Miten tulkita Raamattua oikein?

[evlutkristitty]

Jeesus ei ole mikään kanava, jota kautta liha alkaisi jalostumaan kohti hyvää elämää, hyvä Ifa.

Jeesus on tie totuus ja elämä, kuten Raamattu sanoo. Jeesus itse on siis tuo elämä, ei mikään kanava elämään.

2. Kor. 5:21   Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

2. Kor. 6:1   Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
2. Kor. 6:2    Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.


Mutta usko Kristukseen, joka on elämää Hengessä, elämää Kristuksessa, saa kyllä aikaan rakkauden tekoja.

Teotkin siis tulevat, mutta ne tulevat uskosta, - liha ei mitään hyödytä.

Hevonenkin valjastetaan kärryjen eteen, ja veturi on edessä junassakin, vaunut kulkevat sitten veturin perässä minne veturi vie.

Epäuskoiset tekevät paljon enemmän hyviä tekoja, kun monikaan uskovista tekee. Tämä on hyvä asia sinällään, - mutta ei nämä teot heitä pelasta.

Uskosta tulevat teot ovat sikäli erilaisia tekoja että niistä kaikki kunnia ja kiitos tulee Jumalalle, ei tekoja tekevälle itselleen. Näitä hyviä tekoja Kristukselle tehneet henkilöt eivät edes tiedä tehneensä tällaisia tekoja, kuten tuomiopäivänä käy ilmi.

Matt. 25:34   Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Matt. 25:35   Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
Matt. 25:36   minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

Matt. 25:37   Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
Matt. 25:38   Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Matt. 25:39   Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'

Matt. 25:40   Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

[Taisto]

Näitä hyviä tekoja Kristukselle tehneet henkilöt eivät edes tiedä tehneensä tällaisia tekoja, kuten tuomiopäivänä käy ilmi.

Matt. 25:40   Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Kuule evlutkristitty: kyllä vain tietävät. Minä ainakin tiedän varsin hyvin, että olen käynyt sairaalassa sairasta katsomassa, sen verran kuin olen. Ja tiedän, että olen antanut avustusta nälkää näkeville, sen verran kuin olen. En minä itseäni näistä asioita tietämättömäksi voi tehdä - vai pitäisikö teeskennellä tietämätöntä?

Ja kun olen lukenut nuo Jeesuksen sanat, niin niiden perusteella tiedän nyt senkin, että ihmisille tehdyt teot ovat tehdyt myös Jeesukselle. Vai pitäisikö tämä puoli asiasta yrittää kaikin keinoin unohtaa, ja jälleen teeskennellä tietämätöntä?

Eri asia on sitten se, mitä katson näillä asioilla ansainneeni. Ei hyviä tekoja kannata ansaitsemismielessä tehdä.
Itsemme kannalta tärkeää on se, millä mielellä asioita tehdään. Ne, joille vaikkapa annamme ruokaa, saavat siitä ravintoa
ja ehkä jäävät henkiin ansiostamme - riippumatta siitä mikä on ollut antajan mieli. Mutta antajalle itselleen taitaa olla
merkitystä - paljon merkitystä - sillä, mikä on ollut antamisen "mieli": itsekäs ajattelu, ansaitsemisen tarkoitus, vai jokin muu.

[Oloneuvos]

Jollekin sana "oppi" saattaa tuottaa sydämen tykytyksiä. Ja Kristinuskossa uskon kohde on Persoona, Jeesus Kristus. Ei opinkappaleet sinänsä. Mutta kun Jeesus kysyy:"Kuka minä teidän mielestänne olen", siihen tulee meidän jotenkin vastata. Mitä Hänestä uskomme. Onko Hän vain ihminen, profeetta, vain hyvä opettaja, vai Jumalan Poika ja Vapahtaja? Ilman Raamatusta saatavaa opetusta, oppia, emme voisi antaa oikeata vastausta.

Minusta kysymys pelastuksesta on juuri opillinen pääkysymys.

Tässä liikutaan kristinuskon ytimessä. Elävä usko ei ole uskoa uskoon eikä niihin asioihin, jotka ovat varjo- tai esikuvia pelastuksesta. Pelastus on henkilö Jeesus Kristus. Hän ei ole jokin mystinen asia vaan elävä persoona. Ihminen ei pelastu uskomalla ulkoisiin toimituksiin ja asioihin vaan uskomalla Jeesuksen Kristuksen henkilöön, joka otti päälleen maailman synnin ja vei sen pois. "Katsokaa Minuun ja pelastukaa te maailman ääret kaikki, sillä Minä olen Jumala eikä kukaan toinen. Ei ole muuta pelastavaa Jumalaa kuin Minä". Pelastus on ihmistä aivan lähellä ja "on tapahtuva, että jokainen joka huutaa avukseen Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu" eikä ole "muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa voisimme pelastua".

