysti syyllinen, ei se ollut vahinko kun kerran heitti lintuja kohti kiviä. Mutta kun minulla itselläni on kokemus kun kiusasin lapsena kärpäsiä ymmärrän mistä puhutaan. Olen tehnyt pahaa elämässäni paljon enemmänkin, mutta tämä asia saa kyyneleet silmiini ja tuntuu etten voi antaa sitä itselleni koskaan anteeksi.
Minusta on joku joskus sanonut että olet niin kiltti ettet tekisi kärpäsellekkään pahaa..olen tehnyt.

Jumalan edessä en ole enää syyllinen mistään teoistani.
« Viimeksi muokattu: 07.06.15 - klo:15:27 kirjoittanut pax »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #369 : 07.06.15 - klo:21:09 »
Ettei tämä menisi liiaksi hengellisyyden tai seurakunnallisuuden puolelle,
niin yksinkertainen käytännön esimerkki: yläasteen ajalta muistan, kun opettaja
kertoi, miten hän oli lapsena heitellyt kiviä lintuja kohti. Yksi kivi osuikin sitten
talitiaiseen niin, että se kuoli. Ja poika tunsi valtavaa syyllisyyttä tintin kuolemasta.
Oliko tämä syyllisyyden tunteminen aiheellista ja oikeaa, vai eikö ollut?
Eli: oliko kiven heittäjä syyllinen?

Jos olisin ollut tuo poika, niin olisin tuntenut samalla tavalla syyllisyyttä, mikä mielestäni kuuluu asiaan. Jos en tuntisi syyllisyyttä, olisin jotenkin henkisesti vammainen. Oikea syyllisyyden tunne osoittaa, että syyllisyyttä kokeva on henkisesti terve.

Tämä menee nyt kuitenkin hengellisyyden puolelle. Lain tarkoitus on herättää syyllisyys Jumalan ja ihmisten edessä jopa niin, että ihminen tuntee olevansa kadotettu. Ja syyllisyyden tarkoitus on saada syyllinen etsimään apua. Apu löytyy Kristuksesta, joka vapauttaa syyllisyydestä ja myös syyllisyyden tunteesta.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa pax

  • Viestejä: 1666
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #370 : 07.06.15 - klo:21:16 »
Kyllähän me tiedämme kuka on syyttäjä, tunnemme myös Puolustajan.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #371 : 07.06.15 - klo:21:52 »
Tähän väliin on hyvä kertoa kokemuksiani seurakunnasta. Joskus kokoukseen tuli lähdettyä ihan iloisella mielellä, mutta palatessa olo oli kuin piestyllä koiralla. Eli kuultu saarna vaikutti syyllistävästi. Usein puhuja mainitsi ihan nimeltäkin henkilöitä, jotka ovat tosi toimissa edistämässä Jumalan valtakunnan asiaa ja samalla ilmaisi suoraan tai peitellysti kuinka toiset lepäilevät vaan penkissään eivätkä kanna murhetta hukkuvista sieluista.

Toinen asia, joka on ottanut aivoon, on se, että monet hengelliset järjestöt rahastavat sillä, että saavat uskovat tuntemaan syyllisyyttä. Kun tällainen järjestö saa sitten uskovien osoitteita, niin alkaa tulla kirjeitä, joissa lukijaa tervehditään sanoilla: "Rakas työmme tukija". Sitten tuodaan esille miten juuri minun panokseni heidän työnsä menestymiseksi on erittäin tärkeä. Ja kuitenkin tietävät, etteivät ole saaneet minulta latin latia. Nykyisin en suostu enää syyllistymään, vaan heitän kirjeen roskiin. Enkä pidä korrektina sitäkään, että jokin järjestö lähettää jatkuvasti kirjeitään, vaikka en ole sitä pyytänyt, enkä siihen työhön osallistunut.

Jos jotain työtä haluan tukea, niin valitsen jonkun työmuodon, jota pidän arvossa. Ja annan tukeni siihen säännöllisesti.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #372 : 07.06.15 - klo:21:56 »
Tietenkin on myös tervettä syyllisyyttä. Tulee tehtyä jotain vähemmän sopivaa tai sanottua jollekin jotain loukkaavaa. Nämä syyllisyyden muodot ovat itsestä johtuvia ja niihin löytyy apu siitä, että asia selvitetään ja pyydetään anteeksi, jos se on mahdollista.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #373 : 08.06.15 - klo:18:54 »
Tietenkin on myös tervettä syyllisyyttä. Tulee tehtyä jotain vähemmän sopivaa tai sanottua jollekin jotain loukkaavaa. Nämä syyllisyyden muodot ovat itsestä johtuvia ja niihin löytyy apu siitä, että asia selvitetään ja pyydetään anteeksi, jos se on mahdollista.
Entäpä sellaisen asian tekemättä jättäminen, jonka tietää oikeaksi
ja jonka tekemättä jättäminen on vahingoksi toisille?
("milloin ne näimme sinut ... emmekä sinua palvelleet").

Melko laajaksi muuttuu se tekemisten kirjo, jossa teemme väärin ja olemme
syyllisiä, kun asiaa alkaa näin päin ajatella. Missähän menee edes
raja, mitä meidän pitää tehdä - vai onko syyllisyytemme rajaton?

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia ja mietteitä hengellisistä asioista
« Vastaus #374 : 08.06.15 - klo:19:02 »
Tietenkin on myös tervettä syyllisyyttä. Tulee tehtyä jotain vähemmän sopivaa tai sanottua jollekin jotain loukkaavaa. Nämä syyllisyyden muodot ovat itsestä johtuvia ja niihin löytyy apu siitä, että asia selvitetään ja pyydetään anteeksi, jos se on mahdollista.
Entäpä sellaisen asian tekemättä jättäminen, jonka tietää oikeaksi
ja jonka tekemättä jättäminen on vahingoksi toisille?
("milloin ne näimme sinut ... emmekä sinua palvelleet").

Melko laajaksi muuttuu se tekemisten kirjo, jossa teemme väärin ja olemme
syyllisiä, kun asiaa alkaa näin päin ajatella. Missähän menee edes
raja, mitä meidän pitää tehdä - vai onko syyllisyytemme rajaton?

Olen taipuvainen uskomaan, että syyllisyytemme on rajaton. Voidaan milloin tahansa näyttää toteen, että jätämme kaiken aikaa tekemättä asioita, jotka auttaisivat jotakuta. Mikä voisi meidät tästä pelastaa? Mielestäni ei mikään muu kuin armo, joka myös on rajaton. Ja armo vaikuttaa silloin tällöin niitä Jumalan valmistamia tekoja. Ne ovat joskus hyvinkin pieniä, ehkä juuri siksi vanhurskaat eivät tienneet mitään Jumalalle otollista tehneensä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell