Hilma on varmaan oikeassa siinä, että jos nyt tulee yhteiskunnallisesti kovia aikoja,
valtaväestö ei enää tiedä, että on oikeasti olemassa Jumala, jota voi rukoilla, ja kirkot ovat aivan vieraita paikkoja.
Talvisodan aikaan ja kauan sen jälkeenkin ihmisillä olis sisäänrakennettu koti-uskonto-isänmaa- ajattelu.
Vaikka siihen liittyi poroporvarillista ahdasmielisyyttä, ihmisillä oli edes aatteellisella ja tiedollisella tasolla käsitys auttavasta Jumalasta.
Nykyään uskonnonopetus on tietääkseni kaikkea muuta kuin Raamatun perusteiden opiskelua,
rippikoulua eivät läheskään kaikki enää käy,
ja rippikoulussa voivat opettaa myös ei -uskovat.
Tuskin kovin monessa kodissa (paitsi harvoissa uskovissa) hiljennytään enää kuuntelemaan radion tai tv:n jumalanpalveluksia ja muita hengellisiä ohjelmia-
ja ko. ohjelmat voivat olla kaikkea muuta kuin uskovien kristittyjen laatimia.
Hengelliset asiat (siis kristinuskoon liittyvät) jäävät hyvin pienen marginaaliryhmän, uskovien kristittyjen, harrastukseksi.
Koska kirkko ja muut kristinuskon opetuksesta ja yhteiskunnallisesta asemasta vastuussa olevat ovat menettäneet otteensa ja menneet mukaan
lietsomaan luopumusta Jumalan Sanasta, ei valtaväestöllä enää ole tietoa eikä kokemuksia turvallisesta Isä Jumalasta,
jonka puoleen voi yksilönä ja yhteisönä kääntyä hädän hetkellä-
vaikka oltaisiin esim. väestönsuojassa ydinsaastetta paossa.