Look unto me, and be ye saved, all the ends of the earth: for I am God, and there is none else - Katsokaa Minuun ja olette pelastuneet kaikki maan ääret, sillä Minä olen Jumala eikä toista ole (Oloneuvoksen käännös Jes. 45:22, KJV).

Usko on uskoa aina johonkin objektiiviseen uskoon eli uskonsisältöön. Uskossa on aina läsnä kaksi puolta: usko, jolla uskotaan, ja usko, joka uskotaan (tai uskon sisältö, johon uskotaan). Pelkkä subjektiivinen usko ei riitä, eli ei riitä pelkkä usko, jolla uskotaan, sillä uskolla on aina jokin sisältö, oli se sitten asia tai persoona tai sekä että.

Jeesus-Persoona, jonka olemassaoloon myös uskova uskoo, koska ei näe Häntä, omaa tiettyjä asiasisältöjä (esim. mitä Hän ajattelee ihmisestä, mitä Hän opettaa jne.), joten ei voi mielestäni erottaa Jeesus-Persoonaa asiasta. Persoona ilman minkäänlaista ymmärrettävää asiasisältöä olisi mielestäni melko käsittämättömän tai tuntematon persoona, kuin aave, täysin epämääräinen, näkymätön, ulkoisin aistein havaitsematon ja mykkä.

Kirjoitit "Usko on uskoa aina johonkin objektiiviseen uskoon eli uskonsisältöön". Ei ole, paitsi teologiassa ehkä. Käytännön elämässä (tosi elämässä) usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.

[Ifa]

Jeesus ei ole mikään kanava, jota kautta liha alkaisi jalostumaan kohti hyvää elämää, hyvä Ifa.

Jeesus on tie totuus ja elämä, kuten Raamattu sanoo. Jeesus itse on siis tuo elämä, ei mikään kanava elämään.

2. Kor. 5:21   Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

2. Kor. 6:1   Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
2. Kor. 6:2    Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.


Mutta usko Kristukseen, joka on elämää Hengessä, elämää Kristuksessa, saa kyllä aikaan rakkauden tekoja.

Teotkin siis tulevat, mutta ne tulevat uskosta, - liha ei mitään hyödytä.

Hevonenkin valjastetaan kärryjen eteen, ja veturi on edessä junassakin, vaunut kulkevat sitten veturin perässä minne veturi vie.

Epäuskoiset tekevät paljon enemmän hyviä tekoja, kun monikaan uskovista tekee. Tämä on hyvä asia sinällään, - mutta ei nämä teot heitä pelasta.

Uskosta tulevat teot ovat sikäli erilaisia tekoja että niistä kaikki kunnia ja kiitos tulee Jumalalle, ei tekoja tekevälle itselleen. Näitä hyviä tekoja Kristukselle tehneet henkilöt eivät edes tiedä tehneensä tällaisia tekoja, kuten tuomiopäivänä käy ilmi.

Matt. 25:34   Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
Matt. 25:35   Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
Matt. 25:36   minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

Matt. 25:37   Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
Matt. 25:38   Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?
Matt. 25:39   Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'

Matt. 25:40   Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Minulleko sinä saarnaat?

[crystalvoice]

Jollekin sana "oppi" saattaa tuottaa sydämen tykytyksiä. Ja Kristinuskossa uskon kohde on Persoona, Jeesus Kristus. Ei opinkappaleet sinänsä. Mutta kun Jeesus kysyy:"Kuka minä teidän mielestänne olen", siihen tulee meidän jotenkin vastata. Mitä Hänestä uskomme. Onko Hän vain ihminen, profeetta, vain hyvä opettaja, vai Jumalan Poika ja Vapahtaja? Ilman Raamatusta saatavaa opetusta, oppia, emme voisi antaa oikeata vastausta.

Minusta kysymys pelastuksesta on juuri opillinen pääkysymys.

Tässä liikutaan kristinuskon ytimessä. Elävä usko ei ole uskoa uskoon eikä niihin asioihin, jotka ovat varjo- tai esikuvia pelastuksesta. Pelastus on henkilö Jeesus Kristus. Hän ei ole jokin mystinen asia vaan elävä persoona. Ihminen ei pelastu uskomalla ulkoisiin toimituksiin ja asioihin vaan uskomalla Jeesuksen Kristuksen henkilöön, joka otti päälleen maailman synnin ja vei sen pois. "Katsokaa Minuun ja pelastukaa te maailman ääret kaikki, sillä Minä olen Jumala eikä kukaan toinen. Ei ole muuta pelastavaa Jumalaa kuin Minä". Pelastus on ihmistä aivan lähellä ja "on tapahtuva, että jokainen joka huutaa avukseen Herran Jeesuksen nimeä, pelastuu" eikä ole "muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa voisimme pelastua".

