En minäkään usko, että jonkin uuden, muita parempien uskovien erityisen
raamatullisen seurakunnan laatiminen
olisi mikään ratkaisu nykyiselle hajaannukselle ja maallistumiselle.
Onhan näitä ollut vaikka kuinka paljon, eikä niistä ole lähtenyt suuria uudistuksia
tai herätyksiä.
Tietysti on silloin tällöin ollut herätystä, ja uudet uskovat ovat joko jääneet entisiin
seurakuntiinsa tai liittyneet johonkin uuteen.
Onkohan Nokiamissio seurakunta?
On toisaalta vaikea kuvitella, että erimielisten uskovaisryhmittymien yhteenliittyminen tapahtuisi siten, että uskovat alkaisivat siirtyä sankoin joukoin johonkin jo olemassaolevaan
seurakuntajärjestelmään.
Vapaissa suunnilla on aika voimakakkaana painolastina kirkollisten uskovien silmissä
maine lahkolaisuudesta- vaikka asia pontevasti kielletäänkin.
Kirkon sisällä uskoon tulleella ihmisellä henkilöllä täytyy olla jokin aivan erityinen syy liittyä johonkin uskonlahkoon.
Samoin vapaissa suunnissa uudestisyntyneet tarvitsevat jonkin erityiskriisin, ennen kuin he siirtyvät kirkollisiin piireihin.
Hyvin paljon yhteistä on viidesläisyydellä, esim. peruskansanlähetysläisyydellä,
ja helluntailaisuudella.
Jos uudestisyntyneiden upotuskaste ei olisi useimmille raja-aitana,
suoranainen yhtyminen olisi mahdollista yksittäisistä uskovista lähtevänä liikkeenä.
Järjestötasolla tällainenkin yhdentyminen on varmaan mahdotonta uskontokulttuurispoliittisista syistä.