Kirjoittaja Aihe: Kolme neuvoa  (Luettu 6117 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #15 : 21.09.18 - klo:16:13 »
Jos nykyinen minäni olisi käskenyt 18-vuotiasta minääni käyttämään hammaslankaimia, silikonitikkuja ja xylitolipurukumia ja -pastilleja, olisin suuresti ihmetellyt.
Noita nyt erittäin tärkeitä välineitä kun ei ollut tuohon aikaan vielä keksittykään.

Ja jos olisin neuvonut itseäni tuohon aikaan pesemään hampaat vain 2x/vrk, olemaan harjaamatta syönnin jälkeen, olemaan huuhtelematta hammastahnapesun jälkeen, harjaamaan kielen jne., olisin nauranut. 
Ohjeet olivat noina aikoina aivan toisenlaiset.
Sama koskee monia muitakin elämänalueita.

Ja kaikki elämäni valinnat, valisematta jättämiset, ajautumiset (pahaankin) ja "virheelliset" ratkaisut olisin nykyisistä "viisaista" neuvoistani huolimatta varmasti tehnyt niin kuin tein.
Kunakin hetkenä elää siihenastisten kokemustensa, tietojensa ja taitojensa varassa.
Kunkin hetken vallitseva oma ja yhteiskunnallinen tilanne ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten juuri silloin toimii.
Jälkiviisaus on typerää juuri siksi, että ihminen unohtaa aikanaan vallinneen kokonaistodellisuuden ja muistaa vain yksityiskohtia.
Siksi kannattaa opetella määrätietoisesti antamaan itselleen anteeksi.




Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #16 : 21.09.18 - klo:16:27 »
Soltero, toki se on niin. Olihan koko tämä keskustelun avaus täysin utopistinen juttu. Pointtina miksi tällaista aloin miettimään, on ehkä se että näiden asioiden ymmärtäminen on tuntunut erityisen arvokkaalta ja tärkeältä. Ainakin minulle nämä asiat ovat olleet oleellisia ja hallitsevia osia olemuksessani, joiden muuttuminen on tuntunut yli järjen käyviltä ihmeiltä. En tietenkään ajattele, että sellaista voisi tapahtua vain yhden neuvon antamalla. Paitsi jos Pyhä Henki neuvon antaa ja valaisee asian ymmärrykselle, niin että se todella avautuu. Mutta useimmiten sellaistakaan muutosta ei ainakaan minun kokemukseni mukaan tapahdu yhdessä hetkessä vaan vähitellen. Siis syvälle ymmärrykseen menevää - pelkkää käytöstä on helpompi muuttaa. Ja hyvähän sekin on, mutta tässä mietin vähän syvemmällä tapahtuvaa muutosta.

Poissa xyz

  • Viestejä: 220
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #17 : 21.09.18 - klo:16:33 »
Kiitos, Soltero.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #18 : 21.09.18 - klo:16:57 »
Olin jo 18-vuotiaana elävässä uskossa, todistava kristitty.
En ole koskaan luopunut uskosta, mutta siitä huolimatta en ole elänyt esimerkillistä uskovan elämää.
Pyhä Henki on silti joka vaiheessani varjellut minua niin, että mitään vielä pahempaa ei ole tapahtunut.

Juu, tiedän että itseään ei saa sanoa kurjaksi eikä heikoksi, koska se kuulostaa uhriutumiselta, säälin kerjäämiseltä ja farisealaisuudelta, ja ärsyttää toisia silmittömästi.

Mutta tosiasia on, että olen kokenut Jeesuksen oikeasti välittävän myös mustista lampaistaan, minustakin.
Ylenpalttista armoa tarvitsevat vain suuret syntiset.
Enemmistö uskovista tietääkseni pyhittyy pian uskoontulon jälkeen hartaiksi, ihmisenä moitteettomiksi Jeesuksen seurakuntalaisiksi.
He ovat valo, Kristuksen tuoksu ja elävä kutsu toisillekin tulla Herran luo.
Minä en kuulu heihin, mutta siitä huolimatta riipun kiinni Vapahtajan kädessä, ja kun otteeni irtoaa, Hän tarttuu minua niskasta kiinni.
Se on armoa.


Poissa Jano

  • Viestejä: 304
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #19 : 21.09.18 - klo:18:09 »
Hmm...