Look unto me, and be ye saved, all the ends of the earth: for I am God, and there is none else - Katsokaa Minuun ja olette pelastuneet kaikki maan ääret, sillä Minä olen Jumala eikä toista ole (Oloneuvoksen käännös Jes. 45:22, KJV).

Usko on uskoa aina johonkin objektiiviseen uskoon eli uskonsisältöön. Uskossa on aina läsnä kaksi puolta: usko, jolla uskotaan, ja usko, joka uskotaan (tai uskon sisältö, johon uskotaan). Pelkkä subjektiivinen usko ei riitä, eli ei riitä pelkkä usko, jolla uskotaan, sillä uskolla on aina jokin sisältö, oli se sitten asia tai persoona tai sekä että.

Jeesus-Persoona, jonka olemassaoloon myös uskova uskoo, koska ei näe Häntä, omaa tiettyjä asiasisältöjä (esim. mitä Hän ajattelee ihmisestä, mitä Hän opettaa jne.), joten ei voi mielestäni erottaa Jeesus-Persoonaa asiasta. Persoona ilman minkäänlaista ymmärrettävää asiasisältöä olisi mielestäni melko käsittämättömän tai tuntematon persoona, kuin aave, täysin epämääräinen, näkymätön, ulkoisin aistein havaitsematon ja mykkä.

Kirjoitit "Usko on uskoa aina johonkin objektiiviseen uskoon eli uskonsisältöön". Ei ole, paitsi teologiassa ehkä. Käytännön elämässä (tosi elämässä) usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.

Jos ihminen toivoo jotain, toivon kohteella on jokin asiasisältö, siis sellainen sisältö, jonka voi sanoilla ilmaista. Vai toivooko joku ei-mitään? Jos joku kysyisi, mitä toivot, niin mitä vastaisit?

[Oloneuvos]

Jos ihminen toivoo jotain, toivon kohteella on jokin asiasisältö, siis sellainen sisältö, jonka voi sanoilla ilmaista. Vai toivooko joku ei-mitään? Jos joku kysyisi, mitä toivot, niin mitä vastaisit?

Jos toivomme on Jumalassa niin onko se toivo käsitettävissä "asiasisältönä"? Toivo personoituu. En voi mieltää Jumalaa asiana. Raamattu opettaa, että Jumala on uskovan toivo. Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran." (Jer. 17:13, Ps. 71:5, Jer. 14-8). Tämä elävä toivo ei saata häpeään, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu (Rm. 5:5).

Kysyt: "Mitä toivon?"
Vastaan: "Minä toivon Jumalaan".

[evlutkristitty]

Ilman Kristusta ei kenelläkään ole toivoa pelastuksesta. Armahtavan Jumalan me kohtaamme Kristuksessa, uskon ja Kasteen kautta. Me kohtaamme Kristuksen myö Herran Pyhässä Ehtoollisessa.

Ilman verenvuodatusta ei ole syntien sovitusta Jumalan edessä.

Evankeliumissa me kohtaamme Kristuksen.

Usko on käsivarsi jolla Jumalan pelastushyvyydet otetaan vastaan. Uskoa ei voi mistään itse ottaa, sekin on Jumalan lahja.

Missä on siis kerkaaminen? Se on suljettu pois. Kristuksessa on kerskauksemme, hän on meidän toivomme. Sana rististä, Sana uhrista jolla syntimme on sovitettu.

Maailmassa on paljon uskontoja, mutta niiden harjoittajilla ei ole Vapahtajaa.

[evlutkristitty]

Ontuville sokeille ja raajarikoille on tämä ihana Tie. Tie itse kuljettaa sillä kulkevat perille. Jeesus on tie.

Ihmisillä jotka uskovat omiin käsityksiinsä, tai jonkun muun tahon käsityksiin on raskas ja vaikea tie. Sana on sinua lähellä, sanoo apostoli. Se on sana uskosta jota me (profeetat, Kristus ja apostolit) julistamme.

Room. 10:6   Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin:
"Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,

Room. 10:7   tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on:
nostamaan Kristusta kuolleista.

Room. 10:8   Mutta mitä se sanoo?

"Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.

Room. 10:9   Sillä jos sinä ...
... tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi
... ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt,
... niin sinä pelastut;

Room. 10:10   sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

Room. 10:11   Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
Room. 10:12   Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Room. 10:13   Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."

