Kirjoittaja Aihe: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.  (Luettu 5765 kertaa)

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6337
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #75 : 28.08.20 - klo:17:38 »
Niin. Sen takia koko puhdasoppinen luterilaisuus käsitteenä on melko vesitetty.
Ensin joku on tehnyt Raamatun ulkopuolisen jutun siitä miten pitää oikeasti uskoa ja sitten ihmiset eri aikoina tulkitsevat, ottavat pois, lisäävät omiaan. Eli hieman heikoilla perustuksilla ollaan. Ei ihme että menee kallelleen eri suuntiin ja natisee liitoksistaan.

Itse en näe itseäni luterilaisena vaan uudestisyntyneenä uskovana.
Minusta näyttää, että Pyhä Henki yhä kykenee avaamaan ihmisen sydäntä siten, että ihminen ymmärtää evankeliumin ja voi siten vastaanottaa Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajaan. Pyhä Henki opettaa Raamatun sanomaa ihmissydämelle.

On todella vaikuttavaa todeta, että on ihminen sitten mistä lähtökohdasta käsin, kun Pyhä Henki pääsee johtamaan ihmiselle totuutta, tämä johtaa aina siihen että ihminen tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrana ja jotain omasta itsestä on murtunut niin, että ihminen voi syntyä Jumalan lapseksi.

Itse kohtasin Pyhän Hengen opettaman ihmisen tällä viikolla. Hän tunnusti Jeesuksen omaksi Herrakseen ja kertoi miten Herra oli vetänyt hänet luokseen. Se oli tapahtunut vankilassa. Oli istunut siellä 7 vuotta ja oppinut paljon.

On hienoa nähdä, miten Jumala ottaa ihmisen kiinni ja alkaa opettaa. :) Se on valtava lahja.
« Viimeksi muokattu: 28.08.20 - klo:17:51 kirjoittanut sandia »

Poissa TJ

  • Viestejä: 198
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #76 : 28.08.20 - klo:21:50 »
Niin. Sen takia koko puhdasoppinen luterilaisuus käsitteenä on melko vesitetty.
Minusta pietistiset ratkaisukristillisyyttä edustavat pietistiset herätysliikkeet ja 1960-luvulla syntynyt uuspietistinen viidesläisyys ovat vesittäneet puhdasoppisen luterilaisuuden. Tosin herätysliikkeetkin ovat nykyisin vesittyneitä ja hajonneet kuin Neuvostoliitto.

Nykyisin harva suomalainen luterilainen kristitty on koskaan edes kuullutkaan luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista tai Lutherista tai on kiinnostunut henkimaailman asioista. Kirkko kärsii väkikadosta kirkkosaleissa, koska ketään ei kiinnosta iloton luterilaisuus eikä masentavat virret. Siksi kirkosta erotaan kiihtyvällä vauhdilla, mutta kirkon liberaalia siipeä edustava julkkispappi Kari Kanalaa se ei huoleta.

– Ajattelen, että tämä on vapaa maa ja jos haluaa kuulua kirkkoon, olen siitä todella iloinen. Jos hyvistä syistä lähtee, olen siitäkin iloinen, koska silloin ne ovat olleet hyviä syitä.

Kanala kertoo, että kun kirkon asema yhteiskunnassa on horjunut, esimerkiksi rippileirejä on uudistettu. Tavoitteena on saada turvallinen ilmapiiri, ja sisällössä nuorilla itsellään on iso rooli. Hän sanoo, että rippileireillä on ollut aiemmin pakottavaa ohjelmaa.

– Minä en tykkää sellaisesta yhtään. Kristinusko on olemukseltaan vapautta, ja sen pitäisi näkyä kokonaisuudessa. Minulle hienoimpia hetkiä ovat ne, kun istun itse penkissä ja isoset kertovat hapuilevin sanoin ja sävelin omasta ajattelustaan ja uskostaan.

https://yle.fi/uutiset/3-11504123


Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6337
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #77 : 29.08.20 - klo:15:23 »
Kuka on kehittänyt käsitteen ratkaisukristillisyys ja mitä se tarkoittaa. Olen aina ihmetellyt sitä.
Oli melko traumaattista, kun eräs helluntailainen paljon esillä oleva ja paljon evankelioiva uskova hyökkäsi minua kohtaan ja tuomitsi minut ratkaisukritilliseksi, koska Kansanlähetys on hengellinen kotini.

Tuo on ensimmäinen kerta kun törmäsi sanaan ratkaisukristillisyys. Mitä ihmettä se tarkoittaa??

Olen myös miettinyt, mikä on sen vastakohta. ???

Vahingossa-kristillisyys; vasten-tahtoa-kristillisyys; tiedottomasti-kritillisyys??

