Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jano - 20.09.18 - klo:21:02

Otsikko: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Jano - 20.09.18 - klo:21:02
Olen tässä viidennen vuosikymmenennen alkamisen kynnyksellä jostain syystä miettinyt, mitä sanoisin jos saisin lähettää kolme neuvoa 18-vuotiaalle itselleni.

Minun neuvoni olisivat:

1. Älä tuhlaa aikaasi murehtimiseen
2. Älä mieti mitä muut ihmiset ajattelevat
3. Ole kärsivällinen tulevalle vaimollesi

Mitkä sinun neuvosi olisivat?

Jälkihuomio: Tuli näköjään kaksi kieltoa ja yksi käsky  :)
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Taisto - 20.09.18 - klo:21:13
Olen tässä viidennen vuosikymmenennen alkamisen kynnyksellä jostain syystä miettinyt, mitä sanoisin jos saisin lähettää kolme neuvoa 18-vuotiaalle itselleni.

Minun neuvoni olisivat:

1. Älä tuhlaa aikaasi murehtimiseen
2. Älä mieti mitä muut ihmiset ajattelevat
3. Ole kärsivällinen tulevalle vaimollesi

Mitkä sinun neuvosi olisivat?

Jälkihuomio: Tuli näköjään kaksi kieltoa ja yksi käsky  :)
Kolme neuvoa nuorelle itselleni:
1. Älä turhaan opiskele liikaa, vaan aseta tavoitteeksi konkreettinen käsityö.
2. Meitä ei ole pelastettu toisten sanelemien sääntöjen alle vaan armon alle.
3. Ajattele ja tutki itse, mitä Sanassa lukee, äläkä sokeasti usko "suuria julistajia".
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Paulus - 20.09.18 - klo:21:59
Kolme neuvoa (uskovalle) nuorelle itselleni:

1. Ota ensivaikutelma vakavasti ja tutkistele sitä ajan kanssa.
2. Keskity perusasioihin.
3. Ole oma itsesi.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Taisto - 20.09.18 - klo:22:20
Toisaalta, tuosta mainitsemastani konkreettisesta käsityöstä tuli mieleen:
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 20.09.18 - klo:22:25
En kuunnellut 18-vuotiaana kenenkään neuvoja.
En tee sitä vieläkään.
Siksi minun olisi hyödytöntä siirtyä ajassa taaksepäin neuvomaan itseäni.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Jano - 20.09.18 - klo:22:31
En kuunnellut 18-vuotiaana kenenkään neuvoja.
En tee sitä vieläkään.
Siksi minun olisi hyödytöntä siirtyä ajassa taaksepäin neuvomaan itseäni.

Arveletko että et olisi kuunnellut edes itsesi neuvoja tulevaisuudesta?
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 20.09.18 - klo:23:26
En kuunnellut 18-vuotiaana kenenkään neuvoja.
En tee sitä vieläkään.
Siksi minun olisi hyödytöntä siirtyä ajassa taaksepäin neuvomaan itseäni.

Arveletko että et olisi kuunnellut edes itsesi neuvoja tulevaisuudesta?
En varmasti olisi kuunnellut jonkun vanhan äijän juttuja.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Oloneuvos - 21.09.18 - klo:02:35
Älä luule itsestäsi liikoja.
Luovu oikeuksistasi itseesi.
On Jumala, mutta sinä et ole se Jumala.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:02:55
Mun on vaikea keksiä kolmea. Jotenkin tuntuu että jos mulla ei olisi ollut niitä heikkouksia jotka mulla on ollut, olisin eri ihminen. Herra on käsitellyt niitä vuosikausia ja auttanut minua kasvamaan. Jos olisin jotain muuta, koko persoonani olisi eri.
Mutta:
1. Pese hampaat huolellisesti ja säännöllisesti !

Pitää miettiä niitä muita.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Jano - 21.09.18 - klo:06:40
En kuunnellut 18-vuotiaana kenenkään neuvoja.
En tee sitä vieläkään.
Siksi minun olisi hyödytöntä siirtyä ajassa taaksepäin neuvomaan itseäni.

Arveletko että et olisi kuunnellut edes itsesi neuvoja tulevaisuudesta?
En varmasti olisi kuunnellut jonkun vanhan äijän juttuja.

Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla, minkälaiset neuvot antaisit tuolle 18-vuotiaalle sinullesi, joka ei niitä kuuntelisi.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: peneriktus16 - 21.09.18 - klo:11:19
En kuunnellut 18-vuotiaana kenenkään neuvoja.
En tee sitä vieläkään.
Siksi minun olisi hyödytöntä siirtyä ajassa taaksepäin neuvomaan itseäni.

Olin kans auktoriteettikammoinen siinä iässä.  Vaikka kävin kyllä armeijan ihan johtaja koulutuksineen,mutta ehkä pidin sitä parempana ja kunniakkaampana, kuin vaihtoehtomuotoja.  Auktoriteettikammo lähti kun tulin uskoon. Nyt se on taas tulossa takaisin kun olen aika sivussa uskon asioista.  Muutenkaan en välitä lähimmäisistä enää niin paljoa.
Sanoisin itselleni että maaliin pääset taivaanisän polkuja pitkin.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Mice - 21.09.18 - klo:13:47
1. Rakasta
2. Usko
3. Älä perusta mitään tärkeää elämässä pelkästään tunteisiin ja anna anteeksi
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 21.09.18 - klo:14:30

a) älä ota kaikkea niin vakavasti
b) rakasta myös itseäsi
c) elä tässä ja nyt
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Mice - 21.09.18 - klo:15:07
Nuokin voisin sanoa itselleni. Hyvät ohjeet.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:15:33
2. Älä ole säikky.
3. Älä ole niin kiltti.

Ei noi olisi kovin paljon merkanneet mulle siinä vaiheessa. Kesti kauan ennenkuin tajusin mistä noi lähtee. Nuorena ei ole ikäänkuin tarpeeksi informaatiota käsitellä asioita. Ja se malli minkä oli ikäänkuin imenyt ympäristöstäni oli, jotain että ole hiljaa, ole kiltti. Ja että mitä sitten tapahtuukin se on kohtaloa.

Eli se 1. neuvo, että pidä parempi huoli hampaistasi on ehkä tärkein.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 21.09.18 - klo:16:13
Jos nykyinen minäni olisi käskenyt 18-vuotiasta minääni käyttämään hammaslankaimia, silikonitikkuja ja xylitolipurukumia ja -pastilleja, olisin suuresti ihmetellyt.
Noita nyt erittäin tärkeitä välineitä kun ei ollut tuohon aikaan vielä keksittykään.

