Luin hiljakkoin C. S. Lewisin "Paholaisen kirjeopisto" (Taneli Junttilan suomennos, julkaisuvuosi 2007) ja kommentoin sitä hiukan. Tässä käännösversiossa on kirjan lopussa mukana varhemmista käännöksistä puuttuva "Nuorten pirujen korkeakoulun vuotuisilla juhlaillallisilla pidetty maljapuhe", jonka Lewis kirjoitti myöhemmin eräänlaiseksi "Paholaisen kirjeopiston" jatko-osaksi.
Kirja on fiktiivinen satiiri ja kirja ei minua erityisemmin säväyttänyt, sillä tarinan kerronta on minun makuuni hiukan liian monisanainen ja "jaaritteleva", joten en jaksanut kovinkaan montaa sivua lukea yhtäsoittoa. Lewisillä on tarinoissaan kuitenkin useita hyviä ja hauskoja oivalluksia ja veikkaan, että osaltaan kirjan saama suosio pohjautuu siihen, että lukija pystyy helposti samaistumaan pirun juonittelujen kohteena olevaan "potilaaseen" ainakin joissakin kohdin, sillä melko yleisistä uskovaisen ihmisen arkielämän tilanteista on kyse, vaikka tarina onkin fiktiivinen.
Minusta paras kohta kirjassa on aivan lopussa "maljapuheen" kaksi viimeistä sivua. Siinä Lewisin satiiri on mehukkaimmillaan, kun maljapuhetta pitävä piru kuvailee pikarissaan olevaa "Fariseus"-viiniä, kuinka siihen on herkän maun aikaansaamiseksi huolella valittu valmistusvaiheessa erilaisia fariseuslajikkeita. Viinin jatkokuvailussa satiiri kohdistuu toisilleen vihamielisiin uskonnollisiin ryhmittymiin, joista maljapuhetta pitävä piru toteaa:
"Yhteistä kaikille oli heidän omahyväisyytensä ja lähestulkoon ääretön etäisyys siihen, mitä he todellisuudessa edustivat, mihinkään sellaiseen, mitä Vihollinen (huom. pirun vihollinen = Jumala) todellisuudessa edustaa tai on käskenyt. Kummankin ryhmittymän todellinen ja elävä oppisisältö oli muiden uskontojen julmuus. Parjaus oli niiden evankeliumi ja panettelu niiden liturgia."
... ja maljapuheen lopussa piru hehkuttaa vielä:
"Uskonto on edelleen se väline, jonka avulla saamme houkuteltua ihmiset herkullisimpiin synteihin. Epäpyhyyden kaunis kukka voi kasvaa ainoastaan pyhyyden välittömässä läheisyydessä. Missään emme kiusaa yhtä menestyksekkäästi kuin alttarin portailla."
Eipä minulla noihin maljapuheen toteamuksiin ole lisättävää eikä poistettavaa. Ne ovat mielestäni enemmän todellisuutta kuin fiktiota.