Kirjoittaja Aihe: Kolme neuvoa  (Luettu 6143 kertaa)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #45 : 22.09.18 - klo:20:57 »
Pahalle ei pitäisi tehdä vastarintaa, mutta silti pahaa pitäisi vastustaa.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #46 : 22.09.18 - klo:22:03 »
Meidän pahuuden vastustamisessamme on se ongelma, me itsessämme ole pahoja.

Ifa

  • Vieras
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #47 : 22.09.18 - klo:22:15 »
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.
Tuokin iskostuminen taitaa perustua tähän Jeesuksen opetukseen:
"Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."  (Matt. 7:12)
Ymmärsin niin, ettei sandian eikä kenenkään ajatus ole ainakaan olla tuota Jeesuksen opetusta vastaan. Tässä ehkä tarkoitetaan sitä, että tietoisesti kun käyttäydyn näin, minulle ei olla ilkeitä. Noussee siitä, että on tullut haavoitetuksi ja murjotuksi, mistä monesti seuraa korostunut oman käytöksen kontrollointi ja epäterve toisten ihmisten miellyttäminen. Ja kun sekään ei riitä estämään lyödyksi tulemista, voi seurauksena olla uhriutuminen.

Moni voi myös kuormittua jatkuvasta lyödyksi tulemisista niin, että nujertuu ja masentuu. Ja katkeroituu. Ja alkaa käyttäytyä itsetuhoisesti, mikä on jo epätoivosta nousevaa hätähuutoa.

Lapsena laiminlyöty ja paljon rangaistu ihminen saattaa menettää kykynsä rakastaa, eikä kykene ymmärtämään eikä uskomaan Jumalankaan rakkautta kohdalleen. Eikä kykene luottamaan keneenkään ja auktoriteetit ovat suuri uhka. En tarkoita, että sandia tai muut puhuisivat tästä, nämä ovat jo vaikeampia juttuja.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #48 : 22.09.18 - klo:22:26 »
Tuossa vuorisaarnan kohdassa taitaa olka kyse myös suhtautumisesta miehittäjiin.

Roomalaisilla oli oikeus määrätä satunnaisia ihmisiä erilaisiin hommiin, mutta vain lyhyiksi ajoiksi.
Siihen perustui se, että kyreneläinen mies joutui kantamaan Jeesuksen ristiä jonkun matkaa.

Tuo jae 41 liittyy siis roomalaisiin sotilaisiin. He pakottivat mm. juutalaisia kantamaan heidän täyspakkauksiaan.
Virsta oli matka, johon roomalainen sotilas oli oikeutettu apua saamaan. Sotilas olikin kai vähän ihmeissään, kun joku vapaaehtoisesti teki jotain enemmän. Ehkä sotamies mietti monenlaista - oliko kyse jopa kansallismielisten ansasta. Ainakin laittoi kysymään.

41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.

Tuossa kokonaisuudessa Jeesus ei siis yllyttänyt juutalaisia aseelliseen vastarintaan ja siten muka Jumalan valtakunnan perustamiseen.
Vuonna 70 juutalaissodassa ei Jeesuksen ohjetta muistettu.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #49 : 22.09.18 - klo:22:55 »
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.
Tuokin iskostuminen taitaa perustua tähän Jeesuksen opetukseen:
"Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."  (Matt. 7:12)
Ymmärsin niin, ettei sandian eikä kenenkään ajatus ole ainakaan olla tuota Jeesuksen opetusta vastaan. Tässä ehkä tarkoitetaan sitä, että tietoisesti kun käyttäydyn näin, minulle ei olla ilkeitä. Noussee siitä, että on tullut haavoitetuksi ja murjotuksi, mistä monesti seuraa korostunut oman käytöksen kontrollointi ja epäterve toisten ihmisten miellyttäminen. Ja kun sekään ei riitä estämään lyödyksi tulemista, voi seurauksena olla uhriutuminen.

Moni voi myös kuormittua jatkuvasta lyödyksi tulemisista niin, että nujertuu ja masentuu. Ja katkeroituu. Ja alkaa käyttäytyä itsetuhoisesti, mikä on jo epätoivosta nousevaa hätähuutoa.

Lapsena laiminlyöty ja paljon rangaistu ihminen saattaa menettää kykynsä rakastaa, eikä kykene ymmärtämään eikä uskomaan Jumalankaan rakkautta kohdalleen. Eikä kykene luottamaan keneenkään ja auktoriteetit ovat suuri uhka. En tarkoita, että sandia tai muut puhuisivat tästä, nämä ovat jo vaikeampia juttuja.