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #78 : 29.08.20 - klo:15:49 »
Ratkaisukristillisyydellä tarkoitetaan kai ainakin sitä ilmiötä,
että kun Jumala kutsuu, ihminen vastaa myöntävästi ja
ottaa tietoisesti uskon lahjan vastaan.
Koska Jumala ei tee kenestäkään väkisin seuraajaansa,
uskoontuloon tarvitaan ihmisen oma tahto
tehdä vapaaehtoinen ratkaisu joko ottaa kutsu vastaan tai torjua se.

Ilman Jumalan tekemää ovenavausta ei uskoon voi tulla.
Mutta kun Jumalaa vaikuttaa niin, että ihminen alkaa etsiä ja kolkutella,
hänelle varmasti avataan ovi. (Luuk. 11:10)
Etsijä tekee sitten oman ratkaisunsa lähteäkö uskon tielle vai ei.

Herran laupeus ilmenee siinä, että koska Hän tuntee jokaisen elämän perusteellisesti jo sukupolvia taaksepäin, Hän kutsuu ja auttaa ratkaisunteossa yksilöllisesti.
Pyhä Henki rukoilee sanattomia rukouksiaan.

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla."
(Room. 8:26)

Poissa ElCaro

  • Viestejä: 169
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #79 : 29.08.20 - klo:15:50 »
Kyllä ainakin helluntaliikkeen sisällä puhutaan paljonkin uskonratkaisusta - ja siitä näkökulmasta ratkaisukristillisyydestä.
Luulisin että kansanlähetyksessäkin asia nähdään suurinpiirtein samalla tavalla.
Siksi traumaattinen kokemuksesi kuulostaa omituiselta, siis siilä tavalla että tämä uskova hyökkäsi sinua vastaan tällä asialla.

Sana herättänee erilaisia intohimoja ja vastakkainasettelua.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6337
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #80 : 29.08.20 - klo:15:57 »
Olen mieltänyt asian samalla tavalla kuin Soltero ja ElCaro.
Mitä jäisi Raamtusta jäljelle jos eliminoitaisiin kaikki ne kohdat, missä Jumala kutsuu ihmistä ja neuvoo kääntymään, tekemään parannus, ottamaan vastaan evankeliumi.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6337
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #81 : 29.08.20 - klo:16:05 »
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.

Poissa TJ

  • Viestejä: 198
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #82 : 30.08.20 - klo:14:23 »
Mielestani Suomen Ev. Lut. kirkko ei edusta puhdasoppista luterilaisuutta. Siksi mietin mista sita mahtaisi loytya.
Puhdasoppisuuden aikana Ruotsin (Suomen) Ev. Lut. kirkko edusti puhdasoppista luterilaisuutta. Puhdasoppisuuden aika tarkoittaa Suomen historiassa aikakautta, jonka uskonnollista elämää leimasi tiukka evankelis-luterilainen puhdasoppisuus eli ortodoksia. Puhdasoppisuuteen liittyi entistä tiukempi väestön uskonnollinen ja moraalinen yhdenmukaistaminen ja kurinpito sekä kansanuskon vastainen toiminta.

Ruotsin kuningas Juhana III oli kääntynyt  katolilaiseksi vuonna 1576, ja Juhanan kuoltua kuninkaaksi tuli Sigismund, joka myös oli katolilainen. Kaarle-herttua kutsui koolle Upsalan kokouksen, jonka päätös vuodelta 1593 kuuluu luterilaisiin tunnustuskirjoihin, jossa hyväksytään Raamattu kristillisen opin ainoaksi ohjenuoraksi, pitäydytään kolmeen vanhakirkolliseen uskontunnustuksen ja Augsburgin uskontunnustukseen, kielletään näistä poikkeava opetus ja hylätään Juhana III:n liturgia.

Päätös vakiinnutti luterilaisen tunnustuksen aseman Ruotsissa. Vuonna 1686 Ruotsissa säädettiin kirkkolaki, jonka mukaan kaikkien kansalaisten oli kuuluttava evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja osallistuttava pyhäpäivinä jumalanpalveluksiin rangaistuksen uhalla. Kirkolla oli myös oikeus rangaista seurakuntalaisia.

Konventikkeliplakaatti oli laki, joka kielsi herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Konventikkeliplakaatin taustana oli 1600-luvulla valtaan päässyt luterilainen puhdasoppisuus, jonka aikana maallinen valta ja kirkko yhdessä pyrkivät tukahduttamaan kaikki poikkeamat Upsalan kokouksessa 1593 hyväksytystä ja lukkoon lyödystä luterilaisesta opista. Vuoden 1686 kirkkolaissa uhattiin harhaoppisia maastakarkotuksella.

http://tunnustuskirjat.fi/upsala.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Konventikkeliplakaatti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puhdasoppisuuden_aika_Suomessa

« Viimeksi muokattu: 30.08.20 - klo:15:31 kirjoittanut TJ »

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6337
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #83 : 30.08.20 - klo:18:09 »
Huh. Kylla kuulostaa monimutkaiselta. Onneksi voi vaan ottaa Raamatun ja lukea sielta suoraan.