Minä en ole kokenut tuota ”pian uskoontulon jälkeistä pyhittymistä hartaiksi, ihmisenä moitteettomaksi seurakuntalaisiksi”. Ehkä se johtuu siitä, että en tullut uskoon missään seurakunnassa enkä mennyt mihinkään seurakuntaan sinä aikana kun uskoni perusta muovautui. Minä tulin uskoon tavallisena ihmisenä, omana itsenäni, ja pysyin sellaisena. Pyhäksi tuleminen tarkoittaa minulle ja olen sen aina kokenut sinä mitä se itse asiassa tarkoittaa, eli erilleen asetettua. Sitä että nyt minä kuulun jollekin toiselle - Jumalalle. En koskaan ajatellut että pyhäksi tuleminen tarkoittaisi jonkun tietyn käyttäytymismallin omaksumista. Päinvastoin minua ahdisti ja ahdistaa edelleen se kun seurakunnissa on näitä määrättyjä traditioita joita pidetään ”pyhityksenä”.

Mutta en myöskään koe omakseni sellaista ”armon kerjäläisyys” mentaliteettia, jossa keskitytään omaan heikkouteen ja sen koroittamiseen. Omanlaista itsensä koroittamista sekin siinä missä oman hyvyyden koroittaminen. Fakta on että olemme täysin viheliäisiä ja sen vuoksi Jeesus kuoli. Ei siksi, että Hänen kuolema jatkuvasti muistuttaisi meitä syntisyydestämme ja sen ahdistuksesta, vaan että se vapauttaisi meidät siitä. 

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6327
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #20 : 21.09.18 - klo:18:50 »
Jos nykyinen minäni olisi käskenyt 18-vuotiasta minääni käyttämään hammaslankaimia, silikonitikkuja ja xylitolipurukumia ja -pastilleja, olisin suuresti ihmetellyt.
Noita nyt erittäin tärkeitä välineitä kun ei ollut tuohon aikaan vielä keksittykään.

Ja jos olisin neuvonut itseäni tuohon aikaan pesemään hampaat vain 2x/vrk, olemaan harjaamatta syönnin jälkeen, olemaan huuhtelematta hammastahnapesun jälkeen, harjaamaan kielen jne., olisin nauranut. 
Ohjeet olivat noina aikoina aivan toisenlaiset.
Sama koskee monia muitakin elämänalueita.

Ja kaikki elämäni valinnat, valisematta jättämiset, ajautumiset (pahaankin) ja "virheelliset" ratkaisut olisin nykyisistä "viisaista" neuvoistani huolimatta varmasti tehnyt niin kuin tein.
Kunakin hetkenä elää siihenastisten kokemustensa, tietojensa ja taitojensa varassa.
Kunkin hetken vallitseva oma ja yhteiskunnallinen tilanne ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten juuri silloin toimii.
Jälkiviisaus on typerää juuri siksi, että ihminen unohtaa aikanaan vallinneen kokonaistodellisuuden ja muistaa vain yksityiskohtia.
Siksi kannattaa opetella määrätietoisesti antamaan itselleen anteeksi.

Itse tarkoitin neuvolla #1 ainoastaan hammasharjan, tahnan ja veden kayttoa.

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #21 : 21.09.18 - klo:18:54 »

3. Älä ole niin kiltti.



Tätä olen kuullut paljon. En väitä etteikö sellaista olisi, mutta olen kuullut sitä myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole kilttejä olleet ikinä. Lähinnä häijyjä ja osanneet piilottaa sen ns. kilttiydeksi ja edelleen puhuvat, että ovat vähän uhreja, koska ovat liian kilttejä.

Suoruuden pelkoa monella se on.

Enkä nyt tarkoita sandiaa. Tuo kiltteys on vähän samanlainen muoti-ilmiö "psykologisissa piireissä", kuin joskus oli narsismi. Kaikki naiset ovat liian kilttejä ja kaikki miehet narsisteja. Joo-o...
Ihmisroska

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6327
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #22 : 21.09.18 - klo:19:09 »

3. Älä ole niin kiltti.



Tätä olen kuullut paljon. En väitä etteikö sellaista olisi, mutta olen kuullut sitä myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole kilttejä olleet ikinä. Lähinnä häijyjä ja osanneet piilottaa sen ns. kilttiydeksi ja edelleen puhuvat, että ovat vähän uhreja, koska ovat liian kilttejä.

Suoruuden pelkoa monella se on.

Enkä nyt tarkoita sandiaa. Tuo kiltteys on vähän samanlainen muoti-ilmiö "psykologisissa piireissä", kuin joskus oli narsismi. Kaikki naiset ovat liian kilttejä ja kaikki miehet narsisteja. Joo-o...

Mulle sanottiin :" älä ole liian kiltti".
Mun oma äiti ekaks .
Sitten myöhemmin 2 usalaista miespuolista työkaveria
Eivätkä he tarkoittaneet mitään kyseenalaista sillä.
« Viimeksi muokattu: 21.09.18 - klo:20:48 kirjoittanut sandia »

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6327
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #23 : 21.09.18 - klo:20:50 »
Yhteenvetona neuvoistani 1 ja 2 sanoisin että se tarkoittanee jotakuinkin: naivius ei ole hyve. 8)

Joskus tuli tuollainen lause mieleen. Tuli taas eilen mieleen kun mietin vastausta tähän ketjuun.