Ja jos olisin neuvonut itseäni tuohon aikaan pesemään hampaat vain 2x/vrk, olemaan harjaamatta syönnin jälkeen, olemaan huuhtelematta hammastahnapesun jälkeen, harjaamaan kielen jne., olisin nauranut. 
Ohjeet olivat noina aikoina aivan toisenlaiset.
Sama koskee monia muitakin elämänalueita.

Ja kaikki elämäni valinnat, valisematta jättämiset, ajautumiset (pahaankin) ja "virheelliset" ratkaisut olisin nykyisistä "viisaista" neuvoistani huolimatta varmasti tehnyt niin kuin tein.
Kunakin hetkenä elää siihenastisten kokemustensa, tietojensa ja taitojensa varassa.
Kunkin hetken vallitseva oma ja yhteiskunnallinen tilanne ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten juuri silloin toimii.
Jälkiviisaus on typerää juuri siksi, että ihminen unohtaa aikanaan vallinneen kokonaistodellisuuden ja muistaa vain yksityiskohtia.
Siksi kannattaa opetella määrätietoisesti antamaan itselleen anteeksi.



Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Jano - 21.09.18 - klo:16:27
Soltero, toki se on niin. Olihan koko tämä keskustelun avaus täysin utopistinen juttu. Pointtina miksi tällaista aloin miettimään, on ehkä se että näiden asioiden ymmärtäminen on tuntunut erityisen arvokkaalta ja tärkeältä. Ainakin minulle nämä asiat ovat olleet oleellisia ja hallitsevia osia olemuksessani, joiden muuttuminen on tuntunut yli järjen käyviltä ihmeiltä. En tietenkään ajattele, että sellaista voisi tapahtua vain yhden neuvon antamalla. Paitsi jos Pyhä Henki neuvon antaa ja valaisee asian ymmärrykselle, niin että se todella avautuu. Mutta useimmiten sellaistakaan muutosta ei ainakaan minun kokemukseni mukaan tapahdu yhdessä hetkessä vaan vähitellen. Siis syvälle ymmärrykseen menevää - pelkkää käytöstä on helpompi muuttaa. Ja hyvähän sekin on, mutta tässä mietin vähän syvemmällä tapahtuvaa muutosta.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: xyz - 21.09.18 - klo:16:33
Kiitos, Soltero.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 21.09.18 - klo:16:57
Olin jo 18-vuotiaana elävässä uskossa, todistava kristitty.
En ole koskaan luopunut uskosta, mutta siitä huolimatta en ole elänyt esimerkillistä uskovan elämää.
Pyhä Henki on silti joka vaiheessani varjellut minua niin, että mitään vielä pahempaa ei ole tapahtunut.

Juu, tiedän että itseään ei saa sanoa kurjaksi eikä heikoksi, koska se kuulostaa uhriutumiselta, säälin kerjäämiseltä ja farisealaisuudelta, ja ärsyttää toisia silmittömästi.

Mutta tosiasia on, että olen kokenut Jeesuksen oikeasti välittävän myös mustista lampaistaan, minustakin.
Ylenpalttista armoa tarvitsevat vain suuret syntiset.
Enemmistö uskovista tietääkseni pyhittyy pian uskoontulon jälkeen hartaiksi, ihmisenä moitteettomiksi Jeesuksen seurakuntalaisiksi.
He ovat valo, Kristuksen tuoksu ja elävä kutsu toisillekin tulla Herran luo.
Minä en kuulu heihin, mutta siitä huolimatta riipun kiinni Vapahtajan kädessä, ja kun otteeni irtoaa, Hän tarttuu minua niskasta kiinni.
Se on armoa.

Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Jano - 21.09.18 - klo:18:09
Hmm...

Minä en ole kokenut tuota ”pian uskoontulon jälkeistä pyhittymistä hartaiksi, ihmisenä moitteettomaksi seurakuntalaisiksi”. Ehkä se johtuu siitä, että en tullut uskoon missään seurakunnassa enkä mennyt mihinkään seurakuntaan sinä aikana kun uskoni perusta muovautui. Minä tulin uskoon tavallisena ihmisenä, omana itsenäni, ja pysyin sellaisena. Pyhäksi tuleminen tarkoittaa minulle ja olen sen aina kokenut sinä mitä se itse asiassa tarkoittaa, eli erilleen asetettua. Sitä että nyt minä kuulun jollekin toiselle - Jumalalle. En koskaan ajatellut että pyhäksi tuleminen tarkoittaisi jonkun tietyn käyttäytymismallin omaksumista. Päinvastoin minua ahdisti ja ahdistaa edelleen se kun seurakunnissa on näitä määrättyjä traditioita joita pidetään ”pyhityksenä”.

Mutta en myöskään koe omakseni sellaista ”armon kerjäläisyys” mentaliteettia, jossa keskitytään omaan heikkouteen ja sen koroittamiseen. Omanlaista itsensä koroittamista sekin siinä missä oman hyvyyden koroittaminen. Fakta on että olemme täysin viheliäisiä ja sen vuoksi Jeesus kuoli. Ei siksi, että Hänen kuolema jatkuvasti muistuttaisi meitä syntisyydestämme ja sen ahdistuksesta, vaan että se vapauttaisi meidät siitä. 
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:18:50
Jos nykyinen minäni olisi käskenyt 18-vuotiasta minääni käyttämään hammaslankaimia, silikonitikkuja ja xylitolipurukumia ja -pastilleja, olisin suuresti ihmetellyt.
Noita nyt erittäin tärkeitä välineitä kun ei ollut tuohon aikaan vielä keksittykään.

Ja jos olisin neuvonut itseäni tuohon aikaan pesemään hampaat vain 2x/vrk, olemaan harjaamatta syönnin jälkeen, olemaan huuhtelematta hammastahnapesun jälkeen, harjaamaan kielen jne., olisin nauranut. 
Ohjeet olivat noina aikoina aivan toisenlaiset.
Sama koskee monia muitakin elämänalueita.

Ja kaikki elämäni valinnat, valisematta jättämiset, ajautumiset (pahaankin) ja "virheelliset" ratkaisut olisin nykyisistä "viisaista" neuvoistani huolimatta varmasti tehnyt niin kuin tein.
Kunakin hetkenä elää siihenastisten kokemustensa, tietojensa ja taitojensa varassa.
Kunkin hetken vallitseva oma ja yhteiskunnallinen tilanne ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten juuri silloin toimii.
Jälkiviisaus on typerää juuri siksi, että ihminen unohtaa aikanaan vallinneen kokonaistodellisuuden ja muistaa vain yksityiskohtia.
Siksi kannattaa opetella määrätietoisesti antamaan itselleen anteeksi.

Itse tarkoitin neuvolla #1 ainoastaan hammasharjan, tahnan ja veden kayttoa.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Mice - 21.09.18 - klo:18:54

3. Älä ole niin kiltti.