Poissa TJ

  • Viestejä: 198
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #84 : 30.08.20 - klo:22:31 »
Itse en näe itseäni luterilaisena vaan uudestisyntyneenä uskovana.
Eikös tuo uudestisyntyminen Lutherin mukaan tapahdu kasteessa? Siksi 'uudestisyntynyt uskova ' kuulostaa siltä, että joku on omin lupinensa napannut jotain vain Jumalan vallassa olevaa.

Poissa TJ

  • Viestejä: 198
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #85 : 30.08.20 - klo:23:15 »
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".


Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6337
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #86 : 31.08.20 - klo:01:06 »
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".

Eihän kukaan uudestisyntynyt koe tehneensä "ratkaisua" omassa itsessään. Sellainen idea että joku ottaa ja päättää tulla uskoon ja tekee ratkaisun on jostain ulkopuolelta projisoitu juttu. Jumalan kutsu kohdallani oli niin voimakas, että sitä oli todella vaikea vastustaa. Silti yritin ikäänkuin puijata Jumalaa muutaman kuukauden. Häntä vain on hyvin vaikea puijata. Sama Paavalin kohdalla, ei hänelle tullut yhtäkkiä idea että päätänpä sittenkin seurata Jeesusta enkä vainota häneen uskovia. Ja silti ihmisen tahtoelämä ilmeisestikin muuttuu uudestisyntymässä.

Minusta tässä ratkaisukristillisyyskritiikissä on kyse pyrkiä kieltämään se että Raamatun mukaan, Jeesuksen mukaan ihmisen pitää syntyä uudestiylhäältä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Se loukkaa ihmistä joten se pyritään eliminoimaan. Siinä on se Jumalan hulluus, tyhmältä maailman silmissä näyttävä lapsenomaisuus. Mutta kuten varmaan tiedät, Raamattu selvästi osoittaa se on viisaampi kuin inhimillinen viisaus.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
« Viimeksi muokattu: 31.08.20 - klo:01:59 kirjoittanut sandia »

Poissa TJ

  • Viestejä: 198
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #87 : 31.08.20 - klo:11:46 »
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".

Eihän kukaan uudestisyntynyt koe tehneensä "ratkaisua" omassa itsessään. Sellainen idea että joku ottaa ja päättää tulla uskoon ja tekee ratkaisun on jostain ulkopuolelta projisoitu juttu. Jumalan kutsu kohdallani oli niin voimakas, että sitä oli todella vaikea vastustaa. Silti yritin ikäänkuin puijata Jumalaa muutaman kuukauden. Häntä vain on hyvin vaikea puijata. Sama Paavalin kohdalla, ei hänelle tullut yhtäkkiä idea että päätänpä sittenkin seurata Jeesusta enkä vainota häneen uskovia. Ja silti ihmisen tahtoelämä ilmeisestikin muuttuu uudestisyntymässä.

Minusta tässä ratkaisukristillisyyskritiikissä on kyse pyrkiä kieltämään se että Raamatun mukaan, Jeesuksen mukaan ihmisen pitää syntyä uudestiylhäältä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Se loukkaa ihmistä joten se pyritään eliminoimaan. Siinä on se Jumalan hulluus, tyhmältä maailman silmissä näyttävä lapsenomaisuus. Mutta kuten varmaan tiedät, Raamattu selvästi osoittaa se on viisaampi kuin inhimillinen viisaus.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

Subjektiivisissa kokemuksissa on ongelmallista se, että ihmisen usko ei ole pysyvää vaan alati vaihtuvaa esimerkiksi elämäntilanteiden mukaan. Ikävintä näissä ratkaisuasioissa on se tosiasia, että ne vierottavat ihmisen kirkon uskosta, yhteisestä uskosta, ja painottavat yksilökristillisyyttä ylitse määränsä. On kuin vieraantuisi juuristaan. Ja kirkolla tarkoitan nyt sitä kahden vuosituhannen ajan vaeltanutta, monessa langennutta, silti yksinkertaisen sanoman ylösnousemuksesta säilyttänyttä yhteisöä, joka siirtää edelleen perintönään sanomaa Jumalasta. Ratkaisukristillisyyshän  on mahdoton käsite. Se ei ole kristillisyyttä, vaikka se kristillisyyden nimellä kulkeekin. Ihmisen ratkaisut on turhia eikä niillä ole mitään arvoa hengellisessä mielessä. Ratkaisujen tekemiset ovat lähinnä hengellisten hurmahenkien keksintöjä, joita Luther vastusti ankarasti.