Hyvä analyysi asiasta.
Itse jo vastasin Solterolle tuohon viestiin sanoen, että Jeesuksen sanat EIVÄT sisältäneet lupausta että kun teemme lähimmäisillemme niinkuin haluaisimme heidän kohdella meitä, siitä seuraa että minua kohdellaan vastaavasti.
Siis Jeesus EI lupaa tuota syy seuraus suhdetta sanoissaan.

Yritykseni oli myös ilmaista sellaista että ihmisellä tuo syyseuraussuhde on usein ajattelussa mukana.
Ja kun todellisuus ei vastaa sitä logiikkaa, ihminen joutuu jollain tapaa työstämään sitä.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #50 : 23.09.18 - klo:00:40 »
Olen oppinut aivan päinvastaista, tosin hyvin myöhään ja hitaasti.
On olemassa sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".
Nuorempana en uskonut tähän.
Mutta vähitellen olen kokemusten (yleensä kielteisten) kautta havainnut,
että jos olen ystävällinen ja kiltti (jopa kohtelias, joka on minulle vastenmielistä), voin odottaa ja saadakin samanlaista kohtelua toisilta.

Yleensä ihmiset kai ovat miellyttäviä toisia kohtaan, joten he eivät tällaista huomaa.
Mutta minulle, joka olen perusolemukseltani aika torjuva, mulkoileva, välttelevä ja loitontuva,
tämä ilmiö on uutta ja kiinnostavaa.

Ifa

  • Vieras
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #51 : 23.09.18 - klo:11:09 »
On tietysti eri luonteilla ja persoonallisuuksilla varustettuja ihmisiä. Ujosta ja vetäytyvästä ei saa tekemälläkään ulospäinsuuntautuvaa, tai päinvastoin. Kun taas puhutaan epäsosiaalisuudesta, se ei liene sidoksissa Jumalan luomaan perusluonteeseen. Opittu "kiltteys" tai miksei myös opittu sosiaalisuus ei ole luontaista, sitä voisi verrata kaivoon kannettuun veteen.

Tässä kohtaa tekee mieli puhua Jumalan armon muuttavasta voimasta. Herra muovaa kutakin ja "tekee astioita" tahtonsa mukaan. Tämän seurauksena hyvä käytös ja ihan totta, rakkaudellisuuskin alkaa näkyä niin, että se on luontevaa. Tämän myötä sellainen itsetietoisuus käyttäytymisessäkin katoaa katoamistaan.

Monen kokemus jo lapsuudesta on, että osoitettua rakkautta halveksitaan. Rakkauden osoittaminen toista kohtaan on kai ihmisyyden herkimpiä ja kenties syvimpiä asioita. Kun tämä mitätöidään ja lyödään lyttyyn, ei voida odottaa "normaalia" ja luontevaa sosiaalisuutta aikuisuudessa. Eikä kykyä rakastaa. Mutta Jumalan armo on jo ilmestynyt, Hänen muuttava voimansa ja parantuminen haavainsa kautta.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #52 : 23.09.18 - klo:11:19 »
On tietysti eri luonteilla ja persoonallisuuksilla varustettuja ihmisiä. Ujosta ja vetäytyvästä ei saa tekemälläkään ulospäinsuuntautuvaa, tai päinvastoin. Kun taas puhutaan epäsosiaalisuudesta, se ei liene sidoksissa Jumalan luomaan perusluonteeseen. Opittu "kiltteys" tai miksei myös opittu sosiaalisuus ei ole luontaista, sitä voisi verrata kaivoon kannettuun veteen.

Tässä kohtaa tekee mieli puhua Jumalan armon muuttavasta voimasta. Herra muovaa kutakin ja "tekee astioita" tahtonsa mukaan. Tämän seurauksena hyvä käytös ja ihan totta, rakkaudellisuuskin alkaa näkyä niin, että se on luontevaa. Tämän myötä sellainen itsetietoisuus käyttäytymisessäkin katoaa katoamistaan.