Tätä olen kuullut paljon. En väitä etteikö sellaista olisi, mutta olen kuullut sitä myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole kilttejä olleet ikinä. Lähinnä häijyjä ja osanneet piilottaa sen ns. kilttiydeksi ja edelleen puhuvat, että ovat vähän uhreja, koska ovat liian kilttejä.

Suoruuden pelkoa monella se on.

Enkä nyt tarkoita sandiaa. Tuo kiltteys on vähän samanlainen muoti-ilmiö "psykologisissa piireissä", kuin joskus oli narsismi. Kaikki naiset ovat liian kilttejä ja kaikki miehet narsisteja. Joo-o...
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:19:09

3. Älä ole niin kiltti.



Tätä olen kuullut paljon. En väitä etteikö sellaista olisi, mutta olen kuullut sitä myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole kilttejä olleet ikinä. Lähinnä häijyjä ja osanneet piilottaa sen ns. kilttiydeksi ja edelleen puhuvat, että ovat vähän uhreja, koska ovat liian kilttejä.

Suoruuden pelkoa monella se on.

Enkä nyt tarkoita sandiaa. Tuo kiltteys on vähän samanlainen muoti-ilmiö "psykologisissa piireissä", kuin joskus oli narsismi. Kaikki naiset ovat liian kilttejä ja kaikki miehet narsisteja. Joo-o...

Mulle sanottiin :" älä ole liian kiltti".
Mun oma äiti ekaks .
Sitten myöhemmin 2 usalaista miespuolista työkaveria
Eivätkä he tarkoittaneet mitään kyseenalaista sillä.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:20:50
Yhteenvetona neuvoistani 1 ja 2 sanoisin että se tarkoittanee jotakuinkin: naivius ei ole hyve. 8)

Joskus tuli tuollainen lause mieleen. Tuli taas eilen mieleen kun mietin vastausta tähän ketjuun.

Joo siis näytän toistavan äitini neuvoja. 2/3 neuvoista olen ensin kuullut äidiltäni. Olin kai teini-ikäinen tai jopa parikymppinen kun äiti varoitti minua liiasta kiltteydestä. Hän oli sairaanhoitaja ja kertoi että joskus liian "kiltit" ihmiset saavat mielenterveyshäiriötä.

En ole ollut liian kiltti yli 20 vuoteen, joten se ongelma on hoidettu.
Hampaitakin pesen paremmin. Ja käytän jopa hammaslankaa. Totean vain että hampaitteni kunto on suoraan verrannollinen siihen miten pidin niistä huolta nuorempana.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 21.09.18 - klo:21:06
Onhan nykykäsityksen mukaan liiallista kiltteyttä, jos kääntää toisenkin poskensa lyötäväksi, kun toiselle on jo läpsäytetty?
Jeesus kehotti toimimaan sillä tavalla. (Matt. 5:39)
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Taisto - 21.09.18 - klo:21:37
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Taisto - 21.09.18 - klo:21:40

3. Älä ole niin kiltti.



Tätä olen kuullut paljon. En väitä etteikö sellaista olisi, mutta olen kuullut sitä myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole kilttejä olleet ikinä. Lähinnä häijyjä ja osanneet piilottaa sen ns. kilttiydeksi ja edelleen puhuvat, että ovat vähän uhreja, koska ovat liian kilttejä.

Suoruuden pelkoa monella se on.

Enkä nyt tarkoita sandiaa. Tuo kiltteys on vähän samanlainen muoti-ilmiö "psykologisissa piireissä", kuin joskus oli narsismi. Kaikki naiset ovat liian kilttejä ja kaikki miehet narsisteja. Joo-o...
Minun omakohtainen kokemukseni narsistien sukupuolijakaumasta on se, että heistä yksi on mies ja kaksi on naisia. Siis tapauksista, joiden kanssa olen joutunut muutamien viime vuosien aikana tekemisiin ja jotka ovat selvästi narsistisia ja varsin hankalia tapauksia taipumustensa vuoksi.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:22:10
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:22:14
Se neuvo mitä mun lähin työkaveri antoi mulle ehkä jotain 4 kk sen jälkeen kun eka kerran tapasin hänet.
Hän tuli sanomaan mulle, että Sandia älä noin kiltti koko ajan. Jos jatkuvasti peräännyt, ettei ihmiset astuisi varpaillesi, tulet työnnetyksi seinää vasten. Hän sanoi sen minulle melko tiukasti, ja teki eleen missä perääntyi, perääntyi ja lopulta oli seinää vasten.

Katsoin silloin häntä hieman tyhmänä, en osannut reagoida siihen mitenkään silloin.
Koin vaan, että hän oli positiivisella tavalla huolissaan minusta. Se oli ehkä ainoa mitä siitä silloin sain irti.

Sitten vuosien päästä, kun olin ollut kotiäitinä 11 vuotta ja suorittanut loppun täkäläisen tutkintoni, palasin samaan työpaikkaan, ja hänestä tuli tosi tärkeä mentori minulle. Ja samalla olimme niin kuin kahden henkilön tiimi johtaessamme nuoririkollisten yksikköä.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 21.09.18 - klo:22:17
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.
Tuokin iskostuminen taitaa perustua tähän Jeesuksen opetukseen:
"Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."  (Matt. 7:12)

Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:22:18
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.
Tuokin iskostuminen taitaa perustua tähän Jeesuksen opetukseen:
"Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."  (Matt. 7:12)

Eipä tuossa sanota, että kun teet kaiken minkä tahdot lähimmäisten tekevän itsellesi, lähimmäisesi vastaavat samalla tavalla.
Mutta Jeesus antaa siinä kuulijalleen standardin tämän käyttäytymiselle.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:22:28
Heh, juuri juttelin sattumalta lähes tuosta teemasta erään nuoren kanssa. Sanoin, että entäs sitten jos äiskä silti on negatiivinen sulle vaikka yrität parhaasi. On niin paljon muita syitä yrittää rakentaa omaa elämäänsä.

Tässä yksi lempilauseeni:

"The way for a young man to rise is to improve himself in every way he can, never suspecting that anybody wishes to hinder him."

 Abraham Lincoln
Read more at: https://www.brainyquote.com/quotes/abraham_lincoln_389067
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Natanael - 21.09.18 - klo:22:40
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.


Mä ajattelen, ettei useimpia ihmisiä kiinnosta oikeasti toiset ihmiset ollenkaan.

Jos joku yrittää olla jollain tavalla enemmän kiva, hän todennäköisesti yrittää kohta myydä jotain, pyytää kohta jotain tai jotenkin muuten pyrkii hyötymään.