[evlutkristitty]

Kristuksen Henki puhuu profeetta Jesajan kautta jo 700 vuotta aikaisemmin tästä ihanasta tiestä, jolta eivät eksy hullutkaan. Tie valmis on, voit löytää sen, keskellä kysymyksien.

Jes. 35:1   Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.
Jes. 35:2   Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.

Jes. 35:3   Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.
Jes. 35:4   Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."

Jes. 35:5   Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.
Jes. 35:6   Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.

Jes. 35:7   Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.

Jes. 35:8   Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.

Jes. 35:9   Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.

Jes. 35:10   Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

[evlutkristitty]

Vielä on eräs tärkeä paikka Raamatussa, jos sallitaan. Tämä paikka kertoo millaiset seuraukset on kaikenlaisellas siehottamisella (= ihmisten ponnisteluilla vihaisen Jumalana lepyttämiseksi).
- Tai sitten tyhmän ja heikon Jumalansa neuvomiseksi ja auttamiseksi.

Jes. 28:9   "Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja?

Jes. 28:10   
Käsky käskyn päälle,
käsky käskyn päälle,
läksy läksyn päälle,
läksy läksyn päälle,
milloin siellä, milloin täällä!" -

Jes. 28:11   Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle,
Jes. 28:12   hän, joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka." Mutta he eivät tahtoneet kuulla.

Jes. 28:13   Niinpä on Herran sana oleva heille:
"Käsky käskyn päälle,
käsky käskyn päälle,
läksy läksyn päälle,
läksy läksyn päälle,
milloin siellä, milloin täällä",

niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.

[Oloneuvos]

Ilman Kristusta ei kenelläkään ole toivoa pelastuksesta. Armahtavan Jumalan me kohtaamme Kristuksessa, uskon ja Kasteen kautta. Me kohtaamme Kristuksen myö Herran Pyhässä Ehtoollisessa.

Ilman verenvuodatusta ei ole syntien sovitusta Jumalan edessä.

Evankeliumissa me kohtaamme Kristuksen.

Usko on käsivarsi jolla Jumalan pelastushyvyydet otetaan vastaan. Uskoa ei voi mistään itse ottaa, sekin on Jumalan lahja.

Missä on siis kerkaaminen? Se on suljettu pois. Kristuksessa on kerskauksemme, hän on meidän toivomme. Sana rististä, Sana uhrista jolla syntimme on sovitettu.

Maailmassa on paljon uskontoja, mutta niiden harjoittajilla ei ole Vapahtajaa.

Voi hyvänen aika sentään! Kenelle Sinä saarnaat? Minulleko?

[Ifa]

Crystalvoicen ajatuksiin uskosta Jeesukseen kommentoin, että tämä Jumalan lahjoittama usko on kanavana, jonka välityksellä Jeesuksen vanhurskaus ja elämä jokapäiväisessä arjessa konkretisoituu aitoina, tapahtuvina asioina. Jeesus on Elämä.

Palaan tähän viestiini vielä. Oletko Crystalvoice funtsannut asioita tältä kantilta, että uskossaoleminen on suhde henkilöön, siis persoonaan? Kun Raamattua lukee, tämä varmastikin sieltä selkeästi nousee esiin. Jeesus esimerkiksi sanoo, että tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille levon. Hän myös lupaa rauhansa omilleen, vaikka maailmassa on ahdistus. Jeesus myös kehottaa seuraamaan itseään ja mm. sanoo, että "minä teen teistä ihmisten kalastajia". Hän myös sanoo olevansa omissaan sisäisesti, Pyhässä Hengessä. Ja tämä kaikki omistetaan ja eletään todeksi uskon kautta.

Ja mitä tulee arkipäiväiseen, jokapäiväiseen elämään, Jeesus on lupauksensa mukaan kanssamme "joka päivä". Mitäpä muuta se voisi ollakaan, koska Hän on  omissaan. Kukaan ei ole yksin, eikä omassa varassaan missään elämäntilanteessa. Kuolemastakin sanotaan, että se on voitto.

[crystalvoice]

Crystalvoicen ajatuksiin uskosta Jeesukseen kommentoin, että tämä Jumalan lahjoittama usko on kanavana, jonka välityksellä Jeesuksen vanhurskaus ja elämä jokapäiväisessä arjessa konkretisoituu aitoina, tapahtuvina asioina. Jeesus on Elämä.