Monen kokemus jo lapsuudesta on, että osoitettua rakkautta halveksitaan. Rakkauden osoittaminen toista kohtaan on kai ihmisyyden herkimpiä ja kenties syvimpiä asioita. Kun tämä mitätöidään ja lyödään lyttyyn, ei voida odottaa "normaalia" ja luontevaa sosiaalisuutta aikuisuudessa. Eikä kykyä rakastaa. Mutta Jumalan armo on jo ilmestynyt, Hänen muuttava voimansa ja parantuminen haavainsa kautta.
Ehkä on niin, että ihmisen perusluonne ei muutu - mutta on mahdollista, että sielun vammat paranevat, pikku hiljaa.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #53 : 23.09.18 - klo:16:17 »
Mina ainakin olen juuri Jumalalta oppinut siita mita on rakkaus. En tieda missa olisin ilman sita.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #54 : 23.09.18 - klo:16:47 »
Olen oppinut aivan päinvastaista, tosin hyvin myöhään ja hitaasti.
On olemassa sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan".
Nuorempana en uskonut tähän.
Mutta vähitellen olen kokemusten (yleensä kielteisten) kautta havainnut,
että jos olen ystävällinen ja kiltti (jopa kohtelias, joka on minulle vastenmielistä), voin odottaa ja saadakin samanlaista kohtelua toisilta.

Yleensä ihmiset kai ovat miellyttäviä toisia kohtaan, joten he eivät tällaista huomaa.
Mutta minulle, joka olen perusolemukseltani aika torjuva, mulkoileva, välttelevä ja loitontuva,
tämä ilmiö on uutta ja kiinnostavaa.

Miten ihmiset suhtautuivat sinuun silloin olit torjuva, mulkoileva, välttelevä ja loitontuva?
.
« Viimeksi muokattu: 23.09.18 - klo:16:55 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #55 : 23.09.18 - klo:16:56 »
Matteus 5:
43 "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Tuossa tulee esiin ero uskovien ja uskottomien rakkauden välillä.
Pakanatkin rakastavat tietysti niitä, jotka ovat miellyttäviä, fiksuja, kohteliaita, hauskannäköisiä ja siistejä,  ja joiden kanssa ns. kemiat kohtaavat.
Samat periaatteet koskevat usein myös uskovia,
vaikka Jeesus nimenomaan varoittaa siitä.

Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
Tällaista on turha odotella, jos rakastaa (ei näytellysti) vastenmielisiä, vihamielisiä, rumia, likaisia ja ilkeitä ihmisiä. 
Jeesus rakasti ja rakastaa näitä tapauksia, mutta ihmiselle se jää kai yleensä (aina?) vain hyveelliseksi yritykseksi.

Uusi Testamentti opettaa monessa kohdassa rakastamaan varsinkin uskonveljiä ja -sisaria. (Mark. 3: 33-35; Gal. 6:10)
Monet ottavat tämän niin tosissaan, että heidän rakkautensa rajoittuu ennen kaikkea oman uskovien yhteisön jäseniin.
Tämä ei varmaan ole Raamatun opetuksen tarkoitus.

Perheenjäsenten välinen rakkaus on tietysti toinen kysymys.
Uskovat(kin) rakastavat puolisoitaan ja lapsiaan. 
Tämä on erilaista rakkautta kuin ihmisrakkaus, koska sen lähtökohtana on seksuaalisuus ja lisääntyminen. 
Perhe saa alkunsa viettien tyydyttämisestä ja rakastelusta.

Raamatun tapahtumien aikaan perhe oli paljon laajempi ja pysyvä yhteiskunnallinen ilmiö kuin nykyään.
Siksi Kristuksen ja seurakunnan välistä liittoa verrataan ihmisten avioliittoon.
Nykyisen parisuhdeajattelun valossa vertaus on hyvin vieras, ja sen voikin ymmärtää vain Raamatun kokonaissanoman valossa.







Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #56 : 23.09.18 - klo:17:01 »
Solterolta

Lainaus
Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
No tuostahan minä olen yrittänyt tehdä rautalangasta mallia tässä ketjussa.
Ja yritin tuoda esille että Jeesuksen opetuksessa, mitä kutsutaan kai kultaiseksi säännöksi, EI ole lupausta että niin käy.

Tosin nyt vasta tajusin, että Jeesus todella otti asian selvästi esille kuten tuossa lainasit Jeesuksen puheita. Heh, en ole koskaan yhdistänyt näitä kohtia ennen. Tai en ole selvästi yhdistänyt omaa oppimaani siihen, että Jeesushan puhui ihan suoraan ja selvästi asiasta. :-\ Pikkuhiljaa hyvää tulee. ???
« Viimeksi muokattu: 23.09.18 - klo:17:15 kirjoittanut sandia »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #57 : 23.09.18 - klo:17:22 »
Taas Solterolta kopsattua.

Lainaus
Perheenjäsenten välinen rakkaus on tietysti toinen kysymys.
Uskovat(kin) rakastavat puolisoitaan ja lapsiaan. 
Tämä on erilaista rakkautta kuin ihmisrakkaus, koska sen lähtökohtana on seksuaalisuus ja lisääntyminen. 
Perhe saa alkunsa viettien tyydyttämisestä ja rakastelusta.