Sellaiset ihmissuhteet, joissa toista pidetään arvokkaana vain hänen itsensä vuoksi  ovat lottovoittoja.

Liian paljon on tullut luotettua ihmisiin ja heidän vilpittömyyteensä.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Mice - 21.09.18 - klo:22:48

3. Älä ole niin kiltti.



Tätä olen kuullut paljon. En väitä etteikö sellaista olisi, mutta olen kuullut sitä myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole kilttejä olleet ikinä. Lähinnä häijyjä ja osanneet piilottaa sen ns. kilttiydeksi ja edelleen puhuvat, että ovat vähän uhreja, koska ovat liian kilttejä.

Suoruuden pelkoa monella se on.

Enkä nyt tarkoita sandiaa. Tuo kiltteys on vähän samanlainen muoti-ilmiö "psykologisissa piireissä", kuin joskus oli narsismi. Kaikki naiset ovat liian kilttejä ja kaikki miehet narsisteja. Joo-o...

Mulle sanottiin :" älä ole liian kiltti".
Mun oma äiti ekaks .
Sitten myöhemmin 2 usalaista miespuolista työkaveria
Eivätkä he tarkoittaneet mitään kyseenalaista sillä.

Kirjoitin ihan tarkoituksella, että en tarkoittanut sinua.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:22:53
Halusin jatkaa keskustelua. Joten jatkoin keskustelua.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:23:02
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.


Mä ajattelen, ettei useimpia ihmisiä kiinnosta oikeasti toiset ihmiset ollenkaan.

Jos joku yrittää olla jollain tavalla enemmän kiva, hän todennäköisesti yrittää kohta myydä jotain, pyytää kohta jotain tai jotenkin muuten pyrkii hyötymään.

Sellaiset ihmissuhteet, joissa toista pidetään arvokkaana vain hänen itsensä vuoksi  ovat lottovoittoja.

Liian paljon on tullut luotettua ihmisiin ja heidän vilpittömyyteensä.

Joo tää juttu aukesi mulle joskus 10 vuotta sitten tilanteessa missä koin olevani niiiin verisesti haavoittunut. Olin täydellinen "oman hyvyyteni" ja "toisen pahuuden" uhri.
Tajusin että olin juuri toiminut noin. Rupesi huvittamaan kun tajusin että omasta povesta löytyi toi itsekeskeinen ajattelu.  Auttoi paranamisessa huomattavasti.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Mice - 21.09.18 - klo:23:10
Halusin jatkaa keskustelua. Joten jatkoin keskustelua.

Hyvä.

Nykyisin törmää paljon ns. voimaantuneisiin naisiin jotka kokevat aidosti olevansa oikealla asialla piruillessaan miehille ja miehisyydelle. Onneksi kaikki eivät ole sellaisia. Mutta aika selvästi "henkii" sitä.

Jumalan järjestys tahdotaan rikkoa. Pelastuksen suhteen Kristuksessa ei ole miestä, eikä naista, mutta tässä ja nyt on. Mies ja nainen.

Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 21.09.18 - klo:23:10
Ei kai uskovan kuitenkaan pidä sumeilematta omaksua maallisten ihmisten käytöstapoja ja suhtautumista toisiin ihmisiin?
Oman selustan suojaaminen, omista oikeuksista kiinni pitäminen ja kunnioituksen vaatiminen itseään kohtaan ovat itsestäänselvyyksiä useimmille.
Mutta Uusi Testamentti ei opeta sellaista.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 21.09.18 - klo:23:15
Ei kai uskovan kuitenkaan pidä sumeilematta omaksua maallisten ihmisten käytöstapoja ja suhtautumista toisiin ihmisiin?
Oman selustan suojaaminen, omista oikeuksista kiinni pitäminen ja kunnioituksen vaatiminen itseään kohtaan ovat itsestäänselvyyksiä useimmille.
Mutta Uusi Testamentti ei opeta sellaista.

Tuossahan juuri siteerasit Jeesusta siitä miten uskovan motiivit toista ihmistä kohtaan tulisi olla hyvinkin empaattinen. Siis ottaa opiksi siitä miten itse haluaa tulla kohdelluksi ja sitten kohtelee toisia sillä tavalla.

Toisaalta Jeesus oli hyvin tiukka mm. fariseuksille ja sanoi suoraan että osoitatte epäkunnioitusta minua kohtaa. Jossain evankeliumeissa se on. Ja hän myös vastasi fariseuksille usein siten että heille meni jauhot suuhun. Ja sitten Jeesuksesta kerrotaan että hän jätti heidät.  Siis käveli pois siitä tilanteesta.

Tässä yksi jae, missä Jeesus otti esille toisen aggressiivisuuden itseään kohtaan.
Jeesus vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?"
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Natanael - 21.09.18 - klo:23:18
Ihmisille ovat tärkeitä hyvin erilaiset vaikuttimet ja syyt.

Minulle vähemmän tärkeää eri tilanteissa, erityisesti töissä, ei ole se tykkänkö jostain vai en tai onko joku minulle kiva vai ei, vaan se mikä on oikein.
Minun oikeani ei tietenkään ole aina toisen oikea tai vastoin päin.
Tietenkin on kiva, jos on mukavaa.

Viime viikkoina olen taistellut itseni kanssa toiminko erään ihmisen kanssa niin kuin hän ansaitsisi liike-elämän kovien lakien mukaan vai säälinkö, vaikka tuo ihminen sättii päin naamaa ja yrittää kampittaa.

Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 21.09.18 - klo:23:43
Ei kai uskovan kuitenkaan pidä sumeilematta omaksua maallisten ihmisten käytöstapoja ja suhtautumista toisiin ihmisiin?
Oman selustan suojaaminen, omista oikeuksista kiinni pitäminen ja kunnioituksen vaatiminen itseään kohtaan ovat itsestäänselvyyksiä useimmille.
Mutta Uusi Testamentti ei opeta sellaista.

Tuossahan juuri siteerasit Jeesusta siitä miten uskovan motiivit toista ihmistä kohtaan tulisi olla hyvinkin empaattinen. Siis ottaa opiksi siitä miten itse haluaa tulla kohdelluksi ja sitten kohtelee toisia sillä tavalla.

Toisaalta Jeesus oli hyvin tiukka mm. fariseuksille ja sanoi suoraan että osoitatte epäkunnioitusta minua kohtaa. Jossain evankeliumeissa se on. Ja hän myös vastasi fariseuksille usein siten että heille meni jauhot suuhun. Ja sitten Jeesuksesta kerrotaan että hän jätti heidät.  Siis käveli pois siitä tilanteesta.

