Tänään ajattelin sitä, että uskonelämä voi koostua pienistäkin tärkeistä asioista. Esim. että on voimia rukoilla illalla itsensä ja muiden puolesta, se että lukee Raamattua omissa oloissaan tai se, että on "uskovien yhteydessä" netissä. Aina ei tarvitse kirkkoon asti lähteä, eikä usko ole mikään kilpailun asia. "Minäpä rukoilen kolme kertaa päivässä aina" ja joku jättää väliin moneksi viikoksi, koska rukoilu ei lähde sydämestä asti vaan on teeskentelyä. Pointti oli se, että joskus tulee päivä, kun ei ns. osaa rukoilla ja sanat takertuvat kurkkuun. Silloin on hyvä pitää taukoa tai yrittää entistä intensiivisemmin.