Yleensä asioissa on turha pykiä mihinkään koska toiset keskustelija tarttuva sanoihin jotka heidän mielestään eivät ole sopivia. Joten siinä se pyrkiminen tyssää kirjakielen puimiseen.
Mutta muutanpa näkökulmaa hieman ->
Kuuntelin tässä ykspäivä saarnaa jossa kerrottiin seuraavanlainen näky:
pienet valkoiset purjeveneet kivittivät suurta kamalaa pahaa mustaa laivaa. Lopussa suuri paha musta laiva upposi ja sen lähellä kivittämässä olleet purjelaivat upposivat sen vanavedessä.
Tämä siis hieman tiivistettynä. Mutta kertomus sai minut melkein kauhun valtaan. Olenko itse sellainen kivittäjä ja tuhoaako Jumala minut maailman mukana koska puhun pahaa pahasta maailmasta?
Koskaan ei voi tietää
Joten päätin entisestään vähenpää pahasta maailmasta puhumista. Ja pahojen uutisten lukemista. Parasta vain muistaa että se paha laiva tulee joka tapauksessa uppoamaan omaan pahuuteensa.
En sitten tiedä miten ja saako koskaan puolustaa uhreja pahuutta vastaan vai pitääkö vaan antaa hallituksen vapaasti kutsua maahamme terroristeja raiskaamaan lapsia? Enhän toki sille kuitenkaan mitään voi jos hallitus jotain sellaista tekee.
Joten jätän sen poliitikkojen huoleksi. He varmaan ovat taidollisempia puhumaan siten että käyttävät oikeita eliitille sopivia termejä asian hoitamiseksi. Siis eliitin hyväksymiä termejä jotta edes kuuntelevat rahvaan hätää omista lapsistaan.
Toki en voi edes koskaan tietää mitä se kivittäminen on, onko se oikeasti uhrien puolustamista ja syyllisten haukkumista tai arvostelua ja onko siis kaikki arvostelu lopulta kielletty. Outoa vain on että lopulta saarnaaja kuitenkin mainitsee samat pahat asiat kuin minä mutta toki tekee sen paljon tyynemmin koska ei reagoi tunteella kuten minä.
Joten ainoa keino on jättää asiat omaan arvoonsa ja antaa autopalojen jatkua niistä välittämättä koska YLEkään ei niistä välitä. eikä hallitus eikä viranomaiset eikä uskovat eikä ......äänestäjät.
- onneksi mulla ei ole autoa