Kyllä perheissäkin saattaa toimia lähinnä viidakon lait. Eräs työtehtäväni on yrittää opettaa avioerokriisissä olevia puolisoita olemaan sen verran sivistyneitä toisiaan kohtaan että kykenisivät hoitamaan suhtkoht saumattomasti lasten hoidon. Tuomari tai siis oikeuslaitos antaa ne lähetteet kun ei neuvottelut edisty ollenkaan kun puolisot ovat toistensa kurkuissa kiinni.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #58 : 23.09.18 - klo:17:23 »
Solterolta

Lainaus
Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
No tuostahan minä olen yrittänyt tehdä rautalangasta mallia tässä ketjussa.
Ja yritin tuoda esille että Jeesuksen opetuksessa, mitä kutsutaan kai kultaiseksi säännöksi, EI ole lupausta että niin käy.
Jeesuksen opetus onkin hyvin erilainen kuin se, mihin ihmisiä yleensä opetetaan uskomaan.
Yleinen ajatus kai on, että kun käy rakkaudella älykkäästi vaihtokauppaa, saa ns. ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsin, olen torjunut tässä asiassa yleisen mielipiteen (vaikka en ole osannut toimia Jeesuksenkaan opetuksen mukaan).
Mutta olen huomannut, että ainakin ajoittain kannattaa pitää ns. ihanan ihmisen naamaria ja harjoitella näyttelemään rakkaudellista. 
Silloin on helpompi tulla ihmisten kanssa toimeen, koska he pysyvät tyytyväisinä.

Saattaa olla, että olen oikeastikin hieman edennyt ihmisyydessäni, koska olen saanut kokea valtavasti Jumalan rakkautta ja armoa.
Mutta sellaista ei pysty itse arvioimaan.


Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #59 : 23.09.18 - klo:17:26 »
Solterolta

Lainaus
Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
No tuostahan minä olen yrittänyt tehdä rautalangasta mallia tässä ketjussa.
Ja yritin tuoda esille että Jeesuksen opetuksessa, mitä kutsutaan kai kultaiseksi säännöksi, EI ole lupausta että niin käy.
Jeesuksen opetus onkin hyvin erilainen kuin se, mihin ihmisiä yleensä opetetaan uskomaan.
Yleinen ajatus kai on, että kun käy rakkaudella älykkäästi vaihtokauppaa, saa ns. ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Kuten aikaisemmassa viestissäni mainitsin, olen torjunut tässä asiassa yleisen mielipiteen (vaikka en ole osannut toimia Jeesuksenkaan opetuksen mukaan).
Mutta olen huomannut, että ainakin ajoittain kannattaa pitää ns. ihanan ihmisen naamaria ja harjoitella näyttelemään rakkaudellista. 
Silloin on helpompi tulla ihmisten kanssa toimeen, koska he pysyvät tyytyväisinä.

Saattaa olla, että olen oikeastikin hieman edennyt ihmisyydessäni, koska olen saanut kokea valtavasti Jumalan rakkautta ja armoa.
Mutta sellaista ei pysty itse arvioimaan.

Vastaan lähinnä tuohon palautteeseesi minkä lihavoitin.
Niin. Siksi otin sen esille, koska se on niin erilainen kuin ihmisten sovinnainen ajattelu. Ja tervehdyttävä, kun sen tajuaa.

Tosin mm. läheisriippuvuuskirjallisuus lähinnä juuri perustuu siihen että tuo ehdollinen suhde, että jos minä olen hyvä, minulle ollaan hyviä, kyseenalaistetaan. Sen takia, että se ei yksinkertaisesti toimi, ja ihminen voi jäädä pahasti jumiin, jos ei uudelleenarvioi tuota periaatetta mikä, kuten jo sanoin joskus aiemmassa viestissäni,  on jostain syystä jotenkin ihmisen alitajunnassa.

Sen sijaan että se syyseuraussuhde -ajattelu uudelleen arvioidaan, ihminen helposti alkaa mm. tavalla tai toisella ajatella että minussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla ja SIKSI minulle ei olla hyviä. Se puolestaan on kai yhteydessä häpeän tunteeseen. Ainoa hyvä puoli tuossa on, että voi pitää käsityksen että jos olen hyvä, teen hyvää, mulle ollaan hyviä, ilman että pitää kyseenalaistaa koko todellsuuden hahmottamista. Ainoastaan selitetään että se MUN kohdalla toimi, kun mä oon maailman surkein otus.
« Viimeksi muokattu: 23.09.18 - klo:17:34 kirjoittanut sandia »