Minulle tuli eilen postissa Suomen Luther-säätiön tiedotuslehti Pyhäkön lamppu, vaikka en ole sen tilaaja. Siinä oli joitakin mielenkiintoisia kirjoituksia. Hannu Mikkonen kirjoitti otsikolla Seurakunta mukana maailmanlähetyksessä. Kirjoituksessaan Mikkonen ottaa kantaa pakolaistilanteeseen maassamme. Aivan kirjoituksen lopussa hän kirjoittaa näin:
"Mutta voisiko meidän paikkamme maailmanlähetyksessä olla juuri tässä: pysyä seurakuntayhteydessä, ottaa tulijat vastaan, kohdata heidät, opettaa heille kristillisen uskomme perusteet ja, jos Jumala suo, kastaa heidät kristityiksi?"
Tuossa lopussa sanotusta tuli mieleen tämä aikoinaan käyty keskustelu. Toivon, että voimme avoimesti katsoa tätä asiaa.
Otan tähän asiaa sivuavan Raamatun kohdan Ap. t. 11:25, 26:
" Niin hän (Barnabas) lähti Tarsoon etsimään Saulusta (Paavalia), ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan. Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi."
Palaan edelleen tuohon esittämääni ajatukseen, että Jumalan lapsi on aina kristitty ja opetuslapsi, mutta että kristitty ja opetuslapsi ei ole aina Jumalan lapsi. Opetuslapsihan on nähdäkseni sellainen, joka saa opetusta joltakin. Varsinkin tänä aikana kristillistä opetusta saavat monet muutkin kuin Jumalan lapset (siis uudestisyntyneet). He ovat itse suostuneet opetettaviksi (kuka mistäkin syystä) riippumatta siitä, miten he ovat opetuksen sisäistäneet. Ajattelen niin, että opetuslapseuden tarkoitus on, että opetuslapsesta tulisi aito Jumalan lapsi ja sehän edellyttää uudestisyntymää.
Varsinkin nykyisessa ajassa kristittyinä pidetään monia, jotka ovat saaneet kristillistä opetusta, heidät on kastettu ja he kuuluvat kristilliseen seurakuntaan, mutta eivät ole uudestisyntyneitä. Mielestäni on täysin johdonmukaista ajatella, että myös aivan alussa oli samoin. Tosin silloin uudestisyntyneiden suhde uudestisyntymättömiin oli todennäköisesti täysin erilainen.
On aina jotenkin "särähtänyt" korvaan, kun sanotaan, että joitakin kastetaan kristityiksi. Mutta jos ymmärrämme, että opetuslapsi ja "kristitty" ei vielä tarkoita Jumalan lapseutta, niin ajatus tulee ymmärrettäväksi. Viittaan toisaalla käytyyn keskusteluun siitä, että alussa kastettiin pääosin niitä, jotka eivät vielä olleet uudestisyntyneitä.
En voi mitään sille, että nämä näkemykseni poikkeavat niin luterilaisesta kuin baptistisestakin käsityksestä.