Anton

  • Vieras
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #88 : 31.08.20 - klo:12:23 »
Mulla on myös samansuuntainen kokemus kuin Sandialla. Oikeastaan melkein kaikissa asioissa, joissa koen toimineeni Jumalan tahdon mukaisesti kun luontaisesti olisin toiminut toisin, koen oman osuuteni lähinnä vastusteluna. "Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." (Fil 2:13). Kun lopulta olen, Jumalan vaikutuksesta, alkanut nähdä että Hänen tahtonsa onkin mulle parasta, niin vasta siinä vaiheessa oon siihen taipunut. Eli oikeastaan täysin itsekkäästä motiivista. Tulihan tuhlaajapoikakin kotiin, koska hänellä oli nälkä. Ei siinä ollut mitään sen jalompaa motiivia, eikä mun nähdäkseni meilläkään voi syvimmiltään olla.

Mä en kuitenkaan itsekään tykkää käsitteestä "ratkaisukristillisyys", siinä painotetaan liikaa jotain tapahtumaa menneisyydessä. Toki on hyvä muistaa kaiken hyvän mitä Jumala meille on tehnyt, mutta ei millekään menneelle ole järkevää antaa liikaa painoarvoa. Me tehdään joka hetki valintoja, ja tässä hetkessä merkitsee eniten se, mitä valintoja tässä hetkessä teemme.

Paikalla sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6337
Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
« Vastaus #89 : 31.08.20 - klo:15:48 »
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".

Eihän kukaan uudestisyntynyt koe tehneensä "ratkaisua" omassa itsessään. Sellainen idea että joku ottaa ja päättää tulla uskoon ja tekee ratkaisun on jostain ulkopuolelta projisoitu juttu. Jumalan kutsu kohdallani oli niin voimakas, että sitä oli todella vaikea vastustaa. Silti yritin ikäänkuin puijata Jumalaa muutaman kuukauden. Häntä vain on hyvin vaikea puijata. Sama Paavalin kohdalla, ei hänelle tullut yhtäkkiä idea että päätänpä sittenkin seurata Jeesusta enkä vainota häneen uskovia. Ja silti ihmisen tahtoelämä ilmeisestikin muuttuu uudestisyntymässä.

Minusta tässä ratkaisukristillisyyskritiikissä on kyse pyrkiä kieltämään se että Raamatun mukaan, Jeesuksen mukaan ihmisen pitää syntyä uudestiylhäältä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Se loukkaa ihmistä joten se pyritään eliminoimaan. Siinä on se Jumalan hulluus, tyhmältä maailman silmissä näyttävä lapsenomaisuus. Mutta kuten varmaan tiedät, Raamattu selvästi osoittaa se on viisaampi kuin inhimillinen viisaus.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

Subjektiivisissa kokemuksissa on ongelmallista se, että ihmisen usko ei ole pysyvää vaan alati vaihtuvaa esimerkiksi elämäntilanteiden mukaan. Ikävintä näissä ratkaisuasioissa on se tosiasia, että ne vierottavat ihmisen kirkon uskosta, yhteisestä uskosta, ja painottavat yksilökristillisyyttä ylitse määränsä. On kuin vieraantuisi juuristaan. Ja kirkolla tarkoitan nyt sitä kahden vuosituhannen ajan vaeltanutta, monessa langennutta, silti yksinkertaisen sanoman ylösnousemuksesta säilyttänyttä yhteisöä, joka siirtää edelleen perintönään sanomaa Jumalasta. Ratkaisukristillisyyshän  on mahdoton käsite. Se ei ole kristillisyyttä, vaikka se kristillisyyden nimellä kulkeekin. Ihmisen ratkaisut on turhia eikä niillä ole mitään arvoa hengellisessä mielessä. Ratkaisujen tekemiset ovat lähinnä hengellisten hurmahenkien keksintöjä, joita Luther vastusti ankarasti.

Ajattelen täysin vastakkaisesti kuin sinä tuossa kirjoitit.
Ensinnäkin  kirjoitit että usko ei ole pysyvää vaan alati muuttuvaa vaihtuvaa esim. elämänkokemusten mukaan.

Ei uudestisyntyneen ihmisen tietoisuus siitä että on tullut Jumalan lapseksi muutu elämänkokemusten mukaan. En tiedä mihin viittaat sellaisella "uskolla" mikä alati muuttuu.

Eihän myöskään kokemus uskoontulosta mikä säilyy vuosikymmenet tietääkseni VIEROTA muista uskovista, jotka ovat myös kohdanneet Herran. Päinvastoin. Se yhteys on ällistyttävän selvä, vaikka ihminen tulee juuri täysin erilaisista elämäntilanteista, sosiaalisista taustoista, kulttuureista, maasta, maanosista riippumatta.

Eli en todellakaan tiedä mistä puhut.



« Viimeksi muokattu: 31.08.20 - klo:15:57 kirjoittanut sandia »