Tässä yksi jae, missä Jeesus otti esille toisen aggressiivisuuden itseään kohtaan.
Jeesus vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?"
Jeesus vastusti Jumalana fariseuksia, koska heidän opetuksensa ei ollut aitoa Jumalan lakia, vaan ihmisten laatimia sääntöjä.
Hänellä oli Jumalana oikeus vaatia kuunioitusta itseään kohtaan niiltä, jotka väittivät edustavansa Jumalan määräyksiä, mutta eivät niitä itse kunnioittaneet.

Mutta Jeesus ei opettanut, että Häntä aidosti seuraavat ihmiset vaatisivat itselleen kunnioitusta ja arvonantoa.
Siksi Hän opetti toisen posken tarjoamisesta ja tyytymisestä väheksyttynä olemiseen.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 22.09.18 - klo:00:36
Mielestäni Jeesus ei vaatinut kunnioitusta, vaan ainoastaan totesi että toinen käyttäytyi epäkunnioittavasti ja sanoi sen suoraan. En usko että teen väärin jos teen samoin. Se on eri asia kuin yrittää vaatia toista kunnoittamaan minua. En tiedä miten se onnistuisi. Saattaisi alkaa tulla rumihia tai jotain.
 
Jos alkaisin vaatimaan että joku kunnioittaa minua ja taistelemaan sen puolesta, oletan että silloin tekisin tuota mitä Jeesus neuvoi olemaan tekemättä: tehdä pahalle vastarintaa.

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.
39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;
41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.


Se on iso periaate, enkä tiedä osaanko soveltaa sitä ollenkaan omassa elämässä.

Mutta kyllä toinen toisensa kunnioittaminen on kristillinen hyve. Paavali neuvoo kilpailemaan toinen toisemme kunnioittamisessa.


Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: NanoK - 22.09.18 - klo:07:36
Olen huomannut itsessäni ja monessa muussa sellaisen taipumuksen että määrittelee muut omien tunnekokemusten kautta, eli alitajuisesti olettaa että muut on samanlaisia ja ottaa asiat samalla lailla kuin itse. Kun ei kuitenkaan voi nähdä toisen pään sisään ja olla ihan varma mitä se ajattelee, mutta itsestä vaan tuntuu että asiat on niin. Sitä näkee asiat aina sen oman sisäisen maailman kautta. Masentunut negatiivisesti, rakastunut vaaleanpunaisesti. Ja kumpikin on varmoja vakaumuksessaan. Kun on vihaa sydämessä, ei voi nähdä mitään hyvää toisessa. Ihminen on sillätavalla sokea.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Natanael - 22.09.18 - klo:13:01
Mielestäni Jeesus ei vaatinut kunnioitusta, vaan ainoastaan totesi että toinen käyttäytyi epäkunnioittavasti ja sanoi sen suoraan. En usko että teen väärin jos teen samoin. Se on eri asia kuin yrittää vaatia toista kunnoittamaan minua. En tiedä miten se onnistuisi. Saattaisi alkaa tulla rumihia tai jotain.
 
Jos alkaisin vaatimaan että joku kunnioittaa minua ja taistelemaan sen puolesta, oletan että silloin tekisin tuota mitä Jeesus neuvoi olemaan tekemättä: tehdä pahalle vastarintaa.

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.
39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;
41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.


Se on iso periaate, enkä tiedä osaanko soveltaa sitä ollenkaan omassa elämässä.

Mutta kyllä toinen toisensa kunnioittaminen on kristillinen hyve. Paavali neuvoo kilpailemaan toinen toisemme kunnioittamisessa.

Mielestäni tuo vuorisaarnan kohta ei ole ihan yksiselitteinen.
Minkälaisesta vastustettavasta pahasta Jeesus puhui?
Tai mitä hän tarkoitti vastarinnalla?
Puhutaanko tuossa fyysiselle väkivallalle alistumista tai pitäisikö alistua kynnysmatoksi?

Paavali:

... että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä;

2 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Pietari:
Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.


Kun katsoo tarkasti noita Matteuksen jakeita, niin siinä lukee oikealle poskelle lyömisestä. Oletan, että silloinkin suurin osa porukasta oli oikeakätisiä.
Oikeakätinen tinttaisi vasempaan poskeen, jos tuossa tarkoitettaisiin väkivaltaa.

Vasempaan poskeen voi lyödä vain kämmenselällä. Tuo jae tarkoittaakin seemiläisessä kulttuurissa halventamista. Lyöjä asettui lyötyä kohtaan ylempään asemaan.
Tarkoittiko Jeesus sitä, että pitäisi ruveta nöyristelemään posken kääntämisellä?
Mielestäni tarkoitus on päinvastainen.
Kääntämällä posken lyöty tekee lyöjästä typeryksen sen asemesta, että löisi fyysisesti takaisin.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 22.09.18 - klo:20:06
Viittaat tuossa hengelliseen taisteluun. Olen mielestäni oppinut että hengellisen taistelun tärkein taktiikka on juuri olla itse taistelematta pahaa vastaan.. Ihmisen viha eikä kosto tee oikein.
Jeesus voitti pahan totaalisesti siten että alistuin Isän tahdolle.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Natanael - 22.09.18 - klo:20:57
Pahalle ei pitäisi tehdä vastarintaa, mutta silti pahaa pitäisi vastustaa.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 22.09.18 - klo:22:03
Meidän pahuuden vastustamisessamme on se ongelma, me itsessämme ole pahoja.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Ifa - 22.09.18 - klo:22:15
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.
Tuokin iskostuminen taitaa perustua tähän Jeesuksen opetukseen:
"Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."  (Matt. 7:12)
Ymmärsin niin, ettei sandian eikä kenenkään ajatus ole ainakaan olla tuota Jeesuksen opetusta vastaan. Tässä ehkä tarkoitetaan sitä, että tietoisesti kun käyttäydyn näin, minulle ei olla ilkeitä. Noussee siitä, että on tullut haavoitetuksi ja murjotuksi, mistä monesti seuraa korostunut oman käytöksen kontrollointi ja epäterve toisten ihmisten miellyttäminen. Ja kun sekään ei riitä estämään lyödyksi tulemista, voi seurauksena olla uhriutuminen.

Moni voi myös kuormittua jatkuvasta lyödyksi tulemisista niin, että nujertuu ja masentuu. Ja katkeroituu. Ja alkaa käyttäytyä itsetuhoisesti, mikä on jo epätoivosta nousevaa hätähuutoa.

Lapsena laiminlyöty ja paljon rangaistu ihminen saattaa menettää kykynsä rakastaa, eikä kykene ymmärtämään eikä uskomaan Jumalankaan rakkautta kohdalleen. Eikä kykene luottamaan keneenkään ja auktoriteetit ovat suuri uhka. En tarkoita, että sandia tai muut puhuisivat tästä, nämä ovat jo vaikeampia juttuja.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Natanael - 22.09.18 - klo:22:26
Tuossa vuorisaarnan kohdassa taitaa olka kyse myös suhtautumisesta miehittäjiin.