Palaan tähän viestiini vielä. Oletko Crystalvoice funtsannut asioita tältä kantilta, että uskossaoleminen on suhde henkilöön, siis persoonaan? Kun Raamattua lukee, tämä varmastikin sieltä selkeästi nousee esiin. Jeesus esimerkiksi sanoo, että tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille levon. Hän myös lupaa rauhansa omilleen, vaikka maailmassa on ahdistus. Jeesus myös kehottaa seuraamaan itseään ja mm. sanoo, että "minä teen teistä ihmisten kalastajia". Hän myös sanoo olevansa omissaan sisäisesti, Pyhässä Hengessä. Ja tämä kaikki omistetaan ja eletään todeksi uskon kautta.

Ja mitä tulee arkipäiväiseen, jokapäiväiseen elämään, Jeesus on lupauksensa mukaan kanssamme "joka päivä". Mitäpä muuta se voisi ollakaan, koska Hän on  omissaan. Kukaan ei ole yksin, eikä omassa varassaan missään elämäntilanteessa. Kuolemastakin sanotaan, että se on voitto.

Totta kai tiedän, mistä puhut. Olenhan ollut vuosikausia uskossa.

[Natanael]

Tuolla edellä kirjoitin sen suuntaista ajatusta, että mökin Matti ja Miina voi osata selittää Raamattua paremmin kuin joku muodollisen teologisen koulutuksen saanut.

Laajennan hieman ajatusta.

Raamattu  puhuu selvästi siitä, että seurakunnassa on opettajia.

11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,

27 Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.

Tuosta käy myös selvästi ilmi, että Jumala on se, joka asettaa opettajat.
Erilaisissa organisaatioissa voi olla omia sääntöjä,  kuka ko. yhteisössä saa opettaa. Niin tietenkin.

Opettajat seurakuntaan asettaa kuitenkin Jumala itse.


Luonnollisesti tuosta nousee esille kysymys, mistä toiset ihmiset tietävät kuka on opettaja tai kenellä on lupa opettaa.
Pienessä porukassa tuon tietämisen kanssa ei ole ehkä mitään ongelmaa, koska kyllä sen huomaa kenellä on taito opettaa.



Mielestäni hyvä opettajan tunnusmerkki on se, että opetettavat oppivat.
Mielestäni hyvä evankelistan tunnusmerkki on se, että kuulijat kääntyvät Jumalan puoleen.
Mielestäni hyvä profeetan tunnusmerkki on se, että ihmiset uskovat kehoituksia ja  varoituksia ja tulevat rohkaistuiksi. Tai ainakin tulevat niistä tietoisiksi.
Mielestäni hyvä vanhimman tunnusmerkki on se, että hän osaa opettaa niin, että yksilön sydän ymmärtää missä tie on ja saa tämän palaamaan sinne.



Ei vain se ole opettaja, joka opettajaksi asetetaan, vaan se, joka jo sitä on.
Ei vain se ole opettaja,  joka jostain teologisesta koulusta valmistuu, vaan ennen kaikkea se, jota Jumala on opettanut.

[Ifa]

Crystalvoicen ajatuksiin uskosta Jeesukseen kommentoin, että tämä Jumalan lahjoittama usko on kanavana, jonka välityksellä Jeesuksen vanhurskaus ja elämä jokapäiväisessä arjessa konkretisoituu aitoina, tapahtuvina asioina. Jeesus on Elämä.

Palaan tähän viestiini vielä. Oletko Crystalvoice funtsannut asioita tältä kantilta, että uskossaoleminen on suhde henkilöön, siis persoonaan? Kun Raamattua lukee, tämä varmastikin sieltä selkeästi nousee esiin. Jeesus esimerkiksi sanoo, että tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille levon. Hän myös lupaa rauhansa omilleen, vaikka maailmassa on ahdistus. Jeesus myös kehottaa seuraamaan itseään ja mm. sanoo, että "minä teen teistä ihmisten kalastajia". Hän myös sanoo olevansa omissaan sisäisesti, Pyhässä Hengessä. Ja tämä kaikki omistetaan ja eletään todeksi uskon kautta.

Ja mitä tulee arkipäiväiseen, jokapäiväiseen elämään, Jeesus on lupauksensa mukaan kanssamme "joka päivä". Mitäpä muuta se voisi ollakaan, koska Hän on  omissaan. Kukaan ei ole yksin, eikä omassa varassaan missään elämäntilanteessa. Kuolemastakin sanotaan, että se on voitto.

Totta kai tiedän, mistä puhut. Olenhan ollut vuosikausia uskossa.

Olen sitten vaan saanut väärän käsityksen ajatuksistasi, kun kuvittelin, että etsit vastauksia. Mutta hyvä näin. Johdatusta ja siunausta elämääsi.