Joo siis näytän toistavan äitini neuvoja. 2/3 neuvoista olen ensin kuullut äidiltäni. Olin kai teini-ikäinen tai jopa parikymppinen kun äiti varoitti minua liiasta kiltteydestä. Hän oli sairaanhoitaja ja kertoi että joskus liian "kiltit" ihmiset saavat mielenterveyshäiriötä.

En ole ollut liian kiltti yli 20 vuoteen, joten se ongelma on hoidettu.
Hampaitakin pesen paremmin. Ja käytän jopa hammaslankaa. Totean vain että hampaitteni kunto on suoraan verrannollinen siihen miten pidin niistä huolta nuorempana.
« Viimeksi muokattu: 21.09.18 - klo:20:59 kirjoittanut sandia »

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #24 : 21.09.18 - klo:21:06 »
Onhan nykykäsityksen mukaan liiallista kiltteyttä, jos kääntää toisenkin poskensa lyötäväksi, kun toiselle on jo läpsäytetty?
Jeesus kehotti toimimaan sillä tavalla. (Matt. 5:39)

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #25 : 21.09.18 - klo:21:37 »
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #26 : 21.09.18 - klo:21:40 »

3. Älä ole niin kiltti.



Tätä olen kuullut paljon. En väitä etteikö sellaista olisi, mutta olen kuullut sitä myös sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole kilttejä olleet ikinä. Lähinnä häijyjä ja osanneet piilottaa sen ns. kilttiydeksi ja edelleen puhuvat, että ovat vähän uhreja, koska ovat liian kilttejä.

Suoruuden pelkoa monella se on.

Enkä nyt tarkoita sandiaa. Tuo kiltteys on vähän samanlainen muoti-ilmiö "psykologisissa piireissä", kuin joskus oli narsismi. Kaikki naiset ovat liian kilttejä ja kaikki miehet narsisteja. Joo-o...
Minun omakohtainen kokemukseni narsistien sukupuolijakaumasta on se, että heistä yksi on mies ja kaksi on naisia. Siis tapauksista, joiden kanssa olen joutunut muutamien viime vuosien aikana tekemisiin ja jotka ovat selvästi narsistisia ja varsin hankalia tapauksia taipumustensa vuoksi.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6327
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #27 : 21.09.18 - klo:22:10 »
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6327
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #28 : 21.09.18 - klo:22:14 »
Se neuvo mitä mun lähin työkaveri antoi mulle ehkä jotain 4 kk sen jälkeen kun eka kerran tapasin hänet.
Hän tuli sanomaan mulle, että Sandia älä noin kiltti koko ajan. Jos jatkuvasti peräännyt, ettei ihmiset astuisi varpaillesi, tulet työnnetyksi seinää vasten. Hän sanoi sen minulle melko tiukasti, ja teki eleen missä perääntyi, perääntyi ja lopulta oli seinää vasten.

Katsoin silloin häntä hieman tyhmänä, en osannut reagoida siihen mitenkään silloin.
Koin vaan, että hän oli positiivisella tavalla huolissaan minusta. Se oli ehkä ainoa mitä siitä silloin sain irti.

Sitten vuosien päästä, kun olin ollut kotiäitinä 11 vuotta ja suorittanut loppun täkäläisen tutkintoni, palasin samaan työpaikkaan, ja hänestä tuli tosi tärkeä mentori minulle. Ja samalla olimme niin kuin kahden henkilön tiimi johtaessamme nuoririkollisten yksikköä.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Kolme neuvoa
« Vastaus #29 : 21.09.18 - klo:22:17 »
Liiallista kiltteyttä taitaa olla se, että yrittää miellyttää kaikkia. Eikä pysty sanomaan juuri mihinkään asiaan "ei", koska kokee että toinen loukkaantuu siitä.

Juu jotenkin tuonne päin.
Ja se jatkuu sitten, että JOS minä olen kiltti, NIIN ihmiset on mulle kivoja.
Ja jos sitt näin ei olekaan, ihminen kauhistuu, uhriutuu jne.jne.

Ihmiseen on melko pitkälti iskostunut ajatus, että jos teen hyvää, siitä seuraa hyvää itselleni. Ja jotenkin on sitten selitettävä itselle, jos havainnot eivät näytä tukevankaan tätä ajattelumallia.
Tuokin iskostuminen taitaa perustua tähän Jeesuksen opetukseen:
"Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat."  (Matt. 7:12)