Roomalaisilla oli oikeus määrätä satunnaisia ihmisiä erilaisiin hommiin, mutta vain lyhyiksi ajoiksi.
Siihen perustui se, että kyreneläinen mies joutui kantamaan Jeesuksen ristiä jonkun matkaa.

Tuo jae 41 liittyy siis roomalaisiin sotilaisiin. He pakottivat mm. juutalaisia kantamaan heidän täyspakkauksiaan.
Virsta oli matka, johon roomalainen sotilas oli oikeutettu apua saamaan. Sotilas olikin kai vähän ihmeissään, kun joku vapaaehtoisesti teki jotain enemmän. Ehkä sotamies mietti monenlaista - oliko kyse jopa kansallismielisten ansasta. Ainakin laittoi kysymään.

41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.

Tuossa kokonaisuudessa Jeesus ei siis yllyttänyt juutalaisia aseelliseen vastarintaan ja siten muka Jumalan valtakunnan perustamiseen.
Vuonna 70 juutalaissodassa ei Jeesuksen ohjetta muistettu.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 22.09.18 - klo:22:55
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.
Tuokin iskostuminen taitaa perustua tähän Jeesuksen opetukseen:
"Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."  (Matt. 7:12)
Ymmärsin niin, ettei sandian eikä kenenkään ajatus ole ainakaan olla tuota Jeesuksen opetusta vastaan. Tässä ehkä tarkoitetaan sitä, että tietoisesti kun käyttäydyn näin, minulle ei olla ilkeitä. Noussee siitä, että on tullut haavoitetuksi ja murjotuksi, mistä monesti seuraa korostunut oman käytöksen kontrollointi ja epäterve toisten ihmisten miellyttäminen. Ja kun sekään ei riitä estämään lyödyksi tulemista, voi seurauksena olla uhriutuminen.

Moni voi myös kuormittua jatkuvasta lyödyksi tulemisista niin, että nujertuu ja masentuu. Ja katkeroituu. Ja alkaa käyttäytyä itsetuhoisesti, mikä on jo epätoivosta nousevaa hätähuutoa.

Lapsena laiminlyöty ja paljon rangaistu ihminen saattaa menettää kykynsä rakastaa, eikä kykene ymmärtämään eikä uskomaan Jumalankaan rakkautta kohdalleen. Eikä kykene luottamaan keneenkään ja auktoriteetit ovat suuri uhka. En tarkoita, että sandia tai muut puhuisivat tästä, nämä ovat jo vaikeampia juttuja.

Hyvä analyysi asiasta.
Itse jo vastasin Solterolle tuohon viestiin sanoen, että Jeesuksen sanat EIVÄT sisältäneet lupausta että kun teemme lähimmäisillemme niinkuin haluaisimme heidän kohdella meitä, siitä seuraa että minua kohdellaan vastaavasti.
Siis Jeesus EI lupaa tuota syy seuraus suhdetta sanoissaan.

Yritykseni oli myös ilmaista sellaista että ihmisellä tuo syyseuraussuhde on usein ajattelussa mukana.
Ja kun todellisuus ei vastaa sitä logiikkaa, ihminen joutuu jollain tapaa työstämään sitä.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 23.09.18 - klo:00:40
Olen oppinut aivan päinvastaista, tosin hyvin myöhään ja hitaasti.
On olemassa sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".
Nuorempana en uskonut tähän.
Mutta vähitellen olen kokemusten (yleensä kielteisten) kautta havainnut,
että jos olen ystävällinen ja kiltti (jopa kohtelias, joka on minulle vastenmielistä), voin odottaa ja saadakin samanlaista kohtelua toisilta.

Yleensä ihmiset kai ovat miellyttäviä toisia kohtaan, joten he eivät tällaista huomaa.
Mutta minulle, joka olen perusolemukseltani aika torjuva, mulkoileva, välttelevä ja loitontuva,
tämä ilmiö on uutta ja kiinnostavaa.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Ifa - 23.09.18 - klo:11:09
On tietysti eri luonteilla ja persoonallisuuksilla varustettuja ihmisiä. Ujosta ja vetäytyvästä ei saa tekemälläkään ulospäinsuuntautuvaa, tai päinvastoin. Kun taas puhutaan epäsosiaalisuudesta, se ei liene sidoksissa Jumalan luomaan perusluonteeseen. Opittu "kiltteys" tai miksei myös opittu sosiaalisuus ei ole luontaista, sitä voisi verrata kaivoon kannettuun veteen.

Tässä kohtaa tekee mieli puhua Jumalan armon muuttavasta voimasta. Herra muovaa kutakin ja "tekee astioita" tahtonsa mukaan. Tämän seurauksena hyvä käytös ja ihan totta, rakkaudellisuuskin alkaa näkyä niin, että se on luontevaa. Tämän myötä sellainen itsetietoisuus käyttäytymisessäkin katoaa katoamistaan.

Monen kokemus jo lapsuudesta on, että osoitettua rakkautta halveksitaan. Rakkauden osoittaminen toista kohtaan on kai ihmisyyden herkimpiä ja kenties syvimpiä asioita. Kun tämä mitätöidään ja lyödään lyttyyn, ei voida odottaa "normaalia" ja luontevaa sosiaalisuutta aikuisuudessa. Eikä kykyä rakastaa. Mutta Jumalan armo on jo ilmestynyt, Hänen muuttava voimansa ja parantuminen haavainsa kautta.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Taisto - 23.09.18 - klo:11:19
On tietysti eri luonteilla ja persoonallisuuksilla varustettuja ihmisiä. Ujosta ja vetäytyvästä ei saa tekemälläkään ulospäinsuuntautuvaa, tai päinvastoin. Kun taas puhutaan epäsosiaalisuudesta, se ei liene sidoksissa Jumalan luomaan perusluonteeseen. Opittu "kiltteys" tai miksei myös opittu sosiaalisuus ei ole luontaista, sitä voisi verrata kaivoon kannettuun veteen.

Tässä kohtaa tekee mieli puhua Jumalan armon muuttavasta voimasta. Herra muovaa kutakin ja "tekee astioita" tahtonsa mukaan. Tämän seurauksena hyvä käytös ja ihan totta, rakkaudellisuuskin alkaa näkyä niin, että se on luontevaa. Tämän myötä sellainen itsetietoisuus käyttäytymisessäkin katoaa katoamistaan.

