Tiedän mihin viittaat, ja itsekin olen ylistänyt sillä tavalla. Mutta kun pidemmän päälle olen seurannut mitä siinä tapahtuu, olen tullut siihen tulokseen että se ei ehkä sittenkään ole niin hengellistä kuin alunperin luulisi...
Luulet itsekin ylistäneesi samalla tavalla. Mutta mistä sinä tiedät mitä minun tai jonkun toisen sisimmässä tapahtuu ylistämisen aikana? Entä jos et olekaan ylistänyt samalla tavalla, vaan sinulla siihen on sekoittunut sielullisuutta ja sen kautta luulet että kaikilla muillakin on niin? Tuo kuulostaa ihan samalta kuin monet uskosta luopuneet, jotka sanovat että uskovien touhu on ihan feikkiä. Tehdään omista kokemuksista ja epäonnistumisista yleinen totuus, eikä suostuta hyväksymään että joku muu ehkä kokee asian toisin.
Minä olen ollut uskossa kohta 20 vuotta ja olen koko sen ajan ylistänyt. Nyt en ole pitkään aikaan käynyt kokouksissa jossa ylistetään, vaan teen sitä itsekseni. Minulle ylistäminen avaa tietä Jumalan läsnäoloon, ja olen kuullut lukemattomia samanlaisia kokemuksia. Joten lähtökohtaisesti näen asian niin, että on kolmenlaisia ihmisiä:
1. Niitä joille ylistäminen ja sen siunaukset on avautunut ja jotka eivät tee sitä sielullisesti, tunnetiloja pumpaten yms
2. Niitä jotka ylistävät sielullisesti ja tunnetiloja pumpaten yms
3. Niitä joille ylistäminen ei ole ollenkaan avautunut, ja jotka sen vuoksi suhtautuvat siihen välinpitämättömästi tai negatiivisesti
Te näette vain ryhmät 2 ja 3 koska elätte mustavalkoisessa ahtaassa epätodellisuudessa, jossa kaikki omista kokemuksistanne poikkeavat ovat tietysti harhaoppisia, eikä heidän kokemuksia edes kuunnella koska harhaoppiset ovat tietysti sokeita jne jne. Eli olette lukinneet (lukittautuneet) niin tiukasti omaan pelkonne rakentamaan linnan pimeyteen.