Monen kokemus jo lapsuudesta on, että osoitettua rakkautta halveksitaan. Rakkauden osoittaminen toista kohtaan on kai ihmisyyden herkimpiä ja kenties syvimpiä asioita. Kun tämä mitätöidään ja lyödään lyttyyn, ei voida odottaa "normaalia" ja luontevaa sosiaalisuutta aikuisuudessa. Eikä kykyä rakastaa. Mutta Jumalan armo on jo ilmestynyt, Hänen muuttava voimansa ja parantuminen haavainsa kautta.
Ehkä on niin, että ihmisen perusluonne ei muutu - mutta on mahdollista, että sielun vammat paranevat, pikku hiljaa.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 23.09.18 - klo:16:17
Mina ainakin olen juuri Jumalalta oppinut siita mita on rakkaus. En tieda missa olisin ilman sita.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 23.09.18 - klo:16:47
Olen oppinut aivan päinvastaista, tosin hyvin myöhään ja hitaasti.
On olemassa sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".
Nuorempana en uskonut tähän.
Mutta vähitellen olen kokemusten (yleensä kielteisten) kautta havainnut,
että jos olen ystävällinen ja kiltti (jopa kohtelias, joka on minulle vastenmielistä), voin odottaa ja saadakin samanlaista kohtelua toisilta.

Yleensä ihmiset kai ovat miellyttäviä toisia kohtaan, joten he eivät tällaista huomaa.
Mutta minulle, joka olen perusolemukseltani aika torjuva, mulkoileva, välttelevä ja loitontuva,
tämä ilmiö on uutta ja kiinnostavaa.

Miten ihmiset suhtautuivat sinuun silloin olit torjuva, mulkoileva, välttelevä ja loitontuva?
.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 23.09.18 - klo:16:56
Matteus 5:
43 "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Tuossa tulee esiin ero uskovien ja uskottomien rakkauden välillä.
Pakanatkin rakastavat tietysti niitä, jotka ovat miellyttäviä, fiksuja, kohteliaita, hauskannäköisiä ja siistejä,  ja joiden kanssa ns. kemiat kohtaavat.
Samat periaatteet koskevat usein myös uskovia,
vaikka Jeesus nimenomaan varoittaa siitä.

Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
Tällaista on turha odotella, jos rakastaa (ei näytellysti) vastenmielisiä, vihamielisiä, rumia, likaisia ja ilkeitä ihmisiä. 
Jeesus rakasti ja rakastaa näitä tapauksia, mutta ihmiselle se jää kai yleensä (aina?) vain hyveelliseksi yritykseksi.

Uusi Testamentti opettaa monessa kohdassa rakastamaan varsinkin uskonveljiä ja -sisaria. (Mark. 3: 33-35; Gal. 6:10)
Monet ottavat tämän niin tosissaan, että heidän rakkautensa rajoittuu ennen kaikkea oman uskovien yhteisön jäseniin.
Tämä ei varmaan ole Raamatun opetuksen tarkoitus.

Perheenjäsenten välinen rakkaus on tietysti toinen kysymys.
Uskovat(kin) rakastavat puolisoitaan ja lapsiaan. 
Tämä on erilaista rakkautta kuin ihmisrakkaus, koska sen lähtökohtana on seksuaalisuus ja lisääntyminen. 
Perhe saa alkunsa viettien tyydyttämisestä ja rakastelusta.

Raamatun tapahtumien aikaan perhe oli paljon laajempi ja pysyvä yhteiskunnallinen ilmiö kuin nykyään.
Siksi Kristuksen ja seurakunnan välistä liittoa verrataan ihmisten avioliittoon.
Nykyisen parisuhdeajattelun valossa vertaus on hyvin vieras, ja sen voikin ymmärtää vain Raamatun kokonaissanoman valossa.






Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 23.09.18 - klo:17:01
Solterolta

Lainaus
Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
No tuostahan minä olen yrittänyt tehdä rautalangasta mallia tässä ketjussa.
Ja yritin tuoda esille että Jeesuksen opetuksessa, mitä kutsutaan kai kultaiseksi säännöksi, EI ole lupausta että niin käy.

Tosin nyt vasta tajusin, että Jeesus todella otti asian selvästi esille kuten tuossa lainasit Jeesuksen puheita. Heh, en ole koskaan yhdistänyt näitä kohtia ennen. Tai en ole selvästi yhdistänyt omaa oppimaani siihen, että Jeesushan puhui ihan suoraan ja selvästi asiasta. :-\ Pikkuhiljaa hyvää tulee. ???
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 23.09.18 - klo:17:22
Taas Solterolta kopsattua.

Lainaus
Perheenjäsenten välinen rakkaus on tietysti toinen kysymys.
Uskovat(kin) rakastavat puolisoitaan ja lapsiaan. 
Tämä on erilaista rakkautta kuin ihmisrakkaus, koska sen lähtökohtana on seksuaalisuus ja lisääntyminen. 
Perhe saa alkunsa viettien tyydyttämisestä ja rakastelusta.

Kyllä perheissäkin saattaa toimia lähinnä viidakon lait. Eräs työtehtäväni on yrittää opettaa avioerokriisissä olevia puolisoita olemaan sen verran sivistyneitä toisiaan kohtaan että kykenisivät hoitamaan suhtkoht saumattomasti lasten hoidon. Tuomari tai siis oikeuslaitos antaa ne lähetteet kun ei neuvottelut edisty ollenkaan kun puolisot ovat toistensa kurkuissa kiinni.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Soltero - 23.09.18 - klo:17:23
Solterolta

Lainaus
Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
No tuostahan minä olen yrittänyt tehdä rautalangasta mallia tässä ketjussa.
Ja yritin tuoda esille että Jeesuksen opetuksessa, mitä kutsutaan kai kultaiseksi säännöksi, EI ole lupausta että niin käy.
Jeesuksen opetus onkin hyvin erilainen kuin se, mihin ihmisiä yleensä opetetaan uskomaan.
Yleinen ajatus kai on, että kun käy rakkaudella älykkäästi vaihtokauppaa, saa ns. ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsin, olen torjunut tässä asiassa yleisen mielipiteen (vaikka en ole osannut toimia Jeesuksenkaan opetuksen mukaan).
Mutta olen huomannut, että ainakin ajoittain kannattaa pitää ns. ihanan ihmisen naamaria ja harjoitella näyttelemään rakkaudellista. 
Silloin on helpompi tulla ihmisten kanssa toimeen, koska he pysyvät tyytyväisinä.

Saattaa olla, että olen oikeastikin hieman edennyt ihmisyydessäni, koska olen saanut kokea valtavasti Jumalan rakkautta ja armoa.
Mutta sellaista ei pysty itse arvioimaan.

Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 23.09.18 - klo:17:26
Solterolta

Lainaus
Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
No tuostahan minä olen yrittänyt tehdä rautalangasta mallia tässä ketjussa.
Ja yritin tuoda esille että Jeesuksen opetuksessa, mitä kutsutaan kai kultaiseksi säännöksi, EI ole lupausta että niin käy.
Jeesuksen opetus onkin hyvin erilainen kuin se, mihin ihmisiä yleensä opetetaan uskomaan.
Yleinen ajatus kai on, että kun käy rakkaudella älykkäästi vaihtokauppaa, saa ns. ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsin, olen torjunut tässä asiassa yleisen mielipiteen (vaikka en ole osannut toimia Jeesuksenkaan opetuksen mukaan).
Mutta olen huomannut, että ainakin ajoittain kannattaa pitää ns. ihanan ihmisen naamaria ja harjoitella näyttelemään rakkaudellista. 
Silloin on helpompi tulla ihmisten kanssa toimeen, koska he pysyvät tyytyväisinä.

Saattaa olla, että olen oikeastikin hieman edennyt ihmisyydessäni, koska olen saanut kokea valtavasti Jumalan rakkautta ja armoa.
Mutta sellaista ei pysty itse arvioimaan.

Vastaan lähinnä tuohon palautteeseesi minkä lihavoitin.
Niin. Siksi otin sen esille, koska se on niin erilainen kuin ihmisten sovinnainen ajattelu. Ja tervehdyttävä, kun sen tajuaa.

Tosin mm. läheisriippuvuuskirjallisuus lähinnä juuri perustuu siihen että tuo ehdollinen suhde, että jos minä olen hyvä, minulle ollaan hyviä, kyseenalaistetaan. Sen takia, että se ei yksinkertaisesti toimi, ja ihminen voi jäädä pahasti jumiin, jos ei uudelleenarvioi tuota periaatetta mikä, kuten jo sanoin joskus aiemmassa viestissäni,  on jostain syystä jotenkin ihmisen alitajunnassa.

Sen sijaan että se syyseuraussuhde -ajattelu uudelleen arvioidaan, ihminen helposti alkaa mm. tavalla tai toisella ajatella että minussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla ja SIKSI minulle ei olla hyviä. Se puolestaan on kai yhteydessä häpeän tunteeseen. Ainoa hyvä puoli tuossa on, että voi pitää käsityksen että jos olen hyvä, teen hyvää, mulle ollaan hyviä, ilman että pitää kyseenalaistaa koko todellsuuden hahmottamista. Ainoastaan selitetään että se MUN kohdalla toimi, kun mä oon maailman surkein otus.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 23.09.18 - klo:17:39
Solterolta

Lainaus
Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
No tuostahan minä olen yrittänyt tehdä rautalangasta mallia tässä ketjussa.
Ja yritin tuoda esille että Jeesuksen opetuksessa, mitä kutsutaan kai kultaiseksi säännöksi, EI ole lupausta että niin käy.
Jeesuksen opetus onkin hyvin erilainen kuin se, mihin ihmisiä yleensä opetetaan uskomaan.
Yleinen ajatus kai on, että kun käy rakkaudella älykkäästi vaihtokauppaa, saa ns. ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsin, olen torjunut tässä asiassa yleisen mielipiteen (vaikka en ole osannut toimia Jeesuksenkaan opetuksen mukaan).
Mutta olen huomannut, että ainakin ajoittain kannattaa pitää ns. ihanan ihmisen naamaria ja harjoitella näyttelemään rakkaudellista. 
Silloin on helpompi tulla ihmisten kanssa toimeen, koska he pysyvät tyytyväisinä.

Saattaa olla, että olen oikeastikin hieman edennyt ihmisyydessäni, koska olen saanut kokea valtavasti Jumalan rakkautta ja armoa.
Mutta sellaista ei pysty itse arvioimaan.

Juu luonnollisesti positiivisuus otetaan positiivisemmin vastaan monessa tilanteessa.

Kai sitä jonkin verran voi itsestäänkin arvioida ,kun kokee ihmisyytensä kohentuvan Jumalan rakkauden vaikutuksesta.
Eikä sitä toisetkaan varmaan voi olla huomaamatta.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Ifa - 23.09.18 - klo:17:54
Paremman alku on se, kun Jumalan Henki näyttää totuuden omasta vasken helinöistä. Hän ottaa pois epäaidon, antaakseen aitoa tilalle. Ei tee enää mieli näytellä mitään.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Ifa - 23.09.18 - klo:18:08
Olen tässä viidennen vuosikymmenennen alkamisen kynnyksellä jostain syystä miettinyt, mitä sanoisin jos saisin lähettää kolme neuvoa 18-vuotiaalle itselleni.

Minun neuvoni olisivat:

1. Älä tuhlaa aikaasi murehtimiseen
2. Älä mieti mitä muut ihmiset ajattelevat
3. Ole kärsivällinen tulevalle vaimollesi

Mitkä sinun neuvosi olisivat?

Jälkihuomio: Tuli näköjään kaksi kieltoa ja yksi käsky  :)
Ketju alkoi näin. En osaa ajatella muuta neuvoa 18-vuotiaalle itselleni, kuin kehotuksen aidosti  turvata Herraan aina ja joka hetki.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: sandia - 23.09.18 - klo:19:26
Jokin hyvin syvällä mielessäni sanoi ison aamenen tuohon neuvoon. Kyllä niin paljon on Herra auttanut ja nostanut ja ohjannut oikeaan, että ei voi kun olla tosi kiitollinen.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Jano - 23.09.18 - klo:20:04
Minä en 18-vuotiaana ymmärtänyt mitään Herrasta, joten sellainen neuvo olisi ollut ihan turha. Uskoontulossa taas ymmärsin sen niin syvästi, että sitä ei ole kenenkään tarvinnut tulla neuvomaan. Aina en ole halunnut sitä tehdä, mutta silloin se ei ole johtunut siitä että en olisi sitä ymmärtänyt eikä tuo neuvo olisi siinä mitään hyödyttänyt. Nuo asiat sen sijaan jotka toin avauksessa neuvoina 18-vuotiaalle itselleni, ovat sellaisia joiden todellisen tärkeyden olen ymmärtänyt vasta viime vuosina.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Alvari - 25.09.18 - klo:03:42
1. Älä luota ihmisiin.

2. Anna luottamuksesi pettäminen mahdollisimman nopeasti anteeksi sellaisille ihmiselle, jotka haluat säilyttää elämässäsi.

3. Koeta olla pettämättä ihmisten luottamusta.
Otsikko: Vs: Kolme neuvoa
Kirjoitti: Jäbä - 25.09.18 - klo:11:48
Vaikka mä mitä sanoisin ja neuvoisin 18-vuotiaalle itselleni niin tuskin osaisin niillä eväillä ja sillä elämänkokemuksella sen ikäisenä muulla tapaa toimia ja tehdä kuin mitä silloin tein ja miten elin.